Se tyypillinen sekametelisoppa

Mitä tykkäätte aloituskuvasta? Nää puu-ukko ja -akka on ystäväni E:n tekeleitä (Joululahja meille), ja nyt ne päivystävät meidän olkkarin liikennettä. Eikös ookki aika sööppikset? :) Täällä vietellään lokoisaa lauantai-iltaa, blogaten ja samalla Kingiä katsellen. On muuten hyvä ohjelma! Suosittelen kaikille :D Meihin uppoo kun häkä tämmönen huumori, mitä Kingin kööri tekee.

Tässä ois nyt ensimmäinen työviikko takana päin, ja hengissä selvittiin siitä mainiosti :) Perjantaina rupes oleen pientä käryä päivän kulusta, että ehkä ne taidot tästä pikku hiljaa edistyy! Vaadin iteltäni välillä vaan aivan ultimaattisia suorituksia, ja oon joutunut tässä pääkoppaani toppuuttelemaan, etten pety itteeni, jos nyt parin ekan päivän jälkeen en osaa tehdä vielä kaikkea mitä tulevaisuudessa vaaditaan. Pelkään vaan aiheuttavani muille pettymyksiä, jos en täytä heti odotuksia, vaikka kukaan ei antaisi niin ymmärtääkään. Kuitenkin kaikista hankaluuksista yleensä selviää huumorin avulla, joten sillä mennään ;)

Eilen käytiin serkkuni luona pelailemassa lautapelejä, joihin me ollaan aivan hulluna! Että, jotta, koska, kun ja niin ees päin, jos jonkun lautapelihammasta kolottaa, meille ootte tervetulleita pelailemaan! ;) Eilen oli vuorossa Activity ja Otsapokka. Ihan hillittömän hauskat pelit. Jälkimmäiseen pystyi osallistumaan myös serkkuni kohta neljä vuotias lapsukainenkin :)

Tänään käytiin kaupoilla, mm. Ideaparkissa, ja poikettiin Pentikin myymälään. josta mukaan lähti Saaga- sarjan servettiteline sekä kaitaliina entiseen keittiön- ja nykyiseen olkkarinpöytään. Lisäksi täyty käydä pakollinen Ikea-reissu suorittamassa: Tarvittiin täydennystä tuikkuvarastoihin :D Normaalien vaniljatuoksutuikkujen lisäksi ostettiin hieman isomman kokoisia tuikkuja, Ikeasta ostettuihin Blomster - kynttilänjalkoihin (Tekstin toisiksi ylimmäisessä kuvassa, stereoiden vieressä). Etsittiin useammistakin kaupoista, mutta tollasia isoja tuikkuja ei löytynyt mistään muualta kuin Ikeasta!? Vai eikö me vaan osattu ottaa silmää käteen...? :D

Kuten huomaatte, innostuin tänään kuvailemaan taas kaikkia yksityiskohtia, kun kerrankin toi luonnonvalo erehtyi kirkastumaan jopa vartin ajaksi! Ai että, mää odotan helmi-maaliskuun kirpsakoita, kelejä, jolloin hanget on parhaimmillaan ja ne kimaltavat pakkasen ja auringon ansiosta kuin timangit. Heti kun ensimmäinen em. määritelmän mukainen keli osuu kohdalle (Viikonloppuna siiiiis), niin piskit mukaan ja pellolle tai jäälle kuvailemaan niiden riehumista. Saa todella kivoja kuvia. Viime talvena ei taidettu kertaakaan käydä jäällä, koska mun muistaakseni me jännäiltiin jäiden kestävyyttä, vaikka siellä muitakin silloin tallusteli. Sitä edeltävänä talvena sen sijaan käytiin useampaan otteeseen jäällä ja saatiin muutama uusi koirakaveri :)

Kuten kuvista näkyy, meillä on joulu riisuttu jo täysin pois, ja tavanomainen ruskea värimaailma on hyökännyt takaisin olkkariin. Keittiössä tottakai normaali punainen linja jatkuu. Parvekkeella on vielä ulkovalot käytössä, niitä ei oo kiirus ottaa pois, koska ne kuitenkin valaisee kivasti, eivätkä ne oo liian jouluiset :)

En oo tainnut muistaa täällä hehkuttaakkaan (Vai hehkutinko sittenkin? No kuvaa ei ainakaan ole vielä!) : Meillä on työhuoneessa uusi lipasto. Senkki. Piironki. Mikä se nyt onkaan. Haettiin Sotkasta joulun jälkeen alennuksesta. Pitkään ollaan kärsitty tilanpuutteesta, ja tämä auttoi ainakin hetkellisesti asiaa :D Jos jotakuta kiinnostaa, niin vertailun vuoksi TÄSSÄ on vanha systeemi. Täytyis vielä kyllä keittiöön saada lisää säilytystilaa taiottua, on meinaa kaapit sitten aivan ääriään myöten täynnä tavaroita. Toi leipomisharrastus vähän verottaa tilaa, jota alun alkaenkin on ollut ihan liian vähän.

Jotta tää teksti ois varmasti mahdollisimman epäjodonmukainen hypätään taas seuraavaan juttuun: Joku aika sitten laitoin Facebookissa, henkilökohtaisessa profiilissani arvoituksen, jossa pyysin ihmisiä arvailemaan, mitä arvoituksen kuvassa oikein oli (Kyseessä ei siis ole ylläoleva kuva). Arvailuja tuli vaikka kuinka paljon, mutta lopulta yksi osasi veikata oikein: Purkissa oli jotakin kirstallia. No, siellä kerroinkin sitten homman nimen: Kasvatin itse kristallia, Heurekasta ostetun kristallinkasvatussetin avulla ja tässä yllä ois nyt lopputulos, oma pikkuinen kristalli :D Hiukan ton kristallijutun toteutuksessa kesti, ostin sen meinaan meidän "häämatkalta", eli kesällä 2013 heti meidän häiden jälkeen. Puolustaudun sillä, että ohjeet oli enkuksi, enkä silloin jostain syystä millään pystynyt niitä ymmärtämään :D Nyt on tapahtunut jokin mystinen ahaa- elämys ja osasin tulkita ohjeet! Jeejee! Semmosta kristallipolitiikkaa.

Jees, semmosta peliä, niin kuin eräs herra tuppaa sanoa, varsinkin puhelimessa varsin usein. Toivottavasti taas joku jaksoi lukea homman loppuun asti :) Nykyään, kun mulle ei ole enää tota pikavalintanappia "Luin", on tää bloggaamisen innostavuus ollut pitkälti blogin facebooksivun ansiota, tykkäyksiä kun on 117, mistä oon todellä yllättynyt, mutta vain positiivisessä mielessä, joten kiitos teille! Tiedän, että täällä käy myös niitä lukijoita, jotka eivät ole tykänneet ko. facebooksivusta, tai eivät ole laisinkaan naamakirjan kirjoilla, ja olisikin kiva jos joskus laittaisitte jotain pientä kommenttia tänne, että olette lukaisseet :) Eikä missään nimessä ole taas tarkoitus marista, olen jokaisesta lukijasta äärimmäisen kiitollinen, vaikka kommenttia ei tulisikaan! :)

Tähän loppuun kuitenkin yksi kuva vielä, ja varoitan, että se saattaa tälläin yhtäkkisesti hypätä aika pelottavasti silmille. Lähestulkoon kirjaimellisesti. Kuten aiemmin totesinkin, innostuin tänään kuvailemaan kaikkea ja vieläpä macro-objektiivilla, joten, täytyihän omasta öögastakin ottaa fotoa. JA, koska jostain syystä todella usein ihmisten kanssa tulee aiheeksi mun silmien väri, joka on aika hämäävä kauempaa katottuna, väritys näyttää vaihtelevan ruskeista-vihreisiin ja jopa keltaisiin, niin tässä nyt ainakin se väritys tulee selkeesti esille ;) Silmäkammoiset eivät sitten katso (Vai voiko semmossiakin olla?) :D

Viikko jouluun...

Vähän jo kärsinyt hyasintti :)

Anna täällä hei! Noin yleensä puhelimessa sanon, kun soitan jollekkin tutulle, ja mikäli Mikko sattuu oleen likellä, se repee nauruun. Jostain syystä se ei diggaile tosta mun esittelystä?! :D Hassu äijä. Viikko uudessa työpaikassa oli ja meni. Kovasti se sisälsi ihmetteleyä ja sähläämistä, mutta saatoin mää jotenkin asioista jyvälle päästä, ja ihan mukavalta porukalta vaikutti uudet työkaverit! :) Tällä viikolla oon ollut nyt vanhassa työpaikassani terveyskeskuksen välinehuollossa, ja huomenna on siellä sitten vuorossa viimeinen päivä. Nyyh! Ikävä tulee kyllä sitä paikkaa, ei auta ei. Sopivasti vedin itelleni jonkun lenssun tähän viimeisten päivien kunniaksi (Juu, juurikin minäenkoskaansairastu-Anna), mutta ilman saikkua on selvitty. Tänään töissä oli jouluruokailu, ensimmäiset laatuaan tänä vuonna, ellei kinkkua lasketa: Paistettiin minikinkku Mikon kanssa tapamme mukaan etukäteen ja sillä ollaan tässä herkuteltu ja fiilistelty joulua!

Viime viikonloppuna, lauantaina, olin vanhan kuoroni kanssa esiintymässä kuoronvetäjämme 70-vuotis juhlatilaisuudessa Tampereella, Messukylän kirkossa. Oli todella hieno tunne, kun tuli tekstiviesti jossa pyydettiin saapumaan paikalle, tosin pienoinen paniikki iski, että osaankos mää nyt enää mitään, kun nuotitkin aikanaan katosi silloin, kun muutin tätini luo, eli vuosia sitten. No, onneksi sain sähköpostiini tarvittavat nuotit ja pääsin harjoittelemaan :)  Olo oli varsin kömpelö ja epävarma kirkolle mennessä, mutta sitten kun koko köörin kanssa siinä harjoteltiin, itseluottamus vähän kasvoi ja selvittiin hommasta kunnialla. Lauloimme: Bist du bei mir, Jeesus ei vertaa sulle, Näin Jeesusta vain, Mä seimes ääreen seisahdun ja Psallat scholarum concio. Sanotaanko näin, että parissa kohdassa tyydyin aukomaan suutani, koska en yksinkertaisesti saanut tiettyihin kohtiin sitä "tatsia" :D Kuoroni oli siis Piccolon- A. Lauloimme neliäänisesti , ja itse olin 1. alttona.  Muistan 

kun aikanaan menin kuoron koelauluihin, ja jännitin tapani mukaan ihan hirveesti. Laulu jonka olin itse saanu valita (Leivo), meni mielestäni aivan penkin alle kun ääni tärisi, ja kuoronvetäjän pyytäessä laulamaan eri nuotteja vuorollaan, hänen niitä pianosta näppäilessä, en tajunnut yhtään mitän hän silloin tarkoitti... :D Jotenkin kummallisesti silti selvisin kuoroon mukaan, tosin juurikin alttona, enkä sopraanona, mikä ennen aina kuvittelin olevani kimittäessäni lauluja ;) Ihan hyvä, että asiaan herätys tuli niin nuorena, eipähän ole tarvinnut enää piipittää hauraalla, tärisevällä ja epäpuhtaalla äänellä :D

Laulukeikan jälkeen ystäväpariskuntamme tuli meille istumaan iltaa. Pariskunnan se kauniinpi osapuoli oli myös aikanaan samassa kuorossa kanssani, joten hän oli myös laulamassa kirkossa. Olin valmistellut iltaa varten pippuripihvisetit, vähän samaan tapaan kuin tässä hiljan Mikon kanssa keskenämme teimme. Kovasti ystävämme kehuivat ruokaa, joten taisi se onnistunut setti olla :) Jälkkäriksi oli suklaisia mukikakkuja Kinuskikissan tapaan. Innostuttiin illan aikana oikein kunnolla pelaileen lautapelejä, aina yön pikkutunneille saakka :D Pelit rulaa \m/  Kaiken kaikkiaan viime lauantai oli aivan huikeen kiva ja onnistunut! 

Olin suunnitellut tästä postauksesta semmoista joulu hehkutus- ja hössötystekstiä, mutta ei tästä nyt semmonen tullutkaan :) Tämmöinen teksti tästä nyt tuli, Jari Sillanpään joululevyä kuunnellessa :) No, ei siinä mitän, palataa asiaan vielä ennen joulua! :) Älkäähän liikaa ressaileko joulujärjestelyiden kanssa! <3

Me käymme joulun viettohon

Täällä ollaan jo ihan joulutunnelmissa, kuusi kaivettu esiin ja koristeltu (Kuten jo viime ptauksessa kävi ilmi!), kortit lähössä postiin ja muutenkin on jo tonttuiluvaihde päällä. Tän päivityksen tein jo valmiiksi viime sunnuntaina, ja ajastin sen ilmestyväksi nyt viikolla. Syy: Aloitan uudessa työpaikassa, enkä tiedä kuinka ehdin taas päivittelemään tätä. Oletuksena on, että tässä vaiheessa, kun tämä on julkaistu, mun pahin jännitys on jo takana päin, ja pieni haju miten hommat hoidetaan. Tätä kirjoittaessa jännitys on kuitenkin huipussaan! Ihan totta, mä oon kyllä semmonen jännittäjä ihminen että voi apua... On ihan fyysisesti huono-olo, tutisen ja oon tosi levoton. Ens yönä nukun todennäköisesti hyvin katkonaista unta, heräilen koko ajan katsomaan kelloa, että joko se pian soittaa / eihän se vaan oo vielä soittanu ja oon nukkunu pommiin. Huomenna toivottavasti nauran itelleni, että hittoako jännitit niin paljon eilen :)

No, joka tapauksessa, tää postaus on tämmöinen kuvakuulumiset- teemainen, joten en lätise sen enempää tähän väliin. Olkaa hyvät!

Näin täällä meillä. Toivottavasti kaikilla on startannu viikko mukavasti, ja loppua kohden vain paranisi! :) Näkemiin!

Uusia kuvioita

Nyt oon todellisen jännän äärellä. Uusia asioita tapahtuu nyt aika urakalla, ja ihan hyvä näin, koska onhan tää mun elämä ollu aika pitkään hyvin pitkälti samassa uomassa junnaavaa.  Alotetaan nyt vaikka tästä vähän pienemmästä asiasta:

Koko bloggausurani ajan oon haaveillu, että jokin taho ottaisi yhteyttä ja sanoisi, että haluaisi tehdä mun blogini kanssa yhteistyötä. Noh, nyt semmonen viesti oli tullut sähkäriin. Häkellyin siitä jonkin verran, enkä nyt oikein sittenkään tiedä mitä ajattelisin tommosesta. Ainahan mä oon tässä blogissa mainostanut yrityksiä, joihin oon ollut tyytyväinen (ihan omasta aloitteestani, ilman korvausta), mutta silti, tämmöinen "velvoittava" mainostaminen tuntuu väärältä. Toki, itse saisin valita aiheet mitkä itteä kiinnostaisi oikeastikin. Googletin vähän aihetta, ja ilmeisen moni kamppaileen samoissa tunnontuskissa. Joo, olis se kiva tienata pientä ylimääräistä satunnaisten mainospostausten myötä, mutta onko se sitten mun blogini juttu? Tietysti siinä samalla saattaisi saada lisää lukijoita, mutkun... Mitä mieltä te ootte? Jos joku päivä tämmöiseen lähtisin, vaikuttaisiko se negatiivisella tavalla teidän haluunne seurata tätä blogia? Kertokaa rakkaat, minä kuuntelen! :)

Sitten lisää uutta: Käytiin ostaan meille uus pöytäryhmä keittiöön. Vanha pöytä muutti meidän olohuoneeseen "edustuspöydäksi". Aluksi tää tumma pöytä näytti tosi törpöltä meidän olkkarissa, mutta nyt kun silmä on tottunut, nii ei tää nyt ollenkaan niin paha olekkaan! Tää uus pöytäryhmä on tuttuun tapaan Sotkasta, niinkuin tää meidän vanhakin pöytä ja vanhan pöydän tavoin, nää löyty hyvästä alesta, jes! :)

Kuten aikaisemmin kerroinkin, niin meillä oli tarhalikkojen kanssa pikkujoulut eilen. Uusi järjestely pääsi heti tulikokeeseen, ja pärjäsi siinä loistavasti. Oli todella ihana nähdä taas näitä todella rakkaita ystäviä, vaikka meitä paikalla olikin vain 3/5. Ensin kerralla toivottavasti nähdään kaikki :) Tehtiin tortilloja, juteltiin ja katsottiin Putouksen finaalia, jonka päätteeksi lähdimme vielä pyörähtämään Tampereella.

Sitten se grande finale...Meitsi sai töitä. Ihan oikeesti töitä! Siitä paikasta, johon edellisessä postauksessa sanoin meneväni haastatteluun! Ne alkaa kunnolla tosin tammikuussa vasta, mutta joka tapauksessa, mä voin pian näyttää työkkärille p....pitkää nenää! Ähäkutti! >:) Omaan koulutukseen sopivia töitä, loistavilla työajoilla. Siis ihan totta, mä en oikein meinaa käsittää, että puoltoista vuotta kestänyt työttömyys ja kolmisen vuotta kotona jumitettu aika on takana päin. Vou...! :) Huomenna menen sitten vielä vanhaan tuttuun paikkaan tekemään pari lyhyttä työjaksoa, mutta töitä jokatapauksessa. Tää o ihan miälevikast läppändeerust! Vai mitenkä se yksi hahmo aikanaan tapasi sanoa...? ;)

Harmaata

Joo, kovin on harmaata, niin ulkona kuin mun mielessänikin.  On ollut taas ihme jumitus nyt reilun viikon ajan, enkä oo aatellukkaan bloggaamista. Oon kattonu Supernaturalia ja antanu ajatusten stopata. En oo edelleenkään saanut tota kaulan alueen ongelmaa kuriin: Se välillä oli parempi jo, mutta nyt se on taas pahentunut todella paljon. Pitäisi varmaan varata lekurille taas aikaa, mutta... Mä olin taas tänään työhaastattelussa, ja jos sattusinkin pääsemään kyseiseen paikkaan, en haluaisi heti poistua lekurin luo, antaisin tosi "hyvän" kuvan itestäni, varsinkin kun poissaolot ei kuulu meikäläisen ohjelmistoon noin niinku yleisesti ottaen. En tiiä, oon tosi turhautunut tähän nyt. Mieliala ei ole ehkä ollu viime aikoina nyt parhaimmasta päästä.  Joulunviettokin on vielä vähän auki. Joulu on mulle kuitenkin se tärkein hetki vuodesta, joten olisi kiva saada vähän selvyyttä siihen, mutta eiköhän se ajallaan tarkennu.

<3 Mun pikkuiset...

...Päivänpaisteeni <3

No, ainakin sen tiedän varmaksi, että pääsen lähiaikoina pari pätkää tekemään vanhaan tuttuun työpaikkaan. Se tulee nyt erittäin hyvään väliin tässä: päiville muuta tekemistä eikä sinne menoa tarvi jännittääkkään ollenkaan, toisin kuin uusien työpaikkojen kohdalla aina käy. Jossain määrin koen pientä ahdistusta ajatuksesta "uusi työpaikka". Voi venäjä sanon mää...! En ehkä kestä itseäni ja pääkoppaani :D Onneksi viikonloput on tarjonnut ihanasti tosi mukavaa tekemistä, ja näin on myös ensi viikonloppuna: Meillä on meidän tarhalikkaporukan kanssa pikkujoulut. Kävin tänään ostaan viikonloppua varten itelleni mustat korkkarit, suoraa Prismasta. Mun vanhat samantapaiset on sanoneet sopimuksensa irti, oikeestaan jo aika pitkän aikaa sitten, joten nyt oli hyvä syy ja korkea aika ostaa ne:

Miten niin meillä on valkokarvaisia piskejä?

Mutta mutta, palataas nyt reilu viikon verran taakse päin:

Maanantaina 17.11. oli Jenni Vartiaisen vuoro esiintyä Tamperetalossa, ja sinnehän me suunnattiin kulkumme. Liput oli toki ostettu jo aikoja sitten valmiiksi, ja silloinkin oli enää muutamat hassut paikat jäljellä. Sali oli ääriään myöten täynnä ja tottakai sain jonkun pitkän miehen eteeni istumaan, se on enemmin sääntö kuin poikkeus. Konsertti pitkästä miehestä huolimatta oli kertakaikkisen huikee. Ensimmäinen puolisko oli rauhallisempaa tunnelmointia ja tuli enemmän itselle vieraampia kappaleita, toki mukana oli myös pari semmosta biisiä, jotka ulkoa osasin, mainittakoon nyt vaikka Duran duran ja Selvästi päihtynyt. Tän ekan puoliskon aikana tein mielenkiintoisen huomion koskien Jennin ääntä. Jenni osaa käyttää todella hienosti ääntään, ja livenä se pääsee PALJON paremmin oikeuksiinsa, kuin levyllä. Se kuulosti mun korvaani jollakin tavalla selkeämmältä ja kirkkaammalta. Mulla tosissaan loksahti monttu auki, kun hän rupesi ensimmäistä biisiä vetämään. Kyllähän mää sen tiesin, että Jenni osaa laulaa, mutta että noin upeasti... Siinä mielessä ihan hyvä, että eka setti oli sitä tunnelmointia, että tämmöiseenkin asiaan pystyi selkeämmin kiinnittämään huomiota.

(Meitsin konsertti vaatetus ja uus lelu: Kaukolaukaisin!)

Toinen setti kun alkoi, meno teki täyskäännöksen, alkoi semmoinen valoshow ja tykitys, että oksat pois. Setin alku oli todella vaikuttava, sillä se lähti täydestä pimeydestä ja räjähti sen jälkeen täyteen vauhtiin. En osaa paremmin kuvailla, mutta eiköhän kaikki, jotka ovat olleet vastaavanlaisessa konsertissa, tiedä mitä tarkoitan. Tällä setillä tuli enemmän tuttuja kappaleita mm. Eden, En haluu kuolla tänä yönä, Ihmisten edessä, Missä muruseni on ja konsertin päättänyt Minä sinua vain, joka on muuten todella kaunis kappale ja joka meinaa saada meikäläisen aina vähän tunteelliseksi. Ainoa miinus, jos sitä nyt semmoiseksi voi sanoa, oli se, että yksi lempparini Jennin biiseistä sekä ylipäätään kaikista tietämistäni kappaleista jäi uupumaan: Eikö kukaan voi meitä pelastaa? No, Jennin keikalle täytyy päästä kyllä uudelleen, ja täytyy toivoa, että joku kerta hän vetäisi tuon ko. kappaleen :)

Viime viikonloppu oltiin kokolailla rauhassa kotosalla, mitä nyt kaupoilla käytiin ja ekoja joululahjoja tuli ostettua. Tein meille lauantaina tämmöset pippuripihvi setit. Naudan sisäfilettä kerma-pippurikastikkeella, ite tehdyt timjami-valkosipulilohkoperunat sekä hunajalla maustettua, pannulla paistettua punasipuli-chili paistosta. Jälkkäriks tehtiin sitten suklaisia mukikakkuja, ne on nykyää ihan meidän lemppari, makea herkku. Jopa Mikko tykkää siitä tosi paljon!

Ja hei, chileistä kun oli puhetta, niiiiiiin:

Meidän ikioma, siemenestä kasvatettu, ENSIMMÄINEN valmis Rawit- chilimme! Jes! Se saa kunnian maustaa huomisen ruoan: Kana-kookoskastikkeen itämaiseen tapaan siis :)

Heh, tulipa jotenkin heti paljon mukavampi olo kun sai kuulumisiaan kerrottua täällä. Tässä yksi syy miksi tykkään blogata. Ja onneksi on Mikko, tukena ja turvana.

 Kiitos sulle, joka jaksoit taas lukea tämänkin tekstin loppuun, alku angstaamisestani huolimatta, toivottavasti siellä on hyvä ja turvallinen viikko <3

Tähdet tuikkivat, illoin aina vaan....

Tapasimme maanantaina lounastreffien merkeissä ystäväni ja tämän lapsien kanssa, kahvila Novelliassa. Novellia sijaitsee aivan Kangasalan keskustassa, kirjaston alakerrassa. Käynti oli kummallekkin meistä, niin ystävälleni kuin itsellenikin ensimmäinen, mutta ei taatusti viimeinen! Sen verran maittavan ja ISON salaatin siellä sai syödäkseen, hyvää palvelua tietenkään unohtamatta ;) Eli, Novelliassa on kahvilatoiminnan lisäksi myös salaattibaari, josta saat valita mieleisen kokonaisuuden. Annoksen hinta määräytyy lisukkeiden määrän mukaan, ja olikohan kolmen täytteen salaatti, jonka itse siis otin, 7,20 e? Apuva, korjatkaa jos muistin väärin, en nääs tapani mukaan ottanut kuittia, heh :D

Jokaiseen annokseen kuuluu jäävuorisalaatti, kurkku ja tomaatti, jonka meikäläinen kranttuna likkana jätti suosiolla pois, mutta sainpahan kurkkua kuitenkin tomaatin tilalle reilummin :) Lisäksi valitsin annokseeni cheddarjuustoa, punasipulia ja kanaa. Kastikevaihtoehdot olivat kiitettävän runsaat. Ei ollut pelkästään  se perus sinappinen, jota ei kylläkään voi vähätellä, koska se on yleensä hemmetin hyvää, mutta oli todella paljon kaikkea muutakin valittavana, mainittakoon nyt vaikka paprikamajo ja valkosipulisoosi. Nuo kaikki ihanat, taivaalliset soosit, mää rrrakastan niitä! Joojoo, ne pilaa sen salaatin terveellisyyden, mutta guess what? Ei kiinnostaaa, kun on herkullisuudesta kyse ;) 

Lisäksi salaattiin oli valittavana erilaisia öljyjä, ja itse päätin ottaa jalapeno maustettua öljyä sekä ah, aina niin hyvää tummaa balsamicoa. Henkilökunnan koottua annoksen, siihen oli mahdollista itse lisätä vielä mausteita, siemeniä, paahdettua sipulia...Itsehän tottakai hyökkäsin paahdetun sipulin kimppuun (Jostain kumman syystä kirjoitin ensin "kinttuun" ja sain siitä hyvät naurut täällä itekseni, onneksi kukaan muu kuin piskit ei ollut näkemässä ;)).

Näättekös, en yhtää liioittele! Annokset ovat kuin ovatkin reilut ja taatusti lähtee nälkä :) Salaatin hintaan kuuluu myös jälkkäri kahvi tai tee sekä ruokajuomaksi vesi. Teen kaveriksi meidän oli  aivan pakko ottaa jälkkäri herkutkin vielä, itse otin suklaisen capuccinomoussen ja ystäväni mustikkarahkan. Vetelein moussen niin autuaan onnellisena naamariini, että siinä vaiheessa, kun kippo oli tyhjä tajusin, että hitto, mun piti ottaa kuva siitä :D No, nyt jäi mousse kuvaamatta, mutta hyvää se oli joka tapauksessa! Voin kyllä erittäin lämpimästi suositella kaikille kyseistä paikkaa!

Lounaan jälkeen suunnattiin kaupoille ystäväni kanssa, meikäläinenkin löysi jo kauan etsinnässä olleet, mieleiset collarihousut. Mikko oli kotona hieman yllättynyt, kun esittelin sille tälläiset kiljuvan oranssin-punaiset collarit, mutta nää oli kivat, suoraa Löytötexistä 14,90 e :D  

Tässä yhtenä ehtoona teki mieli leipoa jotain hyvää, ja päätinpä sitten kokeilla Kinuskikissan Cookie Dough-leivoksia. NO, kokeiluksihan tuo jäi. Ei tullut ihan semmosia kun piti. Ensinnäkään, meillä ei ollut kotona valmiiksi tarvittavaa määrää tummaasuklaata, joten korvasin sen  maitosuklaalla (VIRHE), kun en jaksanut käydä kaupassa. Pohja olisi onnistunut maultaan varmasti paremmin, jos siinä ei olisi ollut sitä maitosuklaata, ja toisekseeen, se jäi AIVAN liian raa'aksi. Hmh. 

Toisekseen,en tiedä mitä kämmin täytteen kanssa, mutta siitä tuli liian jämäkkää eikä sen levittäminen pohjan päälle onnistunut sitten alkuunkaan, muutenkin täytteen määrä näytti kovin vähäiseltä pohjan kokoon nähden. No, epäonnistuneen täytteen johdosta, jätin sitten kuorruttamatta leivokset suklaalla, niin kuin ohjeessa oli tarkoituksena. Heitinpä suklaasiirappia täytteen päälle ja rupesin kiskoon naamariin. AUTS, se oli aivan järkyttävän makeeta :D Hei, mulle, suklaajuttu liian makeeta?! Vaikka vähensin muutenkin sokerin määrää ohjeesta, johtuen juurikin maitosuklaan osittaisesta käytöstä. En ma tajuu. No, täytynee yrittää joskus uudestaan, jos vaikka onnais vähän paremmin. 

Loppuun naamakuva. Ai miks? No, mä yritin ottaa kauheen virallista kuvaa CV:tä varten, ja semmosessa en onnistu sitten alkuunkaa. Hirveetä tuskaa yrittää olla riittävän asiallinen kuvassa :D No, nyt CV:ssä on sitten kuva, ei tosin tämä kyseinen kuva, ja katotaan, rupeeko mun työhakemukseni yhtään paremmin kiinnostamaan työnantajia. Oon monesta suunnasta kuullut, että kannattaa pistää kuva mukaan, joten jännityksellä jäämme odottamaan tuloksia.

Ps. Tekstin otsikko on meikäläisen ala-asteella keksimästä laulusta :') Oli muuten huikeeta settiä sillon, ja osaan sen vieläkin, mutta siitä huikeesta en enää tiedä :D

Ohi on

Työaamuna eräänä.

Nyt on taas kiva, kuukauden kestänyt työjakso takana päin. Fiilikset on taas vähän hämmentyneet, että mitäs sitten tapahtuu?! No, täytyy vain luottaa huomiseen, kyllä elämä johdattaa sinne suuntaan, mihin pitääkin. Viimeinen työpäiväni oli viime keskiviikkona, ja sen kunniaksi pyöräytin töihin viemisiksi suklaakakun. Siitä onkin vierähtänyt hyvä tovi, kun edellisen kerran olen leiponut jotain vähän spesiaalimpaa, näyttävämpää.

Tämä yksilö oli gluteeniton & laktoositon, joten se sopi herkuksi varsin monelle. Röyhkeesti herkuteltiin ensin vain välinehuollon kesken, ja loppukakku annettiin vasta yleiseen jakoon. Heh :)

No, mitäpä muuta sitten tänne kuuluu? Puoltoista viikkoo on mennyt taas ilman mitään päivityksiä (Vetoan edelleen työkiireisiin joita tuossa oli... ;) ), joten nyt täytyy taas aktivoitua paremmin.

Miki the Matkustaja

Viime viikon lauantaina lähdettiin käymään tädilläni Järvenpäässä, edellisestä näkemisestä oli ehitnyt kulua jo useampi kuukausi, Reissuihin, joihin piskit pääsee myös mukaan, on aina erityisen kiva lähteä. Mikiä ja Makea varten oltiin varauduttu määränpäässä hyvin, poitsuja odotti herkkuluut ja "ketunraato", joka paljastuikin sittemmin "majavanraadoksi", eli semmoinen täytteetön pehmo-vinkulelu :D Ja ai että, sitä oli (Ja on edelleen) niin kauheen kiva vinguttaa kovaan ääneen, erityisesti Mikin mielestä :D

Sinä lauantaina oli todella komea arskan paiste!

Me ihmiset sen sijaan päästiin herkuttelemaan hyvillä pihveillä + lisukkeilla. Tätini oli tehnyt lisäksi"mummosalaattia", eli jäävuorisalaatti ja keitettyä kananmunaa, kastikkeena kerma-etikkasoosi. Nimi mummosalaatti juontaa juurensa siitä, että mummollani oli tapana tehdä sellaista ennen vanhaa. Itse en tuota salaattia lapsuudestani muistanut, mutta sen herkullisen kastikkeen muistin. Äitinikin tapasi tehdä sitä, kun olin muksu :D

 Jälkkäriksi saatiin iiiiiihanaaa, supersuklaista Sacherkakkua! Silmät olisi syönyt sitä vaikka kuinka paljon enemmänkin, mutta olin alle syönyt jo pari pihviä lisukkeineen, niin ei vatsalaukku antanut enempää myötä :D Siinä oli sitten hyvä heittäytyä sohvalle mukavaan asentoon, ja katsella matkakuvia (Niin meidän Kreikan reissun, kuin tätini ja tämän miehen reissuilta).

Jouduttiin suhteellisen ajoissa lähtemään kotio päin, koska Mikon täytyi mennä kuudeksi (illalla) töihin. Mikon lähdettyä töihinsä, itse lähdin treffaamaan hyvää ystävääni E:tä, ja suunnattiin tampereelle pyörimään. Hienosti ehdittiin bussiin, mitä nyt korkkarit kourassa sukkasilteen tuli juostua lähi Prismalle, mutta eipähän myöhästytty! :D Korkkarit kattoon, tää ilta on meille...!  

Rouva Jättipää Tampereelta päivää!

Puolen yön jälkeen, kun Mikko pääsi töistä, hän tuli nappaamaan meidät likat kyytiinsä, ja surautettiin kotia kohti. Kaiken kaikkiaan toi päivä oli TODELLA kiva!

Viikolla maanantaina oli työpäivän jälkeen vuorossa englannintunti, tiistaina töiden jälkeen leivoin ja keskiviikkona viimeisen työpäivän jälkeen PITI olla tanssitunti, mutta se peruuntui ohjaajan sairastumisen vuoksi. Hmh.

Torstaina käytiin kokeileen Orimuskioskin makkaraperunat, ja hyvät oli! Väkisin tuli verrattua niitä Tammelan torin Ullan grillin makkaraperunoihin, jotka ovat isommat ja halvemmat, kuin mitä Orimuskioskin, mutta Orimuskioskin potuissa oli parempi majoneesi. Eipähän niissä suuren suuria eroja loppu peleissä ole. Hyviä kummatkin. Torstai-ilta oli piskeille, tai no, oikeastaan lähinnä Makelle kovin traumaattinen. Oli kynsien leikkuun aika ja samaan syssyyn jätkät joutuivat vielä pesulle, sillä perjantaina oli vuorossa turkin trimmausta!

Noh, perjantaina aamupäivällä lähdin piskien kanssa toiselle tädilleni, kotopaikkaani landelle, huristelemaan. Ensin trimmaus kohteena oli Miki. Meidän herkkis antoi todella komeasti ajella turkkinsa, oli aloillaan kuin mikäkin patsas ja antoi huolitella tassut ja korvakarvat niin nätisti. Se oli täydellinen trimmaus. NO, sitten oli meidän Maken vuoro. Kuinka ollakkaan, Maken kanssa tääkin juttu meni ihan pelleilyksi. Make antoi trimmaajan aikanaan leikata turkkinsa hyvin, samaten kun se antoi meikäläisenkin edellisellä kerralla, mutta nyt...Voi tauti oikeesti mikä sota!

Okei, alku meni hyvin, sekin istui paikallaan suhteellisen nätisti. Sitten jossain vaiheessa keskeytin hommani hetkeksi, ja juttelin tätini kanssa, joka istuskeli pihalla meidän seurana. Make päätti, että homma on nyt valmis ja paineli pois trimmaus pisteeltä. No, minä tottakai lähdin hiihtelemään sen perään, ja ei muuta kuin Make takaisin operoitavaksi. Taas homma jatkui hetken aikaa hyvin, kunnes jostain syystä taas hetkeksi keskeytin toiminnan. Makelle riittti tämä touhu, ja se paineli tätini tuolin alle piiloon. Siinä sitten lähdin taas sen perään ja lässytin sille, kuinka ei olisi enää kamalan paljoa työtä edessä. Make ei vissiin IHAN ymmärtänyt mun sanomaani, ja päätti sitten paeta pihassa olevan pikku tallin alle.

Ei, kengänpohjassa ei ole koiranjöötiä, reiska on vain hyvin kulunut :D

Kertokaa mulle, että millä helvatulla se sai ittensä tungettua tonne?! Meinasin repiä hiukset päästäni tässä kohtaa. Heti tuli ekana mieleen, ettei siellä vain ole mitään ampiaispesää, missä puoli pöpperöiset ampiaiset sekoilee syksyn kylmenevien kelien vuoksi. Ei muuta kuin kontilleen maahan maanittelemaan toista esiin sieltä. Ei, lässytykset ei auttanu, eikä puheet ruoasta, herkuista, frisbeestä tai kotiin lähdöstä.

No, sain siinä sitten Mikinkin apuuni. Seuraavaksi alkoi lahjonta herkuilla. Yleensä meidän porsas on herkkujen perässä kuin hai, mutta ei nyt. Käänsi vaan päänsä pois. Ei auttanut edes se, että se näki Mikin saavan nameja. Meikäläisen hätä rupes kasvamaan vaan, että mitä tässä nyt voi sitten tehdä, ja mitä jos se ei enää osaa tullakkaan ulos sieltä? Sitten tätini keksi hakea NAKKIA sisältä. Onneksi, sillä siitä lähti ilmeisesti niin vastustamaton tuoksu, että Maken oli kertakaikkiaan pakko mönkiä esiin piilostaan. No Make sai nakkinsa ja oli taas niin onnellinen koira. Työ saatiin vihdoinkin tehtyä loppuun ja Makella ei vaikuttanut olevan enään mitään muistikuvaa äskeisestä episodista. Oltiin heti kavereita taas. Make meinaan osaa myös osoittaa mieltään lahjakkaasti, jos sille päälle sattuu.

 Toivottavasti sille ei nyt kuitenkaan jäänyt mitään suunnattomia traumoja tästä trimmaussessiosta (Mulle meinaan jäi...), ja että tulevaisuudessa taas trimmaaminen onnistuisi niin kuin aiemminkin. Ihan heti uudelleen trimmausta ei kuitenkaan tarvitse, onneksi, suorittaa, sillä talvea vasten ei viitti kovin lyhyttä turkkia jätkillä pitää. Saattaa olla, että ensi kerralla, ehkä kevään koittaessa,  delegoin trimmaamisen Mikolle...:) Että semmoista koiran turkin hoitoa meillä.

Tämän viikonlopun osalta piskit on saanut olla aivan rauhassa, ei mitään hermoja raastavia koettelemuksia. Lauantaina, eli eilen, me ihmiset lähdettiin viettämään iltaa pikkuserkkujeni kanssa. Käytiin ensin syömässä Rahola Pizza Grilli Kioskilla, hauskan mainoselokuvan innoittamana. Sieltä suunnattiin yhden pikkuserkuistani kotiin pelailemaan, mikä tärkeintä, syömään vähän vielä lisää! :D Olo oli suhteellisen tyrnä illan päätteeksi, pakko myöntää :D Tuli kyllä jäätävät naurut taas naurettua, kun pelailtiin mm. 65 hullunkurista kysymystä ja vastausta...Yhtenä esimerkkinä voisin mainita: "Pidätkö lapsista?" "Toki, jos vain lainaat vasaraa".... Voi apua oikeesti :D Ihan huikee ilta oli eilen, kiitos siitä asianomaisille! :D

Vielä tähän loppuun chileistä asiaa: Vihdoinkin, meidän chilit osoittavat edistymisen merkkejä: Tämä kyseinen yksilö on saanu jopa pari kukkaa aikaiseksi, ja muihin on kovasti tulossa nuppuja! :) Saattaa olla, että joskus oikeesti jopa saadaan satoa näistä!