Ohi on

Työaamuna eräänä.

Nyt on taas kiva, kuukauden kestänyt työjakso takana päin. Fiilikset on taas vähän hämmentyneet, että mitäs sitten tapahtuu?! No, täytyy vain luottaa huomiseen, kyllä elämä johdattaa sinne suuntaan, mihin pitääkin. Viimeinen työpäiväni oli viime keskiviikkona, ja sen kunniaksi pyöräytin töihin viemisiksi suklaakakun. Siitä onkin vierähtänyt hyvä tovi, kun edellisen kerran olen leiponut jotain vähän spesiaalimpaa, näyttävämpää.

Tämä yksilö oli gluteeniton & laktoositon, joten se sopi herkuksi varsin monelle. Röyhkeesti herkuteltiin ensin vain välinehuollon kesken, ja loppukakku annettiin vasta yleiseen jakoon. Heh :)

No, mitäpä muuta sitten tänne kuuluu? Puoltoista viikkoo on mennyt taas ilman mitään päivityksiä (Vetoan edelleen työkiireisiin joita tuossa oli... ;) ), joten nyt täytyy taas aktivoitua paremmin.

Miki the Matkustaja

Viime viikon lauantaina lähdettiin käymään tädilläni Järvenpäässä, edellisestä näkemisestä oli ehitnyt kulua jo useampi kuukausi, Reissuihin, joihin piskit pääsee myös mukaan, on aina erityisen kiva lähteä. Mikiä ja Makea varten oltiin varauduttu määränpäässä hyvin, poitsuja odotti herkkuluut ja "ketunraato", joka paljastuikin sittemmin "majavanraadoksi", eli semmoinen täytteetön pehmo-vinkulelu :D Ja ai että, sitä oli (Ja on edelleen) niin kauheen kiva vinguttaa kovaan ääneen, erityisesti Mikin mielestä :D

Sinä lauantaina oli todella komea arskan paiste!

Me ihmiset sen sijaan päästiin herkuttelemaan hyvillä pihveillä + lisukkeilla. Tätini oli tehnyt lisäksi"mummosalaattia", eli jäävuorisalaatti ja keitettyä kananmunaa, kastikkeena kerma-etikkasoosi. Nimi mummosalaatti juontaa juurensa siitä, että mummollani oli tapana tehdä sellaista ennen vanhaa. Itse en tuota salaattia lapsuudestani muistanut, mutta sen herkullisen kastikkeen muistin. Äitinikin tapasi tehdä sitä, kun olin muksu :D

 Jälkkäriksi saatiin iiiiiihanaaa, supersuklaista Sacherkakkua! Silmät olisi syönyt sitä vaikka kuinka paljon enemmänkin, mutta olin alle syönyt jo pari pihviä lisukkeineen, niin ei vatsalaukku antanut enempää myötä :D Siinä oli sitten hyvä heittäytyä sohvalle mukavaan asentoon, ja katsella matkakuvia (Niin meidän Kreikan reissun, kuin tätini ja tämän miehen reissuilta).

Jouduttiin suhteellisen ajoissa lähtemään kotio päin, koska Mikon täytyi mennä kuudeksi (illalla) töihin. Mikon lähdettyä töihinsä, itse lähdin treffaamaan hyvää ystävääni E:tä, ja suunnattiin tampereelle pyörimään. Hienosti ehdittiin bussiin, mitä nyt korkkarit kourassa sukkasilteen tuli juostua lähi Prismalle, mutta eipähän myöhästytty! :D Korkkarit kattoon, tää ilta on meille...!  

Rouva Jättipää Tampereelta päivää!

Puolen yön jälkeen, kun Mikko pääsi töistä, hän tuli nappaamaan meidät likat kyytiinsä, ja surautettiin kotia kohti. Kaiken kaikkiaan toi päivä oli TODELLA kiva!

Viikolla maanantaina oli työpäivän jälkeen vuorossa englannintunti, tiistaina töiden jälkeen leivoin ja keskiviikkona viimeisen työpäivän jälkeen PITI olla tanssitunti, mutta se peruuntui ohjaajan sairastumisen vuoksi. Hmh.

Torstaina käytiin kokeileen Orimuskioskin makkaraperunat, ja hyvät oli! Väkisin tuli verrattua niitä Tammelan torin Ullan grillin makkaraperunoihin, jotka ovat isommat ja halvemmat, kuin mitä Orimuskioskin, mutta Orimuskioskin potuissa oli parempi majoneesi. Eipähän niissä suuren suuria eroja loppu peleissä ole. Hyviä kummatkin. Torstai-ilta oli piskeille, tai no, oikeastaan lähinnä Makelle kovin traumaattinen. Oli kynsien leikkuun aika ja samaan syssyyn jätkät joutuivat vielä pesulle, sillä perjantaina oli vuorossa turkin trimmausta!

Noh, perjantaina aamupäivällä lähdin piskien kanssa toiselle tädilleni, kotopaikkaani landelle, huristelemaan. Ensin trimmaus kohteena oli Miki. Meidän herkkis antoi todella komeasti ajella turkkinsa, oli aloillaan kuin mikäkin patsas ja antoi huolitella tassut ja korvakarvat niin nätisti. Se oli täydellinen trimmaus. NO, sitten oli meidän Maken vuoro. Kuinka ollakkaan, Maken kanssa tääkin juttu meni ihan pelleilyksi. Make antoi trimmaajan aikanaan leikata turkkinsa hyvin, samaten kun se antoi meikäläisenkin edellisellä kerralla, mutta nyt...Voi tauti oikeesti mikä sota!

Okei, alku meni hyvin, sekin istui paikallaan suhteellisen nätisti. Sitten jossain vaiheessa keskeytin hommani hetkeksi, ja juttelin tätini kanssa, joka istuskeli pihalla meidän seurana. Make päätti, että homma on nyt valmis ja paineli pois trimmaus pisteeltä. No, minä tottakai lähdin hiihtelemään sen perään, ja ei muuta kuin Make takaisin operoitavaksi. Taas homma jatkui hetken aikaa hyvin, kunnes jostain syystä taas hetkeksi keskeytin toiminnan. Makelle riittti tämä touhu, ja se paineli tätini tuolin alle piiloon. Siinä sitten lähdin taas sen perään ja lässytin sille, kuinka ei olisi enää kamalan paljoa työtä edessä. Make ei vissiin IHAN ymmärtänyt mun sanomaani, ja päätti sitten paeta pihassa olevan pikku tallin alle.

Ei, kengänpohjassa ei ole koiranjöötiä, reiska on vain hyvin kulunut :D

Kertokaa mulle, että millä helvatulla se sai ittensä tungettua tonne?! Meinasin repiä hiukset päästäni tässä kohtaa. Heti tuli ekana mieleen, ettei siellä vain ole mitään ampiaispesää, missä puoli pöpperöiset ampiaiset sekoilee syksyn kylmenevien kelien vuoksi. Ei muuta kuin kontilleen maahan maanittelemaan toista esiin sieltä. Ei, lässytykset ei auttanu, eikä puheet ruoasta, herkuista, frisbeestä tai kotiin lähdöstä.

No, sain siinä sitten Mikinkin apuuni. Seuraavaksi alkoi lahjonta herkuilla. Yleensä meidän porsas on herkkujen perässä kuin hai, mutta ei nyt. Käänsi vaan päänsä pois. Ei auttanut edes se, että se näki Mikin saavan nameja. Meikäläisen hätä rupes kasvamaan vaan, että mitä tässä nyt voi sitten tehdä, ja mitä jos se ei enää osaa tullakkaan ulos sieltä? Sitten tätini keksi hakea NAKKIA sisältä. Onneksi, sillä siitä lähti ilmeisesti niin vastustamaton tuoksu, että Maken oli kertakaikkiaan pakko mönkiä esiin piilostaan. No Make sai nakkinsa ja oli taas niin onnellinen koira. Työ saatiin vihdoinkin tehtyä loppuun ja Makella ei vaikuttanut olevan enään mitään muistikuvaa äskeisestä episodista. Oltiin heti kavereita taas. Make meinaan osaa myös osoittaa mieltään lahjakkaasti, jos sille päälle sattuu.

 Toivottavasti sille ei nyt kuitenkaan jäänyt mitään suunnattomia traumoja tästä trimmaussessiosta (Mulle meinaan jäi...), ja että tulevaisuudessa taas trimmaaminen onnistuisi niin kuin aiemminkin. Ihan heti uudelleen trimmausta ei kuitenkaan tarvitse, onneksi, suorittaa, sillä talvea vasten ei viitti kovin lyhyttä turkkia jätkillä pitää. Saattaa olla, että ensi kerralla, ehkä kevään koittaessa,  delegoin trimmaamisen Mikolle...:) Että semmoista koiran turkin hoitoa meillä.

Tämän viikonlopun osalta piskit on saanut olla aivan rauhassa, ei mitään hermoja raastavia koettelemuksia. Lauantaina, eli eilen, me ihmiset lähdettiin viettämään iltaa pikkuserkkujeni kanssa. Käytiin ensin syömässä Rahola Pizza Grilli Kioskilla, hauskan mainoselokuvan innoittamana. Sieltä suunnattiin yhden pikkuserkuistani kotiin pelailemaan, mikä tärkeintä, syömään vähän vielä lisää! :D Olo oli suhteellisen tyrnä illan päätteeksi, pakko myöntää :D Tuli kyllä jäätävät naurut taas naurettua, kun pelailtiin mm. 65 hullunkurista kysymystä ja vastausta...Yhtenä esimerkkinä voisin mainita: "Pidätkö lapsista?" "Toki, jos vain lainaat vasaraa".... Voi apua oikeesti :D Ihan huikee ilta oli eilen, kiitos siitä asianomaisille! :D

Vielä tähän loppuun chileistä asiaa: Vihdoinkin, meidän chilit osoittavat edistymisen merkkejä: Tämä kyseinen yksilö on saanu jopa pari kukkaa aikaiseksi, ja muihin on kovasti tulossa nuppuja! :) Saattaa olla, että joskus oikeesti jopa saadaan satoa näistä!

Tarjottavia ristiäisiin ja vähän muutakin

VAROITUS: Kuvatulva!

 <3 Paljon onnea nimestä vielä pikku M:lle, oli ihana tehdä tärkeään päivääsi tarjottavat <3

Kirpsakkaakin kirpsakkaampi pakkaspäivä ja upein auringonpaiste aikoihin.

Pakkasukko tuunas Mikin otsatukan...

...Kuin myös Makenkin turpakarvat.

Sisällä lämpösessä ja vieläpä lempparipaikalla sohvalla on parempi olla.

Yks tonttu vaan. Punainen kausi meneillään!

Snögön alias Maken viuhahdus.

Tarjottavia ristiäisistä, joista seuraavat oli meikäläisen käsialaa: 

The_Kakku_1

The_Kakku_2

The_Kakku_3

Varakakku_1

Varakakku_2

Varakakku_3_Jossa paremman värinen kiille_mutta_rumemmat suklaakiekurat_kuin_The_Kakussa.

Liha_Metukka_Kakku_1

Liha_Metukka_Kakku_2

Liha_Metukka_Kakku_3

Fisu_Kakku_1

Fisu_Kakku_2

Fisu_Kakku_3

Tiistai-illan tunnelmia

Heippatirallaa! Kun istahdin koneelle, tarkoituksenani ei ollut blogin kirjoittaminen, mutta kas kummaa, täällä sitä taas naputellaan. Addiktoivaa touhua tää on. Varsinaista asiaahan mulla ei taaskaan ole, kuvia on tullut nyt jokuset räpsittyä ja ajattelin niitä pistellä tänne. Gerbiileitäkin tuli kiirus kuvailla, kun Einari pari päivää oli apaattinen ja jotenkin mölli. Nyt se on kuitenkin taas piristynyt, joten taisi olla hetkellinen mörköily vain.

Sieltä pikku hiljaa heräillään...

...Tai sitten ei, takaisin unille.

Tauno

Einari

Töiden haku pissii ja pahasti. Oon äärettömän turhautunut, kun mistään ei tule pyyntöä työhaastatteluun. En tiedä, enkö vain erotu massasta tarpeeksi, vai onko syynä tuo tylsä sairasloma, joka näkyy rumana aukkona CV:ssä. Joka päivä pistän vähintään sen yhden hakemuksen, ja nyt alkaa pikkuhiljaa itestuntoa syömään tää touhu ja pahemman kerran. No, tsemppaan itseäni tällä tutulla hokemalla: Kaikella on tarkoituksensa. Joku syy tähän on, ettei "sitä oikeaa" ole löytynyt. Ja sen syyn saatan vasta vuosienkin päästä ymmärtää.

Keltaisessa valossa kylpevä makkari.

Tänään tapasin sattumalta, ihan odottamatta todella mukavan ihmisen. Näöltä olen hänet tiennyt jo parin vuoden ajan, mutta sinunkauppoja ei ole ikinä tehty. Tuli mukavat naurut ja piristystä päivään kun höpötettiin. Toivottavasti tapaamme taas pian. Tommoinen pienikin asia, kuin juttutuokio, tekee tosi mukavan mielen pitkäksi aikaa. Meikäläistä ei tuntemattomien kanssa juttelu ujostuta, päinvastoin, oon innoissani kun pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin. Joskus joukosta saattaa bongata elämäänsä uuden, todella tärkeäksi tulevan ihmisen :)

Tänään meillä kylässä oli myös serkkuni avokkinsa kera. Serkkuni on aivan viimeisillään raskaana ja nyt jännäillään koska on h-hetki. Tarjolle tein glögi-piparikakun. Juustokakuksi tätä mielisin nimittää, mutta kun siinä ei ole sitä juustoa ollenkaan... No, hyydykekakku tai jokin vastaava se on. Päällä oli noita itse räpeltämiäni joulutähtiä. Ruusunlehtimuotti kunniaan!

Tarkoituksenani oli tehdä myös torttuja, mutta torttulevyt olivat jostakin ottaneet itseensä ja oli TODELLA oudon olosia. Päiväystä levyissä edelleen oli, eivätkä ne mielestäni ole välissä päässeet sulamaankaan, joten en ymmärrä mikä oli ongelma. En uskaltanu niitä sitten työstää ja tortut jäi tekemättä.

Ja taas sain sitä tekstiä tuotettua enemmän kuin oletin...Näin siinä tuntuu aina käyvän. Aluksi tuntuu, ettei ole mitään, mutta sitten kuitenkin jotain pientä tuolta alitajunnasta purkautuu. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tää päivä, palataanhan ihanaiset taas asiaan!

Kovin on pimeää...

...Niin ulkona kuin mielessäkin. Tai, no...Ei mieltä voi tässä kohtaa sanoa pimeäksi, ehkä ennemminkin synkkä olis oikee sana kuvaamaan. Nyt tuntuu taas, että kaikki kaatuu päälle samalla kertaa. Tää on vanha, ja tuttu tunne. Ei mitenkään uutta ja järisyttävää, mutta kyllä se nyt pistää vituttaan, kun mikään ei mene putkeen.

Mummoni teloi itsensä ja siitä totta kai on kova huoli... Make kipeili viikonloppuna, eli pari todella huonosti nukuttua yötä on takana... Työasiat (Lue; niiden puute.) rassaa. Oon ensimmäistä kertaa elämässäni oikeesti ihan pihalla, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Oli selvät sävelet tähän rakennusalan tutustumisjaksoon asti. No, se ei nyt ottanut tuulta siipiensä alle. Siinä kohtaa oli vielä varapläänejä. Kokeiltiin josko pääsis oppisopimuksella yhteen vanhaan harjoittelupaikkaan. No, se ei sitten onnistu, tosin itsestäni riippumattomista syistä.

Taas kun olisi mielessä mikä oikeasti kiinnostaa ja haluais tehdä, niin eikö nyt siinäkin tule sitä vastamäkee vaan koko ajan vastaan. Ketun viikset. Tästä ala-haaveesta en vielä suostu päästämään irti, enkä myöskään vielä halua kertoa siitä sen tarkemmin, ettei taas tule liikaa mielipiteitä parempaa tietoa joka suunnasta ;) Tänää tuli pieni toivon kipinä aiheesee liittyen, mutta saas nähä miten käy. Sitten jos tääki menee pipariks, oon ihmeissäni. Muuten tätä päivää on varjostanu aivan uskomattoman kova pään särky. Kai se johtuu taas niskoista (Ja stressistä...), oon niin huono niskanen ihminen jo tässä vaiheessa elämää, että ihan pelottaa valmiiksi vanhaksi tuleminen.

Tuosta Makesta vielä sen verran, että sen kanssa ongelmat alkoi perjantaina. Katsottiin rauhassa Vain elämää, kun tää yhtäkkiä rupes pitään ihmeellistä ääntä. Aluksi luultiin, että sen hengityksessä on jotain vialla (Heti kävi mielessä, ettei kai se nyt ole mitää helvetin myrkkyä saanu mistään kitusiinsa.), mutta aika pian huomattiin sen olevan vaimeaa valitusta. Silloin kun Makea sattuu oikeesti pahasti, se rääkyy kun syötävä (Huoh, turhankin elävästi mielessä pallien leikkauksen jälkeinen ilta...), mutta tää oli sellaista pientä kitinää, joten tilanne siinä mielessä rauhottui, ettei sillä ehkä mikään hengenhätä olekkaa. Tunnustelin ja painelin Maken jalkoja, kylkiä, mahaa, josko johonkin se reagoisi (Ulkoisesti mitään ei ollut pielessä.). Kyljessä sitten oli paikka, mistä painaessa valitus yltyi.

Seuraava yö oli ihan kauhee meikäläiselle, kun enhän mä osaa nukkua jos tiedän, ettei pikkusilla kaikki ole hyvin. Yölläkin se piti ääntelyään, mutta aamulla valitus rauhottui. Kun lauantaita mentiin eteen päin ja iltaa kohti, alkoi lievä valitus uudelleen, mutta se ei ollut kuitenkaan pahentunut. Tästä tuli heti mieleen, että sillä on joku rasitusvamma tms. joka ärsyyntyy sitten liikkuessa. Pirteä se kuitenkin oli koko ajan ja halusi leikkiä pallonsa kanssa jatkuvasti.

Päätin kysäistä josko tää koirahierojaksi opiskeleva pikkuserkkuni tulisi tsekkaamaan meidän läskiä. Hän sitten sunnuntaina tulikin ja Make reagoi lievästi kyljestä, samalta seudulta jonka itse olin paikantanut myös. Joka tapauksessa, valitus oli vähentynyt sunnuntaina jo huomattavasti ja kaveri nautti hieronnasta täysin siemauksin. Päädyttiin siihen, että todennäköisesti ei ole mistään sen vakavammasta kyse, kun yleiskuntokin muuten on hyvä. Eli, seuraillaan. Tänään valitusta ei ole kuulunut enää ollenkaan, on vain yli energinen koira, kun sitä ei viikonloppuna arvannu rasittaa pitkillä lenkeillä tai leikkimisellä. Lepo ja hieronta on tainneet tehdä tehtävänsä :) Kiitos vielä Riikalle <3

(JA tässä vaiheessa kiitos bloggerille ja bloggerin automaattiselle tallennustoiminnolle. Allekirjoittanut klikkasi ikkunan kiinni juuri, kun yllä olevan tekstin olin saanut kirjoitettua. Pian olis tuntunut entistäkin synkemmältä.)

Onneksi tässä on taas niitä kivojakin asioita ollut, ja tulee olemaan. Lauantaina Mikon vanhemmat kävivät meillä kahvittelemassa ja oli jälleen hyvä syy leipoa ;) Lauantaina käytiin myös syömässä ja keilaamassa lapsuuden ystäväni ja tämän miesystävän kanssa, oli tosi ihana nähdä. Lapsuuden ystäväni asuu nykyisin monien, monien kilometrien päässä, mutta onneksi päästään aina silloin tällöin kuitenkin tapaamaan :) Kovin myöhään emme olleet liikenteessä, piti kotiin tulla meidän potilasta katsomaan. 

Ens kerran tiskaan  käsin ohuen pikku veitseni, kun juustokakku pitäs irrottaa vuoasta. Ruokaveitsellä EI tule niin nättiä jälkeä...

Huomenna on vuorossa Tamperetalo ja Suomi-iskelmän helmet konsertti, jee! Siitä onkin jo hyvän aikaa, kun kunnon konsertissa on päässyt käymään. Ja perjantaina sitten ois vuorossa Anneli Mattila kera Recadoksen, ja Night club Tähti! Että kyllä tässä kaikkee hyvääkin on ollut :) Niin, ja eikä sovi unohtaa näitä ihania kynttilöitä, jotka ovat kiltteinä tätäkin tekstiä kuvittaneet :)

Olipa kerran elämä

Meillä kävi viikonloppuna vieraita, pikkuserkkuni "pesueineen", eli miekkosensa ja kahden karvaisen lapsukaisen kanssa. Vera, Natan avustuksella rupesi nahkaisen oravan raivolla tuhoamaan meidän jätkien luuta, joka on lojunut koskemattomana ehkä vuoden päivät, mutta kas kummaa, yhtäkkiä luu rupesikin kiinnostamaan. Kuinka yllättävää.
Alemmassa, Natan kuvassa, taustalla näkyy ultraäänilaite, joka oli meidän kiljukaula Mikimme ansiosta vaihteeksi päällä. No, tuohan rekisteröi kaiken kovan äänen, ei pelkästään haukkumista. Räkättäessämme kuin viimeistä päivää, rupesin viisaana ihmettelemään, että mitä Nata reppana luimistelee niin oudosti. Voi toista, ei ole tottunut moisee vehekeeseen ja teki varmaan korviin todella häijyä. Mikiä tuo laite ei juuri enää hetkauta, pidetään sitä päällä vain haukkupannan kanssa, noin niinkuin lisätehoa antamaan.
Jälleen kerran sain huomata, että neljä koiraa on ERITTÄIN vaikea saada samaan kuvaan... :D

Todella vieraan varaisena emäntänä päätin tehdä oikein juustokakut ja muffinsit tarjottavaksi. Ja perseelleenhän ne meni, varsinkin juustokakun pirulainen :D Maut on ihan kohdallaan kummassakin, mutta rumia kuin rutto ne on.  Nyt on ollut jotenkin laskusuhdanteista tää mun leivontani viime aikoina :D

Ensimmäistä kertaa kokeilin muffinsien päälle massakuorrutusta, joka piti sitten kuvioida sabluunan ja valkuaisvaahdon avulla. Lopuksi kultaus pintaan. Teoriassa homma onnistui, mutta käytännössä ei. Paljon harjoiteltavaa aiheeseen liittyen.
Juustokakku taas... No, siinä ei oikeastaan onnistunut ulkoisesti mikään :D Pohjana toimi mutakakku joka otti ja kutistui liikaa paistovaiheessa. Valkosuklaatäytteessä vain joku sattui tökkimään ja maitosuklaakiille jäi löysäksi kuin...sanonko mikä. Toisaalta, onhan valuma omalla tavallaan tyylikäs. Ihanan makuinen setti tää kyllä oli, ja vieraatkin kehuivat (hampaat irvessä söivät ;)), mutta ei tällä ihan leivontalehen etusivulle pääsis.
Ohjeen otin Esmeralda´s- blogista. Tuolta näkee, minkälainen sen oikeasti kuuluisi olla ;) Kannattaa kokeilla jos suklaahammasta kolottaa.

Siinä...Annan mestariteokset puhukoon puolestaan :D Oon ihan tyytyväinen lopputulokseen siihen nähden, että ekaa kertaa tein kyseisiä juttuja. Eli, kurssilla jolle nyt olen, oli ensimmäisellä viikolla se talonrakennukseen tutustuminen, teimme anturavalumuotteja (vasemmalla) ja toisella viikolla oli muurauksen vuoro. Siellä muurattiin ja purettiin, muurattiin ja purettiin.. :D Oikeanpuoleisessa kuvassa kuitenkin on se ihka ensimmäinen tuotos. Hoi, se pysy sentää pystyssä! Tämä viimeinen viikko ennen työharjoittelua, on pyhitte pintakäsittelylle, jee! Eilinen ja tää päivä maalattiin Nalle Puhia ystävineen. Jokainen teki omansa :) Saas nähdä mitä loppu viikko tuo tullessaan. Btw, mitä tykkäätte mun raksahaalareistani? :D

 

Semmoinen siitä sitten tuli. Joku on tehnyt Nasu-paralle mustikan
 nenuun ;) Tiedän, ettei pintakäsittelijän työ ole päivästä toiseen Nalle Puhien maalaamista, mutta joka tapauksessa, kivaa tota oli tehdä ! Tässä viikon-parin sisään pitäisi pistää hakemusta kouluun, jos haluan lähteä opiskelemaan. Tahdon kyllä edes pari päivää nähdä työmaalla, harjoittelussa, kuinka sovin sellaiseen työympäristöön, ennen kuin teen lopullisia ratkaisuja.

Ja jos joku ihmettelee päivän otsikkoa, kiittäkää Hanna Pakarista. Tää biisi on soinut mun päässäni nyt tän päivän. Oon ahkera vastaanottamaan korvamatoja... :D Vielä oon sentään saanut pidettyä itseni suhteellisen hiljaisena, ja oon pysynyt vaan hyräilyn tasolla, tuolla kurssilla meinaan. Kokkikoulussa muistan parisen kertaakin saaneeni ärjäisyn "Voikko olla hiljaa!", kun olen lauleskellut itsekseni jotakin, hih :D

Miki (Ja miksei Makekin) lähettää kuvan välityksellä kaikille syysterkut! "Nähdään" taas ensi kerralla!