keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Viimeistä viedään



No nyt alkaa se vuosi 2014 olla kokolailla paketissa. Jos rehellisesti sanon, tää vuosi on ollu yks mun elämäni parhaimmista. Ja uskokaa pois, mä en tota joka vuosi tavan vuoksi sano, vaan tarkoitan sitä oikeesti. Niin vaan seki on kohta ohi. Voi vaan rukoilla, että ens vuosi ois samaa luokkaa :)



Mutta mites tää 2014 Joulu suju? Meillä ainakin hyvin, mitä nyt aika kiireisissä merkeissä. Me mentiin aattona aamupäivällä Mikon porukoiden luokse riisipuurolle ja siellä vietettiin päivää siihen asti, että Mikko pääsi leikkimään joulupukkia (Ystäväpariskunnan lapsille nääs). Itsehän en paikalla luonnollisesti ollut, mutta kuuleman perusteella homma meni ihan putkeen! Mitä nyt pukin rillit tais hajota ja jäädä partaan kiinni :D  Pukkikeikan jälkeen suunnattiin kotio, jonne myös veljeni naisystävänsä kera pian sitten rantautui. Sitten oli vuorossa se mitä odotan aina koko vuoden: JOULURUOKA! Mitäs teillä muuten kuuluu jouluna pöytään? Meillä oli perus porkkana-, pernuna-, ja lanttuloorat, rosolli sooseineen, kinkku + liemi, lipeäkalaa, loimulohta, italiansalaattia, meitsin omin pikku kätösin leipomaa joululimppua... Ja...Unohdinkohan jotain? Haa, jälkiruoaksi olin tehnyt suklaa-glögikakkua. Arvatkaapa huviksenne kuka ruokailun jälkeen makas sohvalla järkyttävää mahakipua potien...No, pitääkö sitä olla tämmönen possu!? ;)

Joulupukki muisti mua tarotkorteilla, eiköhän oteta selville, mitä ens vuos tuo tullessaan ;)
Oi kuusipuu...
Joulupäivänä lähdettiin aikasteen liikeelle ja vietiin piskit tädilleni hoitoon. Pienten kommellusten jälkeen päästiin lähtemään varsinaiseen määränpäähämme, Päijät-Hämeen suuntaan, toisen isoveljeni luokse. Siellä syötiin myöskin mahat täyteen herkullista jouluruokaa ja katseltiin, kun lapset tuhersivat tuoreiden joululahjojensa kanssa :) Siinä alkuillasta otettiin suunnaksi taas Pirkanmaa ja mentiin tädilleni istuskelemaan iltaa, samalla kun jätkiä haettiin kotio. Tapaninpäivänä me vaan oltiin perse homeessa kotona, meikäläinen lähinnä tossa sohvalla löhöten, telkkarin ääressä ja syötiin, syötiin ja syötiin. Joulu mun makuuni!

Tähän loppuun vois vetästä samanmoisen yhteenvedon keikoista yms. mitä tein viime vuodestakin, vaikka niiden saldo on aika vähäinen tänä vuonna:

Annen keikkoja oli 6 kpl, Annelin keikkoja 2 kpl (Wtf, miten mun on tota ihan mahdoton uskoa, onko mulla joku jääny kirjaamatta :O ) ja 1 Anniinan keikka. Sen lisäksi tuli nähtyä Aikakone ja Jenni Vartiainen, sekä yksi burleski esitys. Tänä vuonna tää tämmöinen "keikkaelämä" koki jonkun mystisen romahduksen, meinaan vuonna 2013, heinäkuussa kun rupesin tänne blogiin kirjaamaan noita keikkoja, niin pelkästään loppuvuonna oli jo 5 Annen keikkaa, 2 Annelin ja 1 Anniinan ja 2 burleskia, puhumattakaan alkuvuoden keikoista... Noh ny sit, täytyy vuonna 2015 ryhdistäytyä asian tiimoilta. 

Muita tän vuoden kivoja kohokohtia oli Kreikan matka, Tallinnanmatka, hääpäiväreissu Flamingoon, Ulvilan mökkireissu, pikkuserkun häät, runsaat kakkukuviot, vakityöpaikan löytyminen ja ennen kaikkea: Ollaan runsaasti vietetty aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Tottakai vuoteen myös harmistusta mahtui, mainittakoon nyt vaikka tää kaulavaivamysteeri, ja pari muutakin terveyteen liittyvää seikkaa sekä eräskin kamerakuvio, joka muuten edelleen odottelee tuomiota.... >:(  Eiköhän sekin selvinne vuoden 2015 aikana. Hope so! :D

Mutta hei, mää poistun tästä nyt lallattelemaan uusien karaokevehkeiden kanssa. Tai sitten poistun katsomaan Supernaturalia.... Tai sitten vaan meen tukkiin verisuoniani: Ostettiin tänään Lielahden Kodin1 loppuunmyynnistä mini friteerauskeitin. Joo morjens!

ONNEKASTA JA RIEMUKASTA UUTTAVUOTTA 2015!!! :)

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulutervehdys

Söötti minijoulutähti keittiön pöydällä <3
Nyt on viimeiset jouluhulinat käynnissä, kun se, tämä ja tuo unohtui ostaa kaupasta. Montakohan kertaa tässä on ehditty jo kaupassa käydä ja ajatella, että no nyt, kaikki on hoidettu. Mutta EI, eipä tietenkään se niin mene :D Onneksi mun nuppiani se ruuhkakaupassa kiertely ei yhtä pahasti kiristä, kuin vaikkapa tuon meidän talouden isännän :D

Ekat riisipuurot eilen! 

Ihania, aitoja joulukortteja! 
Uusi tähti keittiön ikkunassa, vanha sano viime viikolla poks. 
Joulunpyhien ohjelmisto on selvillä, ja nyt asiat saavat edetä aivan omalla painollaan. Mulla on aina blogin kanssa suuret suunnitelmat joulunajan postauksia varten, mutta kas kummaa, tänäkäään vuonna ne ei onnistunut, kun huomio menee kaikkeen muuhun :) No, toisaaltahan se menee oikein niin. Aijon nyt jouluna, normistani poiketen vältellä elektroniikkaa, ja sitä myötä somea yms. :) Ihan oman joulumielen vuoksi, mutta myös osittain siksi, että nää pahuksen laitteet ei taaskaan toimi mun käytössäni oikein!!! Niille iski joku kapina kausi :D MUTTA, tämän postauksen myötä, meidän ryhmä rämä toivottelee kaikille teille lukijoille ihanaa joulua! Syökää ja naurakaa paljon, höllätkää vannetta joka monesti päätä saattaa kiristää kaiken jouluhääräämisen keskellä, olkaa varovaisia kynttilöiden kanssa, ja huolehtikaa ettei lemmikit saa mitään vaarallista suuhunsa, ja tottakai, huolehtikaa toinen toisistanne :) 



keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Viikko jouluun...

Vähän jo kärsinyt hyasintti :)
Anna täällä hei! Noin yleensä puhelimessa sanon, kun soitan jollekkin tutulle, ja mikäli Mikko sattuu oleen likellä, se repee nauruun. Jostain syystä se ei diggaile tosta mun esittelystä?! :D Hassu äijä. Viikko uudessa työpaikassa oli ja meni. Kovasti se sisälsi ihmetteleyä ja sähläämistä, mutta saatoin mää jotenkin asioista jyvälle päästä, ja ihan mukavalta porukalta vaikutti uudet työkaverit! :) Tällä viikolla oon ollut nyt vanhassa työpaikassani terveyskeskuksen välinehuollossa, ja huomenna on siellä sitten vuorossa viimeinen päivä. Nyyh! Ikävä tulee kyllä sitä paikkaa, ei auta ei. Sopivasti vedin itelleni jonkun lenssun tähän viimeisten päivien kunniaksi (Juu, juurikin minäenkoskaansairastu-Anna), mutta ilman saikkua on selvitty. Tänään töissä oli jouluruokailu, ensimmäiset laatuaan tänä vuonna, ellei kinkkua lasketa: Paistettiin minikinkku Mikon kanssa tapamme mukaan etukäteen ja sillä ollaan tässä herkuteltu ja fiilistelty joulua!

Viime viikonloppuna, lauantaina, olin vanhan kuoroni kanssa esiintymässä kuoronvetäjämme 70-vuotis juhlatilaisuudessa Tampereella, Messukylän kirkossa. Oli todella hieno tunne, kun tuli tekstiviesti jossa pyydettiin saapumaan paikalle, tosin pienoinen paniikki iski, että osaankos mää nyt enää mitään, kun nuotitkin aikanaan katosi silloin, kun muutin tätini luo, eli vuosia sitten. No, onneksi sain sähköpostiini tarvittavat nuotit ja pääsin harjoittelemaan :)  Olo oli varsin kömpelö ja epävarma kirkolle mennessä, mutta sitten kun koko köörin kanssa siinä harjoteltiin, itseluottamus vähän kasvoi ja selvittiin hommasta kunnialla. Lauloimme: Bist du bei mir, Jeesus ei vertaa sulle, Näin Jeesusta vain, Mä seimes ääreen seisahdun ja Psallat scholarum concio. Sanotaanko näin, että parissa kohdassa tyydyin aukomaan suutani, koska en yksinkertaisesti saanut tiettyihin kohtiin sitä "tatsia" :D Kuoroni oli siis Piccolon- A. Lauloimme neliäänisesti , ja itse olin 1. alttona.  Muistan 
kun aikanaan menin kuoron koelauluihin, ja jännitin tapani mukaan ihan hirveesti. Laulu jonka olin itse saanu valita (Leivo), meni mielestäni aivan penkin alle kun ääni tärisi, ja kuoronvetäjän pyytäessä laulamaan eri nuotteja vuorollaan, hänen niitä pianosta näppäilessä, en tajunnut yhtään mitän hän silloin tarkoitti... :D Jotenkin kummallisesti silti selvisin kuoroon mukaan, tosin juurikin alttona, enkä sopraanona, mikä ennen aina kuvittelin olevani kimittäessäni lauluja ;) Ihan hyvä, että asiaan herätys tuli niin nuorena, eipähän ole tarvinnut enää piipittää hauraalla, tärisevällä ja epäpuhtaalla äänellä :D
Laulukeikan jälkeen ystäväpariskuntamme tuli meille istumaan iltaa. Pariskunnan se kauniinpi osapuoli oli myös aikanaan samassa kuorossa kanssani, joten hän oli myös laulamassa kirkossa. Olin valmistellut iltaa varten pippuripihvisetit, vähän samaan tapaan kuin tässä hiljan Mikon kanssa keskenämme teimme. Kovasti ystävämme kehuivat ruokaa, joten taisi se onnistunut setti olla :) Jälkkäriksi oli suklaisia mukikakkuja Kinuskikissan tapaan. Innostuttiin illan aikana oikein kunnolla pelaileen lautapelejä, aina yön pikkutunneille saakka :D Pelit rulaa \m/  Kaiken kaikkiaan viime lauantai oli aivan huikeen kiva ja onnistunut! 

Olin suunnitellut tästä postauksesta semmoista joulu hehkutus- ja hössötystekstiä, mutta ei tästä nyt semmonen tullutkaan :) Tämmöinen teksti tästä nyt tuli, Jari Sillanpään joululevyä kuunnellessa :) No, ei siinä mitän, palataa asiaan vielä ennen joulua! :) Älkäähän liikaa ressaileko joulujärjestelyiden kanssa! <3

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Me käymme joulun viettohon



Täällä ollaan jo ihan joulutunnelmissa, kuusi kaivettu esiin ja koristeltu (Kuten jo viime ptauksessa kävi ilmi!), kortit lähössä postiin ja muutenkin on jo tonttuiluvaihde päällä. Tän päivityksen tein jo valmiiksi viime sunnuntaina, ja ajastin sen ilmestyväksi nyt viikolla. Syy: Aloitan uudessa työpaikassa, enkä tiedä kuinka ehdin taas päivittelemään tätä. Oletuksena on, että tässä vaiheessa, kun tämä on julkaistu, mun pahin jännitys on jo takana päin, ja pieni haju miten hommat hoidetaan. Tätä kirjoittaessa jännitys on kuitenkin huipussaan! Ihan totta, mä oon kyllä semmonen jännittäjä ihminen että voi apua... On ihan fyysisesti huono-olo, tutisen ja oon tosi levoton. Ens yönä nukun todennäköisesti hyvin katkonaista unta, heräilen koko ajan katsomaan kelloa, että joko se pian soittaa / eihän se vaan oo vielä soittanu ja oon nukkunu pommiin. Huomenna toivottavasti nauran itelleni, että hittoako jännitit niin paljon eilen :)

No, joka tapauksessa, tää postaus on tämmöinen kuvakuulumiset- teemainen, joten en lätise sen enempää tähän väliin. Olkaa hyvät!









Näin täällä meillä. Toivottavasti kaikilla on startannu viikko mukavasti, ja loppua kohden vain paranisi! :) Näkemiin!

lauantai 6. joulukuuta 2014

Jotkut arvet näkyy päälle, jotkut ei...



Näin lauloi Anne Mattila eilen taidekahvilansa galleriassa, Karviassa. Anne oli järjestänyt pienen ja vapaamuotoisen konsertin, jonne pääsi facebookissa järjestetyn kisan kautta ensimmäiset 50. Meidän osalta konsertti lähti kovin takkuisesti liikkeelle, myöhästyttiin komeasti kolmen kappaleen verran, n. 15 min. Jaa että hävettikö?! Oltiin laskettu, että selvitään matkasta 1,5 tunnissa, mikä kesäkeleillä ja -rajoituksilla kylläkin pitää paikkaansa, mutta ei vaan eilen! Tosiaan, talvirajoitukset oli tien päällä, samaten muutama muukin autoilija, ilmeisesti perjantaista ja kellonajasta johtuen, eikä kelikään meitä varsin suosinut! :D

 Lopulta sitten selvittiin kunnialla taidekahvilalle ja päästiin livahtamaan toivottavasti ketään hirveästi häiritsemättä penkille kuuntelemaan, kun Anne aloitti juuri laulamaan itse tekemänsä kappaleen "Joululaulu äidille". Vitsailinkin siinä myöhemmin säestämässä olleelle Jarkolle, että parempi vain ettei ehditty ajoissa, säästyipä muu konserttiväki huutoitkulta, joka multa varmaan ois päässy "Varpunen jouluaamuna" laulun aikaan :D Mulla oli myös järkkäri autossa mukana, mutta koska aikataulu teki tepposet, kamera unohtu autoon ja Mikon Jollalla koitin sitten kuvailla konserttia hieman. Siinä kuvanottohetkellä kuvat näytti ihan hyviltä, mutta koneella avattuna lähes kaikki heilahtaneita, ITKU SANON MINÄ! :(



Joululauluosion jälkeen vuorossa oli kappaleita, joita keikoilla ei päästä yleensä kuulemaan, joita Anne oli Leirinuotiolla- ohjelmassa esittänyt ja myös yksi biisi, jota Anne ei ollut koskaan aikaisemmin esittänyt . Näiden jälkeen siirryttiin Itsenäisyyspäivänaattoon sopiviin lauluihin, joiden aikana saatiin myös Anneli esiintymään. Anneli lauloi todella koskettavan kappaleen "Evakon laulu", jonka aikana ne kyynelkanavat sitten rupes tulvimaan, ei siinä mikään auttanut. Herkistynyttä tilaani ei varsinaisesti auttanut seuraava biisi, jonka Anne vuorostaan kauniisti lauloi "Jotkut arvet näkyy päälle, jotkut ei", en nyt tiedä varmaksi, oliko tämä kyseisen laulun nimi, mutta kakki jotka em. laulun tietävät,  varmasti tunnistavat sen tuostakin. Samaa teemaa laulu kuitenkin oli, kuin edellinenkin. Näiden laulujen jälkeen sain taas koottua itseni :D

























Mainittakoon vielä, että Anne vetäisi konsertin loppupuolella kauniin Finlandia -hymnin, joka mun mielestäni ehdottomasti toimisi paremmin kansallislaulunamme, mistä oon saattanut joskus aikaisemminkin jupista :D Konsertti päättyi Annen ja Jarkon kaksiääniseen "Maa on niin kaunis", joka oli kuin piste i:n päälle. Konsertin jälkeen jäätiin hetkeksi höpöttelemään tuttujen kanssa galleriaan, josta siirryimme glögille kahvilan puolelle, jossa Tarja- äiti oli emännöimässä. Tämän jälkeen nostettiin kytkintä ja paineltiin takaisin tänne Kangasalan suuntaan. Oon kyllä erittäin iloinen, että päästiin tähän konserttiin, vaikka myöhässä oltiinkin. Toivottavasti joskus uudelleen pääsis vastaanvanlaiseen tilaisuuteen, en pistäis ollenkaan pahitteeksi! :)

Suuret kiitokset Annelle, Annelille, Jarkolle, Tarjalle ja kaikille fanikamuille keitä paikalle oli saapunut, teitä oli todella ihana nähdä! :)

Eihän tää ois mun blogi ollenkaan, ellei ois pakko tunkea sitä omaa turpaansa joka ikiseen postaukseen, joteeen....(Huomaa muuten hyvin kuvien laadussa eron, kun ottaa ilman salamaa, kameran omalla salamalla ja sitten vielä erikseen tuon lisäsalaman kanssa. Arvaattekos mikä on milläkin otettu?)



























Hei, näiden myötä kaikille oikein ihanaa ja rauhallista Itsenäisyyspäivää! Ollaan ylpeitä siitä mitä veteraanit aikanaan teki meidän maamme ja tulevaisuuden eteen, eikä aina vaan keskitytä morkkaamaan  Suomea siitä kuinka kaikki on vaan olevinaan huonosti!


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Uusia kuvioita



Nyt oon todellisen jännän äärellä. Uusia asioita tapahtuu nyt aika urakalla, ja ihan hyvä näin, koska onhan tää mun elämä ollu aika pitkään hyvin pitkälti samassa uomassa junnaavaa.  Alotetaan nyt vaikka tästä vähän pienemmästä asiasta:

Koko bloggausurani ajan oon haaveillu, että jokin taho ottaisi yhteyttä ja sanoisi, että haluaisi tehdä mun blogini kanssa yhteistyötä. Noh, nyt semmonen viesti oli tullut sähkäriin. Häkellyin siitä jonkin verran, enkä nyt oikein sittenkään tiedä mitä ajattelisin tommosesta. Ainahan mä oon tässä blogissa mainostanut yrityksiä, joihin oon ollut tyytyväinen (ihan omasta aloitteestani, ilman korvausta), mutta silti, tämmöinen "velvoittava" mainostaminen tuntuu väärältä. Toki, itse saisin valita aiheet mitkä itteä kiinnostaisi oikeastikin. Googletin vähän aihetta, ja ilmeisen moni kamppaileen samoissa tunnontuskissa. Joo, olis se kiva tienata pientä ylimääräistä satunnaisten mainospostausten myötä, mutta onko se sitten mun blogini juttu? Tietysti siinä samalla saattaisi saada lisää lukijoita, mutkun... Mitä mieltä te ootte? Jos joku päivä tämmöiseen lähtisin, vaikuttaisiko se negatiivisella tavalla teidän haluunne seurata tätä blogia? Kertokaa rakkaat, minä kuuntelen! :)



Sitten lisää uutta: Käytiin ostaan meille uus pöytäryhmä keittiöön. Vanha pöytä muutti meidän olohuoneeseen "edustuspöydäksi". Aluksi tää tumma pöytä näytti tosi törpöltä meidän olkkarissa, mutta nyt kun silmä on tottunut, nii ei tää nyt ollenkaan niin paha olekkaan! Tää uus pöytäryhmä on tuttuun tapaan Sotkasta, niinkuin tää meidän vanhakin pöytä ja vanhan pöydän tavoin, nää löyty hyvästä alesta, jes! :)




Kuten aikaisemmin kerroinkin, niin meillä oli tarhalikkojen kanssa pikkujoulut eilen. Uusi järjestely pääsi heti tulikokeeseen, ja pärjäsi siinä loistavasti. Oli todella ihana nähdä taas näitä todella rakkaita ystäviä, vaikka meitä paikalla olikin vain 3/5. Ensin kerralla toivottavasti nähdään kaikki :) Tehtiin tortilloja, juteltiin ja katsottiin Putouksen finaalia, jonka päätteeksi lähdimme vielä pyörähtämään Tampereella.

Sitten se grande finale...Meitsi sai töitä. Ihan oikeesti töitä! Siitä paikasta, johon edellisessä postauksessa sanoin meneväni haastatteluun! Ne alkaa kunnolla tosin tammikuussa vasta, mutta joka tapauksessa, mä voin pian näyttää työkkärille p....pitkää nenää! Ähäkutti! >:) Omaan koulutukseen sopivia töitä, loistavilla työajoilla. Siis ihan totta, mä en oikein meinaa käsittää, että puoltoista vuotta kestänyt työttömyys ja kolmisen vuotta kotona jumitettu aika on takana päin. Vou...! :) Huomenna menen sitten vielä vanhaan tuttuun paikkaan tekemään pari lyhyttä työjaksoa, mutta töitä jokatapauksessa. Tää o ihan miälevikast läppändeerust! Vai mitenkä se yksi hahmo aikanaan tapasi sanoa...? ;)

tiistai 25. marraskuuta 2014

Harmaata

Joo, kovin on harmaata, niin ulkona kuin mun mielessänikin.  On ollut taas ihme jumitus nyt reilun viikon ajan, enkä oo aatellukkaan bloggaamista. Oon kattonu Supernaturalia ja antanu ajatusten stopata. En oo edelleenkään saanut tota kaulan alueen ongelmaa kuriin: Se välillä oli parempi jo, mutta nyt se on taas pahentunut todella paljon. Pitäisi varmaan varata lekurille taas aikaa, mutta... Mä olin taas tänään työhaastattelussa, ja jos sattusinkin pääsemään kyseiseen paikkaan, en haluaisi heti poistua lekurin luo, antaisin tosi "hyvän" kuvan itestäni, varsinkin kun poissaolot ei kuulu meikäläisen ohjelmistoon noin niinku yleisesti ottaen. En tiiä, oon tosi turhautunut tähän nyt. Mieliala ei ole ehkä ollu viime aikoina nyt parhaimmasta päästä.  Joulunviettokin on vielä vähän auki. Joulu on mulle kuitenkin se tärkein hetki vuodesta, joten olisi kiva saada vähän selvyyttä siihen, mutta eiköhän se ajallaan tarkennu.

<3 Mun pikkuiset...

...Päivänpaisteeni <3


No, ainakin sen tiedän varmaksi, että pääsen lähiaikoina pari pätkää tekemään vanhaan tuttuun työpaikkaan. Se tulee nyt erittäin hyvään väliin tässä: päiville muuta tekemistä eikä sinne menoa tarvi jännittääkkään ollenkaan, toisin kuin uusien työpaikkojen kohdalla aina käy. Jossain määrin koen pientä ahdistusta ajatuksesta "uusi työpaikka". Voi venäjä sanon mää...! En ehkä kestä itseäni ja pääkoppaani :D Onneksi viikonloput on tarjonnut ihanasti tosi mukavaa tekemistä, ja näin on myös ensi viikonloppuna: Meillä on meidän tarhalikkaporukan kanssa pikkujoulut. Kävin tänään ostaan viikonloppua varten itelleni mustat korkkarit, suoraa Prismasta. Mun vanhat samantapaiset on sanoneet sopimuksensa irti, oikeestaan jo aika pitkän aikaa sitten, joten nyt oli hyvä syy ja korkea aika ostaa ne:

Miten niin meillä on valkokarvaisia piskejä?


Mutta mutta, palataas nyt reilu viikon verran taakse päin:

Maanantaina 17.11. oli Jenni Vartiaisen vuoro esiintyä Tamperetalossa, ja sinnehän me suunnattiin kulkumme. Liput oli toki ostettu jo aikoja sitten valmiiksi, ja silloinkin oli enää muutamat hassut paikat jäljellä. Sali oli ääriään myöten täynnä ja tottakai sain jonkun pitkän miehen eteeni istumaan, se on enemmin sääntö kuin poikkeus. Konsertti pitkästä miehestä huolimatta oli kertakaikkisen huikee. Ensimmäinen puolisko oli rauhallisempaa tunnelmointia ja tuli enemmän itselle vieraampia kappaleita, toki mukana oli myös pari semmosta biisiä, jotka ulkoa osasin, mainittakoon nyt vaikka Duran duran ja Selvästi päihtynyt. Tän ekan puoliskon aikana tein mielenkiintoisen huomion koskien Jennin ääntä. Jenni osaa käyttää todella hienosti ääntään, ja livenä se pääsee PALJON paremmin oikeuksiinsa, kuin levyllä. Se kuulosti mun korvaani jollakin tavalla selkeämmältä ja kirkkaammalta. Mulla tosissaan loksahti monttu auki, kun hän rupesi ensimmäistä biisiä vetämään. Kyllähän mää sen tiesin, että Jenni osaa laulaa, mutta että noin upeasti... Siinä mielessä ihan hyvä, että eka setti oli sitä tunnelmointia, että tämmöiseenkin asiaan pystyi selkeämmin kiinnittämään huomiota.

(Meitsin konsertti vaatetus ja uus lelu: Kaukolaukaisin!)

























Toinen setti kun alkoi, meno teki täyskäännöksen, alkoi semmoinen valoshow ja tykitys, että oksat pois. Setin alku oli todella vaikuttava, sillä se lähti täydestä pimeydestä ja räjähti sen jälkeen täyteen vauhtiin. En osaa paremmin kuvailla, mutta eiköhän kaikki, jotka ovat olleet vastaavanlaisessa konsertissa, tiedä mitä tarkoitan. Tällä setillä tuli enemmän tuttuja kappaleita mm. Eden, En haluu kuolla tänä yönä, Ihmisten edessä, Missä muruseni on ja konsertin päättänyt Minä sinua vain, joka on muuten todella kaunis kappale ja joka meinaa saada meikäläisen aina vähän tunteelliseksi. Ainoa miinus, jos sitä nyt semmoiseksi voi sanoa, oli se, että yksi lempparini Jennin biiseistä sekä ylipäätään kaikista tietämistäni kappaleista jäi uupumaan: Eikö kukaan voi meitä pelastaa? No, Jennin keikalle täytyy päästä kyllä uudelleen, ja täytyy toivoa, että joku kerta hän vetäisi tuon ko. kappaleen :)



Viime viikonloppu oltiin kokolailla rauhassa kotosalla, mitä nyt kaupoilla käytiin ja ekoja joululahjoja tuli ostettua. Tein meille lauantaina tämmöset pippuripihvi setit. Naudan sisäfilettä kerma-pippurikastikkeella, ite tehdyt timjami-valkosipulilohkoperunat sekä hunajalla maustettua, pannulla paistettua punasipuli-chili paistosta. Jälkkäriks tehtiin sitten suklaisia mukikakkuja, ne on nykyää ihan meidän lemppari, makea herkku. Jopa Mikko tykkää siitä tosi paljon!

Ja hei, chileistä kun oli puhetta, niiiiiiin:



Meidän ikioma, siemenestä kasvatettu, ENSIMMÄINEN valmis Rawit- chilimme! Jes! Se saa kunnian maustaa huomisen ruoan: Kana-kookoskastikkeen itämaiseen tapaan siis :)

Heh, tulipa jotenkin heti paljon mukavampi olo kun sai kuulumisiaan kerrottua täällä. Tässä yksi syy miksi tykkään blogata. Ja onneksi on Mikko, tukena ja turvana.




 Kiitos sulle, joka jaksoit taas lukea tämänkin tekstin loppuun, alku angstaamisestani huolimatta, toivottavasti siellä on hyvä ja turvallinen viikko <3

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kamera on kiva kaveri


Kuvattiin tuossa juuri materiaalia joulukortteihin ja laitettiin ne tilaukseen, tänä vuonna tehtiin taas omista kuvista Ifolorilta. Tän postauksen kuvat on viime aikoina kertynyttä sekalaista seurakuntaa. Syy runsaaseen kuvien kertymiseen on taannoin tilaamamme lisäsalama, macro-objektiivi ja kaukolaukaisin. Erityisesti lisäsalama on ollut lähes päivittäisessä käytössä, aina kun leipomisiltani oon vain ehtinyt, oon ollut kamerassa kiinni ja kuvannut piskejä, kukkasia, Mikkoa...Kaikkea mahdollista :D

























Huomaa, ettei toi salaman käyttö oo vielä ihan hallussa, mutta kyllä tällä harjoittelu määrällä sen luulis pian muuttuvan parempaan suuntaan.. :D




Meillä on nyt kämppä siirtynyt joulu-modiin. Sain synttärilahjaksi vielä punaisen Kastehelmituikun, jonka heti innolla sain sovittaa olohuoneen jouluiseen ulkoasuun, sohvapöydälle. On noi Kastehelmijutut kyllä nättejä!


Miki ja Make edustusliiveissään, odottamassa mamman synttärivieraita, viime keskiviikkona. Toi meidän sohvan viltti on Mikin rakkain paikka nykyään, se löhöö siinä aina silloin kuin ei ole jotakin erityistä tekemistä. Aina sitä mukaa, jos itse erehtyy taittelemaan viltin siististi, se myös pedataan uusiksi, eli kuopsutetaan yhdeksi mytyksi samantien :)  Make puolestaan on vallannut meidän "sinappihuoneen" sohvan käsinojan, siitä on tullut sen vakiopaikka. Jotenkin symppistä, että noilla on tommoiset omat juttunsa.



Makkari ei koe joulunaikaan mitään muutoksia, haluan pitää sen neutraalin värisenä, rauhallisena paikkana. Mun vuosia jatkuneet uniongelmat on taas pahentuneet, joten ei puhettakaan, että haluaisin jotenkin nyt häiritä makuuhuoneen rauhaa :D Sen verran tietty vois päivittää, että hommais edes sen yhden ainokaisen palaneen lampun meidän "kristallikruunuun" ;)





Juu, niitä kukkia tuli tosiaan kuvattua... :P Tää teksti tuntuu nyt olevan totaalisen päätön ja hännätön, mutta se sopii kyllä kirjoittajaansakin ;) Noh, höpötetään nyt se ainoa oikea asia mistä ois kerrottavaa:

Oltiin eilen vaihteeksi Tampereella. Käytiin porukalla juhlistamassa meikäläisen synttäreitä, ja mentiin syömään Hans Välimäen uuteen ravintolaan, August Von Trappeen. Paikka oli todella tyylikäs, Belgialaistyyppinen bistro. Etukäteen olin listalta valkannut syöväni Fish 'N' Chips annoksen, mutta sitten paikan päällä mulle iski ennenkuulumaton mieliteko: Mun teki mieli tilata listalta sinisimpukoita. Siis oikeesti, sinisimpukoita. Minä, hamppareiden, pizzan, kebabin yms. vannoutunut rakastaja. Oon kouluaikana joskus simpukoita syönyt, olikohan nyt paellassa vai missä, mutta silloin ne ei  tehnyt muhun kyllä minkäänlaista vaikutusta. Nyt oli kyllä niin houkuttelevasti kirjoitettu esittely annoksesta, joka oli siis sinisimpukoita merimiehen velipojan tapaan, että mun oli aivan pakko kokeilla sitä. Annoksessa oli sinisimpukoita, valkosipulin, valkoviinin, kerman, voin, pekonin ja timjamin kanssa sekä lisäksi belgianperunoita majoneesilla ja sinapilla.




Ja hei, toi setti oli vielä todella hyvää. Siihen oheen hyvä valkoviini, niin ruokaelämys oli taattu. Jälkiruoaksi syötiin Mikon kanssa puoliksi Hansin vohveli, jossa oli itse vohveli, marenkia, (vanilja?)vaahtoa, suolaista nutellaa, suklaastiketta ja marinoituja marjoja. Mun huonoksi onnekseni marjoina oli mustikoiden lisäksi kirsikoita. Mustikat siis on todella jees, mutta noiden kirsikoiden kanssa meiltä puuttuu se ratkaiseva yhteys.

Ravintola oli tosiaan vasta kolmatta päivää auki ja aivan täyteen varattu, mutta palvelu oli silti todella loistavaa. Ruoatkin saimme ennen kuulumattoman nopeasti eteemme. Toivottavasti palvelu on tulevaisuudessakin yhtä laadukasta, ettei nyt ollut kyseessä vain alkutaipaleen erityinen panostus tai se, että itse Välimäki oli häärimässä keittiössä. Välimäki on mun yksi lapsuuden idoleistani: Mun lempiohjelmiin lukeutui aikanaan telkkarissa pyörinyt Kokkisota, ja siinä oli yksi kimmoke aikanaan lähteä ravintolapuolelle opiskelemaan. Olisi ollut tosi hienoa päästä puheisiin Välimäen kanssa, käydä vaikka ihan vain kiittämässä, mutta multa petti rohkeus enkä millään arvannut mennä keittiön luukulle, vaikka avokeittiö kyseessä olikin. Pahus. Enää ei ole niin reipas ja rohkea kuin pienempänä olin :D Tähän päätämme tämän kertaisen uutiskatsauksen, hyvää loppuiltaa kaikille, näkemiin! ;)