Ohi on

Työaamuna eräänä.

Nyt on taas kiva, kuukauden kestänyt työjakso takana päin. Fiilikset on taas vähän hämmentyneet, että mitäs sitten tapahtuu?! No, täytyy vain luottaa huomiseen, kyllä elämä johdattaa sinne suuntaan, mihin pitääkin. Viimeinen työpäiväni oli viime keskiviikkona, ja sen kunniaksi pyöräytin töihin viemisiksi suklaakakun. Siitä onkin vierähtänyt hyvä tovi, kun edellisen kerran olen leiponut jotain vähän spesiaalimpaa, näyttävämpää.

Tämä yksilö oli gluteeniton & laktoositon, joten se sopi herkuksi varsin monelle. Röyhkeesti herkuteltiin ensin vain välinehuollon kesken, ja loppukakku annettiin vasta yleiseen jakoon. Heh :)

No, mitäpä muuta sitten tänne kuuluu? Puoltoista viikkoo on mennyt taas ilman mitään päivityksiä (Vetoan edelleen työkiireisiin joita tuossa oli... ;) ), joten nyt täytyy taas aktivoitua paremmin.

Miki the Matkustaja

Viime viikon lauantaina lähdettiin käymään tädilläni Järvenpäässä, edellisestä näkemisestä oli ehitnyt kulua jo useampi kuukausi, Reissuihin, joihin piskit pääsee myös mukaan, on aina erityisen kiva lähteä. Mikiä ja Makea varten oltiin varauduttu määränpäässä hyvin, poitsuja odotti herkkuluut ja "ketunraato", joka paljastuikin sittemmin "majavanraadoksi", eli semmoinen täytteetön pehmo-vinkulelu :D Ja ai että, sitä oli (Ja on edelleen) niin kauheen kiva vinguttaa kovaan ääneen, erityisesti Mikin mielestä :D

Sinä lauantaina oli todella komea arskan paiste!

Me ihmiset sen sijaan päästiin herkuttelemaan hyvillä pihveillä + lisukkeilla. Tätini oli tehnyt lisäksi"mummosalaattia", eli jäävuorisalaatti ja keitettyä kananmunaa, kastikkeena kerma-etikkasoosi. Nimi mummosalaatti juontaa juurensa siitä, että mummollani oli tapana tehdä sellaista ennen vanhaa. Itse en tuota salaattia lapsuudestani muistanut, mutta sen herkullisen kastikkeen muistin. Äitinikin tapasi tehdä sitä, kun olin muksu :D

 Jälkkäriksi saatiin iiiiiihanaaa, supersuklaista Sacherkakkua! Silmät olisi syönyt sitä vaikka kuinka paljon enemmänkin, mutta olin alle syönyt jo pari pihviä lisukkeineen, niin ei vatsalaukku antanut enempää myötä :D Siinä oli sitten hyvä heittäytyä sohvalle mukavaan asentoon, ja katsella matkakuvia (Niin meidän Kreikan reissun, kuin tätini ja tämän miehen reissuilta).

Jouduttiin suhteellisen ajoissa lähtemään kotio päin, koska Mikon täytyi mennä kuudeksi (illalla) töihin. Mikon lähdettyä töihinsä, itse lähdin treffaamaan hyvää ystävääni E:tä, ja suunnattiin tampereelle pyörimään. Hienosti ehdittiin bussiin, mitä nyt korkkarit kourassa sukkasilteen tuli juostua lähi Prismalle, mutta eipähän myöhästytty! :D Korkkarit kattoon, tää ilta on meille...!  

Rouva Jättipää Tampereelta päivää!

Puolen yön jälkeen, kun Mikko pääsi töistä, hän tuli nappaamaan meidät likat kyytiinsä, ja surautettiin kotia kohti. Kaiken kaikkiaan toi päivä oli TODELLA kiva!

Viikolla maanantaina oli työpäivän jälkeen vuorossa englannintunti, tiistaina töiden jälkeen leivoin ja keskiviikkona viimeisen työpäivän jälkeen PITI olla tanssitunti, mutta se peruuntui ohjaajan sairastumisen vuoksi. Hmh.

Torstaina käytiin kokeileen Orimuskioskin makkaraperunat, ja hyvät oli! Väkisin tuli verrattua niitä Tammelan torin Ullan grillin makkaraperunoihin, jotka ovat isommat ja halvemmat, kuin mitä Orimuskioskin, mutta Orimuskioskin potuissa oli parempi majoneesi. Eipähän niissä suuren suuria eroja loppu peleissä ole. Hyviä kummatkin. Torstai-ilta oli piskeille, tai no, oikeastaan lähinnä Makelle kovin traumaattinen. Oli kynsien leikkuun aika ja samaan syssyyn jätkät joutuivat vielä pesulle, sillä perjantaina oli vuorossa turkin trimmausta!

Noh, perjantaina aamupäivällä lähdin piskien kanssa toiselle tädilleni, kotopaikkaani landelle, huristelemaan. Ensin trimmaus kohteena oli Miki. Meidän herkkis antoi todella komeasti ajella turkkinsa, oli aloillaan kuin mikäkin patsas ja antoi huolitella tassut ja korvakarvat niin nätisti. Se oli täydellinen trimmaus. NO, sitten oli meidän Maken vuoro. Kuinka ollakkaan, Maken kanssa tääkin juttu meni ihan pelleilyksi. Make antoi trimmaajan aikanaan leikata turkkinsa hyvin, samaten kun se antoi meikäläisenkin edellisellä kerralla, mutta nyt...Voi tauti oikeesti mikä sota!

Okei, alku meni hyvin, sekin istui paikallaan suhteellisen nätisti. Sitten jossain vaiheessa keskeytin hommani hetkeksi, ja juttelin tätini kanssa, joka istuskeli pihalla meidän seurana. Make päätti, että homma on nyt valmis ja paineli pois trimmaus pisteeltä. No, minä tottakai lähdin hiihtelemään sen perään, ja ei muuta kuin Make takaisin operoitavaksi. Taas homma jatkui hetken aikaa hyvin, kunnes jostain syystä taas hetkeksi keskeytin toiminnan. Makelle riittti tämä touhu, ja se paineli tätini tuolin alle piiloon. Siinä sitten lähdin taas sen perään ja lässytin sille, kuinka ei olisi enää kamalan paljoa työtä edessä. Make ei vissiin IHAN ymmärtänyt mun sanomaani, ja päätti sitten paeta pihassa olevan pikku tallin alle.

Ei, kengänpohjassa ei ole koiranjöötiä, reiska on vain hyvin kulunut :D

Kertokaa mulle, että millä helvatulla se sai ittensä tungettua tonne?! Meinasin repiä hiukset päästäni tässä kohtaa. Heti tuli ekana mieleen, ettei siellä vain ole mitään ampiaispesää, missä puoli pöpperöiset ampiaiset sekoilee syksyn kylmenevien kelien vuoksi. Ei muuta kuin kontilleen maahan maanittelemaan toista esiin sieltä. Ei, lässytykset ei auttanu, eikä puheet ruoasta, herkuista, frisbeestä tai kotiin lähdöstä.

No, sain siinä sitten Mikinkin apuuni. Seuraavaksi alkoi lahjonta herkuilla. Yleensä meidän porsas on herkkujen perässä kuin hai, mutta ei nyt. Käänsi vaan päänsä pois. Ei auttanut edes se, että se näki Mikin saavan nameja. Meikäläisen hätä rupes kasvamaan vaan, että mitä tässä nyt voi sitten tehdä, ja mitä jos se ei enää osaa tullakkaan ulos sieltä? Sitten tätini keksi hakea NAKKIA sisältä. Onneksi, sillä siitä lähti ilmeisesti niin vastustamaton tuoksu, että Maken oli kertakaikkiaan pakko mönkiä esiin piilostaan. No Make sai nakkinsa ja oli taas niin onnellinen koira. Työ saatiin vihdoinkin tehtyä loppuun ja Makella ei vaikuttanut olevan enään mitään muistikuvaa äskeisestä episodista. Oltiin heti kavereita taas. Make meinaan osaa myös osoittaa mieltään lahjakkaasti, jos sille päälle sattuu.

 Toivottavasti sille ei nyt kuitenkaan jäänyt mitään suunnattomia traumoja tästä trimmaussessiosta (Mulle meinaan jäi...), ja että tulevaisuudessa taas trimmaaminen onnistuisi niin kuin aiemminkin. Ihan heti uudelleen trimmausta ei kuitenkaan tarvitse, onneksi, suorittaa, sillä talvea vasten ei viitti kovin lyhyttä turkkia jätkillä pitää. Saattaa olla, että ensi kerralla, ehkä kevään koittaessa,  delegoin trimmaamisen Mikolle...:) Että semmoista koiran turkin hoitoa meillä.

Tämän viikonlopun osalta piskit on saanut olla aivan rauhassa, ei mitään hermoja raastavia koettelemuksia. Lauantaina, eli eilen, me ihmiset lähdettiin viettämään iltaa pikkuserkkujeni kanssa. Käytiin ensin syömässä Rahola Pizza Grilli Kioskilla, hauskan mainoselokuvan innoittamana. Sieltä suunnattiin yhden pikkuserkuistani kotiin pelailemaan, mikä tärkeintä, syömään vähän vielä lisää! :D Olo oli suhteellisen tyrnä illan päätteeksi, pakko myöntää :D Tuli kyllä jäätävät naurut taas naurettua, kun pelailtiin mm. 65 hullunkurista kysymystä ja vastausta...Yhtenä esimerkkinä voisin mainita: "Pidätkö lapsista?" "Toki, jos vain lainaat vasaraa".... Voi apua oikeesti :D Ihan huikee ilta oli eilen, kiitos siitä asianomaisille! :D

Vielä tähän loppuun chileistä asiaa: Vihdoinkin, meidän chilit osoittavat edistymisen merkkejä: Tämä kyseinen yksilö on saanu jopa pari kukkaa aikaiseksi, ja muihin on kovasti tulossa nuppuja! :) Saattaa olla, että joskus oikeesti jopa saadaan satoa näistä!