maanantai 25. toukokuuta 2015

Hipsuli

Hemmetin vahtikoira, meni sekuntti tän kuvan oton jälkeen ja sit alko räkytys <3 

Meidän Hipsulimme, eli  piskuinen Mikimme täyttää tänään jo huikeat 4 vuotta! Siis ihan totta, miten tää on mahdollista TAAS, että vuosi on menny niin helvatun nopeesti...






Yhyy, ihan tippa linssissä muistelen sitä rääpälettä mikä se oli kun noudettiin se Eurasta 10 viikkoisena, elokuussa 2011. Oli se kyllä onnettoman pieni...Pennut on kyllä ihania koko olemuksensa kanssa, ne on niin kömpelöitä pumpulipalloja ja tekee niitä hölmöjä loikkiaan koko ajan kellahdellen nurin. Siltikin, vaikka ne pennut on aina pentuja, niin mikään ei voita näitä omia, rakkaita, aikuisia koiria, joiden kanssa meille on syntynyt tosi vahva side. Vaikkei nää olekaan enää "uusia ja ihmeellisiä", ne on meidän perheenjäseniä, kuin lapsia, enkä ikimaailmassa voi ymmärtää ihmisiä, jotka kyllästyy koiriinsa pentuvaiheen jälkeen. Piskithän hei vaan paranee vanhetessaan!

 Meillä pelaa yhteys Mikin (Ja tottakai Makenkin <3) kanssa todella hienosti, ja herra Herkkistä on helppo lukea, että mitä mieltä se milloinkin on asioista. Semmoista yhteyttä ei vielä aivan pennun kanssa saa aikaiseksi, vaan se muodostuu ajan mittaan kun kuljetaan yhdessä elämässä eteen päin <3

Makekin halus kuvaan ;) 
Mun omat pikkuiset rakkauteni <3

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

#HelenajaKimmo2015


Eilen olimme serkkulikkani ja hänen siippansa hääjuhlia viettämässä. Heidät on vihitty jo aiemmin, mutta juhlat he pitivät vasta nyt reilua vuotta myöhemmin :) Hääpaikka sijaitsi naapurikaupungissa, eikä meille matkaa kertynyt kuin n. 30 km.





Juhla oli kaikenkaikkiaan hyvin perinteinen hääjuhla, ja koristelut olivat kovasti hääparin kaltaiset. Pöydät oli nimetty hääparin suosikki bändien mukaan, ja me Mikon kanssa istuimme, kuten kuvasta näkyykin, "Doors" nimisessä pöydässä. Samaten kuvasta näkyy, kuinka hauskasti pöytien nimet oli esillä: Vanhoissa vinyyleissä! Vieraskirjan virkaa toimitti myöskin vanha vinyyli, johon kaikki vieraat saivat valkoisella tussilla vetää nimmarinsa.























Hääkakku toki oli tarkassa syynissä ja varsinkin, kun tätini L:n kanssa (Hän on siis leipuri) pääsimme vauhtiin, niin tuli kyllä sellaista analysointia, että oksat pois :D Hyvää kakkua kyllä oli!

Livemusiikista vastasi bilebändi Rock'n rollas. Hääpari tanssi häätanssinaan Hurriganesin "I will Stay". Tämän jälkeen oli vuorossa vähän perinteisempää tanssimusiikkia, valssia, humppaa, tangoa jne. Myöhemmin vuoroon tuli sitten rokimmat biisit.

Oh-la-laa, kännykän kuvanlaatu <3 Morsiammen kimpussa oli hauskoja blingbling koristeita, hitto kun aikanaan ei itellä tullut mieleen tämmöiset ;) Kaiken kaikkiaan mukavat häät on nyt takana ja oli kiva päästä näkemään sukulaisia :) Sitten vaan täytyy alkaa taas seuraavia häitä vartoileen! <3

Loppuun vielä fotoja meitsin fiftari-henkisestä juhla-lookista.




























sunnuntai 17. toukokuuta 2015

"Ravintola-arvosteluita" ja vähän muutakin


Oah, missä ovat ne rauhalliset bloggailuhetket? Ai että, mää kaipaan niitä ihan tosissaan, kuin myös kivoja kuvaamishetkiä, esim. koirien touhuista. Mun kamera toimii kyllä, mutta mun irtosalama, joka on mun bestis nykyään, on palautettuna liikkeeseen ja nyt odotellaan edelleen, että saatais joko rahat takaisin tai vaihto eri tuotteeseen onnistuis, mutta liikkeen päässä ei varsinaisesti olla kovin halukkaita tekemään yhteistyötä, vastaaminen sähköposteihinkin kestää päivä-, ellei peräti viikkokausia. Jaa-a, saadaankohan me kohta toinenki kamera-aiheinen syy kirjoitella kuluttajariitalautakuntaan vähän kannetta...?! Loppuu huumori näiden kamerajuttujen kanssa! :D Edellinenkään juttu ei ole päätöksessään vielä, joka koski siis vanhaa kamerarunkoa, jos tää nyt joltain on vielä mennyt ohitse ;) Nooh, odotellaan odotellaan...(Se kun edelleenkin sopii mun luonteelle niin hirmuisen hyvin)

Ja mitäs taas tähän viikkoon on sisältynyt? Tai siis, näihin 2 viikkoon?! Äitienpäivä toki näihin kahteen viikkoon on kuulunut, ja silloin käytiin meidän se perinteinen rinksa ajelemassa, eli äidin haudalla, Mikon äidin luona, sekä meikäläisen tädin luona piipahdettiin. Suoraan sanottuna, aiemmasta viikosta mulla ei sen kummmemmin ole muistikuvia, mutta kävinpähän lavistuntiin tutustumassa, eli lavatanssijumpan ihmeelliseen maailmaan tuli nähtyä nopea vilaus. Vaikutti ihan mukavalta tunnilta ja edelleenkin toivoisin pääseväni mukaan  kansalaisopiston tunneille ensi syksynä. Mutta, se on ihan sekuntipeliä pääseekö niihin ryhmiin sisään vai ei. Huoh! :D


Mulla piti olla kaksi vapaapäivää tällä viikolla, ti ja to, mutta tiistaina erinäisistä syistä johtuen, menin töihin kuitenkin. Keskiviikkona mentiin työporukan kanssa syömään 2h+ keittiö ravintolaan. Itsehän vedin alkupalaksi valkosipulileipää (Noo, ihan jees, ei mikään ihmeellinen elämys, mutta ei se nyt pahaakaan ollut.)

Pääruoaksi söin Lupileivän (Tässä oli tosi hyvät maut, aioli leivän välissä oli todella herkullista, samaten hillotusta punasipulista täydet pojot. Sääli vain, että leipä oli kylmä, niin kuin se oli siis tarkoitettukin tarjoiltavaksi, mutta itse olisin tykännyt lämpimästä versiosta. Eikä ranskalaiset ja joku dippikään pahitteeksi annokseen mukaan olisi ollut, pelkkä leipä tuntui pikkuisen aneemiselta.)

Jälkkäriksi vuorossa oli wanhanajan vaniljajäätelöä ja nougat kastiketta. (Nougat kastike oli tosi hyvää, mutta mun suuhun ja silmään tää "wanhanajan vaniljajäätelö"oli yhtä lähellä vanhaa aikaa kuin minä antilooppia....). Yhteenveto ruoasta on, että ihan perus hyvää settiä oli, mutta ei mitään semmoista, mitä olisi aivan ehdottoman pakko saada uudestaan. Ja, ikävä kyllä, mulla sattui tosi huono tuuri käymään mun ruokien suhteen: En tiedä oliko syy tilauksen vastaanottajassa vai keittiössä, mutta sain sekä pääruoan, että jälkiruoan väärin. Kyllähän se aina pojoja syö, kun yksikin annos menee väärin, mutta että vielä 2 annosta. Tuli niitä virheitä muidenkin annoksissa, mutta muilla ei osunut kahteen ruokalajiin ne :( Hmph. No, menipähän alkuruoka edes oikein...























Torstaina mentiin katsomaan mun isovanhempiani ja samalla tuli kummityttö E:täkin nähtyä :) Lisäksi torstaihin kuului myös tapaaminen ystäväni E:n kanssa ja pikainen kirppiskäynti. Heh, torstai oli selkeesti E- päivä! Perjantaina oltiin kokolailla aloillamme kotona, mitä nyt pidemmällä lenkillä mettässä käytiin (Ylempänä oleva sinivuokkokuva on sieltä peräisin).

Lauantaina oli vuorossa isoveljen synttäreiden juhlintaa, hieman etukäteen. Käytiin syömässä Hans Välimäen Masu- ravintolassa. Vedettin koko pöytäseurue Masu- menu, johon kuului neljä ruokalajia. Kuvat ruoista on veljeni nappaamat, hän ei ollut niin ahne pikku possu kun meikäläinen, joka unohtaa kameran aina siinä kohtaa kun saa ruoan naamansa eteen :D Tosiin, jäipähän hältäkin tuo alkupala kuvaamatta... ;)

Alkupaloina tuli "Hirata bun" (Joka on pieni purilainen porsaanlihalla, maustetuilla kurkuilla ja hoisinkastikkeella varustettuna) sekä "Som tam- ta dam, da dam" eli tuttavallisemmin Papis ( Nimi täyty kyllä luntata...:D Kevyesti tulinen papaijasalaatti). Tuo pieni burgeri sai multa aivan täydet 10 pistettä. Alkupalaksi se oli sopivan kokoinen, ehkä joku mun nyrkin kokoinen pikkuinen herkku, mutta olisin mä sitä isompanakin syönyt! :D Papaijasalaattikin oli hyvää, mutta ei niin tajunnanräjäyttävää kuin burgeri. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että oon tottunut papaijasalaatin olevan sellaista, mitä se Thai & Laos- ravintolassa on, ja olihan tää nyt hieman erilaista, vaikka makumaailma hyvin pitkälti samanlainen olikin.

Pääruoaksi oli "Satay-kanaa Ping pong". ( Eli grillattua kanaa satay- kastikkeella, marinoitua kaalia, hemmetin hyvää soosia, leipäkrutonkeja, salaattia sekä paahdettua sipulia. ) Mun kieli meni aivan solmuun tän ruoan kanssa. Siis aivan mielettömän herkullista. Voin erittäin lämpimästi suositella tätä annosta, jos Masuun menet syömään. Ainoa pikkuinen miinus tulee korianterista. Itse en valitettavasti voi sietää korianterin makua, varsinkaan tuoreena, mutta ikävä kyllä se kuuluu aasialaiseen keittiöön aika olennaisesti. Onneksi sitä oli lähinnä vain koristeena kanan päällä ja sen sai raaputettua helposti siitä pois.



Jälkruoaksi saatiin uppopaistettua banaania "King kong" :D (Eli, perus friteerattubanaani, suolatoffeeta, manteleita ja vaniljajäätelöä). Annos kruunasi kyllä hienosti aterian. Suolatoffee aiheutti mulle hieman ihmetystä, sillä mun suuhun se ei varsinaisesti maistunut suolaiselle, vaan aavistuksen karvaan kitkerälle, mutta se nyt ei hyvää kokonaisuutta hirveesti muuta. Ihmetytti vain.





Voi apua, mulla alkaa hiipiin hillitön nälkä tässä, kun kirjoittelen ruoasta...

No mutta, semmoiset kuulumiset siinä. Ai niin, täytyy tähän loppuun vielä hehkuttaa: Sain Mikolta bonuslahjaksi aktiivisuusrannekkeen! Garmin Vivofit 2 ja siihen sykevyö. Siistiä! Töissä toi on ollut tosi mielenkiintoinen (Töissä ranneke matkustaa nilkassa, koska luonnollisesti keittiöllä se ei voi olla ranteessa). Päivän aikana töissä tulee käveltyä useampi kilometri ja helposti se 10 000 askelta menee jo työpäivän aikana rikki. Cool!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vaaleanpunainenpäivitys

Vihdoinkin... Vihdoinkin oli aikaa istua rauhassa koneen ääreen. Semmoista vapaahetkeä ei tässä viikkoon ole meikäläiselle suotu, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ja toisekseen, on ollut ihan kivaa tekemistäkin, joten suottapa sitä nyt nurisemaan vapaahetkien vähäisyydestä sen kummemmin (Vaikka edelleen mun sieluni kaipaa sen säännöllisen rauhoittumisensa, joka olisi ideaalissa tilanteessa päivittäin, mutta kaikkea ei voi saada, joten ei voi mitään, valitsen kuitenkin tällä hetkellä mielummin ne kaikki kivat menot ja tekemiset :) ).

Mutta tärkeinpään:


H ja 2/3 kummeista :)

Viime viikonloppuna meidän maaliskuun kummityttömme sai nimensä, mutta vanhempien toivomuksesta, hän jääköön tietoon täällä blogissa vain neiti H: na. Kauniin nimen tyttö kuitenkin sai, ja on aivan juuri nimensä näköinen :) Ristiäiset menivät kaikinpuolin mukavasti. Sain kunnian olla sylikummina, ja H viihtyi sylissäni leppoisasti. Hiuksissani olleella kirkkaan pinkillä perhosella saattoi olla osuutta asiaan, likka nääs katseli sitä hyvin kiinnostuneena pitkälti koko toimituksen ajan. (Minkähänlainen naureskelija H:sta mahtaa tulla, kun omaa niin supernauravaisen lähipiirin ympärillään...Tuli vaan jostakin kummallisesti tämmöinenkin mieleen ;) No, onneksi saan olla sitä erittäin läheltä seuraamassa, kun H:n vanhemmat meille tämän luottamustehtävä antoivat. Oon äärimmäisen otettu tästä kunniasta <3 ) Kuvat ristiäisistä ovat pikkuserkkuni K:n ottamia :)


Tämmöisiä oli löytynyt kahvipöytään tarjolle!
Ristiäisten kakku oli (Kuten jo aiemmin kerroinkin) meikäläisen käsialaa, ja harmikseni jouduin edellisenä päivänä H:n äidille myöntämään, ettei kakku toteutunut nyt aivan niin kuin olin suunnitellut. Kakun kanssa vastaan tuli aikamoisia kommelluksia.. Ensinnäkin jouduin kakkupohjan tekemään kahteen otteeseen, mikä on käynyt ehkä kerran aikaisemmin. Lisäksi toinen kakkupohjista, en nyt muista oliko onnistunu vai se viallinen, lipesi kädestäni uuniin mennessä, ja loiskautti osan taikinasta meidän uunin luukkuun ja jämähti siihen. Huoh :D Koristelukaan ei mennyt suunnitelmien mukaan. Ensinnäkin kesken kuorrutuksen piti lähteä hakemaan lisää kaulintamassaa, sillä ensimmäinen erä hajosi kakun päällä ja muutenkin mureni kauttaaltaan....

Sitten, kakkuun piti tulla siro omenapuu, mutta koska jouduin oikomaan hieman pohjan kanssa alkuperäisestä ideasta, ei puu ideakaan onnistunut enään, ja jouduin tyytymään hätäratkaisuun kukkien suhteen. Ja pitsitkin toisesta reunasta meni kuprulle... No, oishan siitä huonompikin voinut tulla, mutta ainahan se harmittaa, kun ei saa visiotaan onnistumaan. Semmoisia pikku perfektionistin vikoja omaan ma, ja jos joku muu tuskastelee omassa luomuksessaan jotain vikoja, en todennäköisesti edes huomaa moisia, vaan ihastelen vaan kuinka hyvin on onnistunut... :D






 Lisää kuvia tästä kakusta löytyy Paakariperhosen puolelta, eli TÄÄLTÄ.


Juuri ennen ristiäisiä löysin tän söötin vaaleanpunaisen neuletakin, ja tottakai se oli pakko ostaa mukaan, VAIKKA, tuo vaaleanpunainen ei värianalyysin mukaan olekkaan meitsin väri ;)

Sitten voisi vaikka parilla sanalla heittää tän viikon kuulumisista:

Kas kummaa, alkuviikko rullaili hyvin samaan tapaan kuin aikaisemmat viikot, töissä, isovanhempia moikkaillessa, kaupassa, landella piipahtaessa...Mutta sitten, tähän viikkoon olennaisesti kuului tottakai vappu. Vappuaatton vietimme veljeni luona Tampereella. Syötiin perinteisiä vappuherkkuja, nakkeja, ranuja, perunasalaattia, munkkeja, simaa yms. ja voin kertoa, että olin haljeta liitoksistani sinä iltana :D Lisäksi käytiin katsomassa mikä on meininki keskustorilla ja koskenrannassa, mutta hulluksihan siellä meinas tulla, kun oli niin pe*keleesti sitä populaa joka paikassa! Hyi kamala sentään, ei mua sinne sais hillumaan...Eikä kelikään mikään mahtavan lämmin ollut! :D

Vapunpäivänä sitten kävimme ystäväpariskuntamme kanssa piipahtamassa vapputorilla (Sama väenpaljoudesta tuskastuminenhan siitäkin seurasi, mitä edellisenä iltana oli) sekä syömässä Speak Easyssa. Ruoka oli hyvää kuten totuttua, mutta palvelu ikävä kyllä oli aika sukasta tällä kertaa... Lisäksi meidän yhdenkään tilaus ei mennyt täysin oikein. Eikä henkilökunta sieltä ymmärtäväisemmästä päästä ollut. Huoh. Ikävä näin.  Noh, jälkkäriksi käytiin sitten eri paikassa vetämässä pirtelöt, ja lopulta poistuttiin hyvillä mielin kotio. Illan mittaan Mikon serkku kutsui meitä luokseen saunomaan ja grillaamaan. Siellä perjantai-ilta (ja yö) meni erittäin rattoisasti, mitä nyt Make valvotti touhottamisellaan meitä aamuyöllä, nähtävästi herra oli vähän oohoillaan kun oudossa paikassa yövyttiin. Meidän Mr. Täydellisyys alias Miki sen sijaan oli todella fiksusti.

Lauantaina vuorossa oli sulkkista, siivoamista ja piskien pesua. Tänään pestyt piskit sitten pääsivät meikäläisen parturitaitojen uhreiksi ja....Meidän Täydellisyyden kanssa homma sujui totuttuun tapaan hienosti, Miki osas olla niin fiksusti aloillaan. MUTTA MAKE, ah, että mä ratkean vieläkin riemusta :))) Se kun ei osaa olla yhtä hienosti aloillaan kuin Miki. Make antoi kyllä tassut ja korvat saksilla napsia nätisti, mutta piru vie, koneen kanssa se ei suostunut yhtään yhteistyöhön. Lopulta meidän oli pakko jättää Make kynityn näköiseksi, koska se vaikutti stressaantuvan siitä touhusta niin kamalasti. Eikä sen kuitenkaan kuulu mitään rääkkiä olla. Noh, eipä Make kauheen vakavaa pulttia tainnut tilanteesta ottaa, koska se vaikutti unohtavan koko touhun heti kun kerättiin kamat kasaan. Kyllä mua siinä kohtaa vähän hampaita kiristeli, mutta parempi kuitenkin näin. Täytyy antaa taas karvojen kasvaa vähän ja miettiä sitten, pitääkö toi otus ens kerralla viedä ammattilaisen käsiin, vai yrittäisikö vielä itse...Mikin pystyy kyllä jatkossakin trimmaan itse, mutta ei tosta Makesta nyt oikein selkoa ota...Huoh.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Hauskaa Vappua 2015!

Heh, tulipahan kokeiltua nyt blogitekstin luominen mobiilistikin :) Ei tää ehkä kuitenkaan oo se mun juttu,  joten jatkossakin yritän koneella päästä naputtelemaan tekstit. Tämä toimikoon vain äärimässä hätätapauksessa, jollainen oli mm. nyt ;)

Olisi kyllä pian päästävä tekeen kunnon postaus, mulla on kertyny materiaalia jonkin verran nyt! 

Mitä tykkäätte mun vappupallosta? Meidän jätkät ei hirvee siitä diggaile, vaan käyvät sille murisemassa vuoronperään... Voi koira-parat... vai pitäskö sanoo Kitty-parka? :D