Se tyypillinen sekametelisoppa

Mitä tykkäätte aloituskuvasta? Nää puu-ukko ja -akka on ystäväni E:n tekeleitä (Joululahja meille), ja nyt ne päivystävät meidän olkkarin liikennettä. Eikös ookki aika sööppikset? :) Täällä vietellään lokoisaa lauantai-iltaa, blogaten ja samalla Kingiä katsellen. On muuten hyvä ohjelma! Suosittelen kaikille :D Meihin uppoo kun häkä tämmönen huumori, mitä Kingin kööri tekee.

Tässä ois nyt ensimmäinen työviikko takana päin, ja hengissä selvittiin siitä mainiosti :) Perjantaina rupes oleen pientä käryä päivän kulusta, että ehkä ne taidot tästä pikku hiljaa edistyy! Vaadin iteltäni välillä vaan aivan ultimaattisia suorituksia, ja oon joutunut tässä pääkoppaani toppuuttelemaan, etten pety itteeni, jos nyt parin ekan päivän jälkeen en osaa tehdä vielä kaikkea mitä tulevaisuudessa vaaditaan. Pelkään vaan aiheuttavani muille pettymyksiä, jos en täytä heti odotuksia, vaikka kukaan ei antaisi niin ymmärtääkään. Kuitenkin kaikista hankaluuksista yleensä selviää huumorin avulla, joten sillä mennään ;)

Eilen käytiin serkkuni luona pelailemassa lautapelejä, joihin me ollaan aivan hulluna! Että, jotta, koska, kun ja niin ees päin, jos jonkun lautapelihammasta kolottaa, meille ootte tervetulleita pelailemaan! ;) Eilen oli vuorossa Activity ja Otsapokka. Ihan hillittömän hauskat pelit. Jälkimmäiseen pystyi osallistumaan myös serkkuni kohta neljä vuotias lapsukainenkin :)

Tänään käytiin kaupoilla, mm. Ideaparkissa, ja poikettiin Pentikin myymälään. josta mukaan lähti Saaga- sarjan servettiteline sekä kaitaliina entiseen keittiön- ja nykyiseen olkkarinpöytään. Lisäksi täyty käydä pakollinen Ikea-reissu suorittamassa: Tarvittiin täydennystä tuikkuvarastoihin :D Normaalien vaniljatuoksutuikkujen lisäksi ostettiin hieman isomman kokoisia tuikkuja, Ikeasta ostettuihin Blomster - kynttilänjalkoihin (Tekstin toisiksi ylimmäisessä kuvassa, stereoiden vieressä). Etsittiin useammistakin kaupoista, mutta tollasia isoja tuikkuja ei löytynyt mistään muualta kuin Ikeasta!? Vai eikö me vaan osattu ottaa silmää käteen...? :D

Kuten huomaatte, innostuin tänään kuvailemaan taas kaikkia yksityiskohtia, kun kerrankin toi luonnonvalo erehtyi kirkastumaan jopa vartin ajaksi! Ai että, mää odotan helmi-maaliskuun kirpsakoita, kelejä, jolloin hanget on parhaimmillaan ja ne kimaltavat pakkasen ja auringon ansiosta kuin timangit. Heti kun ensimmäinen em. määritelmän mukainen keli osuu kohdalle (Viikonloppuna siiiiis), niin piskit mukaan ja pellolle tai jäälle kuvailemaan niiden riehumista. Saa todella kivoja kuvia. Viime talvena ei taidettu kertaakaan käydä jäällä, koska mun muistaakseni me jännäiltiin jäiden kestävyyttä, vaikka siellä muitakin silloin tallusteli. Sitä edeltävänä talvena sen sijaan käytiin useampaan otteeseen jäällä ja saatiin muutama uusi koirakaveri :)

Kuten kuvista näkyy, meillä on joulu riisuttu jo täysin pois, ja tavanomainen ruskea värimaailma on hyökännyt takaisin olkkariin. Keittiössä tottakai normaali punainen linja jatkuu. Parvekkeella on vielä ulkovalot käytössä, niitä ei oo kiirus ottaa pois, koska ne kuitenkin valaisee kivasti, eivätkä ne oo liian jouluiset :)

En oo tainnut muistaa täällä hehkuttaakkaan (Vai hehkutinko sittenkin? No kuvaa ei ainakaan ole vielä!) : Meillä on työhuoneessa uusi lipasto. Senkki. Piironki. Mikä se nyt onkaan. Haettiin Sotkasta joulun jälkeen alennuksesta. Pitkään ollaan kärsitty tilanpuutteesta, ja tämä auttoi ainakin hetkellisesti asiaa :D Jos jotakuta kiinnostaa, niin vertailun vuoksi TÄSSÄ on vanha systeemi. Täytyis vielä kyllä keittiöön saada lisää säilytystilaa taiottua, on meinaa kaapit sitten aivan ääriään myöten täynnä tavaroita. Toi leipomisharrastus vähän verottaa tilaa, jota alun alkaenkin on ollut ihan liian vähän.

Jotta tää teksti ois varmasti mahdollisimman epäjodonmukainen hypätään taas seuraavaan juttuun: Joku aika sitten laitoin Facebookissa, henkilökohtaisessa profiilissani arvoituksen, jossa pyysin ihmisiä arvailemaan, mitä arvoituksen kuvassa oikein oli (Kyseessä ei siis ole ylläoleva kuva). Arvailuja tuli vaikka kuinka paljon, mutta lopulta yksi osasi veikata oikein: Purkissa oli jotakin kirstallia. No, siellä kerroinkin sitten homman nimen: Kasvatin itse kristallia, Heurekasta ostetun kristallinkasvatussetin avulla ja tässä yllä ois nyt lopputulos, oma pikkuinen kristalli :D Hiukan ton kristallijutun toteutuksessa kesti, ostin sen meinaan meidän "häämatkalta", eli kesällä 2013 heti meidän häiden jälkeen. Puolustaudun sillä, että ohjeet oli enkuksi, enkä silloin jostain syystä millään pystynyt niitä ymmärtämään :D Nyt on tapahtunut jokin mystinen ahaa- elämys ja osasin tulkita ohjeet! Jeejee! Semmosta kristallipolitiikkaa.

Jees, semmosta peliä, niin kuin eräs herra tuppaa sanoa, varsinkin puhelimessa varsin usein. Toivottavasti taas joku jaksoi lukea homman loppuun asti :) Nykyään, kun mulle ei ole enää tota pikavalintanappia "Luin", on tää bloggaamisen innostavuus ollut pitkälti blogin facebooksivun ansiota, tykkäyksiä kun on 117, mistä oon todellä yllättynyt, mutta vain positiivisessä mielessä, joten kiitos teille! Tiedän, että täällä käy myös niitä lukijoita, jotka eivät ole tykänneet ko. facebooksivusta, tai eivät ole laisinkaan naamakirjan kirjoilla, ja olisikin kiva jos joskus laittaisitte jotain pientä kommenttia tänne, että olette lukaisseet :) Eikä missään nimessä ole taas tarkoitus marista, olen jokaisesta lukijasta äärimmäisen kiitollinen, vaikka kommenttia ei tulisikaan! :)

Tähän loppuun kuitenkin yksi kuva vielä, ja varoitan, että se saattaa tälläin yhtäkkisesti hypätä aika pelottavasti silmille. Lähestulkoon kirjaimellisesti. Kuten aiemmin totesinkin, innostuin tänään kuvailemaan kaikkea ja vieläpä macro-objektiivilla, joten, täytyihän omasta öögastakin ottaa fotoa. JA, koska jostain syystä todella usein ihmisten kanssa tulee aiheeksi mun silmien väri, joka on aika hämäävä kauempaa katottuna, väritys näyttää vaihtelevan ruskeista-vihreisiin ja jopa keltaisiin, niin tässä nyt ainakin se väritys tulee selkeesti esille ;) Silmäkammoiset eivät sitten katso (Vai voiko semmossiakin olla?) :D

Pala kurkussa

Tai oikeastaan aavistuksen kuristava tunne. Enkä tällä kertaa puhu kuvainnollisesti, vaan ihan fyysisesti. Tää viikko on menny osittain pilalle oudon tunteen kanssa, mikä on kurkussa kiusannut. Tää tunne on oikeastaan jatkunut jo pidemmän aikaa, mutta tällä viikolla se on pahentunut. Ja kun ei mun kurkku ole sillä flunssamaisella tavalla kipeä (Enkä tunne muutenkaan itseäni kipeäksi, mitä nyt ehkä vähän väsyneemmäksi, mutta se voi johtua siitäkin vaan, että muutamat on tullu nukuttua normaalia huonommin, juurikin tän vaivan takia), vaan pikemmin kaulan ulkopuolelta ikään kuin särkee ja tuntuu kuin nielussa olis jotain ylimääräistä. Eilen sitten lekurilla kävin ja hän epäili, että kilpirauhanen kiusaisi.

 Sain kouraani lähetteen verikokeisiin ja reseptin tulehduskipulääkkeeseen ja ohjeet, että mikäli ääni alkaa menemään tai hengittäminen vaikeutua niin uudelleen lääkärille käymään. No, eilen illalla mun ääneni sitten rupesi menemään ja soitin päivystykseen mitä he tuumaavat asiasta -> Lääkäriin. Tämäkin päivystävä lääkäri laittoi lähetettä labraan, tosin pikkuisen enemmän tutkittavaa, kuin edellinen ja tänä aamuna sitten kävin siellä kamalassa koettelemuksessa :D Ai että, mä niin inhoan verikokeen ottoa. Aina mä unohan sen rauhassa hengittämisen, ja sitten rupee päässä heittään. Ynh. No, selvittiinpä kuitenkin tästäkin reissusta kunnialla, ja nyt se on takana päin. HUH.

Mulla on ton kilpirauhasen kanssa joku kissa ja hiiri leikki päällä koko ajan. Se antaa välillä aina ymmärtää, että siinä ois jotain vialla, joskus turpoo kaula siitä kohdin, kuten nyt myös on tapahtunut, ja joskus on arvotkin heitelly hieman, muttei kuitenkaan niin pahasti, että ois mistään vajaa-/liikatoiminnasta ollut kyse. Ei tartte väkisin olla yhteistyökykyinen! :D

Noh, se siitä ongelmasta tällä erää. Soittelen myöhemmin tänään tulokset ja sitten ollaan viisaampia taas. Tänään ois luvassa perinteinen pizzaperjantai :D Haetaan lähi kebaanilasta pizza ja liimaudutaan tv:n ääreen puoli kasilta illalla. Tänään tulee poikkeuksellisen paljon kaikkea ohjelmaa: Salkkarit, Posse ja Vain elämää. Tämä tarkoittaa sitä, että Vain elämää täytyy katsoa myöhemmin vaikka Ruudusta :D Kivan rento perjantai-ilta tiedossa vissiin siis. JOS on, ettei tarvi taas lähtee päivystykseen tms. Meinaaaan, viime perjantainahan me jouduttiin meidän Mikin kanssa lähtemään Tuhatjalkaan päivystykseen, kymmenen jälkeen illalla.

Oltiin saunomassa mummolassani perjantai-iltana ja kun tultiin saunasta, Miki kenotti päätään oudosti, puolelta toiselle, eikä kävelystä oikein tahtonut tulla mitään. Reppana tutisikin kuin katupora. Mikin juttu oli sen verran hurjan näköistä, että olin jo ihan varma, että joudun hyvästelemään mun pikkuiseni. Ja se, että Mikkokin huolestu tosissaan, oli meikäläisellekkin varma merkki, että nyt ei ole mistään ihan turhasta hätiköinnistä kyse, jonkalaista aina välillä saatan piskien kanssa harrastaa. Matka landelta tampereelle ei oo ikinä tuntunut niin perhanan pitkältä, mitä se oli silloin.

Päästiin Tuhatjalkaan ja kun lääkäri alkoi tutkimaan Mikiä, niin eihän se Miki tietenkään enää sitä päätään samalla tavalla kenottanut, kuin kotoa lähtiessä. Kävellä Miki ei tykännyt edelleenkään normisti, vaan parin askeleen jälkeen pisti aina takaisin maahan pitkäkseen, ja sieltä noustessa pikkuisen kallisteli päätään.  Lääkäri epäili jotain väliaikaista tasapainoelimen häiriötä, tai välikorvantulehdusta, mutta koska Miki ei ollut "sen huonommassa kunnossa" lääkäri ei kokenut tarpeelliseksi kuvata  / määrätä lääkkeitä. Mä en ois millään hyväksynyt pelkkää epävarmaa diagnoosia, ja jumitin siellä Tuhatjalan aulassa hyvän aikaa ja koitin kävelyttää Mikiä edes takaisin, että henkilökunta näkisi paremmin, mikä se Mikin juttu on. No, lopulta sitten ei auttanut kun lähteä kotiin.

Aamulla kun herättiin, Miki oli taas normaali, iloinen itsensä. Kun sitä sitten omalla porukalla pohdiskeltiin, että mikä sen nyt ois aiheuttanut, tuli mieleen, että oisko Miki mahdollisesti lyönyt päänsä / telonut vaikka koipensa, meidän ollessa saunassa, noi piskit kun osaa olla aika vauhdikkaita ja honkkeleita, kun riehumistuulelle sattuvat. Yhtenä vaihtoehtona ite mietittiin, että oisko se voinu olla joku lievä epileptinen kohtaus? Semmoinen, mitä Makekin on saanut pari kertaa. Se ei kuitenkaan ihan samalaiselta vaikuttanut kuin Makella, ja luulis eläinlääkärin semmoisen huomanneen.

Nyt ollaan viikko selvitty eteenpäin Mikin kanssa, ja noi kuvat, mitkä lisäsin edelliseen postaukseen piskeistä, on otettu tätä episodia seuranneena päivänä, ja kyllä Miki ihan normilta. terhakkaalta itseltään näyttää niissäkin. Ehkä se oli vain se "yhden illan juttu". Toivottavasti. Haluaisin suojella mun pikkuisia elukoitani niin kovasti kaikelta pahalta, mutta ikävä kyllä sehän ei luonnollisesti ole 100 % mahdollista. Ne on meille kuin omia lapsia, oikeita kun meille ei ole ihan hetkeen tulossa. Tätä ei voi korostaa tarpeeksi, sillä "yllättäen" näitä lapsi uteluita on ruvennut sateleen häiden jälkeen...!

Mutta semmoinen sairaskertomus tästä postauksesta tuli, eivätkä kuvat tälläkään kertaa liity millään muotoa aiheeseen. Hieno bloggaaja/ blogi, teksti ja kuvat ei kulje käsi kädessä, mutta ehkä te sen kestätte...Vai? ;) No, huomenna taitaa tulla taas uutta materiaalia, kun tarkoituksena ois mennä Annea katsomaan Nightclub Tähteen! Jei! Sitä ennen on taas tutulla kaavalla vuorossa syöpöttelyreissu johonki raflaan velipojan ja tämän naisystävän kanssa :) Kun vaan olo pysyy yhtä hyvänä, eikä toi kurkku/ kaula rupea sekoileen mitään, niin hyvä o!

ハッピーバレンタインデー

Kuvaa edellisessä postauksessa mainitsemastani keräilyharrastuksesta.

Heissan! Elkäähän hämääntykö otsikosta, keksin leikkiä google kääntäjän ihmeellisellä maailmalla, ja tuossahan on siis japaniksi hyvän ystävänpäivän toivotukset teille rakkaat lukijat! Olikos noi merkit nyt niitä katakanoja sitten...No, joka tapauksessa näytti hauskemmalta noin ;) Mitäs teille kuuluu? Toivottavasti erittäin hyvää :) Meillä täällä ollaan menty vaihtelevalla menestyksellä, nimittäin on ollut enemmän tai vähemmän draamaa :D No, ei tässä nyt mitää oikeesti kamalaa oo tapahtunut, muuta kuin tietokoneen hetkellinen, totaalinen mykistyminen, mutta sekin saatiin hoidettua onneksi! Olin aivan varma, että menetän TAAS kerran tiedostoja, joita en ole ehtinyt ulkoiselle kovolle kopsailemaan, mutta eiiii, kaikki pelastui! Toinen kamaluus on kyllä meidän jääkaappi, en tiedä kauanko se jaksaa enää elää. Sen jäähdytin huutaa koko ajan hirveillä kierroksilla, pelottaa välillä että koska se räjähtää....Mä en kestä oikeesti noita laitteita :D Oivoi.

Toinen puoli vitriinistä.

Lisäksi draamaa aiheuttaa yllättäen tulevaisuuden suunnitelmat. Varmaan yllätytte, kun sanon, että asia koskee taas kerran aihetta mitä-minä-haluan-elämälläni-tehdä-ja-voinko-päästä-jo-tekemään-ylipäätään-jotain-?-! Jooh. Mulla harmaat aivosolut raksuttaa ennen näkemätöntä vauhtia ja visioita kaikesta riittäisi vaikka muille jaettavaksi. Sitten kun vain osaisi napata juuri siitä oikeasta narusta kiinni, ja lähteä sitä seuraamaan niin kaikki olis hyvi. Mitään mieltä ylentäviä vastauksia ei työhakemuksiin ole edelleenkään tullut. 

Mariskoolit muutti ylävitriinistä pystykaappiin.

Onneksi kuitenkin kaikkea kivaa säpinää on LÄHES koko ajan ympärillä. Mää vaan satun oleen semmoinen ihminen, että mulla pitää olla jotain odotettavaa ja touhotettavaa koko ajan, että lahoa pääkoppani kanssa pohjamutiin. Mm. keskiviikkona meillä kävi ystäväperheemme, juuri se, ketä saadaan kiittää meidän perhoskoira innostuksesta ;) Tää sopiikin tähän ystävänpäivä,än meidän ihmisten ystävistä, sekä piskien ystävästä juttua.

 (Välikommentti: Sain juuri elämäni sydänhalvauksen, naapurissa joku rupes mekastaan ilmeisesti jollain vähän järeemmällä porakoneella. Makekin ryntäs kauheella kyydillä pöydän alle.) 

Niin, niitä perhoskoiria...Joo, sai taas ryntäillä kameran kanssa kolmen hörökorvan perässä, ja tällä kertaa onnistuin nappaamaan muutaman kohtalaisen kuvan niistä:

Muutama herponen.

Ja tämän kuvan pääosassa: Orkidea (Tarkennus siis totaalisesti viturallaan).

Miki ja armoton ketutus. Syy tuntematon.

Make ja Nenna

Miki ja Nenna poseeraa mallikkaasti ja terhakkaasti, mutta Makella oli jotain tärkeempää mielessä.

Tottakai leipasin vieraille makeat tarjottavat, nimittäin pienet mutakakut. Ohje oli taas siitä mun suuresta suklaakirjasta :) Ei varsinaisesti ehkä olleet mutakakun oloisia, mutta hyviä jokatapauksessa! Ja tää ulkonäkö...Noi suklaakreemi suherot tossa ite leivoksen päällä muistuttaa... Hyvin pitkälti sitä itteensä... :D

Samalla sain myös Tupperware tuotteeni, jotka tilasin vieraidemme kotona järjestetyiltä kutsuilta, joku aika takaperin :) Itsekin päätin tässä, että emännöin itsekin yhdet kutsut meillä, joten varokaahan vaan te läheiset, kohta ropisee kutsua tulemaan!

Lisää kivuuksia: Tiistaina kävin moikkaamassa ystäväni pari viikkoista poikaa. Pikkukaveria näytti koko ajan hymyilyttävän kauheesti, tosin liekö ollut ei-tahdonalaista toimintaa, mutta hauskalta kuitenkin näytti :) Lisäksi vietiin tuliaisena Virosta juniorille poika Hello Kitty- helistin (En tiedä yhtää mikä sen hahmon nimi on:D) ja kummitytölle vähän erilainen Hello Kitty myssy.

Ystäväni, kummityöttöni ja uusin tulokas.

Myssy esittelyä.

Semmottia kuulumisia taas tällä kertaa! :) Loppuun vielä tämmöinen hassu videomoikkaus:

Kuulumisia viime ajoilta

Nyt paluu normi uomille. Viime aikoina energia on mennyt videoiden tekoon, eikä näin ollen normaali kuulumisia ole vaihdettu, mutta nyt on sen aika taas. Eli, aletaas käymään tapahtumia läpi:

Tässä on ehtinyt tapahtuun vaikka mitä. Viime viikolta voisi mainita mm. torstai päivästä: Aamulla aikaisin lähdin kummityttöni vahdiksi, pariksi tunniksi. Sieltä suuntasin suoraan Tampereen juna-asemalle  ja otin suunnaksi Turun. Edellisenä päivänä (Keskiviikkona) eräs keikkatuttuni pyysi minut mukaansa the Voice of Finlandin kuvauksiin, katsomoon. Junassa matkustaminen oli taas pitkästä aikaa mielenkiintoinen kokemus, mutta ihanan nopeesti tuo matka meni, ristikoiden seurassa :D Turusta kotiuduin vasta lähempänä  puolta yötä, eli pitkä päivä kertyi, mutta tosi mukava sellainen! 

Kauheen kivoja olevinaan nää uunikuvat, kun niitä jatkuvasti tunnun harrastavan :D

Viime viikonloppuna tehtiin sika hyvää pizzaa, tapamme mukaan aivan övereillä täytteillä: Jauheliha, pekoni, pepperoni, sipuli, valkosipuli, jalapeno sekä tottakai tuplajuustolla. Voi nami. Ja hei, tällä kerralla pohja onnistu, eikä reunatkaa palanut. Sen verran pakko todeta, että 1/4 pellillistä pizzaa kerta-annoksena on aika reilu setti. Silti oli pakko tehdä jälkkäriksi chili-suklaapirtelöä. Sain joululahjaksi suklaareseptikirjan, ja sieltä löytyi juurikin tuo pirtelö. 

Samainen kirja pääsi tämän viikon maanantaina oikeuksiinsa, kun pikkuserkkuni Petra tuli avokkinsa ja koiriensa kera meillä käymään. Tällä kertaa tein chili-brownieita. Tai mun piti tehdä. Lopputulos oli jotain todella epämääräistä, kuivaa mössöä. Ei ollut oikeanlaista vuokaa ja paistoin sitä ilmeisesti siis liian kauan uunissa :D Brownie levy ei pysynyt edes kasassa, vaan mureni tuhansiin osiin :D Tää taitaa olla jo jonkin asteinen läppä, että nää kyseiset henkilöt saa meillä vaan epäonnistuneita tuotoksia. Näin oli meinaan myös edellis kerralla, silloin vain oli epämääräistä juustokakkua tarjolla :D

Miki, Make & Vera

Muuten tää viikko sujuikin videoita vääntäessä, töitä hakiessa (Ja pääsinpähän jopa yhteen työhaastatteluunkin!) Sekä Supernaturalin 4. kautta katsoessa. Sain siis vihdoinkin haalittua seuraavia kausia. Nyt löytyy kaudet 6. asti :) Ihkua.

Eilinen ilta sujui lapsuuden ystävien A:n, A:n, A:n ja E:n kanssa ;) Tai oikeastaa yhden A:n kanssa vietin aikaa jo päivällä. Tää on meidän tarhapöllöporukka :) Taas on pakko hehkuttaa, kuinka hienoa on, että näin monen vuoden jälkeenkin ollaan vielä tekemisissä! Eli, tarinamme tosiaan on alkanut jo päiväkodin alkuvuosina.  Kävimme syömässä ravintola Zarillossa ja sen jälkeen menimme istumaan, yhteen suureen lemppariini, Chambagne Bar Santé:n. Yö myöhään ei oltu liikenteessä, kaikilla verotti arkipäivän touhut voimia :) Kuitenkin aivan ihana oli nähdä näitä ihmisiä taas. Aivan liian harvoin tulee nähtyä yksittäin näitä likkoja, saati sitten porukalla! 

Runosuoni ei oikein tällä hetkellä pulputa kiivaimmillaan, joten taidan lopettaa kirjoittelun ajoissa, ettei mene liian pitkäveteiseksi :) Nähdään taas!

Tiistai-illan tunnelmia

Heippatirallaa! Kun istahdin koneelle, tarkoituksenani ei ollut blogin kirjoittaminen, mutta kas kummaa, täällä sitä taas naputellaan. Addiktoivaa touhua tää on. Varsinaista asiaahan mulla ei taaskaan ole, kuvia on tullut nyt jokuset räpsittyä ja ajattelin niitä pistellä tänne. Gerbiileitäkin tuli kiirus kuvailla, kun Einari pari päivää oli apaattinen ja jotenkin mölli. Nyt se on kuitenkin taas piristynyt, joten taisi olla hetkellinen mörköily vain.

Sieltä pikku hiljaa heräillään...

...Tai sitten ei, takaisin unille.

Tauno

Einari

Töiden haku pissii ja pahasti. Oon äärettömän turhautunut, kun mistään ei tule pyyntöä työhaastatteluun. En tiedä, enkö vain erotu massasta tarpeeksi, vai onko syynä tuo tylsä sairasloma, joka näkyy rumana aukkona CV:ssä. Joka päivä pistän vähintään sen yhden hakemuksen, ja nyt alkaa pikkuhiljaa itestuntoa syömään tää touhu ja pahemman kerran. No, tsemppaan itseäni tällä tutulla hokemalla: Kaikella on tarkoituksensa. Joku syy tähän on, ettei "sitä oikeaa" ole löytynyt. Ja sen syyn saatan vasta vuosienkin päästä ymmärtää.

Keltaisessa valossa kylpevä makkari.

Tänään tapasin sattumalta, ihan odottamatta todella mukavan ihmisen. Näöltä olen hänet tiennyt jo parin vuoden ajan, mutta sinunkauppoja ei ole ikinä tehty. Tuli mukavat naurut ja piristystä päivään kun höpötettiin. Toivottavasti tapaamme taas pian. Tommoinen pienikin asia, kuin juttutuokio, tekee tosi mukavan mielen pitkäksi aikaa. Meikäläistä ei tuntemattomien kanssa juttelu ujostuta, päinvastoin, oon innoissani kun pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin. Joskus joukosta saattaa bongata elämäänsä uuden, todella tärkeäksi tulevan ihmisen :)

Tänään meillä kylässä oli myös serkkuni avokkinsa kera. Serkkuni on aivan viimeisillään raskaana ja nyt jännäillään koska on h-hetki. Tarjolle tein glögi-piparikakun. Juustokakuksi tätä mielisin nimittää, mutta kun siinä ei ole sitä juustoa ollenkaan... No, hyydykekakku tai jokin vastaava se on. Päällä oli noita itse räpeltämiäni joulutähtiä. Ruusunlehtimuotti kunniaan!

Tarkoituksenani oli tehdä myös torttuja, mutta torttulevyt olivat jostakin ottaneet itseensä ja oli TODELLA oudon olosia. Päiväystä levyissä edelleen oli, eivätkä ne mielestäni ole välissä päässeet sulamaankaan, joten en ymmärrä mikä oli ongelma. En uskaltanu niitä sitten työstää ja tortut jäi tekemättä.

Ja taas sain sitä tekstiä tuotettua enemmän kuin oletin...Näin siinä tuntuu aina käyvän. Aluksi tuntuu, ettei ole mitään, mutta sitten kuitenkin jotain pientä tuolta alitajunnasta purkautuu. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tää päivä, palataanhan ihanaiset taas asiaan!