Näytetään tekstit, joissa on tunniste Asusteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Asusteet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Hei sinä, ihanuus!

Eli, hei vaan juuri sinulle siellä, joka nyt lueskelet tätä. Tiesitkö, että oot melkosen huipputyyppi? Jos et tiennyt, niin nyt ainakin tiedät :) Mitä meitin rauhaan tänään? Toivottavasti kaikinpuolin hyvää, toivottavasti on ollut kiva viikonloppu, kiva ystävänpäivä, kiva työpäivä, mitä ikinä se nyt sitten onkaan ollut. Ja jos nyt viime päivät on syystä tai toisesta tökkineet, niin eikös tässä kohtaa päätetä, että ens viikosta tulee paljon parempi? Kuitenkin omalla asenteella on niin iso vaikutus siihen, minkälainen päivästä tulee. Eiks jeh?

Just like Stella said: 

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät. Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten tämänkin kuvan värität.

Meikäläinen täällä naatiskelee rauhallisesta suunnuntaiaamupäivästä, tämmöinen kaalikääryle (Lue: Make) sylissä. Tosiiiin, verenpaineet meinaa lähtee nousuun tän tietokoneen kanssa, kun ei tää peijakas oo yhteistyökykyinen taaskaan!! Ja sitten rauhallinen hengitys sisään, hetken pidätys ja rauhallinen puhallus ulos... Phiuuuh. Johan helpotti ;)

Tää viikko oli kaikin puolin itseni kohdalla onnistunut: Huomasin, että pikku hiljaa rupeen pysymään töissä jo paremmin mukana, on tullut hyviä ohjelmia telkasta, oon lukenut, touhunnut piskien kanssa, tehnyt sukututkimusta, nähnyt isovanhempiani ja kavereitani, JA saanut hyvää ruokaa! Nimittäin, olikohan se nyt torstai, kun tulin töistä kotiin, oli Mikko tehnyt täällä ruokaa meille, ja vielä vähän pidemmän kaavan kautta!





Oli meinaan kyllä viimeisen päälle kaikki herkut. Tässä vaiheessa lienee syytä selventää, että tää ei todellakaan ole tyypillistä meillä, joten sekin lisäsi tämän eleen arvon määrää mun silmissä. Tää setti oli kaikenlisäksi oikeesti ihan mielettömän herkullista! Me ei olla kovia kalansyöjiä kumpikaan, mutta sanoin Mikolle, että tämmöistä kalasettiä söisin vaikka joka viikko. Kala oli hyvin maustettu ja paistettu, paistinperunat oli juuri sopivia, salaatti iso yllätys, koska tää herrahan ei iha hirmusesti tota pupunruokaa kannata,  ja kaiken kruunas täydellinen kermaviilikastike! Ihan totta hei, miksei toi aiemmin oo tuonu julki sitä, kuinka hyvä kermaviilisoosintekijä se on?! Siinä missä mää oon tuhertanu niiden kanssa ja aina tuskaillu  niiden epäonnistumista :D Jälkkäriksi herra oli valmistanut suklaamoussea! Mulla oli kyllä makunystyrät ihan solmussa tän jälkeen, oli todella maukasta ruokaa, en voi muuta sanoa :)

Eikä tässä ollut nyt vielä kaikki! Nimittäin, eilis- ja tänä aamuna oon saanut aamupalaksi vastapaistettuja sämpylöitä!



Hemmetin koirakarvat tunkee joka paikkaan! :) 


Näin meillä tällä hetkellä! Kiitos räkättirastaalle tästä! ;) Tiedän, että tähän ylellisyyteen on turha tottua, nyt vaan kun herra on vuorostaan päivät kotona, sillä riittää energiaa tehdä ja touhuta kaikkea tämmöistä, mutta sitten kun sekin palaa takas töihin, luulen, että seuraavaa  kertaa saa odottaa hyvän aikaa ;) Mutta on se vaan näppärä miekkonen ja suureksi onneksi, mun aviomieheni!

Vielä tästä ruoka-aiheesta: Käytiin eilen ystävänpäivän kunniaksi syömässä ystäväpariskuntamme kanssa yhdessä vakiomestoistamme, Amarillossa! ( Ensimmäinen kuva onkin eilisen vaatetusta koskien. ) Otin Pulled pork pocketin & american style friesit. Annos on ihan mielettömän hyvä, mutta sen mukana tuleva Naga dippi antaa pientä extremeä annoksen nauttimiseen. Itse olen kovasti tulisen ruoan perään, ja joka paikkaan tungen Habanero Tabascoa, mutta kyllä toi Naga dippi on semi kovaa kamaa, varsinkin jos niitä ranuja täytyy lutata siinä dipissä siihen malliin kun mää teen :D Eikä siinä mitään ois, jos sitä vaan sen yhden maistamisen verran ottais, silloin tulee vaan se yksi jälkipotku ja that´s it, mutta sitten kun sitä kiskoo kitusiinsa koko aterian ajan, niin kyllä se hiki rupee pikkusen pintaan puskemaan :D Huomaa, että meidän ulkonasyöminen on vähentynyt jonkin verran, ei meinaa mahdu enää samaan malliin sitä pöperöä mahaan, kuin ennen! Nouuu! Eilen jäi se perus jälkkärikin ottamatta!

Tuossa päivänä muuanna, kun myöhästyin bussista, töistä kotiin päin mennessä, piipahdin Koskikeskuksessa Bijou Brigittessa, tarkoituksenani vain katsella kaikkia ihania koruja, mutta kas, yllättäen mukaani tarttui pari ostosta. Ylläolevat siniset korvikset ostin vihkiäisiin, joita menemme juhlistamaan tulevana viikonloppuna, ja alemman kivisormuksen ostin vain siksi, että tunsin suurta vetoa sitä kohtaa, ehkäpä johtuen suuresta kiinnostuksestani kiviä kohtaan. Olisikohan mahdollisesti jotakin kvartsia?? Mikko ei mun sormuksesta pahemmin diggaillut, minkä osasin kyllä jo arvatakin kiven massiivisuudesta johtuen. No, ainakin hän sanoo rehellisesti mielipiteensä...:D Mutta, ei mulla sitten muuta, kiitos ja hei! <3



lauantai 8. marraskuuta 2014

Tähden tuiketta kavereiden kera


Jeejee, tässä Putousta odotellessa on hyvä räpeltää uus postaus kasaan. Ensteks haluan pari sanaa tuumailla tosta uudesta Putouksesta. Kun siitä tuli 1. jakso, olin ihan että plää, mutta nyt kun mennään jo...kuinkahan monennessa jaksossa nyt mennäänkään, oon ihan että jee! Aluksi tökki Paasosen juonto ja en löytänyt sitä juttua näyttelijöistä, mutta hei, heti kun vaan osas asennoitua oikein, eikä vain verrannut aiempiin, niin tää homma parantu huikeesti. Mun mielestä tää on tosi hauska kausi, erilainen kuin aiemmin, mutta yhtä hauska silti! Vaikka onhan Hirviniemi aina Hirviniemi :D




Meitsin mystinen väsmyskausi jatkuu edelleen, mutta toistaiseksi sen kanssa on vielä selvitty. Onneksi niin, sillä eilinenkin ilta oli todella hauska: Lähdettiin Tampereelle ystäväpariskuntamme luokse. Käytiin syömässä Pispalan Pulterissa. Siellä oli asiakaspalvelua isolla A:lla ja sapuska tuli todella ripeästi, mutta omaksi harmikseni otin itselleni epäsopivan annoksen. Mää en nääs juuri syö sianlihaa (Paitsi pekoni, pulled pork ja joulukinkku), ja päädyin ottamaan ylikypsää porsaan savuniskaa. Huoh, ikävä kyllä sain taas muistutuksen, miksi en juuri sitä sianlihaa syö, ja Mikko sai vetää 3/4 mun lihoistani. Kastike oli tosi herkullista, samoin lisukkeet. Eikä tuossa lihassakaan varmasti muuten mitään ollut, muuta kuin oma henkilökohtainen ongelmani. Ystävämme J söi saman annoksen kun minä, ja kehui annoksen maasta taivaaseen. Jälkiruoaksi syötiin Pulterin Herkku, eli Rocky Road kakku jäätelöllä ja kermavaahdolla. Se oli HYVÄÄ! :D Sen verran runsas se oli, että syötiin Mikon kanssa se puoliksi.







(Kuvissa on aiemmin tällä viikolla ostamani sininen aivan iiiihana mekko, kaulakoru sekä söpökäinen pöllölaukku! Kaikki taattua H&M tavaraa. Mii sou häpi, harvoin tulee löydettyä noin sopivia vaatteita, mitä toi sininen mekko on! :) )

Syötyämme suunnattiin kulkumme ystäväpariskuntamme kotiin ja napitettiin telkkaria aikamme jossa mm. aina yhtä hulvaton Posse oli  valikoimassa. Samalla rapsuteltiin syötävän suloista, pikkuista kissanpentua Maikkia. Tää tapaus hurmasi meidät täysin <3 Puolen yön kieppeillä suunnattiin Nightclub Tähteen, jossa esiintymässä oli ihanainen Anne Mistral- orkesterinsa kanssa. Erinnäisten vaiheiden jälkeen myöhästyttiin n. vartin verran Annen aloituksesta, joka oli siis ollut puoli 12, mutta ei se mitään, hyvin päästiin keikasta silti nauttiin. Kun noustiin hissillä ylös Tähteen, lykkäsin nopeesti vain takin narikkaan ja muiden lähtiessä tiskille tilaamaan juomia, meikäläinen sipsutti erittäin "tyylikkäästi", mahdollisimman "naisellisesti" korkkareillaan lavan eteen, vakio paikalle, muiden fanien seuraan.

























Yhden biisin verran ehdin siinä seiskoskella, kun eräs nuorimies tuli pyytämään tanssille. Mää siinä sitten vaan, että apua, en osaa... En oo hirveästi muiden kanssa tanssinut, kuin Mikon, mutta lopulta sitten suostuin, ja oho, yllättävän hyvin se sitten sujuikin. Mitä nyt miekkonen taisi pari kertaa saada korosta varpailleen, kun meikäläinen sekoili askeleissa. Häneltä tanssi sen sijaan sujui hyvin. Biisin loppuessa muutkin seurueestamme olivat myöskin selvinneet lavan eteen, ja palasin heidän seuraansa. Paikalla oli vain muutama tuttu keikkakaveri, mutta muuten paikka oli kyllä tapansa mukaan tupaten täynnä, minkä sain karusti huomata illan lähestyessä loppuaan, mutta siitä lisää tuonnenpana.


Anne veti kaksi settiä peräkkäin, minkä puolesta olen kyllä aina liputtanut. Niin kivaa kun keikoilla aina onkin, mulla alkaa usein väsy painaa illan loppu puolella, ja näin setit putkeen vedettynä, se ei yleensä pääse vielä niin pahasti yllättämään. Annekin tuumi, että mukavampi vetää putkeen, kun on juuri äänen saanut avattua hyvin, niin olisi harmi heti painua lyhyelle tauolle. Kannatan! Keikan loputtua Anne tuli moikkaileen faneja lavan viereen, kortit tosin olivat nyt jääneet matkasta, mutta mukana oli paperia, jolle hän sitten raapusteli terkkuja. Annen poistuttua jäätiin vielä kaveripariskuntamme kanssa istuskelemaan Tähteen ja kuuntelemaan Mistralin musisointia. Innostuttiin me Mikon kanssa pari kertaa vielä lattiallakin pyörähtelemään, joka edelleen oli todella täynnä väkeä. Sain siinä sitten tällin jonkun kyynerpäästä ohimooni, ja mun ihku kukkakoriste hiuksista hajosi ja lensi lattialle >:( Sitten joku äijä rupes talloon sitä jaloissaan ja mää paniikissa kiljun sille, että älä nyt survo sitä!! Mies katto mua ihmeissää ja loikkasi sivuun. Että näin. Oon erittäin tarkka omaisuudestani! :D

Jeps, eli hauska ilta oli eilen kaikin puolin! Mun piti tähän postaukseen vielä laittaa tän päivän kakusta kuva, mutta tästä tulikin niin pahuksen pitkä jo näin, että jätän sen  seuraavaan postaukseen, jolloin kakkujuttuja on sitten enemmän :D Tässähän tää Putous rattoisasti lähes menikin, Putousta jäljellä 20 min, ja nyt vasta sain tän postauksen valmiiksi. Tosin, siihen saattaa olla syynä se, että huomio meni välillä tuohon telkkarin suuntaan ;) No, näin käy joskus...!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Varkaat, kulkurit...!


Eipä ole taas hetkeen tullut käytyä keikoilla, mutta eilen, lauantaina, saatiin tilanteeseen korjaus! Anniina Mattila bändeineen saapui Rönnin lavalle, ja tottakai meikäläiset suuntas kulkunsa sinne. Illan toisena esiintyjänä oli Tanssiorkesteri Ahopelto.



Saavuttiin Rönniin aikaisin, joskus 20 vaille kahdeksan, ja kasiltahan ne tanssit alkoivat. Kun mentiin porteista sisään, kuului niin iloinen ja äänekäs nauru, että todettiin äänen kuuluvan pakosti Anniinalle, niin kuin se sitten kuuluikin :D Mentiin kahvioon istuskelemaan ja hetken päästä Anniina tuli istumaan seuraamme ja siinä höpöteltiin jokunen tovi, samalla kun paikalle pikku hiljaa valui enemmän ja enemmän väkeä, joukossaan myös tuttuja fanikavereita, jotka myös sitten liittyivät seuraan :) Tulipahan juteltua ja naurettua taas ihan kiitettävästi, kiitos Anniinalle ja kaikille muillekkin iltaan kuuluneille! :)




Anniina aloitti ekan settinsä siinä puoli yhentoista aikoihin. Yritin digipokkarillani, jonka olin mukaani ottanut, räpsiä kuvia, mutta ei helkkari, en mää osaa sillä enää ottaa. Lähes kaikki kuvat on heilahtanut, kun salamaa en edelleenkään tykkää käyttää. NI! Aika pian pokkari lensi laukkuun ja tilalle tuli kännykkä kameroineen. Alkoi heti luistaa paremmin touhu ;) (Pitäsköhän tässä yksinkertaisesti vaan ruveta myöntään, etten ehkä vaan osaa kuvata ;))





Anniinan mahtavaa ääntä ja iloista esiintymistä on aina hauskaa seurata, jälleen kerran voin vaan sanoa: Suosittelen! :D Käytäis useamminkin Anniinan keikoilla, jos vaan tiedettäs, mistä seurata niitä keikkoja, vink vink! ;) Pari Anniinan esittämää biisiä ansaitsee vielä erityismaininnan: Ei itketä lauantaina (Anita Hirvonen) sekä Pidä kii (Muska). Todella, todella hientsat tulkinnat Anniinalta, sopii todella hyvin hälle nämä biisit. Missään nimessä muutkaan biisit ei kuitenkaan yhtään sen huonompia olleet!

Meikäläinen heitti tansseihin ylleen hiljan Ideaparkista ostetum kesämekon, hieman tommosen inkkarihenkisen :D 







Muuten ihan hauska mekko, mutta ihan en minäkään tarjennut pelkällä tolla mekolla kulkea, kun ilman ei varsinaisesti hellinyt meitä, vaikka en todellakaan niihin paleleviin ihmisiin lukeudu :D Matkaan lähti MUSTA neuletakki (Wtf, mustaa mulla?!). Olin kuulemma töppöjalkainen, Mikon puheiden mukaa ainaski ;) No ei oo mun vika, ettei luoja suonut mulle pitkiä koipia!! :D No juu, eipähän se, en mää tätä niin vakavasti ota, ainahan me heitellään toisillemme pientä kuittia kaikesta, siis AIVAN kaikesta! :D 


Huomaakohan kukaan mitään muuta uutta? Tuskinpa....Mutta oon mää värjänny hiuksenikin :D Tai siis, laitoin semmoisen sävyteshampoon, joka lähtee n. kuukaudessa veke. Menihän tässä likipitäen vuosi, etten värjänny tukkaa ollenkaan, ja oma väri pääsi tosissaan esiin. En halua sitä urakkaa kokonaan tuhota, joten en halunnut sitten tunkea mitään kestoväriä lettiin :D

Kun tää kerran oli Mattila-aiheinen postaus, niin mainittakoon tässä samalla sitten mein perjantaisesta retkestä:  

Käytiin tosiaan moottoripyörällä (Vaikka mopoja ne kaikki mulle on! ) Karviassa, Annen taidekahvilassa kääntymässä. Siellä meitä emännöimässä oli pikkusisko Anitta ja Jarkko (Annelin kosketinsoittaja). Heh, no joo, emännöihän se Jarkkokin.. ;) Vedettiin herkulliset mustikkapiirakat kitusiin ja höpöteltiin siinä porukalla about tunnin verran. Samalla Anneli rakenteli taidekahvilan pihassa Annelle 30-vuotis lahjaa, roskakatosta. Hienohan siitä tuli, mitä naamakirjasta kuvaa jälkeen päin näin! Näppärää, sanon minä :D

Mitään muuta vikaa reissussa ei tosiaan ollut, muuta kuin se, että ahteri tuli ihan piiikkiriikkisen kipeäksi! Niin joo, eikä tietenkään sovi unohtaa niitä kahta keski-ikäistä autoilja naista, joista toinen meinasi, ja toinen ihan kiilasikin meidän eteen, niin, että ihan tosissaa sai pelätä, miten käy >:(  Ja nää tapahtui siis eri aikoihin, eri paikoissa. Huomioikaa hyvät ihmiset myös nää kaksipyöräisetkin liikenteessä. Eikä kaikki tosiaan ole niitä 50 km/h kulkevia MOPOJA, eli ei kannata automaattisesti odottaa, että pyörällä kestää viikko tulla kohdalle. Ehjin nahoin kuitenkin kotio selvittiin, ja se on tärkeintä, tottakai :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätämme taas tämän :D Kiitos SINULLE, jos jaksoit taas kerran lukea nämä höpötykset! <3 Olet ihana! <3 

torstai 1. toukokuuta 2014

Första maj

Jepulis, niin se on taas työväenjuhla takana. Tossa funtsittiin Mikon kanssa, että minkä takia vappu nimenomaan opiskelijoille on niin suuri juhla, kun kerran työväenjuhlasta on kyse, hehän vasta opiskelevat. No, eipä tuo nyt mikään ongelma ole, että elkäähän sitä niin ottako. Kunhan vaan aikamme kuluksi pähkäiltiin sitä. Oma äitini oli jossakin määrin fanaattinen näiden työväenjuttujensa kanssa. Mamma ehti hommata itelleen valkolakin, kun olin ihan vaahtosammuttimen kokoinen. Oliskohan se aloittanut opiskelut jo ennen mun syntymääni...? En tiedä, mutta valkolakin se kuitenkin sai, ja oli myös tosi ylpee siitä. Se oli äidin päässä joka IKINEN vappu, mitä muistan. Jupisin eilen Mikolle, että jonakin vappuna kaivan äidin ylioppilaslakin laatikostaan, ja pistän sen päähäni, ihan äidin kunniaksi vain. Jos joku sitä kyselee tai ihmettelee, ilomielin kerron sen tarinan! ;)



Meidän vappu meni suhteellisen rauhallisesti. Oltiin tutulla porukalla, eli isoveljeni M:n ja tämän naisystävän K:n kanssa. Istuskelimme siinä aikamme velipojan kotona, ja siitä sitten lähdimme pyörähtämään Tampereen yöllisillä vappukaduilla. Voi jösses, jengiä riitti. Käpy siinä palo kyllä, kun kotiin lähdön aika oli :D Ihan järkyttävät jonot, vaikka lähdettiinkin suht aikasteen kotio! Erinäisten pienten busseja koskevien sattumusten jälkeen päästiin ehjin nahoin kotio. Onpahan taas jotakin, mille voi jälkeen päin naureskella, vaikka voin kyllä kertoa, ettei paljon viime yönä naurattanu :D



Ilta oli kyllä kaikin puolin muuten onnistunut. Mikko osti mulle menomatkalla tommoset vappukärpäsen tuntosarvet, ihan sika hienot! :D Lisäksi bongasin eilen vapputorilta paljon kojuja, joissa myytin unisieppareita. Tänään semmoinen oli sitten pakko hakea meidänkin makkariin. Mulla on aiemmin yksi pikkiriikkinen, pinkki unisieppari olemassa, mutta se ei oo ollut enään hetkeen virassaan, vaan nököttänyt kaapissa, juurikin kokonsa vuoksi. Nyt tuli sitten jo vähän isompi, jota kehtaa esillä roikottaakkin :)




Ouch, ihanasti erottuu toi ruuvi seinässä... No, siinä on ollut kello aiemmin. Tämmöinen pölynkerääjä tuli, niinkuin Mikko tapaa unisieppareita nimittää. Mun mielestä se on tosi nätti, todennäköisesti vaan saan ens yönä taas hirveän slaakin, kun unohdan ton olemassa olon ja yöllä katson, että mikä helvetti siellä katossa roikkuu Varsinkin mun uskomuksilla ja mielikuvituksella, tää on vähän riskialtista, mutta ehkä niistä selvitään ;) Kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin, viimeksi siivoillessa meidän makkarin ylähylly sain päivitystä lookkiinsa, ja täältä pesee nyt siitä fotoa:



Aiemmin tuikkuina oli erilaiset suolakidetuikut, ja nyt esiin pääsivät ruusu- ja valkokvartsituikut, sekä vuorikidetuikku. Lisäksi esille pääsi myös suoraan Ikeasta ostettu teko-orkidea. Meillä ei makkarissa aidot orkideat jostain syystä tykkää elää. En tiedä mikä siinon!?!

Mitäs muuta....No, maanantaina kidnappasin ystäväni A:n (Joka oli vaihteeksi täällä päin kuvioissa, JEE <3) seurakseni Tampereelle, etsimään meikäläiselle juhlamekkoa pikkuserkkuni tuleviin häihin. Mekko löytyi, tosin erilainen, kuin mitä olin mielikuvissani lähtenyt hakemaan, mutta ihana! Ja toi väri yllätti mut itsenikin :D Siitä tuli vaan hemmetin hyvä tunne, kun näin sen ja päätin luottaa intuitiooni. Se yleensä ohjaa oikein.

Väri on siis oikeasti aivan vihreän vihreä. Muokkauksien ansiosta, toi kangas näyttää turkoosin taittavalta. Harvoin oon vihreitä vaatteita käyttänyt, mutta tää vakuutti mut puolelleen. Lisäksi matkaan lähti mekkoon sopivat kengät, laukku, yllä olevat lehtikorvikset ja niihin mätsäävä rannekoru. Ai niin, ja teinhän mä yhden heräteostoksenkin:



IIIIIHANA perhoskaulakoru!! En miettinyt sekunttiakaan kun näin sen, se oli vain pakko saada. Saattaa olla, että tästä tulee mun uusi lemppari kaulakoru. Kun tämä aiempi rakkauden kohteeni, unisiepparilla varustettu kaulakoru, on jo aika kärsineen näköinen. Hih! :)

lauantai 12. lokakuuta 2013

Tahdon sulle olla hyvin hellä...


...jos voit muutakin kuin lähennellä :) Mm. tän biisin tahdissa sai eilen fiilistellä keikalla. Eli, kun aiemmassa postauksessa kriiseilin, Annen vaiko Annelin keikalle perjantaina (eilen siis) ja Anneliin sitten lopulta päädyttiin :) Häijään Tanssikrouvi oli suuntanamme siis. 



Matka Tanssikrouviin  meni tuttuun tapaan tosi nopeasti, Sun-radiota kuunnellessa. Nyt ei sattunut osumaan Annelin biisejä matkamusaksi, niin kuin Anniinan keikalle matkatessa kävi. Oltiin piakkoin kasin jälkeen jo perillä, ja mentiin istuskelemaan kahvioon pariksi tunniksi odottelemaan, että Anneli nousis lauteille. Olin ehkä aavistuksen liian vähillä vaatteilla liikenteessä, meinaan kun jouduttiin jättään auto aivan pihan perukoille, ja köpöteltiin sisälle, jäädyin syväjäähän siinä ajassa. Jotta tilanteen sai helpottuun, piti vetästä pari kuppia teetä naamariin :D




Recados soitti pari settiä ilman Annelia, ja kymmenen aikoihin Anneli tuli mukaan. Annelin kosketinsoittaja ansaitsee kyllä 10 + äänestään. Todella upea ja pehmeä soundi, kuuntelee  mielellään Dannyakin siis ;) Esiintyminen tällä porukalla on kohdallaan, ja taas oli poskilihakset kipeenä hymyilystä/nauramisesta :D Uskomaton meininki ja Annelikin myöhemmin tuumas, että heillä on aina tosi hauskaa yhdessä. Sen kyllä huomaa :)







 Hauska ilta kaiken kaikkiaan ja päästiin taas inhimilliseen aikaan kotimatkalle.  Enemmän vaan Mattiloita Tanssikrouviin esiintymään, lupaan olla paikalla (lähes) aina ;)





 Seuraavanlaisissa vaatteissa oltiin liikenteessä. Toi verkkopaita on matkamuisto Edinburghista. Vuosi sitten oltiin veljen kolmekymppisiä siellä juhlimassa. Kauheen nopeesti aika on kulkenu, ei uskois, että siitäkin reissusta on jo noin pitkä aika! Näkyy muuten kunnolla toi uus tukka-lookkikin näissä kuvissa:)

























Semmoinen perjantai-ilta meillä oli, ja nyt vartoillaan 2.11, jolloin olis tarkoitus suunnata Annen keikalle Nightclub Tähteen, Tampesteriin. Samana päivänä olis myös tää Halloween-burleski. Täytyy vähän funtsia, meniskö molempiin vai kuinka.

Käytiin muuten kuvailemassa ruskan keskellä, ja vihdoin on  materiaalia blogin ulko-asun päivittämiseen, eli semmoisen projektin vuoro olis seuraavaks :) Joten elkäähän sit hätkähtäkö jos yhtäkkiä pamahtaa oudon näköinen etusivu!