Kesä on täällä, joo sen tuntee, kun avaan ikkunan iltaisin

Stina Girsin ihanasta "Kirje" kappaleesta napattu otsikko sopii tän hetkisiin fiiliksiin. Lauluhan jatkuu tosin "Ei oo satanut kolmeen päivään, ilma on jo kuivaa hengittää", ja se puolestaan ei sovi tähän, meinaan tota vettä on aika ajoin tuolta taivaalta ropsahdellut niskaan. Onneksi vanha sanonta, kesä kuivaa sen minkä kastelee pätee tässä kohdin kyllä täysin: Aurinkoakin on saatu kivasti vastapainoksi! Toi samperin tuuli on sitten oma lukunsa täysin...Tässä mennään kovaa kyytiä jo kesäkuun puolella, ja edellisestä postauksestakin on kulunut likemmäksi kaksi viikkoa, joten ikävä tänne blogin puolelle oli jo kova!

Tänään käytiin viemässä porukoiden haudoille kesäkukkaset, tänä vuonna vuorossa oli taas verenpisarat, hopeakäpälät JA JOTKIN somat pienet kukat, joita ei aikaisemmin ole ollutkaan meillä käytössä, mutta joiden nimiä en nyt vain millään kykene muistamaan. Sama pää kesät talvet :)

Tähän viikonloppuun muuten on sisältynyt siivoilua, parvekkeen kesäkuntoon laittelua ja tarhalikkojen kanssa tapaamista (Tämä meidän päiväkodista asti pysynyt ystäväporukkamme siis).  Käytiin syömässä Rossossa ja pelailtiin muutamissa eri istumapaikoissa lautapelejä. Aika leppoisaa meininkiä siis. Oli todella ihana nähdä näitä mulle todella rakkaita ihmisiä, niin kuin aina :) Taas kerran saan iloita siitä, kuinka siunattu olen, että mulla on tommoisia ystäviä, jotka ovat pysyneet matkassa mukana jo sen parisenkymmentä vuotta :)

Viime viikonloppuna puolestaan mulla oli kakkubisneksiä taasen. Tein työkaverini lapsenlapsen ristiäisiin täytekakun. Täytekakun jonka kanssa mulla oli pientä riisinpoikasta havaittavissa, mutta lopulta sain kakun toimitettua ehjin nahoin perille. Lisää kuvia kakusta löytyy Paakariperhosen puolelta : "Vaaleanpunainen tossukakku vol 2."

Lisäksi viime viikonloppuna käytiin meidän mummolassa velipoikien kanssa vähän tekemässä pihahommia JA kuvaamassa. Tehtiin näitä uusintaotoksia vuosientakaisista kuvista, ja voin kertoo, että niiden väsääminen oli kyllä huisin hauskaa puuhaa! :D En viitti nyt julkaista täällä tuotoksia, ainakaan vielä, kun en ole noiden äijien mielipidettä asiaan kysynyt, mutta katsotaan jos joskus niitä ilmestyisi. FB- kaverithan ne ovatkin jo nähneet :)

Sitten olisi luvassa kuvia suhteellisen uudesta jutusta makkarissamme, josta jo jokin aika sitten laitoin sneak peekin tänne:

 Hehee, siinä se nyt on: Vaaterekki by Ikea! :D No vähän on hipsterimeininkiä, mutta hällä väliä, musta se on ihku! :D Että semmottia, eiköhän tässä nyt ollu tän kerran raapustukset taas kasassa. Mun mielestä tässä postauksessa oli nyt jotenkin tosi kliffat kuvat, en tiedä mitä te tykkäsitte, mutta meitsi diggailee kyllä :)  JA HEI, tiedättekö mitä! Ens viikonloppuna ois vihdoin Mattila Rönninlavalla, Anne nääs! Jos mitään maata mullistavaa ei tule, meikäläiset suunnistaa sinne, ketä mukana?! :)

Vaaleanpunainenpäivitys

Vihdoinkin... Vihdoinkin oli aikaa istua rauhassa koneen ääreen. Semmoista vapaahetkeä ei tässä viikkoon ole meikäläiselle suotu, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ja toisekseen, on ollut ihan kivaa tekemistäkin, joten suottapa sitä nyt nurisemaan vapaahetkien vähäisyydestä sen kummemmin (Vaikka edelleen mun sieluni kaipaa sen säännöllisen rauhoittumisensa, joka olisi ideaalissa tilanteessa päivittäin, mutta kaikkea ei voi saada, joten ei voi mitään, valitsen kuitenkin tällä hetkellä mielummin ne kaikki kivat menot ja tekemiset :) ).

Mutta tärkeinpään:

H ja 2/3 kummeista :)

Viime viikonloppuna meidän maaliskuun kummityttömme sai nimensä, mutta vanhempien toivomuksesta, hän jääköön tietoon täällä blogissa vain neiti H: na. Kauniin nimen tyttö kuitenkin sai, ja on aivan juuri nimensä näköinen :) Ristiäiset menivät kaikinpuolin mukavasti. Sain kunnian olla sylikummina, ja H viihtyi sylissäni leppoisasti. Hiuksissani olleella kirkkaan pinkillä perhosella saattoi olla osuutta asiaan, likka nääs katseli sitä hyvin kiinnostuneena pitkälti koko toimituksen ajan. (Minkähänlainen naureskelija H:sta mahtaa tulla, kun omaa niin supernauravaisen lähipiirin ympärillään...Tuli vaan jostakin kummallisesti tämmöinenkin mieleen ;) No, onneksi saan olla sitä erittäin läheltä seuraamassa, kun H:n vanhemmat meille tämän luottamustehtävä antoivat. Oon äärimmäisen otettu tästä kunniasta <3 ) Kuvat ristiäisistä ovat pikkuserkkuni K:n ottamia :)

Tämmöisiä oli löytynyt kahvipöytään tarjolle!

Ristiäisten kakku oli (Kuten jo aiemmin kerroinkin) meikäläisen käsialaa, ja harmikseni jouduin edellisenä päivänä H:n äidille myöntämään, ettei kakku toteutunut nyt aivan niin kuin olin suunnitellut. Kakun kanssa vastaan tuli aikamoisia kommelluksia.. Ensinnäkin jouduin kakkupohjan tekemään kahteen otteeseen, mikä on käynyt ehkä kerran aikaisemmin. Lisäksi toinen kakkupohjista, en nyt muista oliko onnistunu vai se viallinen, lipesi kädestäni uuniin mennessä, ja loiskautti osan taikinasta meidän uunin luukkuun ja jämähti siihen. Huoh :D Koristelukaan ei mennyt suunnitelmien mukaan. Ensinnäkin kesken kuorrutuksen piti lähteä hakemaan lisää kaulintamassaa, sillä ensimmäinen erä hajosi kakun päällä ja muutenkin mureni kauttaaltaan....

Sitten, kakkuun piti tulla siro omenapuu, mutta koska jouduin oikomaan hieman pohjan kanssa alkuperäisestä ideasta, ei puu ideakaan onnistunut enään, ja jouduin tyytymään hätäratkaisuun kukkien suhteen. Ja pitsitkin toisesta reunasta meni kuprulle... No, oishan siitä huonompikin voinut tulla, mutta ainahan se harmittaa, kun ei saa visiotaan onnistumaan. Semmoisia pikku perfektionistin vikoja omaan ma, ja jos joku muu tuskastelee omassa luomuksessaan jotain vikoja, en todennäköisesti edes huomaa moisia, vaan ihastelen vaan kuinka hyvin on onnistunut... :D

 Lisää kuvia tästä kakusta löytyy Paakariperhosen puolelta, eli TÄÄLTÄ.

Juuri ennen ristiäisiä löysin tän söötin vaaleanpunaisen neuletakin, ja tottakai se oli pakko ostaa mukaan, VAIKKA, tuo vaaleanpunainen ei värianalyysin mukaan olekkaan meitsin väri ;)

Sitten voisi vaikka parilla sanalla heittää tän viikon kuulumisista:

Kas kummaa, alkuviikko rullaili hyvin samaan tapaan kuin aikaisemmat viikot, töissä, isovanhempia moikkaillessa, kaupassa, landella piipahtaessa...Mutta sitten, tähän viikkoon olennaisesti kuului tottakai vappu. Vappuaatton vietimme veljeni luona Tampereella. Syötiin perinteisiä vappuherkkuja, nakkeja, ranuja, perunasalaattia, munkkeja, simaa yms. ja voin kertoa, että olin haljeta liitoksistani sinä iltana :D Lisäksi käytiin katsomassa mikä on meininki keskustorilla ja koskenrannassa, mutta hulluksihan siellä meinas tulla, kun oli niin pe*keleesti sitä populaa joka paikassa! Hyi kamala sentään, ei mua sinne sais hillumaan...Eikä kelikään mikään mahtavan lämmin ollut! :D

Vapunpäivänä sitten kävimme ystäväpariskuntamme kanssa piipahtamassa vapputorilla (Sama väenpaljoudesta tuskastuminenhan siitäkin seurasi, mitä edellisenä iltana oli) sekä syömässä Speak Easyssa. Ruoka oli hyvää kuten totuttua, mutta palvelu ikävä kyllä oli aika sukasta tällä kertaa... Lisäksi meidän yhdenkään tilaus ei mennyt täysin oikein. Eikä henkilökunta sieltä ymmärtäväisemmästä päästä ollut. Huoh. Ikävä näin.  Noh, jälkkäriksi käytiin sitten eri paikassa vetämässä pirtelöt, ja lopulta poistuttiin hyvillä mielin kotio. Illan mittaan Mikon serkku kutsui meitä luokseen saunomaan ja grillaamaan. Siellä perjantai-ilta (ja yö) meni erittäin rattoisasti, mitä nyt Make valvotti touhottamisellaan meitä aamuyöllä, nähtävästi herra oli vähän oohoillaan kun oudossa paikassa yövyttiin. Meidän Mr. Täydellisyys alias Miki sen sijaan oli todella fiksusti.

Lauantaina vuorossa oli sulkkista, siivoamista ja piskien pesua. Tänään pestyt piskit sitten pääsivät meikäläisen parturitaitojen uhreiksi ja....Meidän Täydellisyyden kanssa homma sujui totuttuun tapaan hienosti, Miki osas olla niin fiksusti aloillaan. MUTTA MAKE, ah, että mä ratkean vieläkin riemusta :))) Se kun ei osaa olla yhtä hienosti aloillaan kuin Miki. Make antoi kyllä tassut ja korvat saksilla napsia nätisti, mutta piru vie, koneen kanssa se ei suostunut yhtään yhteistyöhön. Lopulta meidän oli pakko jättää Make kynityn näköiseksi, koska se vaikutti stressaantuvan siitä touhusta niin kamalasti. Eikä sen kuitenkaan kuulu mitään rääkkiä olla. Noh, eipä Make kauheen vakavaa pulttia tainnut tilanteesta ottaa, koska se vaikutti unohtavan koko touhun heti kun kerättiin kamat kasaan. Kyllä mua siinä kohtaa vähän hampaita kiristeli, mutta parempi kuitenkin näin. Täytyy antaa taas karvojen kasvaa vähän ja miettiä sitten, pitääkö toi otus ens kerralla viedä ammattilaisen käsiin, vai yrittäisikö vielä itse...Mikin pystyy kyllä jatkossakin trimmaan itse, mutta ei tosta Makesta nyt oikein selkoa ota...Huoh.

Viikon 17 kuulumiset

Heipsan muruset! Tässä samalla kun seurataan illan jännää lätkäfinaalia, on hyvä raapustella pieni blogiteksti taas :) Tapparaa en missään muussa tapauksessa kannattaisi, mutta kun nyt joku Tamperelainen joukkue on finaalissa, niin kannustetaan sitä sitten. Saapi nährä kuinka Tammperreen (Lausutaan konsonantteja korostaen) pojille käy! Sipsiä ja pakastepizzaa täällä natustetaan, eli loisto kisastudio on siis käynnissä. Muuten tähän viikonloppuun on sisältynyt taas kakun leipomista.

Huomenna on meidän maaliskuun kummitytön ristiäiset, ja sinnehän toki tää kakku on menossa. Mulla onkin tän kevään teema selvästi tyttöjen nimenantojuhlienkakut, sillä mulla tuli toukokuun loppuun vielä yksi ritsiäiskakkupyyntö :) Mahtista!

Eilen meillä oli vuorossa kauan odotettu Jenni Vartiaisen konsertti Tamperetalossa. Kyseessä oli Terrakiertueen toiseksi viimeinen konsertti. Samaten toiseksi viimeinen konsertti kuulemma ihan hetkeen, joten olihan se nyt hemmetin hienoa päästä messiin. Edellisen kerran oltiin marraskuussa Jennin konsertissa. Jenni esitti nyt samat biisit kuin silloin, mutta yhtä mykistävän upea show oli silti. Ensimmäinen "erä" oli rauhallisempaa tunnelmointia verrattuna jälkimmäiseen puoliskoon, saimme kuulla mm. Tyttövuodet, Vedenalaista,  Toinen mies,  Suru on kunniavieras, Kaukaa...

Menevämmällä puoliskolla tuli mm. Junat ja naiset, Missä muruseni on, Ihmisten edessä, En haluu kuolla tänä yönä... Sekä "Muistan kirkkauden", joka teki muhun aivan lähtemättömän vaikutuksen. Lisäksi tuli koko joukko muita Jennin hienoja biisejä, sekä tottakai, edelliseltä Vain elämää kaudelta tutuksi tullut Jennin versio laulusta "Kohtalokas Samba". Toi biisi saa mulla vaan niin hymyn huulille, "Kalle Tappinen"...Mun sukunimen tietävät ehkä hoksaavat yhteyden. Hih!

No juu-u, on se peilikuva :D

Konsertin jälkeen jäimme aulaan odottelemaan, josko se Jenni tulisi siellä pyörähtämään, ja tottahan hän tulikin. Kävimme kiittämässä hienosta konsertista, tosin, Anna "lirppuliisa" Karoliina jääty ja sai mumistua vain, että kiitos kivasta konsertista ja sitten mykistyminen. Hah, kai se oli se Jennin suunnaton karisma... ;) Nimmarikortin kanssa poistuttiin kotia kohti, jossa meitä vartoili kaksi hyperenergistä piskiä.

Viikko muuten on mennyt aika tavalliseen malliinsa, kuntotanssin ja enkunkurssin viimeiset kerrat oli tällä viikolla, ja nyt täytyy vaan odotella ensi syksyä, jolloin voi taas sitten ilmoittautua valkeakoskiopiston kursseille, jos vaikka sattuisi ehtimään kurssille ilmoittautua sinä minuutin aikana, jolloin siellä on vielä tilaa....Kiikarissa ensi syksylle olisi jatkaa tätä kuntotanssia ja aloittaa uusi "lavisjumppa", joka on siis lavatansseista vaikutteita ottanutta jumppatanssia. Siistiä!

Nyt kevään ja kesänaikana täytyy vain käydä sulkkista pelailemassa ja kytätä mahdollisesti kivoja jumppia, joita mm. Liikunnanliekki pitää.

Tällä viikolla tuli muuten tämmöinenkin uusi juttu meille:

Jos tiedät mikä tuo on, hieno homma, jos et, se selviää sitten myöhemmissä postauksissa, kun se päätyy oikeisiin uriinsa ;)

Huhuu täällä ollaan!

Joo, elikkäs moi vaan kaikille! Täällä ollaan vietetty kunnon blogikoomailua huikeat puolitoista viikkoa. Tai, pitäisikö sanoa ennemminkin Oon juurillain -blogin koomailua. Oon tuhertanu itelleni (TAAS KERRAN) 2. blogia, johon pistän laajemmin leipomuksistani kuvia. Tää tuntuu tosiaankin tuulimyllyjä vastaan kamppailulta, onhan tämä jo tänä vuonna toinen toisen blogin yritys. Olipas höhlä lause btw... Ensimmäinen toisen blogin yritys kariutui heti ensi metreille, valokuvablogi siis, mutta ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa sekin vielä siivilleen taas nousee. Nyt kuitenkin on kakkugalleriablogi pystyssä: PAAKARIPERHONEN. Katotaan ny si kuinka pitkälle sen siivet kantaa. Yritystä kuitenkin on pakko olla ;) Tännekkin edelleen tulevaisuudessa pistän kuvia tuotoksistani, mutta Paakariperhoseen  tulee enemmän kuvia ja samalla vähän sepustuksia tarkemmin.

Tänään maailmalle lähti taas kaksi kakkua, toinen oikein kivasti onnistunut ja toinen sitten vähän vähemmän onnistunut:

Oktonauttikakusta löyty TÄÄLTÄ juttua & lisää kuvia ja paloautokakusta löytyy puolestaan TÄÄLTÄ.

Jos kakkuihin liittyviä asioita ei lasketa, elämä on vallan muuten pyörinyt töiden, sulkapallon, tanssin, Mikon ja elukoiden ympärillä (Ja ehkä ihan piiiikkiriikkisen autonkin, sillä toi herra uhras viikon kokonaan autonsa kiillottamiselle... En minä vaan jaksais ;) Vaikkakin, totesimme yhdessä, että hänelle se auton puunaus on samanlaista kuin mulle vaikka kakkujen teko. Niinpä niin, mitäs siihen nyt sitten muutakaan sanois :) ) Tämmöisen se nyt sitten sai siitä aikaiseksi:

Aika makeen näkönen peili siitä tuli eiks jeh? :)

Viikolla ei kyllä tosissaan oikeasti jaksa raahautua harrastuksia pidemmälle, sulkkispaikan onneksi nyt näkee suoraa meidän ikkunasta, että sinne ei nyt ole pitkä matka alkuunkaan, ja tanssiinkin on vain muutama hassu kilometri. Mutta muuten on veto pois täysin. Tässä taas on oman terveyden kanssa ollut pieni mutkia matkassa, liittyen mm. jo aikaisemmin täällä esillä olleeseen "pala kurkussa" juttuun, eikä tää homma nyt ota vaan edetäkseen.

Tää viikko meni todella laiskasti ruoanlaitonkin suhteen, eikä siivoaminen käy mielessäkään. Kuukkelinmunat sanon minä, mistä mää repäsen itelleni lisää energiaa, kysynpähän vaan! :) Pahoitteluni siis kaikille läheisilleni, jos täältä päin ollaan pikkuisen vaisuja ottamaan yhteyttä. En tee sitä välinpitämättömyyttäni.

Mutta mikä on kuitenkin tärkeintä: Make on oma kaheli ittensä taas. Antibiootit tepsi ja nyt ollaan jo niinkuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan vialla. Pikkuisten hyvinvointi on kuitenki kaikki kaikessa :) Miki ja meidän turbogerbiilimme Taunokin porskuttelevat eteenpäin hyvissä voimissa. Phuuh.

Tietysti meikäläisen alituiseen väsymykseen voi olla osittain jo ihan tämä vuodenaika syynä, kevät kun tuppaa olemaan mulle ikävien asioiden tapahtumisen aikaa, joten eipä nyt ihmekkään jos se alkaa verottaan voimia. Sen kuitenkin oon tässä elämän varrella oppinut, että ikäviä tunteita ei parane padota sitten ensinkään, se kostaantuu vain myöhemmin. Silti kuitenkaan ei saa painua itsesäälin liian syviin syövereihin, koska se ei palvele ketään, vähiten omaa itseään, ja sieltä voi olla tosi haastavaa nousta taas ylös.  Tärkeätä on kuunnella omaa mieltään ja kehoaan, että mitä ne sanoo mistäkin asiasta, eikä väkisin yritä "pahoinpidellä" niitä menemällä hampaat irvessä eteenpäin. Eli, lippu korkealla eteen päin, mutta täysin rehellisenä itselleen, eikä koita ollakkaan mitään muuta kuin sitä, miltä sillä hetkellä tuntuu :)

Ja just nyt tuntuu taas, että SULKKIS!

(No, jaksoin mä sentään äänestämässä käydä! Eli, kansalaisvelvollisuus suoritettu, nyt saa taas rutista kaikesta hyvällä omallatunnolla ;) )

Kevättä rinnassa

Vaikka tossa pienimuotoinen takatalvi viilenneine keleineen ja lumirippusineen iskikin, on se kevät kuitenkin jo aika kivalla mallilla. Ihana töissäkin päivisin on ollut katsella, kun ikkunoiden takana, pilvien lomasta pilkottaa kirkkaan sininen taivas. Ja voi sitä sirkutuksen määrää, mikä on jo alkanut kuulua, varsinkin aamuisin. Ei se ehkä vielä kovimmillaan ole, mutta muutos parin kuukauden takaiseen on huikee! Omalla pessimistisellä tavallani luonnollisesti tuskailen, että kohta se kesäkin on sitten hurahtanut ohi. Sarjassamme torstai päivien kriisi: Silloin rupeen aina jo miettimään toiveikkaana, että huomenna on jo perjantai. Viikon paras päivä, kun koko viikonloppu on vielä edessä, mutta silloin iskee myös se ahaa- elämys, että hitto, kun perjantai-iltapäivään päästään, niin viikonloppu on samantien jo käytännössä hurahtanut ohi. Huoh, pessimisti ei ikinä pety, vai mitenkäs se menikään..? Oon kyllä kovasti yrittänyt tästä tavasta päästä eroon, ja parannusta entiseen on jo huomattavasti havaittavissa, mutta silti se aina kummittelee :D Vaikka pääosin itseäni kovin positiivisena ihmisenä pidänkin :D

Oon viime aikoina siirtynyt jo ajatuksissani ensi syksyyn, ja haaveillut, että tekisi mieli aloittaa jokin uusi harrastus taas. Semmoinen, jossa voisi edetä jotenki. Semmoinen, missä olisi jokin tietty määränpää. Kuntotanssi ja sulkkis on tosi kivoja juttuja, mutta niissä ei varsinaisesti semmoista grande finalea ole. Aikanaan kun olin show- ja breaktanssissa, oli aina tosi kiva harjoitella lukukauden ajan  joulu- ja kevätesityksiä varten, niissä oli se juttu, tiettekös? Samaten kouluaikana oli aina kiva vartoilla joulu- ja kevätjuhlaa, discoja yms. häppeninkejä, koska meidän musiikkiryhmä aina esitti siellä jotakin, ja meitsi toki oli mikin varressa heilumassa, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Harvoin mitkään esitykset ihan putkeen meni, mutta se harjoittelu ja valmistautuminen oli sika kivaa. Muistuu ihan mieleen eräskin kouludisco, jossa esiinnyttiin, ja mun piti aloittaa Poets of the fallin Lift- kappale, ja kun aloitin kovan jännityksen keskellä kiekumaan, rupes koko discon väki huutamaan, että laula kovempaa, mitään ei kuulu (sekä kaikkea muuta pientä kivaa ;) ) ja silloin kyllä meinasi pienellä kasiluokkalaisella päästä löysät housuun, mutta silti aina uudelleen ja uudelleen piti esityksiin hakeutua :D Koska kivaa. Joku päämäärään tähtäävä musiikki- tai tanssiharrastus ois kuitenkin tosi jees. Muttaaaaa, tosi aikuismaisesti jännäilen yksin uuden harrastuksen aloittamista.

Tosta Lift kappaleesta vielä: "Levytettiin" meidän ryhmän kesken pari biisiä, juurikin tämä Lift sekä I will stay, ja kun tuossa joku aika takaperin löysin tän huikeen levyn, niin oli se kyllä aika järkkyä kuultavaa... :D

Joku kielikurssikin ois kauheen kiva, muu siis kuin englanti. Espanja tai Venäjä... TAI Japani! Venäjästä ois sentään alkeiden alkeet jotenkuten hallussa. Se ois hienoo osata noita em. kieliä. Tiedän tosin sen, että mun pääni ei vaan ole tarkoitettu kielten opiskeluun saati sitten niiden puhumiseen. Varsinkin, kun mun kärsivällisyyteni on tunnetusti niin helvatun pitkä, että sillä harvoin pääsee maaliin asti. Ja taas, tarvisin jonkun kaverin itelleni sinne, ja Mikkoa on turha yrittää semmosiin ruinuta mukaan :D Toisaalta semmoinen kotona itseopiskeltava aineisto vois olla helppo väylä äsken mainitsemani syyn vuoksi, mutta itseni tuntien tiedän, että pari kertaa jaksaisin hommiin perehtyä, ja sitten ne jäis. Vaikeeta on! :D

Tämmöisen pohdintahetken lopuksi on hyvä pistää kuvat viime perjantailta: Mikon synttärikahveilta. Tein Kinuskikissan ohjeen mukaisesti Mississippi mudcaken, täytekakku jäi tällä kertaa väliin. Se onnistu aika kivasti, se ei heti samana päivänä ollut parhaimmillaan, mutta seuraavana päivänä ja siitä eteenpäin se oli erittäin herkullista. Samaten leipasin banaanimaustekakun, joka oli kuivakakuksikin äärimmäisen kuivaa. Maku ihan ok, mutta parempaakin on syöty. Kinkku-juustocroisantit oli ihan suoraa Lidlistä, itseostettuja ;) Mutta hei, palaillaan taas astialle, kivaa loppuviikkoa teille kaikille! :) <3

Uusi vuosi, uudet kujeet

Blogi vuosi 2015 starttas ny! Tai oikeestaan, se starttas tarkalleen eilen: Tein sisarblogin tälle pääblogille! Blogin ideana on toimia ns. parempien valokuvien galleriana. Oon pitkän aikaa tuskaillut tämän blogin kanssa sitä, että osasta postauksista meinaa tulla tuhottoman pitkiä, runsaan kuvamäärän vuoksi, joten postauksien kuvista on ollut pakko karsia. Tietenkään tuohon uuteen blogiin ei rupea ilmestymään meikäläisen turpavärkin kuvia, vaan sinne tulee niitä oikeesti onnistuneita ja fiksuja kuvia suosikki kuvauskohteistani, eli luonnosta, elukoista...yms. tiedätte kyllä ;)

Uusi blogi ei luonnollisesti päivity yhtä usein, kuin tämä Oon juurillain blogi,  koska niitä parempia kuvia ei tule yhtä tiivistä tahtia, kuin normaali settiä. Uuteen blogiin pääset TÄSTÄ kuten myös tämän blogin bannerin alla olevien sivulinkkien kohdan "Valokuvablogi" kautta. Toivottavasti jaksat käydä vierailemassa sielläkin, edes silloin tällöin :) Mietin tässä itsekseni, että pitäisikö tehdä rinnalle myös leivontablogi, niinkuin mulla aikanaan olikin, mutta sittemmin poistin sen. Se, että teenkö sen, ja koska se mahdollisesti tapahtuu, on sitten eri asia. Nyt mennään kuitenkin tämän ja valokuva blogin kanssa, tämän blogin kuitenkin pysyessä pää blogina, kuten jo aiemmin totesinkin :)

Ja hei, kun näissä ylläpitoasioissa pyöritään, varmistetaan, että ovathan kaikki kynnelle kykenevät käyneet tykkäämästä blogin facebook-sivusta? :D Sieltä löytyy myös leipomisgalleria tällä erää! Jaaaa, sitten muihin uutisaiheisiin.

Joita nyt ei oikestaan ole, ainakaan mitään kovin merkittävää, tottakai tässä tulee vuoden eka vaatekuvat. Ostin Löytötavaratalosta tommosen ihkun värisen neulepaidan! (Mulla alkaa muuten viikon päästä vakiduunit, onneksi jo yksi viikko takana kyseisessä paikassa, niin ei tarvii niin kamalan paljoa jännittää tällä kerralla kun menee, vaikka jännittämään se tulee joka tapauksessa ihan hitosti, kyllähän mä itseni tunnen ;) )

Me oltiin vuodenvaihden aivan rauhassa kotosalla, aluksi meinattiin lähteä Tampereella pyörähtämään, mutta päätettiin sitten kuitenkin laiskoina jäädä kotiin. Se sinällään oli erittäin hyvä ratkaisu hyvä ratkaisu, koska ensimmäistä kertaa ikinä, Mikiä pisti raketit tutisuttamaan. Ei mitään maata mullistavaa, mutta kuitenkin se sai pelko-oireita. Reppana. Makea sen sijaan raketit ei hetkauttanut, päin vastoin, me pitkän aikaa katseltiin sen kanssa ikkunassa kun tästä läheltä ammuttiin raketteja. Se oli kirsu ihan kiinni ikkunassa koko ajan, erittäin tyytyväisenä. Että semmoinen uusivuosi meillä :)

Vuoden ensimmäinen kakku toimitettiin tänään kohteeseen: Tein serkkuni pojalle 1- vuotis synttärikakun. Toiveena oli Angry Birds teema. Ehdotettiin joko punaista lintua tai possua, ja valitsin possun, koska periaatteeni on ,etten tee kahta kertaa samanlaista kakkua. Koska edelleenkään en kakkuja tee rahan tms. vuoksi, vaan siksi, että pääsen toteuttamaan ideoitani. 

Rehellisesti sanottuna, tämä kakku oli ehkäpä mun kotileipuriuran onnistunein, ainakin ulkonäöllisesti. Mausta en voi varmaksi sanoa, koskan en itse ollut syömässä, meidän täytyi kiiruhtaa toisiin juhliin. Täytteenä kuitenkin oli kinuskivaahtoa ja vadelmia. Simppeliä ja hyvää. 

Tähän loppuun sain jonkun tunteenpurkauksen, ja haluan vuolaasti kiittää kaikkia ihmisä, jotka olitte osallisena mun viime vuodessani. Vuosi oli kaikin puolin ihana ja hauska. Paljon sain viettää aika rakkaiden ihmisten parissa ja naurettua tuli enemmän kuin vuosiin (Ja mun mittapuulla se on PALJON). Näin itse diagnosoituna, useamman vuoden vaivannut sairastelu tuntui päättyvän viime vuoteen (Enkä nyt puhu kaulavaivastani), ja toivon, että se pysyykin vastaisuudessa poissa. En kaipaa sitä elämääni enää ollenkaan. Mulla on hienoja ystäviä ja sukulaisia ympärillä, mulla on ihana mies ja lemmikit, oma koti, vakityö...Oon todella onnellinen nyt, ainakin seuraavaan angstiin saakka ;) Todennäköisesti jo ensi viikolla vedän nokareen nenään jostain asiasta, mutta silloinkin pitäisi taas muistaa, että pääosin kaikki on todella hyvin. Ei mulla muuta, kiitos ja hei ihanuudet <3 :)

Kakkumaratooni

Noniin valmistautukaa, nyt satelee kakkuja ja PALJON:

KAKKU 1: Ystävän lapsien synttärikakku

Ystäväpariskunnan lapset täyttivät vuosia, ja heidän synttäreitää juhlittiin yhteiskemujen merkeissä. Toiveena oli muumiaiheinen kakku, esimerkiksi Muumipeikko ja Niiskuneiti kakun päälle. Muuten sain aika vapaasti jalostaa idean. Koska sankareina oli sekä tyttö ja poika, halusin tehdä kakusta vaaleanpunaisen ja -sinisen. Päädyin myös kokeilemaan ensimmäistä kertaa tuollaista kakkukuvaa. Ullan unelmasta löysin soman kuvan ja tilasin sen. Kuva oli vohvelinen ja nätti sellaisenaan, mutta kakun päällä se meni kamalille kuhmuroille. Höh, mikähän mahto mennä mönkään?? Lisäksi, yllätys yllätys, mulla oli tappelu kermapursotusten kanssa ja tälläkin kerralla, ottelu kermavaahdon kanssa päättyi 6-0 kermavaahdon eduksi. Tarinan opetus: Ei liikaa vaniljakreemijauhetta kerman sekaan! Täytteenä oli Kinuskikissan mustikkatahnaa sekä kermavaahtoa. (Kuvat ystäväni ottamia!)

KAKKU 2: Isänpäiväkakku

Isänpäivänä olimme ensiksi Mikon vanhempien luona kylässä, jossa pääsimme nauttimaan anopin valmistamasta mutakakusta (NAM!) ja mistä sitten iltapäivällä siirryimme tätini luo, jonne tämän kakun olin tehnyt ja minne myös pappani saapui veljeni saattelemana. Kakku oli siis osa isänpäivälahjaa papalleni ja "uusio-iskälle" eli tätini miehelle. Tästä kakusta tuli taas pitkästä aikaa meikäläisen lempparikakku: Kinuskikissan mehevä suklaakakkupohja ja vaniljavanukastäytettä, suklaakuorrutus ja kermapursotukset. NAM! Se on oikeesti kaikkien aikojen paras yhdistelmä täytekakussa. Sen kummempia kommentteja tämän kakun tekemisestä ei oikeastaan ole, mitä nyt noi kirjaimet oli tosi v-mäiset tehdä! :D

KAKKU 3: Oma synttärikakku

Noh, oma synttärikakku on siinä mielessä aina hauskinta tehdä, kun saa käyttää ihan vapaasti mielikuvitusta sen teossa. Ja noh, kuten tavallista, suuret suunnitelmat muuttuu matkalla jokseenkin AINA. Tein tähän kakkuun alkujaan kolme koristetta: Korkkari, huulipuna ja meikkilaukku. Joista lopulta vain korkkari oli esillä. Täyte ja koristelu muutenkin muuttuivat: Täytteenä piti aluksi olla suklaamoussea, mutta koska ystäväni lasten kakusta jäi aavistuksen yli mustikkatahnaa, hyödynsin sen lopun oman kakkuni toisessa välissä, kermalla jatkettuna. Toiseen väliin tuli sitten valkosuklaamoussea. Koristelu taas...Noh, tilasin hiljan tosiaan sokeripitsimuotin ja pitseihin tarvittavaa ainetta, mutta pitsien valmistus ei kertakaikkiaan ottanut tuulta siipiensä alle. Ajatuksena alkujaan oli, että pinkki kakku, jonka reunalle tulisi valkoinen pitsi, mutta se idea lensi roskakoriin edellisenä päivänä, havaittuani, ettei pitsien teosta tule yhtään mitään. Sitten iski kriisi ja hermoromahdus ja lopputulos on juosten kusten tehty :D

(Nyt rupes löytyy todella mielenkiintosia kuvia kamerasta... :D Mikko asialla... :

)

KAKKU 4, 5, 6 ja 7: Kummisedän 60- v synttärikakut

Kummisedälläni on tänä viikonloppuna syntymäpäivä ja lupasin tehdä juhliin pari täytekakkua ja pari voileipäkakkua, joista toinen on kala- ja toinen lihavoileipäkakku. Täytekakuista päätin suosiolla tehdä samanlaiset keskenään, toisaalta pääsee helpommalla kun on sama suunnitelma molempiin, mutta siinä on oma hauska haasteensa, että onnistuu tekemään saman laatuiset. Mielestäni onnistuin näissä täytekakuissa kivasti, ihan hyvillä mielin sai toimittaa ne perille :) Täytekakuissa täytteenä oli kinuskivaahtoa ja puolukoita. Koristeeksi näpersin "pihlajanmarjoja" ja "pihlajanlehtiä" sekä tietysti kultaisen 60. Numeroita alunperin kumpaankin kakkuun omansa, mutta toiset hajosivat :( Näin ollen täytyi ohjeistaa kummisetää vaihtamaan ekasta kakusta toiseen kakkuun numerot, kun eka kakku loppuisi. Mun piti näihinkin kakkuihin tehdä alunperin ne sokeripitsit, mutta em. syistä johtuen, ne jäivät tosiaan näistäkin pois...

Sitten ne suolaiset, eli kakut nro 6 & 7.

Totuttuun tapaan, nämä voileipäkakut ovat Kinuskikissan ohjeilla tehtyjä. Kyseessähän on siis kinkku-metvurstivoileipäkakku sekä hyydytetty kylmäsavulohikakku. Näistä ei sen kummempaa, ihan neutraaliin tapaan sujui valmistus, ei erityisen huonosti eikä erityisen hienosti :D

Näin ikkään. Ja tosiaan, tää kakkumaratooni alkoi tasan viikko sitten, ja tänään toimitin viimeiset! Nyt Anna Karoliina kiittää ja kuittaa. Leivonta saa olla jäähyllä nyt ainakin pari viikkoo (Tai sitten niin kauan kun glögikakun himo käy ylitsevuotavaksi ;) )