3XA

Oli muuten upea auringonpaiste keskiviikkona.

Eli, aatonaaton aatto. Viimeinen postaus ennen joulunpyhiä! Mulla oli tässä pari päivää tietokone kiinni, enkä netissä ole suunnattomasti kännykälläkään surffannut. Meinasin, etten jaksa tänäänkään konetta avata ollenkaan, mutta nyt puoli ysin aikaan illalla sitten sorruin, hih. Tää viikko oli kaiken kaikkiaan todella kiva. Keskiviikko ja torstai sujuivat mukavasti liikenteessä. Tätini kanssa olin liikenteessä keskiviikkona ja lapsuudenystäväni kanssa torstaina. 

Pakko hehkuttaa tosta torstaista: Tapasin suunnattoman suuren rakkauteni pitkästä aikaa. Itseasiasssa, oon tavannut sen vain yhden kerran aiemmin, joten jälleennäkemisen riemu oli suunnaton. Tapasin em. tapauksen edellisen kerran helsingissä, viime toukokuussa, syödessäni eräässä raflassa aamupalaa. Nimittäin täydellinen suklaakakku. Löysin SAMANLAISEN (tai ainakin tosi hyvän kopion) Tampereen Sokoksen kahvilasta!!! Voi sitä onnea. Aivan täydellistä suklaamoussea kerrosten välissä, eikä mitään hilloja....Ja kermavaahtoa kaverina. Oijoioi!

Tää on aika kiva rotsi.

Myönnettäköön, että torstaina tuli itselle osteltua parit jutut. H&M:ltä löysin ihanan pipo-kaulahuivisetin.

Sitten Gina Tricotissa poiketessa bongasin täysin saman väriset ja suhteellisen samalla neuloksella olevat tumput. Nyt kelpaa olla ulkona. Tuli niin hyvä mieli niistä, että kotiin tullessani päätin viedä piskit poikkeuksellisen pitkälle lenkille. Eli, n. 5 km lenkki tuli köpöteltyä. Eihän se mikään ihmeellinen ole, mutta normaalia pidempi joka tapauksessa.

Lisäksi ostin sukkia (Vaikka erittäin todennäköisesti saan niitä pukiltakin ;)). Oon vähän tämmöisissä asioissa vähän pöhkö, kun en raaskisi millään heittää reiällisiä sukkia (Tai vastaavia.) pois! Kun sukat ovat saaneet tuomionsa, ne menee koneeseen ja sen jälkeen annetaan piskien tuhottavaksi. Eli, hyötykäyttöä! Roskiin vasta monen mutkan kautta. Siinä syytä, miksi aina joulun tienoilla havahtuu, että ei hitto...Mulla on yhdet ehjät sukat. Tosin, Mikko pesee mut ihan 6-0. Sillä ei varmaan oo yksiäkään ehjiä sukkia enää tässä vaiheessa vuotta ;) Villaiset sukkiksetkin lähti matkaan, sekä aivan perus T-paita ja pitkähihainen neulepaita. Kuten osa teistä tietääkin, mulla tuli tossa pari vuotta sitten äkillinen painonnousu (+13 kg aivan parissa kuukaudessa, ja pahimmillaan saattoi olla enemmänkin, sillä välillä lopetin vaa'alla käymisen. Ja toi painonnousu on 1,59 m pitkälle likalle todella paljon), syitä sen kummemmin en lähde erittelemään, enkä silloin tajunnut uusia vaatekaappiani ja käytin niitä samoja 36 kokoisia vaatteita, vaikka muistutinkin lähinnä makkaraa kuoressaan, ja ne vaatteethan venyi ja venyi. Nyt sitten kun on palautunut normaaleihin mittoihin (Oikeastaan, se suurin muutos näkyi jo viime vuoden vaihteen jälkeen, ja silloin se paino rupesi putoamaan kunnolla.), vaatteeni ovat muodottomia ja virttyneitä. Pikkuhiljaa vuodessa on täytynyt uusia ihan näitä perusvaatteita.

Aishiteru.

Nää voi olla vähän tämmöisiä mitättömältä kuulostavia asioita joidenkin mielestä, mutta se kaikki vaikuttaa niin paljon itsetuntoon ja muuhun, omaan hyvinvointiin, että loppuen lopuksi tälläisellä on TODELLA iso merkitys. Toki on niitä, joiden itsetuntoa eivät tämmöiset kolauta, mutta mulle se oli henkilökohtaisesti kova pala Eikä tämä ole todellakaa mikään kannustus, että laihtukaa laihtukaa! Muuttukaa ruipeloiksi kukkakepeiksi! Sitä en itse edelleenkään ole, enkä osaa tippaakaan sellaista arvostaa. Olen ylpeä muodoistani ja oman terveyteni, sekä jaksamiseni kannalta myös tyytyväinen bmi:n palaamiseen normaalipainon puolelle. Ylipainossa ei oikeasti ole mitään vikaa, ellei se uhkaa terveyttä ja muuta hyvinvointia. Sitä paitsi, voin esimerkiksi rehellisesti sanoa, että minusta isompikokoisilla naisilla on monesti kauniimmat kasvot, kuin laihoilla. En tajua, että miksi vain niitä luuviuluja käytetään mainoksissa ja vaatteiden esittelyissä. Ketä se oikeasti palvelee, että annetaan niin vääristynyttä kuvaa siitä, minkälainen nainen on "täydellinen".

Ikivanha, mutta sitäkin ihanampi perhoskuvioinen villatakki.

Rakastan syömistä yms. herkuttelua niin kovasti, että sen "täydellisen" kropankaan toivossa en niistä luovu. Salillakin käyn oman hyvän fiiliksen takia (Ja ehkä vähän siksi, ettei päivisin ole MITÄÄN muuta.). 

Häät toki oli yksi iso motivoitsija painonpudotukseen, mutta kun saavutin sen entisen ja tutun kilomäärän, ja olen saanut sen siinä pysymään suhteellisen hyvin, vielä häidenkin jälkeen, olen tyytyväinen. Ja nyt jouluna, en todellakaan aio stressata painosta, vaan herkuttelen ihan koko sieluni kyllyydestä. Sitten kohta on taas normaali  ateriarytmiin paluu ja kaikki tasaantuu. Lisäksi yritetään Mikon kanssa erästä haastetta. Toisten viettäessä tipatonta tammikuuta (Meille tossa tipattomassa ei ole mitään mieltä, koska emme muutenkaan kuluta alkoholia hirveemmin), me ajateltiin viettää ravintolaton/ roskaruoaton tammikuu. Hyvä haastaa itsensä ja katsoa, kuinka käy.

Uudet tumput ja kaulahuivi! Vähän punaista kehiin. Kyllähän sitä voi käyttää muutenkin, kuin jouluna?

 Ja palatakseni noihin piskeihin tästä painoavautumisesta...Mikillä on taas se saakutin pissavaiva palannut :'( Yksi yö heräsin kun sorkkasin räpyläni johonkin märkään, ja eikös se ollut Miki sitten kusassu meidän sänkyyn, selvästikin vahingossa tosin. Oli kuitenkin saanut pidäteltyä jonkin verran ja ei muuta kuin kolmen jälkeen aamuyöllä ulos, niin toinen sai hoitaa tarpeensa loppuun. Silloin en vielä osannut huolestua. Eilen illalla sitten leikittiin Mikin kanssa köydenvetoa ihan tosissaan, jonka jälkeen se reppana oli tottakai kuumissaan ja meni juomaan. Ja paljon.

No, sehän on ihan luonnollista, mutta en mä tosiaankaan arvannut, että sillä on tosissaa alkanut taas toi vaiva, etteikä se pysty pidättelemään sitten enää samalla tavalla. Kaverilla lirahti olohuoneeseen, josta se hädissään sinkoili eteinen-keittiö-eteinen-makkari akselilla ympäriinsä, ja koko ajan kusivana valuu perässä. Meinas alkaa emäntää poruttaan ihan tosissaan. Eihän sille siitä tietenkää voi vihainen olla, eikä sitä siitä todellakaan toruta, mutta kiukuttaa se, että miksi se on taas alkanut, ja mikä sen loppuviimein aiheuttaa? Miki itsekin häkeltyy vahingon sattuessa todella pahhasti. Kun ei eläinlääkärit taida siihen todellista syytä saada selvitettyä ollenkaan...Mikillähän oli pitkään Propalin lääkettä käytössä, auttamaan sulkijalihasta (Voi eiiii, pikkunen <3) ja koska oireet katosi, jätettiin joskus loppukesästä lääke sitten pois. Nyt aloitettiin se uudelleen...Voi, itku sanon minä. Toivottavasti se rupeis taas tehoamaan, eikä tästä tulis sen isompaa ongelmaa.  Mää en ala muuten...!

Mutta nyt alkaa olla rauhottumisen aika. Gerbiileille vielä puhtaat joulupurut ja itselle voisi vaihtaa puhtaat petivaatteet. Suurimmat karvat sekä hiekamuruset imastaan lopulta lattialta imurin kitaan ja se on siinä. En aio tehdä mitään järkevää joulunpyhinä. Ei imurointeja, ei tiskien kanssa säätämistä tai yhtään MITÄÄN mikä vähänkään tökkii. Katotaan sitten välipäivinä, kiinnostaako sellaiset silloinkaan  ;)

Seuraavan kuvan myötä, haluan toivottaa teille kaikille, ihanille lukijoille rauhallista, kotoisaa ja parasta mahdollista joulua!