Meillä kävi viikonloppuna vieraita, pikkuserkkuni "pesueineen", eli miekkosensa ja kahden karvaisen lapsukaisen kanssa. Vera, Natan avustuksella rupesi nahkaisen oravan raivolla tuhoamaan meidän jätkien luuta, joka on lojunut koskemattomana ehkä vuoden päivät, mutta kas kummaa, yhtäkkiä luu rupesikin kiinnostamaan. Kuinka yllättävää.
Alemmassa, Natan kuvassa, taustalla näkyy ultraäänilaite, joka oli meidän kiljukaula Mikimme ansiosta vaihteeksi päällä. No, tuohan rekisteröi kaiken kovan äänen, ei pelkästään haukkumista. Räkättäessämme kuin viimeistä päivää, rupesin viisaana ihmettelemään, että mitä Nata reppana luimistelee niin oudosti. Voi toista, ei ole tottunut moisee vehekeeseen ja teki varmaan korviin todella häijyä. Mikiä tuo laite ei juuri enää hetkauta, pidetään sitä päällä vain haukkupannan kanssa, noin niinkuin lisätehoa antamaan.
Jälleen kerran sain huomata, että neljä koiraa on ERITTÄIN vaikea saada samaan kuvaan... :D
Todella vieraan varaisena emäntänä päätin tehdä oikein juustokakut ja muffinsit tarjottavaksi. Ja perseelleenhän ne meni, varsinkin juustokakun pirulainen :D Maut on ihan kohdallaan kummassakin, mutta rumia kuin rutto ne on. Nyt on ollut jotenkin laskusuhdanteista tää mun leivontani viime aikoina :D
Juustokakku taas... No, siinä ei oikeastaan onnistunut ulkoisesti mikään :D Pohjana toimi mutakakku joka otti ja kutistui liikaa paistovaiheessa. Valkosuklaatäytteessä vain joku sattui tökkimään ja maitosuklaakiille jäi löysäksi kuin...sanonko mikä. Toisaalta, onhan valuma omalla tavallaan tyylikäs. Ihanan makuinen setti tää kyllä oli, ja vieraatkin kehuivat (hampaat irvessä söivät ;)), mutta ei tällä ihan leivontalehen etusivulle pääsis.
Ohjeen otin Esmeralda´s- blogista. Tuolta näkee, minkälainen sen oikeasti kuuluisi olla ;) Kannattaa kokeilla jos suklaahammasta kolottaa.
Siinä...Annan mestariteokset puhukoon puolestaan :D Oon ihan tyytyväinen lopputulokseen siihen nähden, että ekaa kertaa tein kyseisiä juttuja. Eli, kurssilla jolle nyt olen, oli ensimmäisellä viikolla se talonrakennukseen tutustuminen, teimme anturavalumuotteja (vasemmalla) ja toisella viikolla oli muurauksen vuoro. Siellä muurattiin ja purettiin, muurattiin ja purettiin.. :D Oikeanpuoleisessa kuvassa kuitenkin on se ihka ensimmäinen tuotos. Hoi, se pysy sentää pystyssä! Tämä viimeinen viikko ennen työharjoittelua, on pyhitte pintakäsittelylle, jee! Eilinen ja tää päivä maalattiin Nalle Puhia ystävineen. Jokainen teki omansa :) Saas nähdä mitä loppu viikko tuo tullessaan. Btw, mitä tykkäätte mun raksahaalareistani? :D
nenuun ;) Tiedän, ettei pintakäsittelijän työ ole päivästä toiseen Nalle Puhien maalaamista, mutta joka tapauksessa, kivaa tota oli tehdä ! Tässä viikon-parin sisään pitäisi pistää hakemusta kouluun, jos haluan lähteä opiskelemaan. Tahdon kyllä edes pari päivää nähdä työmaalla, harjoittelussa, kuinka sovin sellaiseen työympäristöön, ennen kuin teen lopullisia ratkaisuja.
Ja jos joku ihmettelee päivän otsikkoa, kiittäkää Hanna Pakarista. Tää biisi on soinut mun päässäni nyt tän päivän. Oon ahkera vastaanottamaan korvamatoja... :D Vielä oon sentään saanut pidettyä itseni suhteellisen hiljaisena, ja oon pysynyt vaan hyräilyn tasolla, tuolla kurssilla meinaan. Kokkikoulussa muistan parisen kertaakin saaneeni ärjäisyn "Voikko olla hiljaa!", kun olen lauleskellut itsekseni jotakin, hih :D
Miki (Ja miksei Makekin) lähettää kuvan välityksellä kaikille syysterkut! "Nähdään" taas ensi kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti