...Niin ulkona kuin mielessäkin. Tai, no...Ei mieltä voi tässä kohtaa sanoa pimeäksi, ehkä ennemminkin synkkä olis oikee sana kuvaamaan. Nyt tuntuu taas, että kaikki kaatuu päälle samalla kertaa. Tää on vanha, ja tuttu tunne. Ei mitenkään uutta ja järisyttävää, mutta kyllä se nyt pistää vituttaan, kun mikään ei mene putkeen.
Mummoni teloi itsensä ja siitä totta kai on kova huoli... Make kipeili viikonloppuna, eli pari todella huonosti nukuttua yötä on takana... Työasiat (Lue; niiden puute.) rassaa. Oon ensimmäistä kertaa elämässäni oikeesti ihan pihalla, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Oli selvät sävelet tähän rakennusalan tutustumisjaksoon asti. No, se ei nyt ottanut tuulta siipiensä alle. Siinä kohtaa oli vielä varapläänejä. Kokeiltiin josko pääsis oppisopimuksella yhteen vanhaan harjoittelupaikkaan. No, se ei sitten onnistu, tosin itsestäni riippumattomista syistä.
Taas kun olisi mielessä mikä oikeasti kiinnostaa ja haluais tehdä, niin eikö nyt siinäkin tule sitä vastamäkee vaan koko ajan vastaan. Ketun viikset. Tästä ala-haaveesta en vielä suostu päästämään irti, enkä myöskään vielä halua kertoa siitä sen tarkemmin, ettei taas tule liikaa mielipiteitä parempaa tietoa joka suunnasta ;) Tänää tuli pieni toivon kipinä aiheesee liittyen, mutta saas nähä miten käy. Sitten jos tääki menee pipariks, oon ihmeissäni. Muuten tätä päivää on varjostanu aivan uskomattoman kova pään särky. Kai se johtuu taas niskoista (Ja stressistä...), oon niin huono niskanen ihminen jo tässä vaiheessa elämää, että ihan pelottaa valmiiksi vanhaksi tuleminen.
Tuosta Makesta vielä sen verran, että sen kanssa ongelmat alkoi perjantaina. Katsottiin rauhassa Vain elämää, kun tää yhtäkkiä rupes pitään ihmeellistä ääntä. Aluksi luultiin, että sen hengityksessä on jotain vialla (Heti kävi mielessä, ettei kai se nyt ole mitää helvetin myrkkyä saanu mistään kitusiinsa.), mutta aika pian huomattiin sen olevan vaimeaa valitusta. Silloin kun Makea sattuu oikeesti pahasti, se rääkyy kun syötävä (Huoh, turhankin elävästi mielessä pallien leikkauksen jälkeinen ilta...), mutta tää oli sellaista pientä kitinää, joten tilanne siinä mielessä rauhottui, ettei sillä ehkä mikään hengenhätä olekkaa. Tunnustelin ja painelin Maken jalkoja, kylkiä, mahaa, josko johonkin se reagoisi (Ulkoisesti mitään ei ollut pielessä.). Kyljessä sitten oli paikka, mistä painaessa valitus yltyi.
Seuraava yö oli ihan kauhee meikäläiselle, kun enhän mä osaa nukkua jos tiedän, ettei pikkusilla kaikki ole hyvin. Yölläkin se piti ääntelyään, mutta aamulla valitus rauhottui. Kun lauantaita mentiin eteen päin ja iltaa kohti, alkoi lievä valitus uudelleen, mutta se ei ollut kuitenkaan pahentunut. Tästä tuli heti mieleen, että sillä on joku rasitusvamma tms. joka ärsyyntyy sitten liikkuessa. Pirteä se kuitenkin oli koko ajan ja halusi leikkiä pallonsa kanssa jatkuvasti.
Päätin kysäistä josko tää koirahierojaksi opiskeleva pikkuserkkuni tulisi tsekkaamaan meidän läskiä. Hän sitten sunnuntaina tulikin ja Make reagoi lievästi kyljestä, samalta seudulta jonka itse olin paikantanut myös. Joka tapauksessa, valitus oli vähentynyt sunnuntaina jo huomattavasti ja kaveri nautti hieronnasta täysin siemauksin. Päädyttiin siihen, että todennäköisesti ei ole mistään sen vakavammasta kyse, kun yleiskuntokin muuten on hyvä. Eli, seuraillaan. Tänään valitusta ei ole kuulunut enää ollenkaan, on vain yli energinen koira, kun sitä ei viikonloppuna arvannu rasittaa pitkillä lenkeillä tai leikkimisellä. Lepo ja hieronta on tainneet tehdä tehtävänsä :) Kiitos vielä Riikalle <3
(JA tässä vaiheessa kiitos bloggerille ja bloggerin automaattiselle tallennustoiminnolle. Allekirjoittanut klikkasi ikkunan kiinni juuri, kun yllä olevan tekstin olin saanut kirjoitettua. Pian olis tuntunut entistäkin synkemmältä.)
Onneksi tässä on taas niitä kivojakin asioita ollut, ja tulee olemaan. Lauantaina Mikon vanhemmat kävivät meillä kahvittelemassa ja oli jälleen hyvä syy leipoa ;) Lauantaina käytiin myös syömässä ja keilaamassa lapsuuden ystäväni ja tämän miesystävän kanssa, oli tosi ihana nähdä. Lapsuuden ystäväni asuu nykyisin monien, monien kilometrien päässä, mutta onneksi päästään aina silloin tällöin kuitenkin tapaamaan :) Kovin myöhään emme olleet liikenteessä, piti kotiin tulla meidän potilasta katsomaan.
 |
| Ens kerran tiskaan käsin ohuen pikku veitseni, kun juustokakku pitäs irrottaa vuoasta. Ruokaveitsellä EI tule niin nättiä jälkeä... |
Huomenna on vuorossa Tamperetalo ja Suomi-iskelmän helmet konsertti, jee! Siitä onkin jo hyvän aikaa, kun kunnon konsertissa on päässyt käymään. Ja perjantaina sitten ois vuorossa Anneli Mattila kera Recadoksen, ja Night club Tähti! Että kyllä tässä kaikkee hyvääkin on ollut :) Niin, ja eikä sovi unohtaa näitä ihania kynttilöitä, jotka ovat kiltteinä tätäkin tekstiä kuvittaneet :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti