Uusii juttui

Tähän syksyyn on liittynyt nyt paljon kaikenlaista uutta mulla.

1.) Silmälasit.

Oon jo pidemmän aikaa huomannut, että mun on vaikee välillä nähdä kauaks ja välillä vaikee nähä lähelle. No, siihen avuksi tuli luonnollisesti rillit, kun nyt vihdoin sain itseni optikolle menemään, heti kun  ystäväni oli ensiksi potkinu mua perseelle asian tiimoilta.

2.) Jooga

Aloitin tosiaan Astangajoogan työväenopiston kautta, ja nyt kaksi kertaa tuota lajia on takana. En voi vielä sanoa olevani koukussa, mutta innostuntut oon kyllä tosissaan. Alkuun toki aurinkotervehdykset ja kaikki asanat tuottavat pään vaivaa, kun pitäisi muistaa oikea hengitystekniikka (Joku uutsai tai jotain sinne päin, näin perillä mää oon.. :) ), bandhat, mihinkä pisteeseen kohdistaa silmät, ja tottakai ne itse liikesarjat... Näiden asioiden muistamiseen tarvittava kärsivällisyys on mulle vielä toistaiseksi tuntematon käsite, mutta juuri siksi tonne joogaan mä halusinkin, haluan saada kehoani ja mieltäni paremmin balanssiin, sekä oppia rauhoittamaan tahtia ja ennen kaikkea oppia sitä kärsivällisyyttä. Sitä kun vaaditaan oikeastaan kaikessa, enkä oo sitä vielä 24 ikävuoteen mennessä oppinut...Josko ny tän myötä sit?

3.) Kilpirauhanen

Mun kilpirauhasen touhua on seurattu jo nelisen vuotta, ilman kunnollista ratkaisua ja nyt vasta pääsin asiaan vihkiytyneen erikoislääkärin (Siis endokrinologin) juttusille, ja heti alkoi lyyti kirjoittaa. Vajaatoimintaan toi mun kilppari vissiin ois kallistumassa. Sain lääkkeet kondikseen ja nyt koko kevään vaivannut ja kesän myötä pahentunut väsymys pikkuisen on alkanut hellittämään. Tai väsynyt oon edelleen jatkuvasti, mutta en samalla tavalla, ja se on aika jees se! :)

4.) Tatuointi

Tatuoitsijani, jolla kävin tassun kuvat vuosi sitten niskaani ottamaan, suunnitteli mulle peite kuvan nilkan vanhan tatuoinnin päälle. Vanha tatuointi oli muutamassa vuodessa mennyt aika karun näköiseksi, muutenkin sen alkuperäinen tekijä mähmi toteutuksessa, joten nyt päätin että on korkea aika parannella se. Uusi kuva täytyy tehdä kahdessa osassa, ja ensimmäinen osa on nyt takana. Ensi viikolla tulee sitten toinen osa, ja sen parannuttua laitan kuvaa sitten esille :)

5.) Kurssi

Aloitin muutaman kuukauden kestävän kurssin, josta tarkemmin asiaa mahdollisesti tuonnenpana. Voin kuitenkin sanoa olevani aika innoissani siitä, ja se antaakin kivasti lisä boostia elämään just nyt :)

E:n kanssa kuvailemassa

Oon jo pidemmän aikaa halunnut harjoitella ihmisen kuvaamista, ja päätinkin kysyä ystävääni E:tä harjoitusmalliksi. Käytiin tänään kuvailemassa ympäri Kangasalaa ja pakko sanoa, että oon kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen! Malli oli loistava, luonnonvalo juuri passeli ja kyllä noista laadultaankin ihan mukavat tuli! :) Tämmöistä matskua siis saatiin aikaiseksi:

Eikös ookki kivoja?! :) Erityisesti noi pari ekaa on mun silmään laadullisestikin tosi hyvät! Meillä oli myös kivaa kuvausseuraa, kun oltiin tossa lähellä järvenrannassa kuvaamassa. Kuten yhdestä kuvasta huomaakin, meillä oli seurana joutsenia! PALJON joutsenia!

Tohon järvelle niitä pyrähti semmonen 15 kpl. Eka niitä oli 6, sitten tuli toiset 6, sitten lensi parvi yli, joista yksi laskeutu myös järvelle ja lopulta sitten vielä pari joutsenta ilmestyi jostain. Ne touhusivat siinä meidän lähellä ihan rauhassa omiaan. Kun lähdettiin, ja oltiin hetken matkaa jo talsittu, alkoi järvellä semmoinen mekastus, ettei hyvä tosikaan! Ne keskenään kaakatti siellä ja heiluttelivat siipiään toisilleen. Mikähän puheenjohtajan valinta sielläki käynnistyi ;) Kun autolle päästiin, bongattiin vielä kolme joutsenta läheiseltä pellolta, ja myöhemmin nähtiin vielä pari lisää! Joutsenpäivä selvästikin!

Joutsenpäivä lisäksi tää oli myös erittäin ihana päivä! Kiitos siitä rakkaalle "Esalle" joka auttoi mua toteuttamaan tän mun haaveeni <3 Ehkä mää tästä pikku hiljaa kehityn kuvaajana, kunhan vaan oma kärsivällisyys riittää :D

Luomisen tuskaa

Heippa hei! Toivottavasti syyslomailijoilla on ollut kivaa lomalla ja syylomattomilla puolestaan on ollut mukava viikko muuten :) Tääkin viikko on kipittänyt jo puoleen väliin. En tajua miksi, mutta mun on ollu hitokseen hankala saada alotettua uutta postausta, jutunjuurta ois kyllä ollu, mutta aina kun avasin tätä bloggeria, ajatuksena alkaa kirjoittaan, tuli totaalinen töks töks töks jumi. Mistä lähtien normi kuulumisien kertominen on ollu näin vaikeeta? :D Kaippa meistä itsekullekkin tulee välillä tämmöisiä kausia, että kivatkaan asiat eivät vaan jotenkin luonnistu.

Nooh, joka tapauksessa niitä kuulumisia: Nyt on taas porukoiden haudat pistetty talvikuntoon. Käytiin pyörähtämässä pieni rundi sunnuntaina, ja samalla käytiin mummolassa jälleen syksytalkoissa. Isä sai haudalleen sinisiä callunoita ja äiti puolestaan sai taas violetteja. Värjättyjähän noi toki taas on, mutta ainakin äidillä tais noi violetit viime vuonna pysyä ihan hyvänä...Kai..? MÄÄ EN MUISTA ENÄÄ! :D 

Huvitti suuresti, kun käytiin kukkakaupasta noita callunoita ostamassa, ja siinä ihailtiin näitä värjättyjä tapauksia, myyjä tuli meille juttelemaan ja mainostamaan niitä. Hän ensin ylisti niiden ihania värejä ja kehu niitä, mutta totesi sitten, että jotkut eivät pidä niitä sopivana hautausmaalle... Johon minä vaan reippaasti totesin, että sinne nääkin ois nyt menossa, että me otetaan näitä. Anteeks nyt vaan, mutta miksei värjätyt callunat ois sopivia!? Nousen vastarintaan kaikkia etikettisääntöjä kohtaan!  >:(

Mummolassa

Meillä oli Mikon kanssa tiistaina, 14.10.2014, meidän 8. vuosipäivä! Jos ihan rehellinen oon, niin se taitaa varmaa olla mulle "merkittävämpi" päivä, kuin hääpäivä. Ainakin tässä vaiheessa vielä ;) Käytiin juhlistamassa tätä New York- ravintolassa (AGAIN!) :D Syötiin meidän totuttuun tyyliin nähden tosi rauhassa ja pidemmän kaavan mukaan, siinä missä yleensä me mähkitään ruoka turpaamme kuin ahneet porsaat :) Mä söin Pulled pork sandwichin (AGAIN!), mutta vaihdoin sen sipsit ranskalaisiksi, koska edelleenkään en ymmärrän, minkä takia ruoka-annoksessa on sipsejä! Ranskat toimi paljon paremmin. Aamen. Jälkkäriks vedettiin puoliksi jäätävän kokoinen Vapaudenpatsas (En jaksanut alkaa funtsiin miten se enkuksi kirjoitettiin...) - jätskiannos.

 Mun piti laittaa tänne kuva musta ja Mikosta, aivan suhteen alkutaipaleelta, mutta hemmetti, mää en löytäny niitä kuvia mistään! En MISTÄÄN! Onneksi ystäväni E on pelastava enkeli, ja löysi ko. kuvat omasta jemmastaan, ja lupasi toimittaa ne mulle, ihanaa! <3 Tarkennuksena vielä, että tämä ystäväni oli siis yläasteella samalla luokalla meidän kanssa, joten siksi hänellä on olennainen osa tässä kuviossa ;) No, nyt saatte sitten tyytyä mun sen päivän vaate poseerauksiin, jotka on muuten harvinaisen.... rakeisia.

Ja ensi kerralla, kun keikistellään kameran edessä ja leikitään malleja, malli vois TARKASTAA, että tunkeeko paidasta esiin jotain ylimääräistä! :D

Mut hei, tiettekö mitä! SE ON JUHLAN PAIKKA NYT! Meidän kahdesssa, huom. KAHDESSA chilipuskassamme on CHILI! Jee!! Me onnistuttiin!! :)

WUHUU!! Voi tätä onnistumisen riemua :D Sitten kun ne vielä ottais väriä itteensä, niin kaikki ois hyvin! Noniin, sitten kai pitäis sanasta sanoa siitä jutusta, josta viime kerralla jotain höpisin :) Facebookissa, blogini sivuilla eräs jo arvasikin, mikä se juttu oli, ja niin varmaan moni muukin teistä. Eli, tämä akka kävi taas ottamassa mustetta ihoonsa. Nyt on ikuistettuna kolme koirantassua mun niskaani. Jatkan tällä hyväksi havaitulla, hempeellä söpöilylinjalla siis. Meikäläisestä ei IKINÄ tule löytymään pääkalloja, tribaaleja tms. äijämäistä :D

 Tassujen lisäksihän multa löytyy perhonen olkapäästä ja kukkaköynnös nilkasta. Kaikki kuvat, jotka oon ottanut, oon miettinyt sillä tavalla, että ne voi helposti tarpeen vaatiessa piilottaa. Kyllä, oon saanut miljoonat varoitukset siitä, että miltä ne voivat vanhana näyttää jne. mutta, senkin uhalla tämän taas tein! :D Itse olen todella tyytyväinen tähän uutuuteen, ja voin onnellisena kuskata mukanani merkkiä Mikistä, Makesta ja Annusta :) Annu oli siis tätini, jonka luona asuin, koira ja Annu oli mulle suuri tuki ja turva kun oli vaikeeta, ihan niinkuin Miki ja Make nykyään <3 Annu reppana oli löytökoira Virosta, ja aika kovan koulun käynyt ennen kuin päätyi sitten loppuelämän kotiinsa. Lopulta Annu jouduttiin lopettamaan, olikohan vain kuukautta aiemmin, kuin Miki kotiutui meille. Se oli ihan kauheeta, Annu sai jonkinmoisen kohtauksen, ei enää pysynyt tolpillaan ja laski allensa. Vanha koira oli vielä kyseessä, niin ei auttanut muu kuin soittaa päivystävälle eläinlääkärille ja viedä vanhus piikille.  Annulla ilmeisesti oli ollut nisäkasvaimia, ja ne oli nähtävästi levinnyt keuhkoihin (?), näin ainakin päivystävä eläinlääkäri silloin sanoi. Oli muuten Kangasala- Valkeakoski (Siellä oli sinä päivänä päivystys vuoro) väli aivan tuskasen lyhyt silloin... Annu rakas <3

Kerran oltiin Annun kanssa samiksia :)

Kuvaa tatskasta pistän sitten, kun se on parantunut täysin. Se on parantunut nyt kyllä yllättävän nopeasti, että olettaisin kuvan tulevan jo seuraavaan postaukseen. Kiitän nöyrimmiten jos jaksoit tämän jälleen loppuun asti lukea! Olet ihana! <3

Mikä on kun ei taidot riitä...?

No terve! Huomaatteko kuinka ulkoasu on TAAS kerran päivittynyt? Teitä tuskin tökkii yhtään niin pahasti tää ulkoasu asia,  kun mua itteeni. Se tunne, se kauhea kriisi, kun periaatteessa on tyytyväinen johonkin lopputulokseen, mutta silti on tunne, että jos sen kuitenkin vois tehdä paremmin. Eikä tää blogi ole poikkeus siinäkään. Muutenkin elämässäni koko ajan löydän jotain paranneltavaa, johon yksi käytännön esimerkki on meidän kämpän sisustus. Oon joissakin asioissa turhan pedantti, ja sitten kun en suoriudu oman vaatimustasoni mukaisesti, asiat jää kalvamaan ihan kamalan paljon. Haluan tehdä kaiken täydellisesti, tai sitten on vaan parempi antaa kokonaan olla. ARGH. Rasittavaa!

Ja kuitenkaan mulla ei ole muita kohtaa mitään suuria odotuksia/ vaatimuksia, esim. toisten kotona vieraillessa. Vaikka itselle oman kämpän ulkomuoto on hemmetin iso asia, en kuitenkaan odota, että muillakin pitäisi olla just minuutti sitten imuroidut lattiat ja pyyhityt pölyt. Jos vierailukohteen emäntä/ isäntä pahoittelee epäjärjestystä, en yleensä ole edes huomannut moista. Enkä kyttää muiden kotona sitäkään, että onko se matto nyt just suorassa, ja onko ne perhanan mariskoolit aseteltuna just oikein, mitä omassa kodissani teen. Päinvastoin, löydän aina muilta asioita, jotka on paremmin ja hienommin kuin itsellä. Ja sitten iskee taas se kriisi ja ideoita rupeaa pulppuamaan. Enkä kyllä usko, että kukaan meilläkään katselee sitä, jos ne kynttilät eivät ole aivan suorassa rivissä, mutta tämmöset pienet asiat häiritsee meikäläistä.

 Sisustus oli vaan helppo esimerkki, mutta ikävä kyllä tää ongelma koskee kaikkia osa-alueita mun elämässä, eikä ainakaan vähäisimpänä esille nouse onnistuminen kakkujen kanssa, niissä on AINA jotain omasta mielestä vialla :D Siinä ehkä yksi syy, mikä estelee mua luomasta itselleni toiminimeä, jonka kanssa alkaisin sitten kakkuja tekeen ihan oikeesti työkseni...?

Ihmissuhteet, no, niissäkin on omat kiemuransa. Haluaisin kovasti olla koko ajan tekemisissä läheisteni kanssa, mutta sitten tulee se angsti. Jos omasta mielestä vaikka sanoi tai teki jotakin hassusti, kun edellisen kerran tavattiin, niin kynnys sopia seuraavasta tapaamisesta nousee. Kun ei kehtais häiritä jatkuvasti, jos niillä jäi vaikka huono maku suuhun edelliskerrasta, tai muuten vaan roikun turhan tiiviisti...

Enkä nyt tarkoita tuolla äskeisellä hassulla sitä, että kompastun, tai en tiedä mikä on Etiopian pääkaupunki, koska tuollaisissa tilanteissa osaan nauraa itselleni ja that´s it. Jos taas tulen sanoneeksi jotain, mistä joku saattaisi edes pienellä todennäköisyydellä ottaa itseensä, tai unohdan vaikkapa kätellä kun "pitäisi", vedän siitä kauheat pultit itelleni, ja sitten Mikko saa taas pari päivää kuunnella kitinää kuinka hirveen huono ihminen oon kun sanoin / jätin sanomatta tai tein / jätin tekemättä jotakin.

Tää taas kuulostaa siltä, että olen itse tosi pikkumainen ja otan helposti itseeni toisten kommenteista. Väärin. En siinäkään odota muilta samanlaista tuskastelua, kuin itseltäni. Ainoa asia, missä ihmissuhteissa olen hemmetin tarkka, on rehellisyys. En voi sietää valehtelua ja lupausten pettämistä. Koska, ikävä kyllä olen aika hyvä haistelemaan ihmisten puheiden paikkaansa pitävyyttä ja mielialoja. Yleensä en näytä sitä ulospäin, jos havaitsen puheissa jotakin epäkohtia, vaan hiljaa pääni sisällä muodostan ihmisestä oman arvioni, jonka mukaan mietin, minkälaisissa asioissa ko. ihmiseen kannattaa luottaa.

Nyt tuli itseanalysointia harjoitettua, mutta toivottavasti kenellekkään ei tullu nyt kovin pahaa kuvaa musta, koska kyllä mää eniten oon tämmönen vähän pöhkö ja elämäniloinen ihminen :D

Nyt ollaankin jännän äärellä, mulla ei ollu mitään ideaa, mitä kirjoittaisin, kun tämän bloggerin avasin, mutta niin sieltä alitajunnasta kuitenkin purkautui esille jotakin. En kuitenkaan osaa enää jatkaa tästä mitenkään, enkä oikeastaan osaa lopettaa tätä postausta fiksusti, joten päätän tämän tälläin töksähtävästi. TÖKS.

(Kuvat ei luonnollisesti liity tekstiin oikeastaan millään tavalla, kuten ehkä havaitsittekin ;) Kuvailin piskejä viime viikonloppuna, kun oltiin mummolassa :D )

(Ja nyt toi Luin- nappi lähti hornantuuttiin! Joten tyypit, toivottavasti toi kommentti puoli vilkastuu... ;) )

Tavallista elämää

Koin tässä ihan pari päivää sitten semmoisen ahaa-elämyksen, että hitto, se syksy alkaa pikku hiljaa hipsiä nurkan taakse. Yhtäkkiä havahduin, että nyt alkaakin jo oleen aika pimeää iltaisin ja ilmassa on ollu se jännä tuoksu, mikä aina syksyn mukana tulee. Tää kesä meni todella sukkelaa, ei oikein ehtinyt taas ees tajuta sitä. Joojoo, ei se kesä vielä kokonaa pois ole, meikäläinenkin vetelee tuolla ulkona edellee helletamineissa :D Siltikin, alkavan syksyn merkit on selvästi havaittavissa. Mulle syksy on aina ihan mukava tulokas, vaikka sääli se on, että valoisa-aika lyhenee, ja lämpötila laskee, mutta kun taas osaa ottaa asian oikealla tavalla, niin ei syksyn pimeys ja märkyyskään tunnu niin pahalta alkuunkaan. Syksy on aina semmonen uuden alun aika kaikkeen, ja jollakin tavalla se on enemmän meikäläiselle semmoinen uusi vuosi, kuin se virallinen joulukuu-tammikuun taitteessa. Tässä bloggaamisessakin sen huomaa: Taas tuli tarve päivittää tää ulkoasu, ja kiitos ihanan Niinan, sain tän onnistumaan! :) Lisäksi postaus aiheet muuttuvat huomattavasti "tylsempään" suuntaan syksyn edetessä. Enää ei ole niin paljon kaikkea menoa ja meininkiä, joista kirjoitella, vaan aiheet palaavat pikku hiljaa totuttuun uomaansa: Vaatteet, sisustus, elukat, työttömyys kitinä... PAITSI ETTÄ, meitsi alottaa taas kuukauden työpätkän ensi keskiviikkona! Vanhassa tutussa paikassa, jossa olen aiemminkin tänä vuonna ollut, pariinkin otteeseen :)

 Sain edelliseen postaukseen palautetta mobiiliselattavuudesta, ja esitän nöyrimmät pahoitteluni sähläämisestäni: Oon jossakin välissä klikannut mobiilitoiminnon pois päältä, enkä enää itsekkään muista, minkä takia näin olen tehnyt. Nyt toivon mukaan mobiiliselattavuus on parantunut roimasti, kun toiminto on taas päällä. Mitäs tuumitte uudesta ulkoasusta? Onko tarpeeksi selkeä? Ei liian häiritsevä?

Lisäksi meillä on olkkarissa nyt vaihtunut ilme jonkin verran. Nyt kun Einaria ei enää ole, Tauno muutti pienempään terraarioon asustelemaan, meidän makkariin. Musta tuntu niin kamalan pahalta jättää sitä yksin viettämään öitä, isoon terraarioon, isoon olohuoneeseen. Ainakin toistaiseksi vanha herra on vaikuttanut todella tyytyväiseltä, se riehuu enemmän kuin pitkiin aikoihin ja pahvia kuluu niin kamalan paljon :D

Olohuoneen ilme on muuttunut melkosesti siitä puolenvuoden takaisesta beige-ruskea sävyisestä teemasta. Ihan kivaa vaihtelua näin. Luonnollisesti olohuone tuntuu nyt isommalta ja tilavammalta, kun sieltä on yksi piironki terraarioineen pois. Onko se sitten hyvä vai huono asia, onkin toinen juttu. Omalla tavallaan on ihan kivaa saada järkätä paikkoja uudelleen, ja oonkin ihan tyytyväinen lopputulokseen, mutta kyllä tuolta puuttuu se yksi tärkeä asia... Vie varmaan jonkin aikaa, että tottuu taas terraariottomuuteen.

Meillä kävi eilen isoveljeni M, naisystävänsä K:n kera, joten meillä oli taas hyvä syy siivoilla, ja sitä myötä pääsin taas räpsimään kuvia ;) Räpsin kuvat myös keittiöstä ja työhuoneesta, vaikkei niissä nyt mitään ihmeellistä sinällään ole tapahtunutkaan.

Keittiöön on ilmestynyt uusi ikkunakoriste, perhosteemalla tottakai. Kreikan tuliainen :) Vastaavanlainen on myös olkkarissa, samainen joka nyt koristaa myös blogin ulkoasua, tuliainen myöskin. Olkkarin versiossa on meikäläiselle kaksi tärkeintä eläintä: perhonen ja delfiini, kun mä sen näin, ei tarvinnu kauaa miettiä lähteekö se matkaan vai ei :) Eilen vietettiinkin porukalla sitten Kreikkailtaa, katottiin valokuvia, tehtiin itse gyroksia, maistettiin aavistus Ouzoo (Mä en vaan voi sille mitään, että yhdistän sen maultaan ihan yskänlääkkeeseen, jota pienenä jouduin ottaan >:( )...Oli tosi kiva päästä takaisin reissun tunnelmaan, kun porukalla oltiin ja häärättiin :)

Työhuone, joka on toiselta nimeltään viherhuone, on tällä hetkellä viherhuone parhaimmillaan. Meidän chilit, jotka istutettiin jonkin aikaa sitten, rehottaa niin perkuleesti (Tosin nyt kun katson noista kuvista niitä, reppanat näyttää siltä, että oisivat janoon nääntymässä...:D)! Koskahan saatais satoa..?

En tiedä mitä meidän Mikin päässä liikkuu, mutta räpsiessäni näitä kuvia, herra tunki ittensä tosi moneen kuvaan mukaan, olkkarissakin se tuli esiintymään parhaansa mukaan lelun kanssa :D Sitten se taapersi mun perässäni keittiöön ja työhuoneeseen, joissa myös tottakai piti tulla keimailemaan. Ihan vähän tuntuis siltä, että se saattais tykätä kuvaamisesta??

Kuvakooste syksyn meiningeistä

Tyhjentävä esitys. Nyt tämä tättähäärä jatkaa tappelua uuden ulkoasun kanssa. Ei millään pysty oleen yhteistyökykyinen tää systeemi. Menee maku koko hommasta kun ei saa toimiin niinkuin haluaa, vaikka kuinka vääntää ja kääntää!! :D