Vanhoi juttui

...Ja taas ne samat nurkat kuvattuna ties kuinka monetta kertaa. Mutta kun siivous...Se tekee aina niin kivan fiiliksen kun se on valmis ja aina tekee mieli tarttua kameraan (JA samalla tulee leikittyä uuden salaman kanssa!) :DJoo, kynttilät on vähän vaa vaihtunut tms. pientä... Koittakaa kestää  <3 :D

(Yhyy, nää samat nurkat on samoista kulmista kuvattuna ollu täällä tuhat kertaa esillä :'D Täytyykö mun järjestää joku kilpailu, että etsi kuvista eroavaisuudet?! :D )

Kesä on täällä, joo sen tuntee, kun avaan ikkunan iltaisin

Stina Girsin ihanasta "Kirje" kappaleesta napattu otsikko sopii tän hetkisiin fiiliksiin. Lauluhan jatkuu tosin "Ei oo satanut kolmeen päivään, ilma on jo kuivaa hengittää", ja se puolestaan ei sovi tähän, meinaan tota vettä on aika ajoin tuolta taivaalta ropsahdellut niskaan. Onneksi vanha sanonta, kesä kuivaa sen minkä kastelee pätee tässä kohdin kyllä täysin: Aurinkoakin on saatu kivasti vastapainoksi! Toi samperin tuuli on sitten oma lukunsa täysin...Tässä mennään kovaa kyytiä jo kesäkuun puolella, ja edellisestä postauksestakin on kulunut likemmäksi kaksi viikkoa, joten ikävä tänne blogin puolelle oli jo kova!

Tänään käytiin viemässä porukoiden haudoille kesäkukkaset, tänä vuonna vuorossa oli taas verenpisarat, hopeakäpälät JA JOTKIN somat pienet kukat, joita ei aikaisemmin ole ollutkaan meillä käytössä, mutta joiden nimiä en nyt vain millään kykene muistamaan. Sama pää kesät talvet :)

Tähän viikonloppuun muuten on sisältynyt siivoilua, parvekkeen kesäkuntoon laittelua ja tarhalikkojen kanssa tapaamista (Tämä meidän päiväkodista asti pysynyt ystäväporukkamme siis).  Käytiin syömässä Rossossa ja pelailtiin muutamissa eri istumapaikoissa lautapelejä. Aika leppoisaa meininkiä siis. Oli todella ihana nähdä näitä mulle todella rakkaita ihmisiä, niin kuin aina :) Taas kerran saan iloita siitä, kuinka siunattu olen, että mulla on tommoisia ystäviä, jotka ovat pysyneet matkassa mukana jo sen parisenkymmentä vuotta :)

Viime viikonloppuna puolestaan mulla oli kakkubisneksiä taasen. Tein työkaverini lapsenlapsen ristiäisiin täytekakun. Täytekakun jonka kanssa mulla oli pientä riisinpoikasta havaittavissa, mutta lopulta sain kakun toimitettua ehjin nahoin perille. Lisää kuvia kakusta löytyy Paakariperhosen puolelta : "Vaaleanpunainen tossukakku vol 2."

Lisäksi viime viikonloppuna käytiin meidän mummolassa velipoikien kanssa vähän tekemässä pihahommia JA kuvaamassa. Tehtiin näitä uusintaotoksia vuosientakaisista kuvista, ja voin kertoo, että niiden väsääminen oli kyllä huisin hauskaa puuhaa! :D En viitti nyt julkaista täällä tuotoksia, ainakaan vielä, kun en ole noiden äijien mielipidettä asiaan kysynyt, mutta katsotaan jos joskus niitä ilmestyisi. FB- kaverithan ne ovatkin jo nähneet :)

Sitten olisi luvassa kuvia suhteellisen uudesta jutusta makkarissamme, josta jo jokin aika sitten laitoin sneak peekin tänne:

 Hehee, siinä se nyt on: Vaaterekki by Ikea! :D No vähän on hipsterimeininkiä, mutta hällä väliä, musta se on ihku! :D Että semmottia, eiköhän tässä nyt ollu tän kerran raapustukset taas kasassa. Mun mielestä tässä postauksessa oli nyt jotenkin tosi kliffat kuvat, en tiedä mitä te tykkäsitte, mutta meitsi diggailee kyllä :)  JA HEI, tiedättekö mitä! Ens viikonloppuna ois vihdoin Mattila Rönninlavalla, Anne nääs! Jos mitään maata mullistavaa ei tule, meikäläiset suunnistaa sinne, ketä mukana?! :)

Första maj

Jepulis, niin se on taas työväenjuhla takana. Tossa funtsittiin Mikon kanssa, että minkä takia vappu nimenomaan opiskelijoille on niin suuri juhla, kun kerran työväenjuhlasta on kyse, hehän vasta opiskelevat. No, eipä tuo nyt mikään ongelma ole, että elkäähän sitä niin ottako. Kunhan vaan aikamme kuluksi pähkäiltiin sitä. Oma äitini oli jossakin määrin fanaattinen näiden työväenjuttujensa kanssa. Mamma ehti hommata itelleen valkolakin, kun olin ihan vaahtosammuttimen kokoinen. Oliskohan se aloittanut opiskelut jo ennen mun syntymääni...? En tiedä, mutta valkolakin se kuitenkin sai, ja oli myös tosi ylpee siitä. Se oli äidin päässä joka IKINEN vappu, mitä muistan. Jupisin eilen Mikolle, että jonakin vappuna kaivan äidin ylioppilaslakin laatikostaan, ja pistän sen päähäni, ihan äidin kunniaksi vain. Jos joku sitä kyselee tai ihmettelee, ilomielin kerron sen tarinan! ;)

Meidän vappu meni suhteellisen rauhallisesti. Oltiin tutulla porukalla, eli isoveljeni M:n ja tämän naisystävän K:n kanssa. Istuskelimme siinä aikamme velipojan kotona, ja siitä sitten lähdimme pyörähtämään Tampereen yöllisillä vappukaduilla. Voi jösses, jengiä riitti. Käpy siinä palo kyllä, kun kotiin lähdön aika oli :D Ihan järkyttävät jonot, vaikka lähdettiinkin suht aikasteen kotio! Erinäisten pienten busseja koskevien sattumusten jälkeen päästiin ehjin nahoin kotio. Onpahan taas jotakin, mille voi jälkeen päin naureskella, vaikka voin kyllä kertoa, ettei paljon viime yönä naurattanu :D

Ilta oli kyllä kaikin puolin muuten onnistunut. Mikko osti mulle menomatkalla tommoset vappukärpäsen tuntosarvet, ihan sika hienot! :D Lisäksi bongasin eilen vapputorilta paljon kojuja, joissa myytin unisieppareita. Tänään semmoinen oli sitten pakko hakea meidänkin makkariin. Mulla on aiemmin yksi pikkiriikkinen, pinkki unisieppari olemassa, mutta se ei oo ollut enään hetkeen virassaan, vaan nököttänyt kaapissa, juurikin kokonsa vuoksi. Nyt tuli sitten jo vähän isompi, jota kehtaa esillä roikottaakkin :)

Ouch, ihanasti erottuu toi ruuvi seinässä... No, siinä on ollut kello aiemmin. Tämmöinen pölynkerääjä tuli, niinkuin Mikko tapaa unisieppareita nimittää. Mun mielestä se on tosi nätti, todennäköisesti vaan saan ens yönä taas hirveän slaakin, kun unohdan ton olemassa olon ja yöllä katson, että mikä helvetti siellä katossa roikkuu Varsinkin mun uskomuksilla ja mielikuvituksella, tää on vähän riskialtista, mutta ehkä niistä selvitään ;) Kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin, viimeksi siivoillessa meidän makkarin ylähylly sain päivitystä lookkiinsa, ja täältä pesee nyt siitä fotoa:

Aiemmin tuikkuina oli erilaiset suolakidetuikut, ja nyt esiin pääsivät ruusu- ja valkokvartsituikut, sekä vuorikidetuikku. Lisäksi esille pääsi myös suoraan Ikeasta ostettu teko-orkidea. Meillä ei makkarissa aidot orkideat jostain syystä tykkää elää. En tiedä mikä siinon!?!

Mitäs muuta....No, maanantaina kidnappasin ystäväni A:n (Joka oli vaihteeksi täällä päin kuvioissa, JEE <3) seurakseni Tampereelle, etsimään meikäläiselle juhlamekkoa pikkuserkkuni tuleviin häihin. Mekko löytyi, tosin erilainen, kuin mitä olin mielikuvissani lähtenyt hakemaan, mutta ihana! Ja toi väri yllätti mut itsenikin :D Siitä tuli vaan hemmetin hyvä tunne, kun näin sen ja päätin luottaa intuitiooni. Se yleensä ohjaa oikein.

Väri on siis oikeasti aivan vihreän vihreä. Muokkauksien ansiosta, toi kangas näyttää turkoosin taittavalta. Harvoin oon vihreitä vaatteita käyttänyt, mutta tää vakuutti mut puolelleen. Lisäksi matkaan lähti mekkoon sopivat kengät, laukku, yllä olevat lehtikorvikset ja niihin mätsäävä rannekoru. Ai niin, ja teinhän mä yhden heräteostoksenkin:

IIIIIHANA perhoskaulakoru!! En miettinyt sekunttiakaan kun näin sen, se oli vain pakko saada. Saattaa olla, että tästä tulee mun uusi lemppari kaulakoru. Kun tämä aiempi rakkauden kohteeni, unisiepparilla varustettu kaulakoru, on jo aika kärsineen näköinen. Hih! :)

Tiistai-illan tunnelmia

Heippatirallaa! Kun istahdin koneelle, tarkoituksenani ei ollut blogin kirjoittaminen, mutta kas kummaa, täällä sitä taas naputellaan. Addiktoivaa touhua tää on. Varsinaista asiaahan mulla ei taaskaan ole, kuvia on tullut nyt jokuset räpsittyä ja ajattelin niitä pistellä tänne. Gerbiileitäkin tuli kiirus kuvailla, kun Einari pari päivää oli apaattinen ja jotenkin mölli. Nyt se on kuitenkin taas piristynyt, joten taisi olla hetkellinen mörköily vain.

Sieltä pikku hiljaa heräillään...

...Tai sitten ei, takaisin unille.

Tauno

Einari

Töiden haku pissii ja pahasti. Oon äärettömän turhautunut, kun mistään ei tule pyyntöä työhaastatteluun. En tiedä, enkö vain erotu massasta tarpeeksi, vai onko syynä tuo tylsä sairasloma, joka näkyy rumana aukkona CV:ssä. Joka päivä pistän vähintään sen yhden hakemuksen, ja nyt alkaa pikkuhiljaa itestuntoa syömään tää touhu ja pahemman kerran. No, tsemppaan itseäni tällä tutulla hokemalla: Kaikella on tarkoituksensa. Joku syy tähän on, ettei "sitä oikeaa" ole löytynyt. Ja sen syyn saatan vasta vuosienkin päästä ymmärtää.

Keltaisessa valossa kylpevä makkari.

Tänään tapasin sattumalta, ihan odottamatta todella mukavan ihmisen. Näöltä olen hänet tiennyt jo parin vuoden ajan, mutta sinunkauppoja ei ole ikinä tehty. Tuli mukavat naurut ja piristystä päivään kun höpötettiin. Toivottavasti tapaamme taas pian. Tommoinen pienikin asia, kuin juttutuokio, tekee tosi mukavan mielen pitkäksi aikaa. Meikäläistä ei tuntemattomien kanssa juttelu ujostuta, päinvastoin, oon innoissani kun pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin. Joskus joukosta saattaa bongata elämäänsä uuden, todella tärkeäksi tulevan ihmisen :)

Tänään meillä kylässä oli myös serkkuni avokkinsa kera. Serkkuni on aivan viimeisillään raskaana ja nyt jännäillään koska on h-hetki. Tarjolle tein glögi-piparikakun. Juustokakuksi tätä mielisin nimittää, mutta kun siinä ei ole sitä juustoa ollenkaan... No, hyydykekakku tai jokin vastaava se on. Päällä oli noita itse räpeltämiäni joulutähtiä. Ruusunlehtimuotti kunniaan!

Tarkoituksenani oli tehdä myös torttuja, mutta torttulevyt olivat jostakin ottaneet itseensä ja oli TODELLA oudon olosia. Päiväystä levyissä edelleen oli, eivätkä ne mielestäni ole välissä päässeet sulamaankaan, joten en ymmärrä mikä oli ongelma. En uskaltanu niitä sitten työstää ja tortut jäi tekemättä.

Ja taas sain sitä tekstiä tuotettua enemmän kuin oletin...Näin siinä tuntuu aina käyvän. Aluksi tuntuu, ettei ole mitään, mutta sitten kuitenkin jotain pientä tuolta alitajunnasta purkautuu. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tää päivä, palataanhan ihanaiset taas asiaan!