Pala kurkussa

Tai oikeastaan aavistuksen kuristava tunne. Enkä tällä kertaa puhu kuvainnollisesti, vaan ihan fyysisesti. Tää viikko on menny osittain pilalle oudon tunteen kanssa, mikä on kurkussa kiusannut. Tää tunne on oikeastaan jatkunut jo pidemmän aikaa, mutta tällä viikolla se on pahentunut. Ja kun ei mun kurkku ole sillä flunssamaisella tavalla kipeä (Enkä tunne muutenkaan itseäni kipeäksi, mitä nyt ehkä vähän väsyneemmäksi, mutta se voi johtua siitäkin vaan, että muutamat on tullu nukuttua normaalia huonommin, juurikin tän vaivan takia), vaan pikemmin kaulan ulkopuolelta ikään kuin särkee ja tuntuu kuin nielussa olis jotain ylimääräistä. Eilen sitten lekurilla kävin ja hän epäili, että kilpirauhanen kiusaisi.

 Sain kouraani lähetteen verikokeisiin ja reseptin tulehduskipulääkkeeseen ja ohjeet, että mikäli ääni alkaa menemään tai hengittäminen vaikeutua niin uudelleen lääkärille käymään. No, eilen illalla mun ääneni sitten rupesi menemään ja soitin päivystykseen mitä he tuumaavat asiasta -> Lääkäriin. Tämäkin päivystävä lääkäri laittoi lähetettä labraan, tosin pikkuisen enemmän tutkittavaa, kuin edellinen ja tänä aamuna sitten kävin siellä kamalassa koettelemuksessa :D Ai että, mä niin inhoan verikokeen ottoa. Aina mä unohan sen rauhassa hengittämisen, ja sitten rupee päässä heittään. Ynh. No, selvittiinpä kuitenkin tästäkin reissusta kunnialla, ja nyt se on takana päin. HUH.

Mulla on ton kilpirauhasen kanssa joku kissa ja hiiri leikki päällä koko ajan. Se antaa välillä aina ymmärtää, että siinä ois jotain vialla, joskus turpoo kaula siitä kohdin, kuten nyt myös on tapahtunut, ja joskus on arvotkin heitelly hieman, muttei kuitenkaan niin pahasti, että ois mistään vajaa-/liikatoiminnasta ollut kyse. Ei tartte väkisin olla yhteistyökykyinen! :D

Noh, se siitä ongelmasta tällä erää. Soittelen myöhemmin tänään tulokset ja sitten ollaan viisaampia taas. Tänään ois luvassa perinteinen pizzaperjantai :D Haetaan lähi kebaanilasta pizza ja liimaudutaan tv:n ääreen puoli kasilta illalla. Tänään tulee poikkeuksellisen paljon kaikkea ohjelmaa: Salkkarit, Posse ja Vain elämää. Tämä tarkoittaa sitä, että Vain elämää täytyy katsoa myöhemmin vaikka Ruudusta :D Kivan rento perjantai-ilta tiedossa vissiin siis. JOS on, ettei tarvi taas lähtee päivystykseen tms. Meinaaaan, viime perjantainahan me jouduttiin meidän Mikin kanssa lähtemään Tuhatjalkaan päivystykseen, kymmenen jälkeen illalla.

Oltiin saunomassa mummolassani perjantai-iltana ja kun tultiin saunasta, Miki kenotti päätään oudosti, puolelta toiselle, eikä kävelystä oikein tahtonut tulla mitään. Reppana tutisikin kuin katupora. Mikin juttu oli sen verran hurjan näköistä, että olin jo ihan varma, että joudun hyvästelemään mun pikkuiseni. Ja se, että Mikkokin huolestu tosissaan, oli meikäläisellekkin varma merkki, että nyt ei ole mistään ihan turhasta hätiköinnistä kyse, jonkalaista aina välillä saatan piskien kanssa harrastaa. Matka landelta tampereelle ei oo ikinä tuntunut niin perhanan pitkältä, mitä se oli silloin.

Päästiin Tuhatjalkaan ja kun lääkäri alkoi tutkimaan Mikiä, niin eihän se Miki tietenkään enää sitä päätään samalla tavalla kenottanut, kuin kotoa lähtiessä. Kävellä Miki ei tykännyt edelleenkään normisti, vaan parin askeleen jälkeen pisti aina takaisin maahan pitkäkseen, ja sieltä noustessa pikkuisen kallisteli päätään.  Lääkäri epäili jotain väliaikaista tasapainoelimen häiriötä, tai välikorvantulehdusta, mutta koska Miki ei ollut "sen huonommassa kunnossa" lääkäri ei kokenut tarpeelliseksi kuvata  / määrätä lääkkeitä. Mä en ois millään hyväksynyt pelkkää epävarmaa diagnoosia, ja jumitin siellä Tuhatjalan aulassa hyvän aikaa ja koitin kävelyttää Mikiä edes takaisin, että henkilökunta näkisi paremmin, mikä se Mikin juttu on. No, lopulta sitten ei auttanut kun lähteä kotiin.

Aamulla kun herättiin, Miki oli taas normaali, iloinen itsensä. Kun sitä sitten omalla porukalla pohdiskeltiin, että mikä sen nyt ois aiheuttanut, tuli mieleen, että oisko Miki mahdollisesti lyönyt päänsä / telonut vaikka koipensa, meidän ollessa saunassa, noi piskit kun osaa olla aika vauhdikkaita ja honkkeleita, kun riehumistuulelle sattuvat. Yhtenä vaihtoehtona ite mietittiin, että oisko se voinu olla joku lievä epileptinen kohtaus? Semmoinen, mitä Makekin on saanut pari kertaa. Se ei kuitenkaan ihan samalaiselta vaikuttanut kuin Makella, ja luulis eläinlääkärin semmoisen huomanneen.

Nyt ollaan viikko selvitty eteenpäin Mikin kanssa, ja noi kuvat, mitkä lisäsin edelliseen postaukseen piskeistä, on otettu tätä episodia seuranneena päivänä, ja kyllä Miki ihan normilta. terhakkaalta itseltään näyttää niissäkin. Ehkä se oli vain se "yhden illan juttu". Toivottavasti. Haluaisin suojella mun pikkuisia elukoitani niin kovasti kaikelta pahalta, mutta ikävä kyllä sehän ei luonnollisesti ole 100 % mahdollista. Ne on meille kuin omia lapsia, oikeita kun meille ei ole ihan hetkeen tulossa. Tätä ei voi korostaa tarpeeksi, sillä "yllättäen" näitä lapsi uteluita on ruvennut sateleen häiden jälkeen...!

Mutta semmoinen sairaskertomus tästä postauksesta tuli, eivätkä kuvat tälläkään kertaa liity millään muotoa aiheeseen. Hieno bloggaaja/ blogi, teksti ja kuvat ei kulje käsi kädessä, mutta ehkä te sen kestätte...Vai? ;) No, huomenna taitaa tulla taas uutta materiaalia, kun tarkoituksena ois mennä Annea katsomaan Nightclub Tähteen! Jei! Sitä ennen on taas tutulla kaavalla vuorossa syöpöttelyreissu johonki raflaan velipojan ja tämän naisystävän kanssa :) Kun vaan olo pysyy yhtä hyvänä, eikä toi kurkku/ kaula rupea sekoileen mitään, niin hyvä o!