sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Rönnillä ja kakkuilua


Huii, viikko vierähtänyt edellisestä kirjotuksesta! Haaarvinaisen pitkä tauko ollut tämän blogin puolella. Oli mukamas niin kiireinen viikko... Nyt tosin keskityn viikonlopun kuvioista höpöttellyyn :)


Viime viikolla olimme Anne Mattilan keikalla ja eilen, lauantaina, oli vuorossa Anneli Mattila. 
Lavana oli "kotilava", Eräjärven Rönnin lava siis. Kattelin tossa kuvia aiemmilta lavareissuilta, ja hoksasin, että edellinen Annelin keikka on ollut kokolailla vuosi sitten Mäntsälässä. 

Toisena orkesterina oli Pasi Kivimäki & N.Y.T. (kuten kuvasta näkyy ;)). Taasen aivan uusi tuttavuus, mutta hyvänoloinen porukka. Lähes kaikki kappaleet oli tuttuja iskelmiä, mistä ISO plussa. 

Längelmävettä Rönnin rannasta.

 Annelilla on sitten viime näkemän vaihtunut taustaorkesteri. Nykyään taustalla soittaa Recados. Missään nimessä ei voi sanoa, että V.I.P. olisi huono ollut, mutta kyllä tämä porukka toimi aivan loistavasti. Kitaristilla oli tuuraaja, mutta hänkin hoiti hommansa moitteettomasti. Käy kateeksi, kuinka toisilta tuo musisointi tulee niin taidolla :D Osaisipa itsekin.

























Jotenkin tuntui, että lavalla oli ehkä... iloisempi tunnelma? Anneli toki on ollut aina aurinkoinen, mutta nyt sen huomasi selvästi orkesteristakin. Välittyi yleisöön erilailla. Ja erityismaininnan ansaitsee Annelin ja kosketinsoittajan duetto Tahdon olla sulle hyvin hellä, Armi ja Danny alkuperää. Niin, kyllähän se Armi siinä mukana olikin...;) Annelin sanoin, se on salaisuus! Hih. 
Annelin ohjelmisto on muutenkin meikäläisten musiikkimaun mukainen. Reippaita ja meneviä kappaleita taidolla ja rennolla asenteella esitettyinä. Annelin keikkaa voisi suositella aloituksena sellaisille lavatanssi-iskelmäepäilijöille mistä edellisen kerran avauduin ;) Varmasti jää hyvä maku keikasta. 

























Rönnissä joka kerta asiaan kuuluu syöminen. Eihän tuo mitään gourmet ruokaa ole, mutta toimii aina keikan yhteydessä ;) Se on se juttu.
Ainoa mutputuksen aihe eiliseltä oli känniääliö porukka lavan edessä. Harmitti niin maan perusteellisesti se järjetön riekkuminen, huutaminen ja toisen orkesterin mollaaminen. Vaikka saman ikäisiä taisivat olla, kuin allekirjoittanut, olivat he silti täysin eri planeetalta... :D No, meitä on moneen junaan. 


Kiva ilta kuitenkin oli! Täytys taas enemmän päästä käymään Annelinkin keikoilla. Annelin keikasta tämä mun iskelmä innostus aikanaan lähtikin. Juhannuksena 2007, Mikko perheineen vei mut ensimmäistä kertaa lavatansseihin, Annelia katsomaan. Sille tielle sitten jäätiinkin. :D


Mitä muuta viikonloppuun on kuulunut? No KAKKUILUA, pitkästä aikaa. Tädilläni ja serkullani oli synttärit, ja heille sitten tein asiaan kuuluvan kakun :) 


Yksi ainoakaan kakku multa ei onnistu niin, etten siitä löytäisi kilokaupalla virheitä. Tää kakku aluksi sujui hyvin, pohja onnistui, täyte (mansikkamousse) onnistui mutta, NOI HELKKARIN PURSOTUKSET. Vanhat viholliseni!! Mä en ala mitään!!
No, tästä tuli nyt siis tämmöinen perinteistäkin perinteisempi mansikkakakku, joka taitaa ollakkin jo aika vakio näin heinäkuulla ;) Mansikat... mmmm..!


Samalla vierailullamme näin (No joojoo, oon mä sen ennenkin siinä nähny!) jotakin tuttua takanreunalla. Tälläisiä värkkäilin siis viime jouluna läheisille joululahjaksi :D Ensimmäiset itse tehdyt kynttilät, minkä ikävä kyllä niistä huomaa.
Joka tapauksessa, tämä siirsi ajatukset puolen vuoden päähän ja lahjoihin. Mitäs sitä tänä vuonna keksisi? Rakastan sitä jouluhössötystä, lahjojen suunnittelua, kortteja, ruokaa, aattoiltaa... Niin, mehän mennään tosiaan vasta heinäkuussa :D Täytyy kuitenkin ajoissa ruveta näitä miettiin. Näin mä kyllä joka vuosi muutenkin päätän, mutta aina se tuntuu jäävän viime tippaan, jostakin kumman syystä?!



Miki ja Makekin olivat edustamassa vierailullamme. Huomenna mennäänkin naapurikuntaan suositellulle, yksityiselle eläinlääkärille perusteelliseen terveystarkastukseen :) Ei niillä nyt mitään varsinaista vikaa ole, haluan vain hoitaa pikkuiset kunnolla. Jos vaikka voisi ennalta ehkäistä mahdollisesti tulevia ongelmia. On ne semmottia <3

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Mäntsälä mielessäin...!


Eilen suuntasimme Mäntsälän suurlavalle, (Pääasiassa)Anne Mattilan & Mistralin keikalle. Paikalla oli myös uunituoreet tangokuninkaalliset Kyösti Mäkimattila ja Heidi Pakarinen. Lisäksi yhtenä orkesterina oli solistiyhtye Ketola & Witikainen.


Edellisen kerran mäntsälässä käydessämme, lava oli vielä edellisillä omistajillaan. Mäntsälän suurlava on ollut yksi lemppareistani aina, mutta nyt sen pisteet nousivat entisestään. Uusien omistajien myötä paikka on paljon siistimmä oloinen ja tarjottavien puoli oli parantunut. Aivan loistavaa.
Lisäksi, esiintyjien lava on vaihtanut paikkaa salin sisällä, ja nyt se sijaitsee loogisemmin salin päädyssä.


Ainoa asia, mistä haluan marista on parkkipaikka. Ollaan kuitenkin jo monet kerrat käyty kyseisellä lavalla, mutta KOSKAAN ei ole autoa joutunut jättämään noin kauaksi, kuin eilen. Parkkipaikka oli aivan täynnä. En tiedä, onko ennen käytössä ollut ylähiekkaparkki enää käytössä, vai oliko vain tangokuninkaalliset houkutelleet sellaisen määrän väkeä. Huhhuh. No, selvittiinpähän kumminkin!

Ketola & Witikainen

Yllä oleva porukka oli kyllä mainio. Äijillä oli todella hyvä draivi päällä koko illan. Ei haittaisi ollenkaan nähdä uudestaankin.
Eilisen ohjelma oli outo, verrattuna siihen miten normaalisti kuvio toimii lavoilla. 4 eri esiintyjää asetti tiettyä haastetta hommaan, ja teki aavistuksen sekavaksi sen. Hyvä jälkimaku siltikin illasta jäi, vaikka tykkäänkin "normaalista" tyylistä. Eli, normit 45 min setit ja vaihto, tai sitten 45 min + 15 min levyä. Tottumiskysymys vain :) Meikäläisen luonne kun on vähän tälläinen, että paras on kaikessa se, kun mennään niinkuin ennenkin on menty.

























Yksi syy, miksi Annen keikoilla on kiva käydä uudelleen ja uudelleen, on se, miten Anne ottaa huomioon yleisönsä. Anne toteutti eilenkin monien toiveita ja oli koko ajan kontaktissa yleisöön. Se ei kaikilla artisteilla ole itsestään selvyys, vaikka tansseihin tulijat ovat ne "palkanmaksajat".

























Monesti porukka kyselee, että miksi jaksaa kiertää lavatansseissa. Niissä vaan on oma tunnelmansa. Sellainen sopii meidän luonteellemme. Suurin osa tuttaviemme asenteista on lavatansseja ja iskelmää kohtaan melko väheksyvä. Ei siitä sovi kuitenkaan ketään moittia, sillä onhan se aika pieni osa nuorista, jotka tälläisestä viikonlopun vietosta tykkäävät. Mutta kuten sanoin, se on meidän juttu.
Hullunkurisintahan tässä on se, että moni ei kuitenkaan edes ole itse käynyt lavatansseissa, mutta silti on päättänyt ettei tykkää ;) Ihan totta, kannattaa edes yhden kerran käydä tsekkaan meno lavoilla.
Lavoilla on kertynyt sekalainen seurakunta tuttuja, osasta on tullut tutumpia ja osan tuntee kasvoista. Nousee sellainen ryhmähenki itsellä pintaan, aina kun näkee saman asian ystäviä.

Semmoinen lavatanssien puolustuspuhe ;)


Muuten, käytiin tänään heittään n. 180 km lenkki mopedilla. Vedettiin Näsijärvi ympäri. Tampere-Ylöjärvi-(Kuru-)Ruovesi-Tampere. Hieman alkuperäinen reittisuunnitelma muuttui matkan varrella, mutta yhtäkaikki, hauska reissu oli. Vähän vaan on persposket hellänä istumisesta.

Nyt saattaisi olla hyvä hetki Ben & Jerrylle, noin niinkuin sunnuntai ehtoon kunniaksi.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Hörhö mikä hörhö


Käytiin hiljan Jalokivigalleriassa ostoksilla, kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin. Edelleen olen niin mehuissani ostoksista, että on pakko laittaa kuvia :) 
Yleensä Jalokivigalleriasta on lähtenyt mukaan suolakidetuikkuja (aloituskuva). 

























Nyt sen sijaan lähti mukaan suolakidelamput! Meille yövaloiksi siis. Periaatteessa emme tarvitse kunnon yövaloja laisinkaan, joten näiden suoma valo riittää aivan loistavasti meille :) Kummallekin omansa. 
Kuvassa on Mikon lamppu, omani on hieman valkoisempi.
Mikko ei ihan ymmärrä, kun meikäläinen iltaisin (Joo, pakko pitää niitä päällä, vaikka on valoisaa.) huokailee kuinka kauniita noi on. 

Lisäksi mukaan lähti tuikkuja: 

Hiottu ruusukvartsituikku

Valkoinen kvartsituikku

Vuorikide tuikku

Eli, vuorikide tuikkuhan on tuo oikeanpuolisimmalla hyllyllä oleva, vieressään marmoridelfiini, joka on myös peräisin Jalokivigalleriasta. Sen tosin oon saanut Mikolta...ööps...Syntymäpäivä tai joululahjaksi toisena seurusteluvuotenamme :)


Ajan mittaan varastoon on kertynyt pieniä kiviä. Isäni harrastuksen peruja, Jalokivigalleriasta tai sitten itse löytänyt nättejä kiviä luonnosta. Päätin laittaa niitä Iittalan Jars lasipurkkeihin, saadakseni niitä esille nätisti. Nyt purkit etsivät vielä paikkaansa sisustuksessa. Haluan ne sellaiselle paikalle, että pääsevät oikeuksiinsa. Hmm...Aivoriihen paikka.  Siinä kuitenkin oli Jalokivigallerian juttuja.

























Hörhön yksi lempikoruista on ehdottomasti Gina Tricotista keväällä löytämäni kaulakoru. Se on ihanan unisiepparimainen. Maanläheinen, vaikka löytyykin kullan kimallusta. Sääli vain, että höyhenistä alkaa huomata jo sen suuren käyttöasteen. Snif.


Kunnon hörhö pitää myös kyntensä kunnossa. Oli siis kynsihuollon aika tiistaina :) Otin ehkäpä tähän mennessä kaikkein neutraaleimmat kynnet. Jotenkin tykästyin hääkynsien jälkeen tuohon ranskikseen vaihteeksi, ja ajattelin, että sen lisäksi vain hempeät kukkatarrat. Sopii rouvalle. No ei se kyllä SE syy ollu!



Hörhö hoitaa myös kiitoskortit valmiiksi. Mun mielestä meidän olis kummankin pitänyt ITSE kirjoittaa nimemme kortteihin, mutta Mikko kieltäytyi ehdottomasti. Hmh. Nyt mentiin sitten näin, vaikka allekirjoittanutta se jäikin kaivelemaan.

Porotuikku

Kristalli silinteri :D

Olen koiraihmisiä enempi, mutta kissapulloja löytyy silti keittiöstä :D

Hörhö ottaa myös satunnaisia kuvia jutuista, joista tykkää suuresti kodissaan.
Kaikille ei välttämättä tämä hörhöjuttu auennut ihan perimmäisiä tarkoituksiaan myöten :D Menköön se nyt kuitenkin tälläisenä itseironiana.

 Jeps, kai se täytyy ryhdistäytyä, että sais jotain järkevää aikaiseksi tänään. Haluun töihin.....


tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kesää 2013 from kännykkä

Samsungini päätti alkaa lakkoileen ihan urakalla ja päätin, että nyt on aika viedä vuoden vanha puhelin huoltoon. Tosin, ensimmäisen kerran huoltoon viemistä suunnittelin jo 2 kk puhelimen saamisen jälkeen. Että niin. 
Vuonna 2007 ostettu Nokialainen aloitti tämän huoltokierteen :D Samsungini on nyt neljäs puhelin sen jälkeen, ja kaikki nämä puhelimet on käyneet kerran tai kaksi huollossa. HUOOOOOH. Ei näin. Saa nähdä mikä tuomio on.
Joka tapauksessa, tyhjensin kaikki kuvat kännykän muistista, ja huomasin, että niitähän on kertynyt tältäkin kesältä ihan kivasti. Kokosin niistä + muutamista muista kuvista pienen kesä 2013 yhteenvedon. Siltikin, vaikka kesä on vasta puolillaan. 

Pienet harmistuksen tuhahdukset päästin kyllä tänä aamuna, kun olin matkalla hammaslääkäriin. Tuulen mukana oli jotain syksyn kaikua. Vaikka syksystä pidänkin niin kamalasti, niin kyllä tää kesä on ollut ihanaa aikaa. 

Kesän aikana on...



...Oltu Matin ja Tepon keikalla. Muuten lavatanssit on ollut miinuksella normiin nähden! Menköön häiden piikkiin. Nyt neljä viikkoa eteen päin olisi mahdollisuus semmoiseen keikkaputkeen, että... :)





...Ollaan oltu ulkona ja nautittu kukkaloistosta. Ihanaa kun on paikkoja missä pääsee välillä "luonnonhelmaan" täältä kerrostalosta :) Vaikka tietysti koti on aina koti <3



...Koitettu sisustaa (kuitenkaan mitään kummoista aikaan saamatta) ja käyty Jalokivigalleriassa (Kyllä noissa ylemmissäki kuvissa on sieltä juttuja! Uskokaa pois :D) Alemmassa kuvassa on myös häälahjaksi saamamme Happy memories kehyskirjanen, sekin on jo saanut vähän päivitystä, vaikka se tuossa kuvassa onkin vielä tyhjillään.





















...Oltu ystävien kanssa keilaamassa  (Minä tulin viimeiseksi......) ja istuttu iltaa. Eli, aivan rennosti, höntsyillen oltu.




...Piipahdettu koirakahvila Vainussa fisupaloilla ja vohveleilla. Yllättäen meidän piskit osas olla ihan fiksusti <3 Mami sai olla niin ylpeä pikkusistaan ;)





...On leivottu pavlovaa, samettikakkua ja vähän lisää pavlovaa. Ensimmäinen versio onnistui paljon paremmin kuin toinen...Eri reseptiä kokeilin kumpaankin, ja vaikka niissä ei suuria eroja ollutkaan, niin eipähän tarvi miettiä kumpaa käytän jatkossa. 



...Kiusattu viattomia luontokappaleita kameralla. Onneksi Make on aina ihan messissä tässä touhussa <3


On vietetty aikaa veljien kanssa ja herkuteltu oikein olan takaa. Välillä tuntuis siltä, ettei loppu vuonna tarvi pistää mitään suuhunsa... Mutta kummasti se ruoka vaan aina maistuu uudelleen ja uudelleen ;)

Ja hei, liittykää lukijoiksi taas rakkaat ihmiset :)