tiistai 30. syyskuuta 2014

Mikä on kun ei taidot riitä...?


No terve! Huomaatteko kuinka ulkoasu on TAAS kerran päivittynyt? Teitä tuskin tökkii yhtään niin pahasti tää ulkoasu asia,  kun mua itteeni. Se tunne, se kauhea kriisi, kun periaatteessa on tyytyväinen johonkin lopputulokseen, mutta silti on tunne, että jos sen kuitenkin vois tehdä paremmin. Eikä tää blogi ole poikkeus siinäkään. Muutenkin elämässäni koko ajan löydän jotain paranneltavaa, johon yksi käytännön esimerkki on meidän kämpän sisustus. Oon joissakin asioissa turhan pedantti, ja sitten kun en suoriudu oman vaatimustasoni mukaisesti, asiat jää kalvamaan ihan kamalan paljon. Haluan tehdä kaiken täydellisesti, tai sitten on vaan parempi antaa kokonaan olla. ARGH. Rasittavaa!




Ja kuitenkaan mulla ei ole muita kohtaa mitään suuria odotuksia/ vaatimuksia, esim. toisten kotona vieraillessa. Vaikka itselle oman kämpän ulkomuoto on hemmetin iso asia, en kuitenkaan odota, että muillakin pitäisi olla just minuutti sitten imuroidut lattiat ja pyyhityt pölyt. Jos vierailukohteen emäntä/ isäntä pahoittelee epäjärjestystä, en yleensä ole edes huomannut moista. Enkä kyttää muiden kotona sitäkään, että onko se matto nyt just suorassa, ja onko ne perhanan mariskoolit aseteltuna just oikein, mitä omassa kodissani teen. Päinvastoin, löydän aina muilta asioita, jotka on paremmin ja hienommin kuin itsellä. Ja sitten iskee taas se kriisi ja ideoita rupeaa pulppuamaan. Enkä kyllä usko, että kukaan meilläkään katselee sitä, jos ne kynttilät eivät ole aivan suorassa rivissä, mutta tämmöset pienet asiat häiritsee meikäläistä.




 Sisustus oli vaan helppo esimerkki, mutta ikävä kyllä tää ongelma koskee kaikkia osa-alueita mun elämässä, eikä ainakaan vähäisimpänä esille nouse onnistuminen kakkujen kanssa, niissä on AINA jotain omasta mielestä vialla :D Siinä ehkä yksi syy, mikä estelee mua luomasta itselleni toiminimeä, jonka kanssa alkaisin sitten kakkuja tekeen ihan oikeesti työkseni...?



Ihmissuhteet, no, niissäkin on omat kiemuransa. Haluaisin kovasti olla koko ajan tekemisissä läheisteni kanssa, mutta sitten tulee se angsti. Jos omasta mielestä vaikka sanoi tai teki jotakin hassusti, kun edellisen kerran tavattiin, niin kynnys sopia seuraavasta tapaamisesta nousee. Kun ei kehtais häiritä jatkuvasti, jos niillä jäi vaikka huono maku suuhun edelliskerrasta, tai muuten vaan roikun turhan tiiviisti...





Enkä nyt tarkoita tuolla äskeisellä hassulla sitä, että kompastun, tai en tiedä mikä on Etiopian pääkaupunki, koska tuollaisissa tilanteissa osaan nauraa itselleni ja that´s it. Jos taas tulen sanoneeksi jotain, mistä joku saattaisi edes pienellä todennäköisyydellä ottaa itseensä, tai unohdan vaikkapa kätellä kun "pitäisi", vedän siitä kauheat pultit itelleni, ja sitten Mikko saa taas pari päivää kuunnella kitinää kuinka hirveen huono ihminen oon kun sanoin / jätin sanomatta tai tein / jätin tekemättä jotakin.


Tää taas kuulostaa siltä, että olen itse tosi pikkumainen ja otan helposti itseeni toisten kommenteista. Väärin. En siinäkään odota muilta samanlaista tuskastelua, kuin itseltäni. Ainoa asia, missä ihmissuhteissa olen hemmetin tarkka, on rehellisyys. En voi sietää valehtelua ja lupausten pettämistä. Koska, ikävä kyllä olen aika hyvä haistelemaan ihmisten puheiden paikkaansa pitävyyttä ja mielialoja. Yleensä en näytä sitä ulospäin, jos havaitsen puheissa jotakin epäkohtia, vaan hiljaa pääni sisällä muodostan ihmisestä oman arvioni, jonka mukaan mietin, minkälaisissa asioissa ko. ihmiseen kannattaa luottaa.



Nyt tuli itseanalysointia harjoitettua, mutta toivottavasti kenellekkään ei tullu nyt kovin pahaa kuvaa musta, koska kyllä mää eniten oon tämmönen vähän pöhkö ja elämäniloinen ihminen :D



Nyt ollaankin jännän äärellä, mulla ei ollu mitään ideaa, mitä kirjoittaisin, kun tämän bloggerin avasin, mutta niin sieltä alitajunnasta kuitenkin purkautui esille jotakin. En kuitenkaan osaa enää jatkaa tästä mitenkään, enkä oikeastaan osaa lopettaa tätä postausta fiksusti, joten päätän tämän tälläin töksähtävästi. TÖKS.

(Kuvat ei luonnollisesti liity tekstiin oikeastaan millään tavalla, kuten ehkä havaitsittekin ;) Kuvailin piskejä viime viikonloppuna, kun oltiin mummolassa :D )

(Ja nyt toi Luin- nappi lähti hornantuuttiin! Joten tyypit, toivottavasti toi kommentti puoli vilkastuu... ;) )

torstai 25. syyskuuta 2014

Tähdet tuikkivat, illoin aina vaan....

Tapasimme maanantaina lounastreffien merkeissä ystäväni ja tämän lapsien kanssa, kahvila Novelliassa. Novellia sijaitsee aivan Kangasalan keskustassa, kirjaston alakerrassa. Käynti oli kummallekkin meistä, niin ystävälleni kuin itsellenikin ensimmäinen, mutta ei taatusti viimeinen! Sen verran maittavan ja ISON salaatin siellä sai syödäkseen, hyvää palvelua tietenkään unohtamatta ;) Eli, Novelliassa on kahvilatoiminnan lisäksi myös salaattibaari, josta saat valita mieleisen kokonaisuuden. Annoksen hinta määräytyy lisukkeiden määrän mukaan, ja olikohan kolmen täytteen salaatti, jonka itse siis otin, 7,20 e? Apuva, korjatkaa jos muistin väärin, en nääs tapani mukaan ottanut kuittia, heh :D

Jokaiseen annokseen kuuluu jäävuorisalaatti, kurkku ja tomaatti, jonka meikäläinen kranttuna likkana jätti suosiolla pois, mutta sainpahan kurkkua kuitenkin tomaatin tilalle reilummin :) Lisäksi valitsin annokseeni cheddarjuustoa, punasipulia ja kanaa. Kastikevaihtoehdot olivat kiitettävän runsaat. Ei ollut pelkästään  se perus sinappinen, jota ei kylläkään voi vähätellä, koska se on yleensä hemmetin hyvää, mutta oli todella paljon kaikkea muutakin valittavana, mainittakoon nyt vaikka paprikamajo ja valkosipulisoosi. Nuo kaikki ihanat, taivaalliset soosit, mää rrrakastan niitä! Joojoo, ne pilaa sen salaatin terveellisyyden, mutta guess what? Ei kiinnostaaa, kun on herkullisuudesta kyse ;) 

Lisäksi salaattiin oli valittavana erilaisia öljyjä, ja itse päätin ottaa jalapeno maustettua öljyä sekä ah, aina niin hyvää tummaa balsamicoa. Henkilökunnan koottua annoksen, siihen oli mahdollista itse lisätä vielä mausteita, siemeniä, paahdettua sipulia...Itsehän tottakai hyökkäsin paahdetun sipulin kimppuun (Jostain kumman syystä kirjoitin ensin "kinttuun" ja sain siitä hyvät naurut täällä itekseni, onneksi kukaan muu kuin piskit ei ollut näkemässä ;)).


Näättekös, en yhtää liioittele! Annokset ovat kuin ovatkin reilut ja taatusti lähtee nälkä :) Salaatin hintaan kuuluu myös jälkkäri kahvi tai tee sekä ruokajuomaksi vesi. Teen kaveriksi meidän oli  aivan pakko ottaa jälkkäri herkutkin vielä, itse otin suklaisen capuccinomoussen ja ystäväni mustikkarahkan. Vetelein moussen niin autuaan onnellisena naamariini, että siinä vaiheessa, kun kippo oli tyhjä tajusin, että hitto, mun piti ottaa kuva siitä :D No, nyt jäi mousse kuvaamatta, mutta hyvää se oli joka tapauksessa! Voin kyllä erittäin lämpimästi suositella kaikille kyseistä paikkaa!

Lounaan jälkeen suunnattiin kaupoille ystäväni kanssa, meikäläinenkin löysi jo kauan etsinnässä olleet, mieleiset collarihousut. Mikko oli kotona hieman yllättynyt, kun esittelin sille tälläiset kiljuvan oranssin-punaiset collarit, mutta nää oli kivat, suoraa Löytötexistä 14,90 e :D  



Tässä yhtenä ehtoona teki mieli leipoa jotain hyvää, ja päätinpä sitten kokeilla Kinuskikissan Cookie Dough-leivoksia. NO, kokeiluksihan tuo jäi. Ei tullut ihan semmosia kun piti. Ensinnäkään, meillä ei ollut kotona valmiiksi tarvittavaa määrää tummaasuklaata, joten korvasin sen  maitosuklaalla (VIRHE), kun en jaksanut käydä kaupassa. Pohja olisi onnistunut maultaan varmasti paremmin, jos siinä ei olisi ollut sitä maitosuklaata, ja toisekseeen, se jäi AIVAN liian raa'aksi. Hmh. 

Toisekseen,en tiedä mitä kämmin täytteen kanssa, mutta siitä tuli liian jämäkkää eikä sen levittäminen pohjan päälle onnistunut sitten alkuunkaan, muutenkin täytteen määrä näytti kovin vähäiseltä pohjan kokoon nähden. No, epäonnistuneen täytteen johdosta, jätin sitten kuorruttamatta leivokset suklaalla, niin kuin ohjeessa oli tarkoituksena. Heitinpä suklaasiirappia täytteen päälle ja rupesin kiskoon naamariin. AUTS, se oli aivan järkyttävän makeeta :D Hei, mulle, suklaajuttu liian makeeta?! Vaikka vähensin muutenkin sokerin määrää ohjeesta, johtuen juurikin maitosuklaan osittaisesta käytöstä. En ma tajuu. No, täytynee yrittää joskus uudestaan, jos vaikka onnais vähän paremmin. 

Loppuun naamakuva. Ai miks? No, mä yritin ottaa kauheen virallista kuvaa CV:tä varten, ja semmosessa en onnistu sitten alkuunkaa. Hirveetä tuskaa yrittää olla riittävän asiallinen kuvassa :D No, nyt CV:ssä on sitten kuva, ei tosin tämä kyseinen kuva, ja katotaan, rupeeko mun työhakemukseni yhtään paremmin kiinnostamaan työnantajia. Oon monesta suunnasta kuullut, että kannattaa pistää kuva mukaan, joten jännityksellä jäämme odottamaan tuloksia.

Ps. Tekstin otsikko on meikäläisen ala-asteella keksimästä laulusta :') Oli muuten huikeeta settiä sillon, ja osaan sen vieläkin, mutta siitä huikeesta en enää tiedä :D

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ohi on

Työaamuna eräänä.

Nyt on taas kiva, kuukauden kestänyt työjakso takana päin. Fiilikset on taas vähän hämmentyneet, että mitäs sitten tapahtuu?! No, täytyy vain luottaa huomiseen, kyllä elämä johdattaa sinne suuntaan, mihin pitääkin. Viimeinen työpäiväni oli viime keskiviikkona, ja sen kunniaksi pyöräytin töihin viemisiksi suklaakakun. Siitä onkin vierähtänyt hyvä tovi, kun edellisen kerran olen leiponut jotain vähän spesiaalimpaa, näyttävämpää.



Tämä yksilö oli gluteeniton & laktoositon, joten se sopi herkuksi varsin monelle. Röyhkeesti herkuteltiin ensin vain välinehuollon kesken, ja loppukakku annettiin vasta yleiseen jakoon. Heh :)

No, mitäpä muuta sitten tänne kuuluu? Puoltoista viikkoo on mennyt taas ilman mitään päivityksiä (Vetoan edelleen työkiireisiin joita tuossa oli... ;) ), joten nyt täytyy taas aktivoitua paremmin.

Miki the Matkustaja


Viime viikon lauantaina lähdettiin käymään tädilläni Järvenpäässä, edellisestä näkemisestä oli ehitnyt kulua jo useampi kuukausi, Reissuihin, joihin piskit pääsee myös mukaan, on aina erityisen kiva lähteä. Mikiä ja Makea varten oltiin varauduttu määränpäässä hyvin, poitsuja odotti herkkuluut ja "ketunraato", joka paljastuikin sittemmin "majavanraadoksi", eli semmoinen täytteetön pehmo-vinkulelu :D Ja ai että, sitä oli (Ja on edelleen) niin kauheen kiva vinguttaa kovaan ääneen, erityisesti Mikin mielestä :D

Sinä lauantaina oli todella komea arskan paiste!
Me ihmiset sen sijaan päästiin herkuttelemaan hyvillä pihveillä + lisukkeilla. Tätini oli tehnyt lisäksi"mummosalaattia", eli jäävuorisalaatti ja keitettyä kananmunaa, kastikkeena kerma-etikkasoosi. Nimi mummosalaatti juontaa juurensa siitä, että mummollani oli tapana tehdä sellaista ennen vanhaa. Itse en tuota salaattia lapsuudestani muistanut, mutta sen herkullisen kastikkeen muistin. Äitinikin tapasi tehdä sitä, kun olin muksu :D

 Jälkkäriksi saatiin iiiiiihanaaa, supersuklaista Sacherkakkua! Silmät olisi syönyt sitä vaikka kuinka paljon enemmänkin, mutta olin alle syönyt jo pari pihviä lisukkeineen, niin ei vatsalaukku antanut enempää myötä :D Siinä oli sitten hyvä heittäytyä sohvalle mukavaan asentoon, ja katsella matkakuvia (Niin meidän Kreikan reissun, kuin tätini ja tämän miehen reissuilta).

Jouduttiin suhteellisen ajoissa lähtemään kotio päin, koska Mikon täytyi mennä kuudeksi (illalla) töihin. Mikon lähdettyä töihinsä, itse lähdin treffaamaan hyvää ystävääni E:tä, ja suunnattiin tampereelle pyörimään. Hienosti ehdittiin bussiin, mitä nyt korkkarit kourassa sukkasilteen tuli juostua lähi Prismalle, mutta eipähän myöhästytty! :D Korkkarit kattoon, tää ilta on meille...!  


Rouva Jättipää Tampereelta päivää!
Puolen yön jälkeen, kun Mikko pääsi töistä, hän tuli nappaamaan meidät likat kyytiinsä, ja surautettiin kotia kohti. Kaiken kaikkiaan toi päivä oli TODELLA kiva!

Viikolla maanantaina oli työpäivän jälkeen vuorossa englannintunti, tiistaina töiden jälkeen leivoin ja keskiviikkona viimeisen työpäivän jälkeen PITI olla tanssitunti, mutta se peruuntui ohjaajan sairastumisen vuoksi. Hmh.

Torstaina käytiin kokeileen Orimuskioskin makkaraperunat, ja hyvät oli! Väkisin tuli verrattua niitä Tammelan torin Ullan grillin makkaraperunoihin, jotka ovat isommat ja halvemmat, kuin mitä Orimuskioskin, mutta Orimuskioskin potuissa oli parempi majoneesi. Eipähän niissä suuren suuria eroja loppu peleissä ole. Hyviä kummatkin. Torstai-ilta oli piskeille, tai no, oikeastaan lähinnä Makelle kovin traumaattinen. Oli kynsien leikkuun aika ja samaan syssyyn jätkät joutuivat vielä pesulle, sillä perjantaina oli vuorossa turkin trimmausta!

Noh, perjantaina aamupäivällä lähdin piskien kanssa toiselle tädilleni, kotopaikkaani landelle, huristelemaan. Ensin trimmaus kohteena oli Miki. Meidän herkkis antoi todella komeasti ajella turkkinsa, oli aloillaan kuin mikäkin patsas ja antoi huolitella tassut ja korvakarvat niin nätisti. Se oli täydellinen trimmaus. NO, sitten oli meidän Maken vuoro. Kuinka ollakkaan, Maken kanssa tääkin juttu meni ihan pelleilyksi. Make antoi trimmaajan aikanaan leikata turkkinsa hyvin, samaten kun se antoi meikäläisenkin edellisellä kerralla, mutta nyt...Voi tauti oikeesti mikä sota!

Okei, alku meni hyvin, sekin istui paikallaan suhteellisen nätisti. Sitten jossain vaiheessa keskeytin hommani hetkeksi, ja juttelin tätini kanssa, joka istuskeli pihalla meidän seurana. Make päätti, että homma on nyt valmis ja paineli pois trimmaus pisteeltä. No, minä tottakai lähdin hiihtelemään sen perään, ja ei muuta kuin Make takaisin operoitavaksi. Taas homma jatkui hetken aikaa hyvin, kunnes jostain syystä taas hetkeksi keskeytin toiminnan. Makelle riittti tämä touhu, ja se paineli tätini tuolin alle piiloon. Siinä sitten lähdin taas sen perään ja lässytin sille, kuinka ei olisi enää kamalan paljoa työtä edessä. Make ei vissiin IHAN ymmärtänyt mun sanomaani, ja päätti sitten paeta pihassa olevan pikku tallin alle.

Ei, kengänpohjassa ei ole koiranjöötiä, reiska on vain hyvin kulunut :D
Kertokaa mulle, että millä helvatulla se sai ittensä tungettua tonne?! Meinasin repiä hiukset päästäni tässä kohtaa. Heti tuli ekana mieleen, ettei siellä vain ole mitään ampiaispesää, missä puoli pöpperöiset ampiaiset sekoilee syksyn kylmenevien kelien vuoksi. Ei muuta kuin kontilleen maahan maanittelemaan toista esiin sieltä. Ei, lässytykset ei auttanu, eikä puheet ruoasta, herkuista, frisbeestä tai kotiin lähdöstä.

No, sain siinä sitten Mikinkin apuuni. Seuraavaksi alkoi lahjonta herkuilla. Yleensä meidän porsas on herkkujen perässä kuin hai, mutta ei nyt. Käänsi vaan päänsä pois. Ei auttanut edes se, että se näki Mikin saavan nameja. Meikäläisen hätä rupes kasvamaan vaan, että mitä tässä nyt voi sitten tehdä, ja mitä jos se ei enää osaa tullakkaan ulos sieltä? Sitten tätini keksi hakea NAKKIA sisältä. Onneksi, sillä siitä lähti ilmeisesti niin vastustamaton tuoksu, että Maken oli kertakaikkiaan pakko mönkiä esiin piilostaan. No Make sai nakkinsa ja oli taas niin onnellinen koira. Työ saatiin vihdoinkin tehtyä loppuun ja Makella ei vaikuttanut olevan enään mitään muistikuvaa äskeisestä episodista. Oltiin heti kavereita taas. Make meinaan osaa myös osoittaa mieltään lahjakkaasti, jos sille päälle sattuu.

 Toivottavasti sille ei nyt kuitenkaan jäänyt mitään suunnattomia traumoja tästä trimmaussessiosta (Mulle meinaan jäi...), ja että tulevaisuudessa taas trimmaaminen onnistuisi niin kuin aiemminkin. Ihan heti uudelleen trimmausta ei kuitenkaan tarvitse, onneksi, suorittaa, sillä talvea vasten ei viitti kovin lyhyttä turkkia jätkillä pitää. Saattaa olla, että ensi kerralla, ehkä kevään koittaessa,  delegoin trimmaamisen Mikolle...:) Että semmoista koiran turkin hoitoa meillä.

Tämän viikonlopun osalta piskit on saanut olla aivan rauhassa, ei mitään hermoja raastavia koettelemuksia. Lauantaina, eli eilen, me ihmiset lähdettiin viettämään iltaa pikkuserkkujeni kanssa. Käytiin ensin syömässä Rahola Pizza Grilli Kioskilla, hauskan mainoselokuvan innoittamana. Sieltä suunnattiin yhden pikkuserkuistani kotiin pelailemaan, mikä tärkeintä, syömään vähän vielä lisää! :D Olo oli suhteellisen tyrnä illan päätteeksi, pakko myöntää :D Tuli kyllä jäätävät naurut taas naurettua, kun pelailtiin mm. 65 hullunkurista kysymystä ja vastausta...Yhtenä esimerkkinä voisin mainita: "Pidätkö lapsista?" "Toki, jos vain lainaat vasaraa".... Voi apua oikeesti :D Ihan huikee ilta oli eilen, kiitos siitä asianomaisille! :D



Vielä tähän loppuun chileistä asiaa: Vihdoinkin, meidän chilit osoittavat edistymisen merkkejä: Tämä kyseinen yksilö on saanu jopa pari kukkaa aikaiseksi, ja muihin on kovasti tulossa nuppuja! :) Saattaa olla, että joskus oikeesti jopa saadaan satoa näistä!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Make 3 v



Meidän rakas läskipallura (Joka ei nykyisin ole kylläkään  enään  niin läski!) täyttää tänää vuosia! Kolme vuotta on mittarissa nyt, eikä tunnu missään. Tällä hetkellä meidän syndesankari riehuu tuolla eteisessä lahjansa kanssa (Violetti, reijällinen pallo jonka sisällä on vihreä möykky, joka piipittää kuin lintu :D).

Muistan niin kirkkaasti sen marraskuisen päivän (Illan, jos ihan tarkkoi ollaan!), kun haettiin meidän Marveloosteri Kotkasta, Fly Away´s -kennelistä...<3 Siellä se oli meitä melkein heti ovella vastassa, ja rupes kiusaamaan samantien Mikiä, joka oli mukana hakemassa tulevaa pikkuveikkaa kotiin. Ja tänäpäivänäkin jatkuu sama meno, Make härnää Mikiä minkä kerkiää :D Kotimatkalla istuin takapenkillä kummankin piskin kanssa, ja Make osoitti jo silloin 8 viikkoisena oman määrätietoisen ja mukavuudenhaluisen tyylinsä. Tunki syliin nukkumaan Mikin murinasta huolimatta, eikä hätkähtänyt alkuunkaan.

Kotimatkalla jouduttiin huoltsikalla pysähtyyn ja koirat olivat hetken keskenään autossa. Kun tultiin takasin, katottiin ikkunasta, että mitä helv...Missä Make on?! Miki istui tyytyväisenä takapenkillä ja hirveessä paniikissa ovet auki, mutta heti sai huokasta helpotuksesta, Make oli takapenkin jalkatilassa, mutta olipahan takapenkille pienen tortun vääntänyt :D Sekin oli kyllä enne Maken minuudesta, tommonen kakkiainen se on tänäpäivänäkin, ei tosin onneksi tee enään autoihin tai muutenkaan sisälle!:D

Make on meidän PR-koira, hurmaa kaikki ihmiset lepposalla luonteellaan, tykkää leikkiä lasten kanssa ja osaa herkkujen kinuamisen jalon taidon. Toisiin koiriin Make sen sijaan tutustuu vähän nihkeesti. Maken ansiosta ollaan saatu kyllä monet mahtavat naurut, kun omalla, koomisella persoonallaan saa kaikkea aikaiseksi. Meidän oma rakas, pikkuinen riiviö, saammehan viettää kanssasi vielä monen monta vuotta? <3

Makea muistettiin suloisesti myös Instagramin elukkaporukassa (@paptasticpets), hyvä etten nyyhkyttään alkanu, kun näin minkälaisen huomionosoituksen Make oli saanu :) <3

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kuulumisia viikolta 36

Taas on yksi viikko kiitänyt haipakkaa ohitse, ja töitä olisi edessä vielä puolitoista viikkoa. Huomenna töiden jälkeen vuorossa Englannintunti, tiistaina ystävän tapaamista ja keskiviikkona tanssitunti. Viikonloppuna sitten sukuloimaan. Siinä oli tiivistetysti tulevan viikon ohjelma :)

Tämän viikon ohjelma oli suunnilleen samanlainen, tiistain sijasta tapasin torstaina samaista ystävääni, ja muutamana päivänä olen käynyt mummoa ja pappaa moikkailemassa, heidän uudessa kodissaan. Perjantai nökötettiin Mikon kanssa ihan aloillamme kotosalla, mitä nyt kaupoilla käytiin. Istuttiin salkkareiden ääressä, pelattiin X-Boxia ja mässäiltiin sipseillä. Lauantai meni veljen lapsien synttäreitä juhliessa. Mentiin Funparkiin, ja oltiin siellä piiiiiitkän aikaa, meikäläinenkin pääsi kunnolla vauhtiin, vaihteeksi :D Onneks on noita muksuja lähellä, hyvä syy aina päästä itekki kaikkiin kivoihin paikkoihin, siinä ohessa ;) Funparkin jälkeen mentiin Amarilloon vielä herkuttelemaan. Tänään sitten samainen kööri tuli käymään meillä mutakakulla, ja mentiin porukalla mummoa ja pappaa moikkaamaan.



Kaikin puolin oli onnistunut viikonloppu siis! Tänään vielä lähdetään käymään ystäväpariskunnan luona, trimmailemassa heidän perhoskoiransa "syksykuntoon". Lyhyt turkki= Omistajan helpompi elämä ;)

Ostin perjantaina Prismasta itselleni uuden hajuveden, joka on siis toi punainen Boumi keskimmäisenä. Vaniljan ja "rakkauden omenan" tuoksuinen :D  Lisäksi keräsin kuvaan myös muut suosikki hajuvedet. Ikisuosikkin Escadan kausituoksut "Pacific Paradise" sekä "Rocki'n Rio". Aikanaan olen saanut isältäni samat tuoksut lahjaksi. Pienin, huulienmuotoinen pullo eturivissä on Salvador Dali, Sea & Sun on myös kulkenut jo hyvän aikaa matkassa, sain ensimmäisen pullon ehkä kolme joulua sitten lahjaksi tädiltäni. Nämä kolme ovat meikäläisen "kesätuoksuja". Sitten syksyisin ja talvisin käytän paria Body Shopin vanilja tuoksua, aivan normaali vanilja sekä "Madagascar Vanilla Flower". Normaali vanilja on ollut eräänlainen arkituoksu ja tuo Madagascar Vanilla Flower on ollut puolestaan "juhlatuoksu". Tämä Boumin uusin tulokas pääse myöskin syksy- ja talvikäyttöön. Hih, rakastan hajuvesiä, rakastan nii hitsin paljon! :D

Tein joku aika sitten Mikille ja Makelle oman Instagram tunnuksen, ja sen myötä olen taas innostunut kuvaamaan niitä jatkuvasti, joten taas saatte nauttia piskien kuvatulvasta täälläkin :) Pakko hehkuttaa: Osallistuttiin erääseen kilpailuun Instagramissa, jossa valittiin söpöimmät korvat omaava piski, ja ME VOITETTIIN SE! :) JEE!! Yllättäen, kilpailuun oli ottanut aika moni perhoskoira osaa...Mistäköhän vois johtua?! ;)





Kuten kuvista näkyy, ollaan oltu taas kentällä Frisbeen kanssa leikkimässä. Nyt ollaan parina iltana menty pimeän aikaan kentälle, pistetty piskeille huomiovalot vilkkumaan kaulaan ja heitelty pimeessä hohtavaa palloa niille :D On ihan hauskaa ollu, eikä oo vahingossakaan ketään muuta osunut paikalle! :D

Miki ja Make oli myös käymässä tässä päivänä eräänä Mikon vanhempien luona, ja päättivät sitten auttaa Hellu-boxerin koirankopin maalaamisessa:


Jooh, kyllähän noilla korvilla saa sudittua aika tehokkaasti :) Lisäksi Mikin ahteri on maalissa, vaikkei se kuvissa näykkään. Että näin meillä taas tällä kertaa, jatketaan harjoituksia taas tuonnenpana! :)