perjantai 31. tammikuuta 2014

Pallopään pöllöä pakinointia

Täysin lonkalta heitetty video, johon varustauduin erittäin heikosti :D Idea tuli ihan yhtäkkiä, ja tuli kiirus toteuttaa ennen, kun Mikko tulee kotiin ;) Ihan siis suora lohkaisu, perus arjesta, koirat harjattu viimeksi eilen, miltä ne ei lainkaan näytä tossa videolla (Tai muutenkaan...), viltti ja tyynyt miten sattuu sohvalla ja tämmöinen Höntsyntöntsyn-Hamtaro on taas vauhdissa :D Ja kukas se jupisikaan joku aika sitten niistä korostetun arkisista, tiski- ja pyykkivuori kuvista, mitä jengi puskee blogeihinsa? Öhöm...No mut tää oli eri juttu, tää piti tehdä kiireessä ja ottoja oli vain yksi, akkukin meinas kamerasta loppua....seliseliseli, no nyt se on täällä joka tapauksessa! ;) Ja hei, anteeksi tosta Mikin vinkulelun vinguttamisesta! Itse jollakin tavalla suljen korvani siltä, tottumuksesta, joten en tajunnu kuinka hyvin se oikeesti kuuluu tossa videolla... :D

lauantai 25. tammikuuta 2014

Tarjottavia ristiäisiin ja vähän muutakin

VAROITUS: Kuvatulva!

 <3 Paljon onnea nimestä vielä pikku M:lle, oli ihana tehdä tärkeään päivääsi tarjottavat <3

Kirpsakkaakin kirpsakkaampi pakkaspäivä ja upein auringonpaiste aikoihin.




Pakkasukko tuunas Mikin otsatukan...

...Kuin myös Makenkin turpakarvat.
Sisällä lämpösessä ja vieläpä lempparipaikalla sohvalla on parempi olla.
Yks tonttu vaan. Punainen kausi meneillään!
Snögön alias Maken viuhahdus.
Tarjottavia ristiäisistä, joista seuraavat oli meikäläisen käsialaa: 
The_Kakku_1
The_Kakku_2
The_Kakku_3
Varakakku_1
Varakakku_2
Varakakku_3_Jossa paremman värinen kiille_mutta_rumemmat suklaakiekurat_kuin_The_Kakussa.
Liha_Metukka_Kakku_1
Liha_Metukka_Kakku_2
Liha_Metukka_Kakku_3
Fisu_Kakku_1
Fisu_Kakku_2
Fisu_Kakku_3

tiistai 21. tammikuuta 2014

Tiedätkö tunteen...


...Kun joku aamu heräät poikkeukselliseen hyvään oloon? Itselläni oli tänään sellainen. Tarkoituksenani oli repiä itseni aamulla salille, mutta edellispäivän salikeikka ilmoitti olostaan niin vahvasti, että hyvä kun sängystä pääsin ylös. Salilla käynti jäi siis väliin. Silti olo oli jotenkin todella hyvä, ja on edelleenkin. Jotenkin tuntuu jopa petolliselta tää tunne, että miten voikin olla niin auvoisa olo, kohta takuulla sattuu jotakin ikävää.

Snadisti pölysempi bambu-parka.


Aurinko paistaa niin tavattoman kauniista tänne kämppään ja puut on valkoisessa hunnussa, joka kimaltelee tosi kauniisti. Aamupuuro rauhassa Supernaturalia katsellen. Ilman sitä pahuksen RESSIÄ. Pari viime kuukautta on mennyt niin, kuin persiissä olisi ollut seiväs kokoajan. Jatkuvasti jännitys päällä ja jotenkin tuskanen olo, kun ei hommat lähde rullaamaan. Ei ne edelleenkään ole, mutta tää päivä alkoi jollakin mystisellä rauhalla.



Yleensä päiväni alkaa sillä, että käynnistän koneen, tsekkaan heti sähkärit joskos jostain työpaikasta olisi vastattu ja sitten äkkiä MOL:ia selaaman. Jos se joskus syystä tai toisesta on jäänyt väliin, on kauheat omantunnon tuskat ja paniikit, että kun pitäs saada ne hoidettua. Tänään vaan yksinkertaisesti totesin itselle, että nyt syödään eka rauhassa ja katsotaan telkkaria, ei hätää. Rauhallisen aamuhetken jälkeen avasin tän koneen, ja kas, löyty kaksi paikkaa heti, joihin sain pistettyä hakemuksen.
Gerbiilit nukkuu tällä hetkellä niin suloisesta yhdessä läjässä. Miki ja Makekin vetää zetaa sohvalla, nekin jotenkin niin tyytyväisen näköisinä. Ehkä ne aistii sen, että mammakin on jotenkin rennompi tänää?




Tää on oikeesti todella harvinaista herkkua, ainakin meikäläiselle. Oon yleensä jatkuvasti huolissani jostakin, ja vaikka ei olisikaan mitään konkreettista, mun lanttuni kuitenkin huutaa  mulle, että pitää olla silti varuillaan ja huolissaan siitä, siitä ja vielä siitäkin. En tiiä, ehkä mulla istuskelee nyt joku enkeli olkapäällä, tai jotakin, mutta todella outo rauha ja rentous kuitenkin mulla on nyt.




Palatakseni kuitenkin vielä tuohon sali hommaan: Joku aika sitten kuulin/ näin jostain radiosta/lehdestä/telkasta, että suurin kävijäpiikki kuntosaleilla tulee tammikuun puolivälin jälkeen. No, sen sai kyllä nähdä todeksi itsekin. Mulla jäi viime viikolla salihommat nollille, kun yksinkertaisesti oli kaikki niin kamalan vaikeeta, ja eilen kun palasin aiheeseen, olin aivan monttu auki: Yleensä noilla virtuaalitunneilla, joilla käyn, on päivisin itseni lisäksi maksimissaan 3 ihmistä, jos sitäkään. Monesti saan olla ihan ylhäisessä yksinäisyydessänikin. Eikö mitä, eilen ollessani kahdella virtuaalitunnilla peräkkäin, kumpaankin saapui liki 10 ihmistä (Naista). Se on oikeesti paljon, ainakin tohon kellon aikaan nähden, jolloin tapaan käydä. Tuo oli vaan mielenkiintoinen havainto, minkä sain tehdä. Kyllä se, joka aiheesta siellä jossain mediassa höpötti, tiesi mistä puhui. 



Mua pännii se, miten hämärää meillä on. Tai siis, kun aurinko paistaa, meidän kämppä suorastaan kylpee valossa ja on tosi ihana tunnelma, mutta sitten kun pimee rupeaa laskeutumaan, tulee tästä tosi hämärä. Jotenkin pienenee ja on niin synkkää. Se, millä siihen vois vaikuttaa, on meidän valot (OURILI??). Pointti oli kuitenkin se, että, meillä on mun mielestä aika surkeet valot. Ainoa huone, missä on tarpeeksi valoisaa mun makuun pimeälläkin, on makkari. Siellä on hyvä kattolamppu, tarpeeksi kirkas semmoinen. Sen sijaan, olkkari, keittiö ja eteinen on aivan pohjanoteeraukset, juurikin ne huoneet, missä niitä pahuksen valoja eniten tarttis! Tää työhuone ja vessa menettelee. Oon haaveillut olkkariin sellaista Ikean paperivarjostimella varustettua jalkalamppua. Lisäksi, mua ei yhtään haittais vaikka olkkariin tulis uus kattovalokin. Se vaan on yksinkertaisesti liian hämärä. Keittiöön ostettiin jo jokunen kuukausi sitten uus kattolamppu, mutta siellä on vieläkin liian hämärää...Kai niillä polttimoillakin siihen vois vaikuttaa, mutta en oo ihan varma ymmärtääkö Mikko aina ihan sitä mitä ajan takaa kun selitän minkälaista haluaisin :D Vaikka se onkin varmaan se, parhaiten mun outoja, epämääräisiä selostuksiani tajuaakin.  Tällä hetkellä olkkari kuitenkin olis se mun makuun kiireellisin hoidettava.



Huomaan tän kirjoituksen olevan nyt jotain tajunnan virtaa vaan, en ajattele edes mitä kirjoitan. Tulee mitä alitajunta nyt sattuu sylkeen ulos. Ehkä mä lähden tästä haahuileen piskien kanssa ulos ja fiilisteleen tota ihanaa keliä. Kovin pitkää lenkkiä ei voi kävellä, kun noista on tuntunu tulevan pikkuisia vilukissoja. Kumpaakaan ei kiinnosta kävellä pitkiä lenkkejä tai nuuskia hajuja, kauhee kiskominen kotio vaan. En tiedä onko joku perhoskoirien tyyppivika, kun täällä meidän lähellä asuu eräs toinenkin herponen, ja juuri kattelin  ikkunasta kun sekin pisti pakin päälle kesken lenkin :D


Laitetaas loppuun muutama biisi, mitä tulee kuunneltua nyt paljon, viimeisen oonkin linkannu joskus aiemminkin. Näissä vaan on jotain tosi kaunista: 



lauantai 18. tammikuuta 2014

Kuulumisia viime ajoilta

Nyt paluu normi uomille. Viime aikoina energia on mennyt videoiden tekoon, eikä näin ollen normaali kuulumisia ole vaihdettu, mutta nyt on sen aika taas. Eli, aletaas käymään tapahtumia läpi:

Tässä on ehtinyt tapahtuun vaikka mitä. Viime viikolta voisi mainita mm. torstai päivästä: Aamulla aikaisin lähdin kummityttöni vahdiksi, pariksi tunniksi. Sieltä suuntasin suoraan Tampereen juna-asemalle  ja otin suunnaksi Turun. Edellisenä päivänä (Keskiviikkona) eräs keikkatuttuni pyysi minut mukaansa the Voice of Finlandin kuvauksiin, katsomoon. Junassa matkustaminen oli taas pitkästä aikaa mielenkiintoinen kokemus, mutta ihanan nopeesti tuo matka meni, ristikoiden seurassa :D Turusta kotiuduin vasta lähempänä  puolta yötä, eli pitkä päivä kertyi, mutta tosi mukava sellainen! 



Kauheen kivoja olevinaan nää uunikuvat, kun niitä jatkuvasti tunnun harrastavan :D

Viime viikonloppuna tehtiin sika hyvää pizzaa, tapamme mukaan aivan övereillä täytteillä: Jauheliha, pekoni, pepperoni, sipuli, valkosipuli, jalapeno sekä tottakai tuplajuustolla. Voi nami. Ja hei, tällä kerralla pohja onnistu, eikä reunatkaa palanut. Sen verran pakko todeta, että 1/4 pellillistä pizzaa kerta-annoksena on aika reilu setti. Silti oli pakko tehdä jälkkäriksi chili-suklaapirtelöä. Sain joululahjaksi suklaareseptikirjan, ja sieltä löytyi juurikin tuo pirtelö. 



Samainen kirja pääsi tämän viikon maanantaina oikeuksiinsa, kun pikkuserkkuni Petra tuli avokkinsa ja koiriensa kera meillä käymään. Tällä kertaa tein chili-brownieita. Tai mun piti tehdä. Lopputulos oli jotain todella epämääräistä, kuivaa mössöä. Ei ollut oikeanlaista vuokaa ja paistoin sitä ilmeisesti siis liian kauan uunissa :D Brownie levy ei pysynyt edes kasassa, vaan mureni tuhansiin osiin :D Tää taitaa olla jo jonkin asteinen läppä, että nää kyseiset henkilöt saa meillä vaan epäonnistuneita tuotoksia. Näin oli meinaan myös edellis kerralla, silloin vain oli epämääräistä juustokakkua tarjolla :D

Miki, Make & Vera







Muuten tää viikko sujuikin videoita vääntäessä, töitä hakiessa (Ja pääsinpähän jopa yhteen työhaastatteluunkin!) Sekä Supernaturalin 4. kautta katsoessa. Sain siis vihdoinkin haalittua seuraavia kausia. Nyt löytyy kaudet 6. asti :) Ihkua.



Eilinen ilta sujui lapsuuden ystävien A:n, A:n, A:n ja E:n kanssa ;) Tai oikeastaa yhden A:n kanssa vietin aikaa jo päivällä. Tää on meidän tarhapöllöporukka :) Taas on pakko hehkuttaa, kuinka hienoa on, että näin monen vuoden jälkeenkin ollaan vielä tekemisissä! Eli, tarinamme tosiaan on alkanut jo päiväkodin alkuvuosina.  Kävimme syömässä ravintola Zarillossa ja sen jälkeen menimme istumaan, yhteen suureen lemppariini, Chambagne Bar Santé:n. Yö myöhään ei oltu liikenteessä, kaikilla verotti arkipäivän touhut voimia :) Kuitenkin aivan ihana oli nähdä näitä ihmisiä taas. Aivan liian harvoin tulee nähtyä yksittäin näitä likkoja, saati sitten porukalla! 

Runosuoni ei oikein tällä hetkellä pulputa kiivaimmillaan, joten taidan lopettaa kirjoittelun ajoissa, ettei mene liian pitkäveteiseksi :) Nähdään taas!




tiistai 14. tammikuuta 2014

Vastaukset osa 2


Noniin, siinä oli ensimmäisen erän videopostaukset! Mulla oli jatkuvasti jotain teknisiä ongelmia kameran kanssa, se ei millään olis ollut näissä yhteistyökykyinen! Milloin muistikortti meni kesken täyteen, milloin loppui akku ja milloin toi vehje oli päättänyt vaan lopettaa kuvaamisen, syystä tai toisesta, kesken kaiken. Tuo mystinen, videon kesken kaiken stoppaaminen tapahtui myös tässä videossa. Mun kaikki loppu lätinät ei siis tulleet videolle, vaan katkesivat kesken lauseen. Ajattelin, että hitto, voin mä sen kirjoittaakin, mitä olin sanomassa: 

Eli, jos haluatte, että lätisen vielä joskus videolle jotain, laittakaa toiveita tulemaan, joita voi pistää myös aivan normaali postauksiin liittyenkin. En kokonaan tule siirtymään videobloggauksen ihmeelliseen maailmaan, vaan tulen jatkamaan myös tätä normaalia bloggaamistakin. Toiveita, parannus ehdotuksia, risuja ja ruusuja, pistäkää tulemaan vaan. Kaiken mieluiten ottaisin palautteet vastaan, tuonne "Toiveet/Yhteydenotto" sivulle, mutta ei se vaarallista ole jos perus postauksiinkin pistätte niitä :) Tuolta em. sivulta ne vain tulee varmimmin huomattua. Lisäksi aina yhtä helppo sähköpostikin toimii, joten sinne kanssa voitte pistää, osoite löytyy myös tuolta "Toiveet/Yhteydenotto" sivulta. 

Ei mulla sitten tähän väliin sen kummempia höpinöitä olekkaan...Olette yksinkertaisesti mahtavia lukijoita, KIITOS  <3 Palataan asiaan pian! :)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Yksi pyyntö


Heipodei! Punnitsin tässä hetken, että katsonko (YLLÄTTÄEN) jakson supernaturalia, vai teenkö postauksen. (Peruslätinöiden jälkeen, mulla on teille lopussa asiaa, joten luettehan sinne asti, jookos? :)) No, päädyin tietokoneen ääreen siis. Oikeastaan mun pitäis varmaan olla purkamassa kuusta. Piti tehdä se jo eilen, ja päädyin kuitenkin itselleni vakuuttelemaan, että teen sen tänään. Näyttää tosi lupaavalta tämänkin päivän kuusen purku. Puolustaakseni itseäni ja koneella oloani: On mulla yks sähköpostikin mitä vartoon, kuin kuuta nousevaa :D Seli seli.



No, siirrytäänpä sitten niihin peruslätinöihin. Eli, mihinkäs me taas jäätiinkään viime kerralla...? Viime sunnuntaina lapsuudenystäväni Venla tuli miehensä kanssa käymään meillä, piiiiiiitkästä aikaa. Edellisen kerran nähtiinkin meidän häissä, ja kuten todettiin, ei sitä voi sellaiseksi näkemiseksi laskea, kun oli kaikkea härdelliä ympärillä.

Piirakka.

Lisää piirakkaa.

No, vielä vähän lisää piirakkaa.


Sain jälleen kerran hyvän syy leipoa ja päätin tehdä tuttuakin tutumman ananas-rahkapiirakan (Ohje löytyy Pimeään piristystä postauksesta.). Lähes poikkeuksetta, itse leivotut tuotokset tympivät jo ensimmäisen syöntikerran jälkeen, mutta tämä...Voi nam! En taida kyllästyä tähän ikinä. Ja toinen samanlainen kiusa taitaa olla toi perus mutakakku...:D



Pelailtiin siinä lautapelejä ja höpöteltiin. Juuri tuommosta meikäläisen mieleistä yhdessä oloa :) Ihan kaikessa rauhassa oltiin ja sai vaihtaa kuulumiset sekä tottakai nauraa hölmöille jutuille mm. peleissä. Ja hei, koitettiin aivopestä tätäkin pariskuntaa iskelmämusiikin pariin, milläpä muullakaan kuin Anneli Mattilan levyllä, heh. En tiedä tosin, kuinka hyvin onnistuttiin :D Joka tapauksessa, oli aivan ihana nähdä <3



Viimeistä kuvaa tämän joulukauden tyylistä, äärettömän laadukkaalla kuvalla vieläpä. Koitin houkutella Mikiä pois kuvasta, mutta Herra Jäärä päätti, että hän pysyy kuvassa ja piste. No, eihän siinä sitten auta muuta kuin ite taipua ;)

Sitten kun yritetään vartavasten  Herra Jäärää kuvata, niin tottakai se sitten kääntää  lanttunsa muualle.


Mä meinasin jo lopetella tuohon edelliseen kuvaan tän postauksen, kunnes muistin, että mulla oli ihan asiaakin teille! :D Eli, nyt mä vähän rohkaistun etenemään bloggaamisessa. Haluaisin kovasti tehdä videopostauksen jossa kälkätän jotain tosi tarpeellista. Aluksi ajattelinkin, että pistetään kamera vaan kuvaamaan ja sitten mölistään, mutta eihän siitä tulis mitään, jäätyilisin ja repeilisin itekseni täällä, tulis tosi hyvää materiaalia siis :D
Sitten keksin muista blogeista idean: Vastaus video. Eli, te saatte kysyä meikäläiseltä mitä tahansa (Hyvän maun rajoissa, tottakai!) ja vastailen kysymyksiin videolla. Esim. Lempiruoka, milloin innostuin lavatansseista tai jotain muuta! Saa olla kuinka turhaa ja hassua tahansa :D Vastaus aikaa olis sen verran, kun fiksu määrä kommentteja kertyy, tulis nyt ees pari! Ja jokainen voi useammankin kysymyksen esittää, jos tulee mieleen.

Täällä kamalan moni ei kommentoi kirjallisia kommentteja lainkaan, mutta toivon, että rohkaistuisitte kirjoittamaan, ja esittäisitte kysymykset tähän postaukseen. Kysymyksiä voi pistää myös anonyymina tai sähkärillä oonjuurillain(at)gmail.com. Pliis, lähtekää mukaan tähän! Jos pyydän oikein nätisti :) Ettei tarvitse tuntea itseään ihan mäntiksi, kun tämmösiä höpöjä horisee :D Olisi tosi hauska tehdä tää, mutta se ei onnistu ilman teitä. Pelastakaa tää työtön pöllö tylsyydeltä :D

lauantai 4. tammikuuta 2014

Höntsyntöntsyn

Hei, terkut Höntsy-Hamtarolta! (Sekä taju kankaalla olevalta Makelta.) Näin meillä arkee vietetään :)

Hello! Mites rullailee? Täällä ainakin ihan kivasti, mitä nyt oli otsikon keksimis ongelmia :D Tässä juuri samalla kattellaan eilistä Voice of Finlandia nauhalta (Ootteko muuten ajatellut, että periaatteessa enää ei voi sanoa tallennusta "nauhottamiseksi"? :D). Ei ole aiemmin tullut seuraamalla seurattua ko. ohjelmaa, mutta sattuneesta syystä tänä vuonna on "pakko" katsoa ;) Nyt alkaa telkkarista tulla kamalasti kaikkea katsottavaa: VoF, uudet poliisit, putous ja tottakai salkkarit, eli poikkeuksellisen paljon on tiedossa tv:n ääressä istumista, ainakin näin alkuvuodesta. Tosi hyvä alku vuodelle ;)




Eilen päästiin pitkästä aikaa tien päälle, eli Anne Mattilan keikka oli tiedossa. Päästiin taas yhdelle kivoimmista lavoista: Häijään Tanssikrouviin. Oli ihan virkistävää olla taas liikenteessä. Tuttuja naamoja oli saapunu paikalle todella paljon ja muutenkin paikka oli aivan ääriään myöten täynnä. 







Ohjelmistoa oli uusittu hieman viime kerrasta, ja saatiin kuulla kaikkia kivoja, vanhoja tuttuja biisiejä. Yksi mainitsemisen arvoinen on mm. Kutsuvasti rummut soivat. Tykkään tuosta kappaleesta kamalan paljon. Oon ehkäpä kerran kuullut sen Annen keikalla aiemmin, tällöin kävin ko. biisiä toivomassa Annelta. Tälläkin kerralla taisi olla toive kyseessä, mikäli ymmärsin oikein :) Anne muisti lämpimästi "vanhaa avioparia" Syttynyt olikin jo rakkautemme- kappaleella ja taas kerran poskilihaksia kiristeli kun hymyilytti niin kamalasti :D No, eipä siinä, Annea itseäänkin tuntui hymyilyttävän, pikkasen enemmänkin, kun vähän väliä nauru tuli kiusaamaan kesken laulamisen ;) Ja se on ainakin meidän mielestä ihan kiva juttu, ei sitä esiintymistä tarviikkaan niin haudanvakavasti ottaa. Lähdettiin tasan 00.00 ajamaan kotio päin ja jopa puoli kahdelta päästiin unille. Aamulla vaan oli pikkuisen pöpperöinen olo, kun herättiin ajoissa kaupoille, ennen pahimpia ruuhkia :D Mun kropalle siis hitusen liian lyhyet yöunet jälleen kerran takana. Pikkusen potuttaa kun pienikin unien lyhentyminen vaikuttaa niin kamalasti. Mikko ajattelee mua aina lämmöllä niinä aamuina :D

Kohta lähdetään kaupunkiin meikäläisen isoveikan luokse istumaan iltaa ja huomenissa tulee lapsuudenystävä miehensä kanssa kylään! Jätte kiva! Tähän loppuun vielä jokuset elukka-aiheiset kuvat :)

Päivystäjät.






Miten niin tykkää elukoista??
Hassu-Hellu ja räksyttävät vahtipiskit.