sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Hemmetin kellojen kääntö!

Nii just! Kuka kiusankappale tälläisen asian, kuin kellojen kääntö kesä- ja talviaikoihin on keksinyt! Murr! Ei tarvittis ollenkaan tämmössiä, aika sais kokoajan pysyä samana (varsinkin kun koko käsite on ihmisten oma keksintö), onhan niin kautta aikain ennenkin ollut, kunnes se joku järjen jättiläinen tämänkin keksi. Täällä on tämmöinen yksi kiukkuinen ja aivan tuhottoman uninen mörökölli, että terve vaan kaikille :D

 No, mitäpäs meitin rauhaan muuten? Virpojia meillä kävi tänään jopa yksi kappale, tosin, sitäkin mieluisampi trulli, nimittäin kummityttömme S :) Varmuudella tosin ei voi sanoa, etteikö ovemme takana olisi muita käynyt, sillä lähdettiin kahdentoista aikoihin pelaamaan sulkkista, jonka parissa kului hujahtamalla pari tuntia (Niin, käytiin tosiaan vasta kolmannen kerran tällä viikolla sitä lajia harrastamassa :D ) Saatiinpahan kuitenkin yksi vitsa meillekkin! :) 

Yllättäen kuvaan on tunkenut myös piski mukaan, ja vielä yllättävämpää, että kyseeessä on Make ;) 

Tänään käytiin myös tädilläni, kakkoskodissani, ja sieltä mukaani tarttui tämmöinen kiva tuominen:

Tavattoman sievät perhoskorvikset! :) (Ja hiukan salamalla murjottu kuva, pahoitteluni...)

Eilen ystäväpariskuntamme tuli meille viettämään iltaa, ja kas kummaa, ilta hurahti sukkelaan tortilloita syödessä sekä lautapelien parissa! On noi lautikset kyllä vaan huikee keksintö! En kyllästy niihin varmaankaan koskaan! :D



Perjantaina mulla kävi pikkuisen hassusti, nimittäin aamulla herätessäni, havahduin siihen, että hampaat eivät oikein istuneet suussa oikein, enkä saanut suutani kunnolla auki! Hampaiden pesu oli yhtä tuskaa, kun sattui niin helvatusti, kun yritti avata suutaan sen verran, että saisi harjan tungettua sisään. Syömisestä ei juuri koko päivänä tullut mitään, ruokkiksenkin korvasin kaakaolla, koska kipu oli aika huikaseva, eikä purenta toiminut normaalisti. Puhuminenkin tökki, ja kassatyöskentely oli yhtä juhlaa, kun puheen tuotto tökki. Lopulta nöyrryin ja soitin lekuriin, ja onnekseni sainkin ajan samalle iltapäivälle vielä. Leukani nähtävästi oli siis osittain mennyt sijoiltaan, ja sain vahvat kipulääkkeet, ja käskyn hakeutua ensi viikolla uudelleen lekurille, jos leuat eivät palaudu normaaliksi tai kipu muuten pahenee. 

Lauantaina herätessäni, oli purenta taas normaali ja leukaan ei sattunut enää niin paljoa  (Mitähän mää öisin unissani mahdankaan tuhertaa...?) , kuin perjantaina, mutta kyllä sen vaan edelleen huomaa, että jotain mätää sielä on ollut. Vielä ei oikein uskalla ihan haukotellakkaan normaalisti :D Ja heti tuon sanan kirjoitettuani, suustani purkautui haukotus, heh :D

Torstaina kävimme moikkaamassa ensimmäistä kertaa maaliskuun kummityttöämme. Tämän neitokaisen ristiäiset ovat Huhtikuun lopulla, joten siihen asti puhuttakoon hänestä maaliskuun tyttönä :) 



Aluksi tämä neiti veteli hyvän aikaa hirsiä, ja lopulta hän sitten havahtui aterioimaan ja nähtiin vilahdukset jopa hänen sinisistä simmuistaankin :D Hän on pikkuserkkuni P:n esikoinen, ja pikkuserkkuni kysyessä tytöltä, että menisikös hän kummitädin syliin (Tässä vaiheessa meikä oli jo räpylät ojossa, että tänne se tyttö ;) ), niin neiti pistikin käsivartensa yhtäkkiä ristiin, aivan kuin sanoen jyrkästi EI :D Se oli suhteellisen koominen tilanne, vaikkei se varmastikaan yhtä hauskalta kuulosta näin kirjoitettuna :D 

Mulla on tässä tulossa ainakin neljä kakkua nyt huhtikuun aikana, ja oon tosi iloinen, kun suunnitelmat ovat aika pitkälti jo hyvällä mallilla. Ensimmäinen kakku onkin menosssa nyt viikon päästä sunnuntaina, jolloin on helmikuun kummityttömme nimiäiset :) Siispä, katsotaanpa joskos seuraavassa postauksessa olisikin siis kakkujuttuja! Ellen sitten kesken viikon saa jotain inspiraatiokohtausta, ja innostu raapustelemaan tänne jotakin liibalaabaa ennen viikonloppua :) JA mahtista, ensi viikko on vajaa viikko! Hurraa! Tiedossa neljän päivän vapaat, jeejee! :)

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kevättä rinnassa

Vaikka tossa pienimuotoinen takatalvi viilenneine keleineen ja lumirippusineen iskikin, on se kevät kuitenkin jo aika kivalla mallilla. Ihana töissäkin päivisin on ollut katsella, kun ikkunoiden takana, pilvien lomasta pilkottaa kirkkaan sininen taivas. Ja voi sitä sirkutuksen määrää, mikä on jo alkanut kuulua, varsinkin aamuisin. Ei se ehkä vielä kovimmillaan ole, mutta muutos parin kuukauden takaiseen on huikee! Omalla pessimistisellä tavallani luonnollisesti tuskailen, että kohta se kesäkin on sitten hurahtanut ohi. Sarjassamme torstai päivien kriisi: Silloin rupeen aina jo miettimään toiveikkaana, että huomenna on jo perjantai. Viikon paras päivä, kun koko viikonloppu on vielä edessä, mutta silloin iskee myös se ahaa- elämys, että hitto, kun perjantai-iltapäivään päästään, niin viikonloppu on samantien jo käytännössä hurahtanut ohi. Huoh, pessimisti ei ikinä pety, vai mitenkäs se menikään..? Oon kyllä kovasti yrittänyt tästä tavasta päästä eroon, ja parannusta entiseen on jo huomattavasti havaittavissa, mutta silti se aina kummittelee :D Vaikka pääosin itseäni kovin positiivisena ihmisenä pidänkin :D




Oon viime aikoina siirtynyt jo ajatuksissani ensi syksyyn, ja haaveillut, että tekisi mieli aloittaa jokin uusi harrastus taas. Semmoinen, jossa voisi edetä jotenki. Semmoinen, missä olisi jokin tietty määränpää. Kuntotanssi ja sulkkis on tosi kivoja juttuja, mutta niissä ei varsinaisesti semmoista grande finalea ole. Aikanaan kun olin show- ja breaktanssissa, oli aina tosi kiva harjoitella lukukauden ajan  joulu- ja kevätesityksiä varten, niissä oli se juttu, tiettekös? Samaten kouluaikana oli aina kiva vartoilla joulu- ja kevätjuhlaa, discoja yms. häppeninkejä, koska meidän musiikkiryhmä aina esitti siellä jotakin, ja meitsi toki oli mikin varressa heilumassa, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Harvoin mitkään esitykset ihan putkeen meni, mutta se harjoittelu ja valmistautuminen oli sika kivaa. Muistuu ihan mieleen eräskin kouludisco, jossa esiinnyttiin, ja mun piti aloittaa Poets of the fallin Lift- kappale, ja kun aloitin kovan jännityksen keskellä kiekumaan, rupes koko discon väki huutamaan, että laula kovempaa, mitään ei kuulu (sekä kaikkea muuta pientä kivaa ;) ) ja silloin kyllä meinasi pienellä kasiluokkalaisella päästä löysät housuun, mutta silti aina uudelleen ja uudelleen piti esityksiin hakeutua :D Koska kivaa. Joku päämäärään tähtäävä musiikki- tai tanssiharrastus ois kuitenkin tosi jees. Muttaaaaa, tosi aikuismaisesti jännäilen yksin uuden harrastuksen aloittamista.

Tosta Lift kappaleesta vielä: "Levytettiin" meidän ryhmän kesken pari biisiä, juurikin tämä Lift sekä I will stay, ja kun tuossa joku aika takaperin löysin tän huikeen levyn, niin oli se kyllä aika järkkyä kuultavaa... :D

Joku kielikurssikin ois kauheen kiva, muu siis kuin englanti. Espanja tai Venäjä... TAI Japani! Venäjästä ois sentään alkeiden alkeet jotenkuten hallussa. Se ois hienoo osata noita em. kieliä. Tiedän tosin sen, että mun pääni ei vaan ole tarkoitettu kielten opiskeluun saati sitten niiden puhumiseen. Varsinkin, kun mun kärsivällisyyteni on tunnetusti niin helvatun pitkä, että sillä harvoin pääsee maaliin asti. Ja taas, tarvisin jonkun kaverin itelleni sinne, ja Mikkoa on turha yrittää semmosiin ruinuta mukaan :D Toisaalta semmoinen kotona itseopiskeltava aineisto vois olla helppo väylä äsken mainitsemani syyn vuoksi, mutta itseni tuntien tiedän, että pari kertaa jaksaisin hommiin perehtyä, ja sitten ne jäis. Vaikeeta on! :D


Tämmöisen pohdintahetken lopuksi on hyvä pistää kuvat viime perjantailta: Mikon synttärikahveilta. Tein Kinuskikissan ohjeen mukaisesti Mississippi mudcaken, täytekakku jäi tällä kertaa väliin. Se onnistu aika kivasti, se ei heti samana päivänä ollut parhaimmillaan, mutta seuraavana päivänä ja siitä eteenpäin se oli erittäin herkullista. Samaten leipasin banaanimaustekakun, joka oli kuivakakuksikin äärimmäisen kuivaa. Maku ihan ok, mutta parempaakin on syöty. Kinkku-juustocroisantit oli ihan suoraa Lidlistä, itseostettuja ;) Mutta hei, palaillaan taas astialle, kivaa loppuviikkoa teille kaikille! :) <3

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Vihdoinkin!



Eilen oli pitkästä aikaa taas SE päivä, nimittäin keikkapäivä (Ilta, yö vai mikä se nyt paremmin olisi...)! Anne Mattila & Deja vu saapuivat Tampereelle nightclub Tähteen ja sinnehän toki tiemme kävi. Saavuttiin paikalle joskus yhdentoista jälkeen, ehkä jopa lähempänä puolta kahtatoista. Oltiin ennen keikkaa perinteisesti liikenteessä velipojan ja tämän naisystävän kanssa, joten järkkäri jäi kotiin päivystämään, ja ainoat kuvat illalta on kännykän tuotosta. Paikalla oli runsaasti tuttuja keikkakavereita, sekä tyttöjen äiti Tarja, ja pikkuveli Arttu. Oli todella hauska nähdä teitä kaikkia, törmäillään pian taas!

Edellinen keikka olikin pieni konsertti Annen kahvilassa, Itsenäisyyspäivän aattona. Siitäkin on jo kolmisen kuukautta, huhhuh! Annella on vaihtunut orkesteri sitten viime näkemän, aiemmin taustalla oli Mistral, nykyisin jo aiemmin mainitsemani Deja vu. Rumpali ja kitaristi olivat edelleen ne tutut ja turvalliset Kille ja Farmari, sekä eilen koskettimissa oli vielä poikkeuksellisesti Räyski. Bassoon on saapunut Killen veli, joka on soittanut aiemmin myös Annelin aikaisemmassa VIP-orkesterissa (Tainnut olla myös Anniinallakin taustalla, jos ihan tarkkoja ollaan :) ) . Lisäksi jengiin mukaan oli päässyt miksaaja, joka kulkee osalla keikoista mukana. Jäämme vielä mielenkiinnolla odottamaan, kuka koskettimiin lopulta sitten tuleekaan. Loistavasti homma kuitenkin hoitui. Hienosti hoitui myös kaksi uutta kappaletta ohjelmistossa, jotka tulevat olemaan Annen ensi syksynä ilmestyvällä levyllä. Matkalaukku sekä Kuivaa koivua, joka myös tulee ilmestymään sinkkuna radiosoittoon parin viikon päästä.


Matkalaukku kappaleesta välittyi eräänlainen todella hyvä energia, jota en nyt osaa tarkemmin valitettavasti kuvailla, se vaan tulee joskus lauluista, jotka toimivat erityisen hyvin. Melodiakin oli todella kaunis. Kuivaa koivua on kappale, jonka sanoja kannattaa kaikkien pitkässä parisuhteessa olevien funtsia. Vaikka pitkä suhde saattaa aikaa myötä muuttua "laimeampaan" suuntaan, ei se ruoho aidan toisella puolella ole sen vehreämpää. Kannattaa miettiä, painaako vaakakupissa enemmän se hetken räiskyvä huuma vaiko sitten se tuttu ja turvallinen arki, jossa välillä on alamäkiä, mutta myös niitä ihania ylämäkiä ja paljon kullanarvoisia muistoja.



Ilta oli taattua Anne laatua, ja ennen lähtöä käytiin vielä vaihtamassa sanaa Annen kanssa, jonka jälkeen poistuttiin hyvillä mielin kortin ja halauksien kera.  Seuraava keikka olisikin sitten ensi kuussa Tanssikrouvissa :)

Sitten loppuun vielä pakolliset vaatekuvat eiliseltä:



Kävin eilen päivällä myös vähän shoppailemassa Ideaparkissa, ja mukaan lähti mm. kuvissa näkyvä hamonen :) Oli kyllä aika kiva löyty H&M:ltä.

Tänään käytiin tätini miehen, "uusioiskäni" synttäreitä juhlistamassa, ja paikalla oli myös kummiötökkämme, jonka kanssa oltiin sitten sattumalta ihan samisvärisinä:


Oranssi on hyvä väri ;) Btw, toi mun oranssi riepunikin on eiliseltä Ideaparkin reissulta, H&M:ltä myöskin. Visioitiin pikkuneidin nimiäiskakkua, ja homma on enää toteuttamista vaille redi. Eli, kakkujuttuja tulossa siis lähiaikoina!

Mutta, tää akka poistuu nyt suihkuun, käytiin pelaamassa puoltoista tuntia sulkkista ystäväpariskunnan kanssa. Viimeinen puolituntia meni multa ja Mikolta (Erityisesti tosin meitsiltä) vähän penkin alle, kauheet nauruhepulit ja sähläämiset. Nauroin vaan vettä silmistä vuotaen aivan kaikelle, enkä osunu koko palloon enää lainkaan. Noh, sellaista se aina välillä on, syntymähumala, ei siinä auta mikään :D

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Böö!

Hellurei! Taas kerran viikko on kipittänyt jo sunnuntaihin, nouu! Justhan tää viikonloppukin vasta alkoi...

Että näin meillä :D 


Mainittakkoon heti alkuunsa, tärkeänä uutisena, että tämä kauan odotettu, toinen pieni kummityttömme saapui eilen maailmaan! :) En malta oottaa, että pääsee näkemään pikkusen ensimmäistä kertaa ihan "livenä". Tää on kyllä nyt semmoinen tulevaisuuden toivoa täynnä oleva kevät, ei voi muuta sanoa. Yleensä kevät on mulle tosi huonoa aikaa, joten on äärettömän tervetullutta tämmöinen vaihtelu :)

Ulkonakin on nyt niin unelma keli, että mieli on kaikin puolin hyvä just nyt (Ellei tota maanantain hiljaa lähemmäksi hiipivää olemusta lasketa). Oli aika siistiä, kun pärjäsi pelkällä villatakilla ulkona, kun käytiin poikkeamassa Mikon vanhempien luona. Ulkotakki sai jäädä venaileen naulakkoon seuraavaa käyttökertaansa, joka todennäköisesti on ikävä kyllä heti huomenna aamulla, töihin mennessä :D

Eilen oli muutenkin kaikinpuolin juhlava päivä, sillä:

- Käytiin päivällä kummipoikani 5 v. synttäreillä. Saapuessamme kummipoikani kotipihaan, huomasin, että meillä oli salamatkustaja kyydissä, nimittäin Audimörkö! Hui!





- Oli meidän Tauno paapparaisen 4 v. synttärit. Saa olla todella ylpeä meidän gerbiilivanhuksesta, se on jo hyvä ikä tommoselle pikku hiirulaiselle <3 Vaikkei se vielä ennätys olekaan, saa silti olla todella tyytyväinen ja iloinen, kun Tauskimaus jaksaa vielä terraariossaan touhuilla :)



Eilen illalla piipahdettiin Tampereelle  (yllättäen)  haukkaamaan evästä. Mentiin tuttuun tapaan isoveljeni ja tämän naisystävän kanssa syömään, ja eilen oli vuorossa Intilainen ravintola, Nanda Devi. Intialaisessa ravintolassa ei ole usein tullut käytyä, yhden ainoan kerran, ja sekin oli jokunen vuosi sitten ollessamme Skotlannissa, Edinburghissa. Itse tilasin itselleni Kashmeeri Tikka nimisen annoksen, joka oli siis tandorikanaa, jogurtissa, juustossa ja tandorimausteissa marinoitua kanaa kermaisessa kastikkeessa. Oheen tuli luonnollisesti riisiä, sekä kaveriksi tilattiin vielä Lasuun Naan, eli valkosipulilla maustettua naan- leipää. Ruoka oli todella hyvää, vaikkakin tyystin erilaista, kuin mitä normaalisti on tottunut syömään. Ainoa asia, mikä hommassa tökki, oli runsas korianterin käyttö. Korianteri ei todellakaan lukeudu meikäläisen lemppari yrtteihin, joten siitä piikkiriikkinen miinus, mutta toisaalta, se kuuluu tämän tyyppiseen ruokaan.




Tilasin oman annokseni keskivahvana, mutta meikäläisen suuhun se oli yhtäkuin mieto, että ensi kerralla, Intialaiseen poiketessa, täytynee ottaa sitten se tulinen vaihtoehto. Voin kertoa, että sen reissun jälkeen olin aivan varma, että mahani ratkeaa liitoksistaan...En muista, koska olisin itseni niin täyteen mätännyt. Sama ongelma oli myös seurueemme muilla jäsenillä, eikä jälkiruoka tullut kysymykseenkään :D Etäisesti ollut tämänkin päivää semmoine olo, että syöminen ei tunnu ihan välttämättömältä hommalta :D No, välillä näinkin päin!



Semmoisilla kuulumisilla mennään seuraavaan viikkoon, meitsi rupee nyt väsäileen Ifolor kuvakirjoja! Tack och adjöööö!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Tunteita ja tuoksuja


Ähää! Yllätinkö yhtään?! Nyt ei mennytkään viikonlopulle saakka seuraava postaus, vaan päätin repästä keskellä viikkoa! Tunti aikaa lähtee kuntotanssiin, mutta ehkä mää ehdin tän raapustella ja kuvat fiksailla ;) Nyt oli kuitenkin turhaakin turhempi, mutta itselle poltteleva aihe kyseessä, nimittäin: Hajuvedet. Again. Mutta kun ne on NIIN kivoja. Sen kivuuden lisäksi sain tänään postikallelta tuomisia: Nordicfeelista tilaamani hajuvesi saapui! (JA saahan noista puteleista aika nättejä kuviakin aikaiseks!)



Kyseessähän on tottakai Escadan tämän vuoden kausituoksu "Turquoise Summer". Ah, tässä viehättää jo ulkoisesti kaikki: Lempimerkkini, perhosia, päävärinä yksi lempiväreistäni... Ja tuotekuvauksessa oleva maininta "Vanilja". Aamen. Joskaan vanilja ei ole se pääasia, eikä suuresti erottuva elementti tässä tuoksussa. Kaikin puolin täydellinen hajuvesi kuitenkin. Kävin Stockmannilla etukäteen tätä nuuskuttelemassa ihan livenä, rakastuin ja pitkän aikaa jupisin, että tämä pitää hankkia, ja viime viikolla sitten pistin tämän tilaukseen. Taattua, makeaa Escada tyyliä!

Aivan mahtavaa! Kuten eräs hahmo, eräässä tv- ohjelmassa usein hoki ;) Oon pitkänlinjan Escada käyttäjä, mikä on täällä jo aiemminkin käynyt ilmi. Kertauksen vuoksi: Mun varastoista löytyy kaksi muutakin Escadan kausituoksua: Pacific Paradise (Kausituoksu 2006) ja Rockin Rio (Kausituoksu 2005, mutta myöhemmin uudelleen myyntiin tullut). Ensimmäinen Escadani oli näyteputkilo vuoden 2004 kausituoksusta "Island Kiss", ollessani 13- vuotias. Sen jälkeen myöhemmin bongasin kaupasta tuon Pasific Paradisen, eli silloin vuonna 2006, ja pyysin isältäni, että hänen käydessä laivalla, hän toisi minulle kyseisen tuoksun tuliaiseksi, laivalta kun halvemmalla sitä sai. Noh, isukki ei sitten silloin osannut tuoda oikeata tuoksua, vaan toi vahingossa edellisen vuoden kausituoksun Rockin Rion. Tämä vahinko-ostos jäi kuitenkin siitä hetkestä asti vakiokäyttööni, eli ei yhtään hullumpi vahinko ollut kyseessä ja myöhemmin ostin sitten myös sen alunperin iskältä "tilaamani" tuoksun. Eli, kohta 10 vuotta on nämä tuoksut palvelleet.



Luonnollisesti, nykyään kaapissani olevat pullot eivät enää ole samat kuin silloin vajaat 10 vuotta sitten, vaan uusia on täytynyt hommata. Rockin Rioa saikin hankittua helpommin lisää, kun se tuli kauppoihin uudelleen myyntiin, mutta tuo Pasific Paradise aiheutti harmaita hiuksia, koska mun oli pakko saada sitä meidän häihin itselleni. Ensinnäkin siksi, että käytin sitä silloin, kun rupesimme Mikon kanssa seurustelemaan ja toisekseen, sen tuotekuvauksessa on mainittu "orkidea". Perhoskoirat -> Perhoset -> Hääteema -> Hääkukat -> Perhosorkideat. U know?  Heh, yksityiskohdat kunniaan ;) Tuskinpa kukaan muu tajusi edes orkideojen merkitystä meidän häissä :D Lopulta serkkuni tilasi sen mulle...Olikohan se nyt Amazonista vai mistä... Mutta vaikeamman kautta se oli kuitenkin tehtävä, mutta kun tarpeeksi uskoi hankkeeseen, se toteutui! :)

Säästösyistä päätin viime kesänä nämä tuoksut pistää vain kevät- ja kesätuoksuiksi. Talvella pääasiallisesti käytän näitä erilaisia vaniljatuoksuja:


Lisäksi hyllystä löytyy sekalainen seurakunta muitakin tuoksuja, joita on aina välillä piristävää käyttää, ettei turru näihin tiettyihin tuoksuihin. Jösses sentään mikä hajuvesipostaus tästä tulikin... :D

Laitetaan tähän loppuun nyt vielä ihan oikeetakin asiaa, piskiasiaa nääs. Kuten osa jo naamakirjasta varmasti lukikin, (ja kuten jo viime postauksessa mainostin) meidän jätkät kävi eläinlääkärissä maanantaina. Miki sai pelkästään rokotuksen, sekä krhm, sen berberin rauhasista tyhjennettiin tavarat pihalle, mutta Make sen sijaan joutuin kovempaan käsittelyyn: Rokotuksien lisäksi, sen purukalusto koluttiin läpi ja reppanalta napattiin kaksi etuhammasta veks.

Olin tosiaan huomannut, että toinen pois nypätyistä hampaista oli tummentunut ientä myöten ja soittelin heti eläinlääkärille ja varailin ajan. Lääkäri maanantaina totesikin sitten, että tummuneen hampaan viereinen hammas heiluu, joten kumpikin täytyi ottaa pois. Muuten Maken suu oli kuulemma hyvässä kunnossa, pikkuisen oli hammaskiveä, muttei mitenkään hälyttävästi. Nyt meidän kielihirviö sitten tunkee kielenpäänsä koko ajan tuosta rakosesta esille...Höpsön näköinen rehveli <3 Hyvä kuitenkin, että saatiin hoidettua suukku kuntoon, olisi vaan mielenkiintoista tietää mikä tuon hampaan mädäntymisen ja toisen heilumaan alkamisen aiheutti... Pikkukoirien jalostus? Tiedä häntä, pääasia kuitenkin, että nyt homma on ok :)




sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Uupu tästkä

Niin just, semmonen mää tällä hetkellä oon, mutta tavattoman ilonen :) Tää päivä meinaan vietettiin serkun lapsen kanssa Funparkissa, ja sinkoilin 4- vuotiaan pojan perässä joka paikkaan, ihan oman innostukseni johdosta toki siis ;)  Vaikkei meikäläisellä tämän enempää ikää olekkaan (Tänä vuonna 24 mittarissa, aaaapuva!), niin ei sitä silti ihan samalla tavalla enää jaksa remuta kun silloin alle 10 vuotiaana ;) Mutta vaikka virta just nyt onkin alhaisella tasolla, oli todella hauskaa! Kyllä sen kotimatkalla huomasi, että minijätkäkään ei enään niin puhelias ollut, kuin menomatkalla ja silmät lupsui väkisin, vaikka hän kovasti vakuuttelikin, ettei häntä väsytä ;)

Että siitä moinen otsikko tällä kertaa. Mulla meinaa iskee aina paniikki päälle kun koitan keksiä otsikkoa, niitä on niin hemmetin vaikee keksiä ;)

Tää viikko on rullaillut vanhaan totuttuun tapaan, töissä, maanantaina enkuntunti, tiistaina sulkkis, keskiviikkona kuntotanssi, torstaina isovanhempien moikkailua, perjantaina jouten oloa.... Melkein tuntuu turhalta edes jokakerta nämä samat kuulumiset tänne kirjoitella, juurikaan kun mitään uutta ja ihmeellistä ei ole tapahtunut :D

Eilen käytiin Mikon ja velipojan kanssa syömässä taas vaihteeksi Thai & Laosissa, ja vedin naamariini jälleen papaijasalaatin (kaverina riisiä ja neljä kanansiipeä ;) )

En voi suositella tätä annosta ihmisille, jotka eivät ole tottuneet tuliseen ruokaan, mutta jos chilinpopsijan vikaa on, niin sitten antaa mennä vaan! Maku on älyttömän herkullinen, tota lientä mikä salaatin mukana tulee, voisin juoda ihan tommosenaan vain, ellei se olisi niin pahuksen tulista ;)

Velipoika puolestaan vetäisi meikäläisen vakioannoksen, punainencurry kanaa. Tää on paljon miedompi annos jo, että tällä kyllä kärsii aloittaa, jos ei ihan  hirveesti tulista ruokaa ole syönyt. Yleensä kyllä meitsin veli on se sekopää, joka vetää kaikkein tulisimman mahdollisen setin huiviinsa, mutta eilen kävi näin :D Jälkkäriksi oli tokkiinsa pakko saada friteerattua banaania ja jäätelöä.


Ja eilisen pakolliset vaatekuvat oli siinä...

Tässä kovasti koittaa nyt ottaa ilon irti viikonlopun viimeisistä hetkistä, ja valmistautua henkisesti seuraavan viikon koitoksiin, huomenna on jätkillä eläinlääkärikeikka, ja sekin alkaa mua jo pahemman kerran jännittään... Miki nyt saa vain rokotuksen, mutta Maken purukalusto kolutaan läpi, ja reppana joudutaan rauhoittamaan toimenpiteen ajaksi, enkä tykkää yhtään, mutta pakko mikä pakko. Sen ylä-etuleego on tummentunut yhtäkkisesti, joten tottahan se täytyy hoitaa, ja samalla sitten eläinlääkäri käy suun muutenkin läpi.

 Vielä menee pari viikkoa, että pitkästä aikaa pääsee taas keikallekkin, nimittäin Annen keikalle Tampereelle, Tähteen. Huikeeta! Mutta, se on ikävä kyllä sitten vasta tosiaan 21.3.... Noo, hyvää kannattaa odottaa!

Hei, olis kauheen kiva, jos jaksaisitte heitellä jotakin ideoita tänne blogin aiheiksi! Oon juuttunut tähän yhteen kuoppaan kirjoitusten suhteen, enkä millään meinaa päästä ominavuin kipuamaan ylös sieltä :( Auttakaa naista hädässä, jookosta kookosta? :)

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Puuvillapallot

Olkkari kylpee kevätauringossa!
Heippa hanitsut! Täällä taas on tää yks akka kaivanut tietokoneen naftaliinista ja hyökännyt väsäämään uutta blogitekstiä! Tää on ollut tosissaan huisin kiva viikko. Työpäivät meni hujauksessa, maanantaina meille tuli uus-vanha perheenjäsen, torstaina käytiin ystäväpariskuntamme kanssa sulkkista pelaamassa läheisessä urheiluhallissa, jonka jälkeen sai herkutella thaikkuruoalla (papaijasalaatilla), perjantaina lähdin ystäväni luo suomen länsi-rannikolle, eilen tulin kotiin katsomaan Kingin finaalia ja tänään käytiin kokeileen boulderointia, minkä jälkeen saimme pienen hauvelivauvelin kyläilemään meille. Tässä näin niinkuin tiivistetysti :)





Tässä ois tää meidän uusi perheenjäsenemme! 08- Audi A4. Mun ja Mikon yhteinen, pitkäaikainen haave on nyt toteutunut. Aiemminhan meillä oli Toyota Avensis "the autona" (Itsellänihän on vielä toistaiseksi Yariskin.) Kivaa suhailla tällä vehkeellä, vaikkei tämä mikään huikean erikoinen olekaan, mutta Audi se kuitenkin on :)

Yllä oleva herkku on mun länsi-rannikon reissulta, käytiin eräässä paikallisessa pienessä kahvilassa ja siellä sain eteeni sitten tämmöisen ihanuuden. Oh, eikä tätä oltu pilattu millään hillolla, vaan oli ihan täyttä suklaata. Pohja oli mutaisa, muttei liian tahmea... Kaikin puolin täyden 10 herkku. Namskis! Muutenkin reissuni ystäväni luokse oli hyvin leppoisa, saunottiin, tehtiin ruokaa, katsottiin kauhuleffaa, tankattiin itseemme irttiksiä, käytiin pelaamassa bilistä...Ja löydettiin yhden kukkakaupan ikkunasta eräs asia, josta oon haaveillut jo hyvän aikaa! Nimittäin juuri oikean väriset cottonballs lightsit!


Nää vilahtikin jo ensimmäisessäkin kuvassa :)  Siis kattokaa nyt, eikö oo ihan sika söpöt pallurat! :) Oon megaonnellinen näistä!


Tehtiin tänään Mikon kanssa samaa ruokaa, kuin mitä teimme ystäväni kanssa perjantaina. Maailman helpoin ruoka valmistaa, pennepastaa, aurinkokuivattuatomaattia, valkosipulia (paljon!), vihreetä pestoa, kanaa ja parmesan juustoa. Pastat kypsäksi, kaikki sekaisin, paitsi juusto, jota ripotellaan annoksen päälle lopuksi. Lisäksi oli kurkku- romanesco- mozzarellasalaattia. Aika herkkua!

Seuraavaksi olisi vuorossa parit kuvat tämänpäiväisestä vieraastamme, Markusta:





Markku on Mikon serkun ja tämän avokin karvainen lapsukainen. Tämä miniherra hurmasi meidät kyllä terhakkuudellaan täysin, ja alkuarkailun jälkeen, meidän jätkätkin uskaltautuivat leikkimään tämän rohkean veitikan kanssa <3 Ja jos ne puuvillapallurat on mun mielestä söpöt, niin eihän mulla riitä sanavarastossa tälle otukselle sanaa kuvaamaan sen ihanuutta! <3


Ja laitetaan vielä tasapuolisuuden nimissä meidänkin jätkistä ihan omat kuvat, niin rakkaita kun ne ovat <3


Semmosset otuksiset <3 Elämä ilman eläimiä ois meikäläiselle aivan mitäänsanomatonta!

Pari sanaa vielä tähän loppuun tän viikon urheilukokeiluista, nimittäin sulkkiksesta ja boulderoinnista:

Sulkkis on todella jees, käsi vaan on tehnyt koko loppu viikon totaalista kuolemaa, eikä tahdo toimia normiin malliin, mutta pikku hiljaa parempaan päin menty :D Sen siittä saa, kun ei lämmittele tarpeeksi eikä lopuksi venyttele tms...Heh, oma moka, mutta, tässä vaiheessa kun homma rupee paranemaan, niin onkin hyvä päättää, että ensi tiistaina uudelleen mailoilla huitomaan, innostuttiin tosissaan sulkkiksesta! Jos vaikka meikäläinenkin sattuis pärjäämään tällä kertaa ;)

Mutta se boulderointi...........Niille jotka eivät tiedä termin merkitystä: Boulderointi on patjojen päällä, matalilla seinillä kiipeilyä, ilman köysiä. No, en tiedä oliko vika paikassa, lajissa vai meissä itessä, mutta tää touhu ei varsinaisesti mieltä lämmittänyt. Opastus oli ala-arvoista, paikka oli pieni kuin kärpäsen kakka, eikä kiipeilymahdollisuus ollut lainkaan sitä mitä odotti. Ei siellä ylettömän kauaa jaksanut olla, kun jo lähdettiin menemään, enemmän tai vähemmän turhautuneina. Odotukset oli meillä tosi korkealla, joten pettymys oli vielä isompi. Tiedä häntä, älkää nyt kukaan kuitenkaan peruko menoanne, jos olette haaveilleet tämän lajin kokeilusta, koska eihän sitä tosiaan tiedä, mikä se homman syvin ongelma oli. Itse vaan en voi suositella lämmöllä. Ja tää tämmönen avautuminen on aika harvinaista meikäläiselle.


Näin positiivisiin tunnelmiin on hyvä päättää tää teksti ;) Kyllä mulla täällä on oikeesti ihan hyvä buugi päällä (Okei no, sunnuntai-ilta, työviikko lähenee ja lähenee...), banaanilassi naaman edessä  joten eipä hirmusesti sitä harmitusta enää huomaa :D Kuitenkin toivon teille kaikille mukavaa ja turvallista alkavaa viikkoa <3 Ja haluan kiittää lukijoita ja kyselyyn vastanneita! <3

(Voi argh, aina mää pääkoppani sisällä haaveilen selkeämmistä postauksista, joissa olisi vain yksi tietty punainenlanka, eikä aihe hyppelisi sinne, tänne ja tonne, mutta niin se vaan taas kävi, että semmonen sekametelisoppa tästäkin tuli...Ei auta ei, koittakaa kestää! ;) )