sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Terse!

Sain taas suureksi kauhukseni huomata, että tälle kuulle tekstejä ei pahemmin ole päässyt kertymään!! Tää on vasta kolmas, ja helmikuuta on enää viikko jäljellä. Huooh :( Täytyy myöntää vaan, ettei aika riitä enää samalla tavalla kirjoitteluun ja materiaalin hankkimiseen, mutta toivon, että ette silti hylkää meikäläisiä! ;)

Pikakuulumisia teille rakkaat lukijat:

 Meille syntyi toissayönä pieni kummityttö! Suloinen pikku rääpäle, peikkotukkansa kanssa <3 Käytiin eilen puoliltapäivin heti moikkaamassa tytttöä, ja nyt on tottakai kovat arvuuttelut päällä, että mikä kaverin nimeksi tulee, saas nährä! Ja tottakai, meikäläinen heti rupesi suunnittelemaan pikkuisen nimiäiskakkua...Hmm, jotain supertyttömäistä ja söpöä...:) Ollaan siitä onnellisessa asemassa Mikon kanssa, että meille tulee kuukauden sisään syntymään toinenkin pikkuinen kummilapsi, joten nyt elellään todella mielenkiintoisia ja tulevaisuuden toivoa täynnä olevia aikoja! :) Saadaan olla ylpeitä kummivanhempia, mikä passaa erittäin mainiosti, sillä omat lapset eivät edelleenkään ole seuraavana to do- listalla ;)



Perjantaina päästiin juhlistamaan mun setäni musiikkipainotteisia vihkiäisiä. Ilta oli erittäin leppoisa ja hauska, ja saatiin syödäksemme herkullista kalasoppaa ja aivan äärettömän hyvää saaristolaisleipää! Onneksi bongasin leivän tekijänkin, että pääsin kiittelemään häntä ihan henkilökohtaisesti. En oo ikinä niin hyvää saaristolaisleipää missään syönyt! Oli todella kiva päästä tapaamaan taas sukulaisia, sekä päästä jorailemaan livebändin soittamien rokkibiisien tahdissa. Ja oli muuten hienoa nähdä ja kuulla setämiehen, vanhan kunnon rokkikukon laulavan ! ;) Kaikinpuolin ilta oli onnistunut, kiitos vihkiparille, että saatiin olla mukana juhlistamassa teidän tärkeää päiväänne ja lämpimät onnittelut vielä kertaalleen <3



Tässä olikin nyt tärkeimmät kuulumiset tältä erää :) Ensi viikonloppuna meikäläinen suuntaakin kohti länsirannikkoa ystäväni luokse kyläilemään! Kiitos sinulle siellä taas ruudun takana! <3 Muistattehan vastailla taas tuohon kyselyyn, blogin oikeassa laidassa! (Ja muistakaa klikata vielä "VOTE" painiketta sen jälkee, kun olette valinneet mieleisen vaihtoehtonne! )

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Hei sinä, ihanuus!

Eli, hei vaan juuri sinulle siellä, joka nyt lueskelet tätä. Tiesitkö, että oot melkosen huipputyyppi? Jos et tiennyt, niin nyt ainakin tiedät :) Mitä meitin rauhaan tänään? Toivottavasti kaikinpuolin hyvää, toivottavasti on ollut kiva viikonloppu, kiva ystävänpäivä, kiva työpäivä, mitä ikinä se nyt sitten onkaan ollut. Ja jos nyt viime päivät on syystä tai toisesta tökkineet, niin eikös tässä kohtaa päätetä, että ens viikosta tulee paljon parempi? Kuitenkin omalla asenteella on niin iso vaikutus siihen, minkälainen päivästä tulee. Eiks jeh?

Just like Stella said: 

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät. Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten tämänkin kuvan värität.

Meikäläinen täällä naatiskelee rauhallisesta suunnuntaiaamupäivästä, tämmöinen kaalikääryle (Lue: Make) sylissä. Tosiiiin, verenpaineet meinaa lähtee nousuun tän tietokoneen kanssa, kun ei tää peijakas oo yhteistyökykyinen taaskaan!! Ja sitten rauhallinen hengitys sisään, hetken pidätys ja rauhallinen puhallus ulos... Phiuuuh. Johan helpotti ;)

Tää viikko oli kaikin puolin itseni kohdalla onnistunut: Huomasin, että pikku hiljaa rupeen pysymään töissä jo paremmin mukana, on tullut hyviä ohjelmia telkasta, oon lukenut, touhunnut piskien kanssa, tehnyt sukututkimusta, nähnyt isovanhempiani ja kavereitani, JA saanut hyvää ruokaa! Nimittäin, olikohan se nyt torstai, kun tulin töistä kotiin, oli Mikko tehnyt täällä ruokaa meille, ja vielä vähän pidemmän kaavan kautta!





Oli meinaan kyllä viimeisen päälle kaikki herkut. Tässä vaiheessa lienee syytä selventää, että tää ei todellakaan ole tyypillistä meillä, joten sekin lisäsi tämän eleen arvon määrää mun silmissä. Tää setti oli kaikenlisäksi oikeesti ihan mielettömän herkullista! Me ei olla kovia kalansyöjiä kumpikaan, mutta sanoin Mikolle, että tämmöistä kalasettiä söisin vaikka joka viikko. Kala oli hyvin maustettu ja paistettu, paistinperunat oli juuri sopivia, salaatti iso yllätys, koska tää herrahan ei iha hirmusesti tota pupunruokaa kannata,  ja kaiken kruunas täydellinen kermaviilikastike! Ihan totta hei, miksei toi aiemmin oo tuonu julki sitä, kuinka hyvä kermaviilisoosintekijä se on?! Siinä missä mää oon tuhertanu niiden kanssa ja aina tuskaillu  niiden epäonnistumista :D Jälkkäriksi herra oli valmistanut suklaamoussea! Mulla oli kyllä makunystyrät ihan solmussa tän jälkeen, oli todella maukasta ruokaa, en voi muuta sanoa :)

Eikä tässä ollut nyt vielä kaikki! Nimittäin, eilis- ja tänä aamuna oon saanut aamupalaksi vastapaistettuja sämpylöitä!



Hemmetin koirakarvat tunkee joka paikkaan! :) 


Näin meillä tällä hetkellä! Kiitos räkättirastaalle tästä! ;) Tiedän, että tähän ylellisyyteen on turha tottua, nyt vaan kun herra on vuorostaan päivät kotona, sillä riittää energiaa tehdä ja touhuta kaikkea tämmöistä, mutta sitten kun sekin palaa takas töihin, luulen, että seuraavaa  kertaa saa odottaa hyvän aikaa ;) Mutta on se vaan näppärä miekkonen ja suureksi onneksi, mun aviomieheni!

Vielä tästä ruoka-aiheesta: Käytiin eilen ystävänpäivän kunniaksi syömässä ystäväpariskuntamme kanssa yhdessä vakiomestoistamme, Amarillossa! ( Ensimmäinen kuva onkin eilisen vaatetusta koskien. ) Otin Pulled pork pocketin & american style friesit. Annos on ihan mielettömän hyvä, mutta sen mukana tuleva Naga dippi antaa pientä extremeä annoksen nauttimiseen. Itse olen kovasti tulisen ruoan perään, ja joka paikkaan tungen Habanero Tabascoa, mutta kyllä toi Naga dippi on semi kovaa kamaa, varsinkin jos niitä ranuja täytyy lutata siinä dipissä siihen malliin kun mää teen :D Eikä siinä mitään ois, jos sitä vaan sen yhden maistamisen verran ottais, silloin tulee vaan se yksi jälkipotku ja that´s it, mutta sitten kun sitä kiskoo kitusiinsa koko aterian ajan, niin kyllä se hiki rupee pikkusen pintaan puskemaan :D Huomaa, että meidän ulkonasyöminen on vähentynyt jonkin verran, ei meinaa mahdu enää samaan malliin sitä pöperöä mahaan, kuin ennen! Nouuu! Eilen jäi se perus jälkkärikin ottamatta!

Tuossa päivänä muuanna, kun myöhästyin bussista, töistä kotiin päin mennessä, piipahdin Koskikeskuksessa Bijou Brigittessa, tarkoituksenani vain katsella kaikkia ihania koruja, mutta kas, yllättäen mukaani tarttui pari ostosta. Ylläolevat siniset korvikset ostin vihkiäisiin, joita menemme juhlistamaan tulevana viikonloppuna, ja alemman kivisormuksen ostin vain siksi, että tunsin suurta vetoa sitä kohtaa, ehkäpä johtuen suuresta kiinnostuksestani kiviä kohtaan. Olisikohan mahdollisesti jotakin kvartsia?? Mikko ei mun sormuksesta pahemmin diggaillut, minkä osasin kyllä jo arvatakin kiven massiivisuudesta johtuen. No, ainakin hän sanoo rehellisesti mielipiteensä...:D Mutta, ei mulla sitten muuta, kiitos ja hei! <3



sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Sukua tutkimassa

Yks ilta Mikko tuli hakemaan mua kuntotanssista, ja kertoi isänsä löytäneen sukututkimuspalvelun, ja herra ajatteli, että saattaisin olla kiinnostunut aiheesta. Jaa että oonko vai!? No, mää oon asunut MyHeritagen sivustolla siitä päivästä lähtien, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Hieno tunne, kun etenee tutkimuksissaan. Ihan huikeeta! On todella sääli vain, että suvun tietyt haarat tyssäävät heti alkuunsa, kuten esim. isoisäni äidin suku, mutta, elättelen toiveita, että joskus senkin saa etenemään.



(Tässä kohtaa lienee hyvä mainita, että postauksen kuvat ei jälleen kerran liity aiheeseen juuri mitenkään, kunhan vain tänään sain taas inspiraation kuvata piskejä. Inspistä lisäsi se, että meidän metsälenkillä oli mukana Mikon vanhemmat Hellu- boxerinsa kanssa, jonka jälkeen koko köörin voimin kahviteltiin meillä)




Siitä sukututkimuksesta vielä... Mua on aihe aina kiinnostanut suunnattomasti, ja nyt kun vähän isompana tyttönä resurssit asian työstämiseen on paremmat, on hienoa päästä toteuttamaan koko iän kestänyttä haavetta sukututkimuksesta. On mielenkiintoista nähdä, miten oma sukunimi (Joka sattuu olemaan myös eräästä sisäelimestä muunnos, heh) on muuttunut vuosien aikana. Sukunimeni (Huom, myös tyttönimeni), on isoisäni isän puolelta peräisin, ja huhujen mukaan nimen juuret juontaa puolaan. Sen lisäksi hauskasti myös isoisäni äidin sukujuuret ovat nähtävästi puolassa, "maailma on pieni". Isoisäni vanhemmat (Isoisäni sisaruksineen mukaanlukien) ovat kuitenkin kumpikin Karjalan kannakselta tänne meille päin muuttaneet, joten nämä puolalaiset sukujuuret eivät kovin läheiset ole. Kiehtovaa yhtäkaikki.




Äitini puolelta en ole päässyt laisinkaan niin pitkälle kuin isäni puolelta. Helpompaahan olisi, jos mummu tai vaari olisi edelleen hengissä, mutta koska he ovat olleet jo hetken aikaa harpunsoittotunnilla, ei auta kuin pommittaa "kummitustätiäni" (=Ikään kuin kummitäti-täti ;) ) kysymyksillä äidinpuolen suvusta. Ainoa haara äidin puolelta on isoäitini äidin linja, joka on tuottanut tulosta, mutta ei sekään kovin pitkälle. Lisäksi olisi kamalan kiehtovaa selvittää äitini tyttönimen, eli toisen isoisäni isän kautta tulevan nimen, historiaa. Tiedän, että sen nimisiä ihmisiä ei suomessa ole ollut kuin jokunen, ja sukunimi on hyvin saksalaishenkinen, joten ties vaikka sukua olisi sieltäkin lähtöisin. Äh, voitteko uskoo, että oon innoissani tästä sukututkimuksesta??? Erityisen iloinen oon siitä, että isäni isän mummon suvussa olen päässyt jo 1600- luvulle asti. Vou!




 Ja oonpahan saanut senkin huomata, että oma etunimenikin on varsin yleinen ollut tässä suvussa (No okei joo, ihan kun Anna nyt niin harvinainen olisikaan ollut koskaan ;) ), vaikka en uskokaan Anna- nimeni siitä johtuvan :D Tiedän vain sen, että äitini olisi halunnut meikäläisestä Emmi Karoliinan, oman isoäitinsä mukaan. Tämän kyseisen isoisoäitini historia on aina kiinnostanut mua erityisen paljon, sääli kun ei ole edes havaintoa hänen hautapaikastaan, sillä aikanaan hän kuoli Pitkäniemen sairaalassa, ja on mahdollisesti haudattuna johonkin ko. paikan maille. Ainakin näin muistelisin vanhempieni kertoneen, kun olin pikkulikka. Joka tapauksessa, Emmi Karoliina on tehnyt muhun (Kiitos äitini) semmoisen vaikutuksen, että jos mulla jonakin päivänä olisi tytär, haluaisin nimetä Emmin mukaan hänet :D Saapi nähdä vaan, että kävisikö siinä samalla tavalla kun äitini kohdalla kävi, että mies on asiasta tyystin eri mieltä ;) No, aika näyttää sitten aikanaan, vai mitenkä se  meni? :D

Tässä oli teille tämmöinen hyvin, hyvin suppea sukuselvitys, mutta ehkä tämä enemminkin toimi oman innostuksen ja ajatusten ulospurkautumisena...Tähän loppuun voisin kuitenkin vielä laittaa parit kuvat meidän metsälenkiltä teidänkin katseltavaksi (Jooo, kuvat ovat taattua kännykkälaatua ;) ) :