sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Katseen luon maailmaan, ihmeelliseen ihanaan...

Kuten otsikosta jotkut ehkä arvaskin, tulossa on keikkapostaus! Piiiiitkästä aikaa. Tän vuoden (Vasta...) toinen keikka oli siis eilen, Tampereella, Nightclub Tähdessä. Kyseessä oli tottakai A-Mattila keikka, ja Annehan illan starana toimi, Mistral-yhtyeineen. Spu-basistia oli tuuraamassa Pekka Tenkula, mutta muuten normi kokoonpanolla mentiin. Keikan aluksi oli jotain häsmäkkää äänentoiston kanssa, mutta homma saatiin parin kipaleen jälkeen kondikseen, kun Räyski teki jotain taikojaan.




 Oli vieläpä sen verran spesiaali-ilta, että olin saanut houkuteltua isoveljeni naisystävänsä kera Tähteen. No miksi houkuteltua? Siksi, että tuo parivaljakko ei todellakaan ole  mitään iskelmän suurkuluttuajia. Muuuuuutta, saattaa olla, että veikalla oli vielä tuoreessa muistissa, viime kesän häät ja Annen esiintyminen. Silloin homma vaikutti uppoovan hyvin, ainakin on niin tyytyväistä ilmettä yhteiskuvissa, jotka Annesta ja velipojista otettiin ;) Veikkaanpa, että jos joku muu artisti Tähdessä olis eilen ollut, ois jääny veljellä illan iskelmä-annos nolliin :D Hyvä näin siis.




En tiedä kuvittelinko, mutta Anne vaikutti jotenkin normaaliakin aurinkoisemmalta, vaikka kipeenä hiljan on ollutkin. Joka tapauksessa keikkailta oli todella kiva! Voi olla, että asiaan vaikutti myös oma, poikkeuksellisen huippu hyvä fiilis. Oli hauska ilta ollut kaiken kaikkiaan muutenkin.

Käytiin syömässä tosiaan ennen keikkaa veljen ja tämän naisystävän kanssa ravintola Astorissa. Uusi ravintola oli meille kaikille. Päätettiin mennä kahden ruokalajin periaatteella, eli pää- ja jälkiruoalla. 3/4 seureesta tilasi itselleen pippuripihvin (Johon myös itse lukeudun), 1/4 otti puolestaan kalavaihtoehdon. Pippuripihvi oli älyttömän hyvä, mureaa lihaa jonka syleili herrrrkullinen, mukavan pippurinen kastike. Pihvillä kaverina oli uuniperuna, mysteeriksi jääneellä, mutta tosi hyvällä täytteellä sekä kasviksia (Papuja, juureksia & marinoitua punasipulia). Jälleen Anna-possu iski, ja unohti totaalisesti kuvata annoksensa. Mää on tosi hyvä ruokabloggari ;) Jälkkärit muistinkin kuvata, mutta nyt armas tietokoneeni ei tunnista kännykkääni, jossa kuvat sitten olisi :D Joten jäi nekin laittamatta.

Jälkkärinä syötiin Mikon kanssa puoliksi suklaakakkua nougatjäädykkeellä & vadelmakastikkeella sekä uunibanaania kinuskikastikkeella & vaniljavaahdolla. Erityisesti toi uunibanaani ansaitsee pisteitä. Ensinnäkään sellaista ei ihan joka raflassa ole saatavilla, toisin kuin erilaisia suklaakakkuja ja toisekseen, sellaisen annoksen olisi mielellään syönyt toisen, tai vaikkapa kolmannenkin. Koko seurue oli käsittääkseni tyytyväinen ravintolaan. Live pianomusiikki antaa Astorille lisäpisteitä, erittäin mukava veto.

Ainoa mistä tulee vähän sanomista, oli se, että aluksi sain juomalasin, jossa oli huulipunaa reunassa (Todennäköisesti ei ollut irronnut pesukoneessa, itse muistan parikin kertaa, kun huulipunainen kuppi on päässyt itsellä vaihgossa saliin asti, joten en suurta ongelmaa tässä asiassa nähnyt...) ja jouduin erikseen pyytämään haarukkaa, sillä juurikin meikäläisen kattauksesta se sattui puuttumaan. Itse kuitenkin em. asioita pidän todella harmittomana, joten pääosin Astori sai huippupisteet. Henkilökuntakin oli todella mukavaa!

Sitten parit kuvat illan vaatetuksesta:





























Kävin perjantaina ostoksilla Löytötexissä, ja olin aivan onneni kukkuloilla, sinne oli tullut todella paljon "mun näköisiä" vaatteita ja HALVALLA. Piti hillitä itseään, ettei mopo karannut ihan käsistä. Mukaan kuitenkin lähti tuo kuvissa näkyvä, persikanvärinen paita, pari neuletunikaa ja yksi söötti koiranpentu t-paita. Lisäksi siellä oli todella suloinen lintupaitakin, mutta ikävä kyllä, sen mallinen, ettei se todellakaan imartele meikäläisen vartta ja päädyin jättämään sen rekkiinsä. Ei viittinyt ostaa ainoastaan siksi, että se oli suloinen ;)

Vielä hypätäkseni tohon aiempaan aiheeseen, keikkaan: Päästiin nukkumaan siinä kolmen aikoihin yöllä ja nukuttiin yhtäkyytiä puol yhteentoista! En muista koska viimeks tämmöinen ihme on päässyt tapahtuun :D Mutta tulipahan kunnon yöunet. Siitä kun saatiin ittemme kasaan, lähdettiin jälleen suuntaamaan mummolaani, jonne molemmat isoveljenikin tulivat :) Oli kiva nähdä taas porukalla. Veikkaisin, että toisen veljen muksuilla oli saattanut aavistuksen olla ikävä tätiä...? Ainakin semmoinen mekastus kävi :) Meidän edustuskoiramme Makekin sai kunnolla huomiota ja paijauksia lapsilta, kun se keikisteli niitä koko ajan kerjäämässä. Miki seuras vähän varovaisemmin sivusta miten hommat etenee. Huomaa, että nykyisin veli H:ta perheineen ei nää enää kovin usein, sillä joka kerta tuntuu, että noi naperot on kasvanu edelliskerrasta ihan hirmusesti. Oli ihana nähdä <3

Jepsis, mutta, tässä kohtaa ois hyvä lopetella tää teksti ja alkaa suunnitteleen nukkumaan menoa :) Lopuksi vielä kiitokset kivasta keikasta kaikille asian omaisille ja oli hauska nähdä teitä tuttuja! Törmäilläänhän taas!


tiistai 18. helmikuuta 2014

Vapaana niin, oi, unelmiin taasen mä jään.

Kuinkahan moni tunnisti, mistä otsikko on napattu? Te, jotka ette tunnistaneet: Se on pätkä Arielin laulusta, "Kanssasi sun", elokuvasta Pieni merenneito. Löysin vanhan VHS-kasettini mummolan vintistä, jossa kävin sunnuntaina koluamassa. Mummolan vintissä on todella paljon vanhoja tavaroitani. Ne heitettiin sinne häthätää jemmaan aikanaan, kun isäni pois nukkumisen jälkeen muutin tädilleni ja tilat väheni. Alunperin vintistä lähdin etsimään vanhoja nukkejani, joita voisin alkaa "entisöimään" :D Osan löysin, mutta juuri ne tietyt jäivät uupumaan! En käsitä, ainakun lähden sieltä etsimään jotain tiettyä asiaa, en löydä sitä tietenkään, mutta kilokaupalla kaikkea muuta :)

 Mitään rahallisesti arvokasta jemmassa ei ole, mutta tunnearvoltaan aivan suunnattoman kalliita. Ihanaa löytää kaikkea sellaista, jonka olemassa oloa ei enään muistanutkaan. Ehkä tältä kerralta "tärkeinpänä" mukaan tarttui kotivideoita vm. 96-97. Omaa videokameraa meillä ei ollut, kun olin muksu, mutta tosi usein joltakulta lainassa kyllä oli. Oon kyllä sanoin kuvaamattoman onnellinen siitä, että porukat tykkäs kuvailla. Noi on kultaakin kalliimmat meikäläiselle, erityisesti nyt näin tähän aikaan vuodesta, kun kumpikin porukoista sairastui tammi-helmikuun kieppeillä. Eri vuosina toki. Lisäksi vintiltä mukaan lähti parit koriste-esineet lapsuudesta, mm. nää alla olevat tipuset:





Eiks oo ihkuja? :) Mulla oli yks lasitipu jo entuudestaa hyllyssä, Muurlan sininen satulintu, jonka sain joku vuosi takaperin lahjaksi. Mä en varsinaisesti koriste-esineitä yleensä hyllyille keräile, ellei nyt kynttilöitä lasketa, mutta linnuissa ylipäätään on jotain kauheen kivaa, kun hyllystä löytyy parit lumisadepallo-pöllötkin, noiden lasitipujen lisäksi. Hih! Lisäksi jokaisen huoneen ikkunaa koristaa jonkinlainen lasityö :D Makkarissa ja keittiössä on Makesta ja Mikistä tehdyt lasityöt, olkkarissa muumiaiheinen ja työhuoneessa pöllö. Eli, aaaaikas paljon tulee lasia käytettyä sisustuksessa.

Sitten pompahdetaan taas toiseen aiheeseen, tää on taas tämmöistä sekalaista seurakuntaa, tän postauksen aiheet, koittakaa pysyä perässä ;) Joo, mutta ystävänpäivä lookkia seuraavaksi:

Tukan saa taas jo hauskalle ponnarille, jee! (Musta tässä kuvassa oli hauska toi kylmän ja lämpimän värin kontrasti!)
Make funtsii, että mitä hittoo toi mamma touhuaa????

Laatu kohdallaan, mutta pakko oli pistää: Ystäväni mummo teki mulle tuon kaulaliinan! Todella ihana!! 
Käytiin ystävänpäivänä syömässä Daddy´s Dinnerissä. Sen kummempia ystävänpäivä juttuja meillä ei ollukkaan. Syöminen kuitenkin kuuluu aina olennaisena osana kaikkeen kivaan ;)

Eiskasta ja Tauskista on tullut napsittua taas kuvia. Ne täyttää kuukauden sisään 3 v. Vanhoja poitsuja jo, ikävä kyllä...Voi mun pikkusia hyppymyyriä <3


Mulla on ollu jo parina vuonna tällein talviaikaan isommassa lyhdyssä ledivalot koristeena, välillä partsilla ja välillä sisällä. Nyt päädyin uhraamaan tuon ihanan, vielä valkoisen, lyhdyn elävälle tulelle, ja tärkkäsin sisään kynttilän. Katotaan kiroonko viimeistään ensi syksynä, että miksi menin pilaamaan sen, aika pianhan se tulee mustumaan :D



Ja, jotta tää postaus olis mahdollisimman epäjohdonmukainen ja muutenkin erittäin selkeä luettava, palaan takaisin, yhteen lemppari aiheistani, nimittäin RUOKAAN! Tehtiin sunnuntaina pitkästä aikaa oikein kunnon ateria. Tiedättekö, ei vaan nopeesti laitettu ruokaa vaan vähän panostettiin. Lihamureketta tein, tosin tapani mukaan hifistelin siinäkin, ei tullut ihan perinteinen mureke:



Heitin murekemassan sekaan pari Rawit chiliä sekä tuoretta basilikaa, reilusti sipulia & valkosipulia ja murekkeen sisään tuli keitettyjä kananmunia. Murekkeen seuraks väänsin salaatin, jota meikäläisen lapsuudessa oli usein, eli: Kiinankaalia, herne-maissi-paprikaa ja anananasta. Yksinkertaista, mutta herkkua :) Lisäks keitettyä kasviksia, raejuustoa ja tietenkin Mikon tekemää perunamuusia! Hyvä setti, ei voi muuta sanoa. 




Pitäs useemminki ottaa itteensä niskasta kiinni ja tehdä tommoinen kunnon ateria, on meinaa ihan kivaa puuhaa :) Ja hei, tosta murekkeesta syötiin tosiaan vielä tänäänkin, että riittoisa se ainakin oli! :D Jälkkäriks tein eilen pitkästä aikaa vohveleita, survottujen mansikoiden ja maitotiivisteen kanssa:



Ihanasti toimii toi mansikkasurvos-maitotiiviste yhdistelmä. Kunhan vaan mansikoihin ei ole yhtään sokeria pistettty, niiden kirpeys ja raikkaus tuo kivaa vastapainoa supermakealle tiivisteelle.

Näin on tämäkin blogiviikko taas startattu :) Viikonloppua odotellessa, jolloin olisi tarkoitus piiiitkästä aikaa päästä Anne Mattilan keikalle, vieläpä tohon ihan lähelle, jes! Huomenissa puolestaan oliskin tarkoitus mennä ystäväni E:n kanssa kävelylle, päästään taas höpöttelemään kaikki kuumimmat aiheet :) Tässä tää aika taas rullailee kovaa kyytiä eteenpäin. Palataan taas pian asiaan! :)

perjantai 14. helmikuuta 2014

ハッピーバレンタインデー

Kuvaa edellisessä postauksessa mainitsemastani keräilyharrastuksesta.

Heissan! Elkäähän hämääntykö otsikosta, keksin leikkiä google kääntäjän ihmeellisellä maailmalla, ja tuossahan on siis japaniksi hyvän ystävänpäivän toivotukset teille rakkaat lukijat! Olikos noi merkit nyt niitä katakanoja sitten...No, joka tapauksessa näytti hauskemmalta noin ;) Mitäs teille kuuluu? Toivottavasti erittäin hyvää :) Meillä täällä ollaan menty vaihtelevalla menestyksellä, nimittäin on ollut enemmän tai vähemmän draamaa :D No, ei tässä nyt mitää oikeesti kamalaa oo tapahtunut, muuta kuin tietokoneen hetkellinen, totaalinen mykistyminen, mutta sekin saatiin hoidettua onneksi! Olin aivan varma, että menetän TAAS kerran tiedostoja, joita en ole ehtinyt ulkoiselle kovolle kopsailemaan, mutta eiiii, kaikki pelastui! Toinen kamaluus on kyllä meidän jääkaappi, en tiedä kauanko se jaksaa enää elää. Sen jäähdytin huutaa koko ajan hirveillä kierroksilla, pelottaa välillä että koska se räjähtää....Mä en kestä oikeesti noita laitteita :D Oivoi.

Toinen puoli vitriinistä.


Lisäksi draamaa aiheuttaa yllättäen tulevaisuuden suunnitelmat. Varmaan yllätytte, kun sanon, että asia koskee taas kerran aihetta mitä-minä-haluan-elämälläni-tehdä-ja-voinko-päästä-jo-tekemään-ylipäätään-jotain-?-! Jooh. Mulla harmaat aivosolut raksuttaa ennen näkemätöntä vauhtia ja visioita kaikesta riittäisi vaikka muille jaettavaksi. Sitten kun vain osaisi napata juuri siitä oikeasta narusta kiinni, ja lähteä sitä seuraamaan niin kaikki olis hyvi. Mitään mieltä ylentäviä vastauksia ei työhakemuksiin ole edelleenkään tullut. 

Mariskoolit muutti ylävitriinistä pystykaappiin.


Onneksi kuitenkin kaikkea kivaa säpinää on LÄHES koko ajan ympärillä. Mää vaan satun oleen semmoinen ihminen, että mulla pitää olla jotain odotettavaa ja touhotettavaa koko ajan, että lahoa pääkoppani kanssa pohjamutiin. Mm. keskiviikkona meillä kävi ystäväperheemme, juuri se, ketä saadaan kiittää meidän perhoskoira innostuksesta ;) Tää sopiikin tähän ystävänpäivä,än meidän ihmisten ystävistä, sekä piskien ystävästä juttua.

 (Välikommentti: Sain juuri elämäni sydänhalvauksen, naapurissa joku rupes mekastaan ilmeisesti jollain vähän järeemmällä porakoneella. Makekin ryntäs kauheella kyydillä pöydän alle.) 

Niin, niitä perhoskoiria...Joo, sai taas ryntäillä kameran kanssa kolmen hörökorvan perässä, ja tällä kertaa onnistuin nappaamaan muutaman kohtalaisen kuvan niistä:

Muutama herponen.

Ja tämän kuvan pääosassa: Orkidea (Tarkennus siis totaalisesti viturallaan).

Miki ja armoton ketutus. Syy tuntematon.
Make ja Nenna

Miki ja Nenna poseeraa mallikkaasti ja terhakkaasti, mutta Makella oli jotain tärkeempää mielessä.

Tottakai leipasin vieraille makeat tarjottavat, nimittäin pienet mutakakut. Ohje oli taas siitä mun suuresta suklaakirjasta :) Ei varsinaisesti ehkä olleet mutakakun oloisia, mutta hyviä jokatapauksessa! Ja tää ulkonäkö...Noi suklaakreemi suherot tossa ite leivoksen päällä muistuttaa... Hyvin pitkälti sitä itteensä... :D



Samalla sain myös Tupperware tuotteeni, jotka tilasin vieraidemme kotona järjestetyiltä kutsuilta, joku aika takaperin :) Itsekin päätin tässä, että emännöin itsekin yhdet kutsut meillä, joten varokaahan vaan te läheiset, kohta ropisee kutsua tulemaan!



Lisää kivuuksia: Tiistaina kävin moikkaamassa ystäväni pari viikkoista poikaa. Pikkukaveria näytti koko ajan hymyilyttävän kauheesti, tosin liekö ollut ei-tahdonalaista toimintaa, mutta hauskalta kuitenkin näytti :) Lisäksi vietiin tuliaisena Virosta juniorille poika Hello Kitty- helistin (En tiedä yhtää mikä sen hahmon nimi on:D) ja kummitytölle vähän erilainen Hello Kitty myssy.

Ystäväni, kummityöttöni ja uusin tulokas.

Myssy esittelyä.
Semmottia kuulumisia taas tällä kertaa! :) Loppuun vielä tämmöinen hassu videomoikkaus:

tiistai 11. helmikuuta 2014

Tallinna 8.-9.2.2014, Sunnuntai

Noniin, matkakertomus jatkukoon! Olen taas onneni kukkuloilla, kun huomasin, miten nopeasti edelliseen postaukseen tuli noin paljon klikkauksia, KIITOS <3 Hyvillä mielin voi jatkaa taas kirjoittelua :)

SUNNUNTAI:

Heräiltiin siinä tosiaan vähän ennen kahdeksaa ja lähdettiin porukalla hotelliaamiaiselle kahdeksaksi. Nyt sai hyvillä mielin herkutella, ei tarvinnut jännäillä keikuttamisen kanssa, kun kerran kuivalla maalla oltiin ;) Hotelliaamiainen oli minimalistisempi, kuin laivan buffet, mutta täysin riittävä silti. Aamikseen kuului itselläni läjä kokkelia, nakkeja (Mikä on oikeesti tosi harvainaista multa...), suolakurkkuja, leipää, lättyjä iso kasa, appelsiinimehua ja kaakaota. Lätyt oli iiiiiiiso plussa! Harvoin semmosia on missään aamupalalla tarjolla. Aamiksen jälkeen mentii vielä hetkeksi huoneisiin laskettaan ruokaa ja siinä kymmenen tienoilla lähdettiin liikkeelle, jolloin samalla luovutettiin huoneet pois. 

Hei, olen Anna 5 vee!


Lauantaina suunniteltiin, että mentäisiin käymään paikallisella kirpputorilla, ja n. 11 aikoihin sunnuntaina oltiinkin Kodu Kirbukas:in pihassa (Sõle 3). Kirppari oli pienempi kuin oltiin oletettu, joten se kierrettiin ihan muutamassa hassussa minuutissa. Siellä oli myynnissä yksi aika ihana oranssi neuletakki, mutta päädyin jättämään sen kuitenkin paikoilleen. Kirpparilla oli myös paljon venäjänkielisiä opuksia, ja oli hauska niiden kansiteksteistä testailla, kuinka venäjän aakkoset vielä luonnistuu. Ja kyllä ne tonne takaraivolle jotenkin on iskostunut! ;) Kodu Kirbukas:ista suunnattiin vielä yhteen kauppakeskukseen: Rocca al Mare:en (Paldiski mnt. 102).



Rocca al Maressa päädyimme taas vierailemaan lelukaupassa, jossa Mikkokin pääsi vauhtiin:



Ajattelin vain, että pojat on poikia, ei ne mihinkään ikinä kasva :) Eipä kuitenkaan aikaakaan, kun lähdettiin etenemään ja käytävällä tuli vastaan toinen auto, johonka sitten meikäläisellä tuli kiirus:



Mulla oliki modernimpi kaara! Lällislää! ;)  Tosin, kovin pitkäaikaiseksi oma iloni ei jäänyt, kun havaitsin jonkun pikkupojan tuijottavan meikäläistä ja autoa. Ajattelin, että ehkä tälläisen 22-vuotiaan tätskän on syytä antaa tilaa 5-vuotiaalle pojalle, kun on kyse leluautosta :D Olisihan siin lähellä ollut tommoinen Tuhkimon prinsessavaunukin (Mikä näkyy osittain kuvan yläreunassa), mutta eihän se ollut yhtään niin pähee kun toi auto ;)

Auto-operaatioiden jälkeen kiertelimme vielä aikamme ja lopulta menimme syömään. Rocca al Maressa on mukavan laaja ravintolavalikoima. Paikaksi valikoitui pasta & pizza ravintola Da Vinci. Sieltä sai todella hyvän makuista, Italialaista, limsaa. Makuina oli appelsiini, sitruuna ja lime. Päädyttiin pikkuserkkuni kanssa ottamaan appelsiinit. Suosittelen kokeilemaan jos tarjoutuu tilaisuus. Ihan eri makuista kun perus Fanta tai Jaffa. Itseasiassa, maku muistutti etäisesti Beroccaa :D 



Oma annokseni oli pasta carbonara. Ruoka oli ihan ok, ei mitään päätä huimaavan herkullista, muttei pahaakaan. Suolaa olisi saanut olla enemmän omaan makuuni. Palvelu sen sijaan ei ollut ollenkaan hyvää. En tiedä, jännäilikö tarjoilija puhumista meidän kanssamme, kun emme olleet paikallisia, vai oliko muuten vain väärässä ammatissa, mutta kaikki tökki. Olimme jopa sen verran mulgerssoneja ja suivaantuneita, että tippi jäi antamatta. Ei kuitenkaan viitsitty alkaa suoranaisesti kettuilemaan ja jättämään 5 senttistä.



Meikäläiselle tyypillisellä tavalla, mun oli pakko saada jotain jälkkäriäkin. Lähdettiin etsimään käytäviltä jätskikojuja. Käytävältä löytyi jopa yksi sorbettikoju, mikä tuntui jotenki oudolta ja erilaiselta, koska ainakaan itsellä ei tule yhtäkään samanlaista mieleen suomesta. En tiedä paikkaa, jossa myytäisiin pelkkiä sorbetteja. Se kuitenkaan ei vetänyt meitä puoleensa. Lopulta kuitenkin löytyi mieleinen ja hommattiin sellaiset herkut ittellemme, että... :) Omassani oli suklaapehmistä, suklaarouhetta, brownie palasia ja TUORETTA ananasta. Namiii!



Jäätelöbisneksien jälkeen ruvettiin hilaamaan itseämme autoa kohden ja sitä myötä satamaan. Laivan lähtö läheni kovaa kyytiä. Tästä tuli mieleen itsellä kysymys, mitä ihmeteltiin matkan ajan: Minkä takia osa, autolla laivaan menevistä, saa sen ihme lapun, joka pitää laittaa taustapeilistä roikkumaan ja osa ei? Tulomatkalla ei itse saatu sitä lappua, vaikka osa kanssamatkustajista sai, mutta nyt palatessa mekin saimme ja osa muista taas ei. Tietääkö joku tähän vastauksen?



Paluumatkan hoiti Tallink Superstar ja lähtö oli 16:30. Paluu oli kaikenkaikkiaan paljon miellyttävämpi kokemus  kuin tulo. Laivaa ei keikuttanut juurikaan ja tuntui, osittain ehkä juurikin tuon keikuttamattomuuden takia, että matka meni paljon nopeammin. Ensimmäisen tunnin istuimme laivan perässä olevassa Da Vinci baarissa höpisemässä niitä näitä ja sen jälkeen menimme tutustumaan laivan myymälään. 



Myymälästä lähti mukaan suklaata ja keräilyharrastukseeni lisää osia: Pieniä pulloja, jotka on jotenkin erikoisen mallisia. Niiden sisällöistä en niinkään perusta, jäävät todennäköisesti vallan avaamatta, niinkuin tähänkin asti hallussa olleet, mutta kun niitä on vaikka minkä muotosena saatavilla ja ne on niin kamalan söpöjä mun mielestä. Aiemmin niitä oli itellä jo jokunen kappale ja nyt niitä on tuplamäärä :) Koristavat meidän olkkarin vitriiniä, joka koki uusien tulokkaiden myötä pieniä muutoksia järjestyksensä puolesta. Täytyy jossaki vaiheessa pistää kuvaa siitäkin. 

Noista pulloista tuli vielä sen verran mieleen, että toi keräily innostus ei koske vain pieniä pulloja: Olen kerännyt niitä Happy Cat- valkkari pullojakin jo hyvän varaston, niitä kun on vaikka minkä värisenä. Tältä reissulta mukaan lähti vihreä kisu! Niille täytyisi saada joku hyvä paikka keksittyä, että ne pääsis oikeuksiinsa, tällä hetkellä suurin osa on kaapissa jemmassa odottamassa parempia aikoja. Laivalla oli yksi hevosen mallinenkin pullo, en nyt pysty kyllä muistaan mitä laatua litku sen sisällä mahto olla, mutta hillitsin itseni, enkä ostanut sitä. Oon kohta muuten totaalisesti purjeessa noiden putelien kanssa, ellen rajaa tuota keräily intoa tiettyihin asioihin, eli tässä tapauksessa erikoisiin pikku pulloihin ja happy catteihin :)

Laivan myymälän kierron jälkeen ruvettiin olemaan jo hyvin lähellä Helsinkiä ja istuttiin muutamaksi minuutiksi odottelemaan kuulutusta, jonka jälkeen autokannelle saisi alkaa siirtymään. 



Maihin päästyämme, navigaattori ohjasi meidät hetkellisesti jollekin ihme maisemareitille, ennen kuin löysimme suoraa Tampereelle johtavalle motarille :D Kotimatkalla pysähdyttiin vielä ottamaan vähän haukattavaa ja joskus yhdeksän nurkilla oltiin Tampeella. Jätettyämme pikkuserkkuni ja hänen avokkinsa matkasta, lähdimme suhailemaan tädilleni, täytyihän piskit saada heti kotiin :) Mielenkiinnolla odoteltiin mikä vastaanotto meitä odottaa. Yleensä Miki on vain onnesta soikeena kun tullaan kotio reissusta ja Make taas osoittaa kunnolla mieltään. Ihmeteltiin, että onpas nyt, kun Makekin tuli tervehtimään ja heilutti jopa häntäänsä kun astuimme sisälle. 

No, kotimatkan ajaksi istuin itse takapenkille jätkien seuraksi, koska halusin olla niitä lähellä ja peräkontti, joka normaalisti on piskien valtakunta, oli tavaraa täynnä. Siellä sitten se helkarin mielenosoittaminen alko :D Miki makasi mussa tiukasti kiinni ja nuoli mun kättäni, mutta kun Makee ei ois oikein saanu rapsuttaakaan. Se ei nostanu päätään penkistä kertaakaan matkan aikana, murjotti vaan. Normaalisti kun sen naaman lähelle tuo kätensä, se nuolasee kiltisti, niin ei puhettakaan mistään semmoisesta sillä hetkellä. Jos en ois osannut tommosta odottaa, olisin varmaa ollut kauhusta kankeena, että mikä tolla koiralla on, että onko se ihan kunnossa :D

 Lopulta kotiuduttiin arviolta yhdentoista aikaan. Sisälle tultaessa Make oli jo palautunut omaksi itekseen ja tunki innolla päätä tuliaispussiin (Mistä hitosta se tiesi mikä pussi on niille, vaikkei siellä ollut edes mitää herkkuja!?). Ostettiin tosiaan lauantaina Norde Centrumissa olevasta eläinkaupasta noille lelut, mistä muuten ostettiin edellisellä Viron reissullakin tuliaiset. Mikille ylisuuri kumipossu ja Makelle tommoinen amerikkalaista jalkapalloa muistuttava lelu :D 



Semmoinen Viron reissu oli meillä :) Samalla tuli fiilisteltyä kovasti puolentoista vuoden takaista Edinburghin reissua. Varsinkin Tallinnan vanhakaupunki toi em. reissun hyvinkin elävästi mieleen. Ja tonne vanhaan kaupunkiin on kyllä päästävä paremminkin seikkaileen, on se vaan niin hieno paikka.

Tähän loppuun vielä foto omasta Kitty- tuliaisesta. Sen myötä kaikille oikein kivaa päivän jatkoa, nährää pian taas! :)



maanantai 10. helmikuuta 2014

Tallinna 8.-9.2.2014, Lauantai

No ny on kotiuduttu pieneltä viikonloppureissulta. Takana on tosi hauska retki, tosin tänä aamuna nukutti ihan kamalan paljon, ja Mikon puolesta tosissaa harmitti, kun se joutu aamulla heräämään niin aikasteen. Muuten fiilikset on huipussaan viikonlopun jäljiltä! Lähdettiin lauantaina aamuyöllä ajaan Helsinkiä kohti ja eilen sitten palauduttiin kotiin, vähää vaille yksitoista illalla. Vaikkei ton pidempää reissussa oltukaan, ehdittiin nähdä ja touhuta paljonkin siihen nähden. Eli, kuten varmaan arvasittekin, seuraavakasi on tiedossa, pienimuotoinen matkakertomus :)

LAUANTAI:

Herätys oli tosiaan 04:00 ja puoli viiden kieppeillä lähdettiin suhaileen kohti Tamperetta, josta nappasimme pikkuserkkuni avokkineen mukaan. Piskit oli edellisenä iltana viety hoitoon tädilleni landelle. Viideltä lähdettiin ajelemaan Helsinkiä kohti. Hieman yllättäen pysyin hereillä koko menomatkan, olin meinaan nukkunut sellaisen reilun tunnin verran edellisenä yönä. Yritin perjantaina sänkyyn jo kymmenen aikoihin, mutta kun se uni ei tule, niin se vain ei tule. Plää!

Auto tuli mukaan Viroon ja lähtöselvityksessä piti olla tuntia ennen laivan lähtöä, eli siiinä puoli kahdeksan aikaan. Oltiin todella hyvissä ajoin satamassa ja jonkin aikaa saatiin autossa jumittaa ja odotella. Kyytinämme oli Tallinkin Star- laiva ja matkalle päästiin jo vähän ennen puolta ysiä.








Oltiin varattu etukäteen laivalle aamiaisbuffet ja päästiin siis melkolailla suoraa syöpöttelemään. Meistä ei käsittääkseni kukaan ollut aiemmin syönyt Tallinkin buffetissa, ja joka tapauksessa, edellisestä laivan aamiaiskerrasta oli kaikilla jo kulunu pitkän aikaa. Hyvät setit oli tarjolla ja innostuin kasaamaan itselleni hirveän annoksen tavaraa lautaselleni ja suunnittelin kuinka söisin kaikessa rauhassa seuraavat pari tuntia, minkä verran matkan piti kestääkin. 



No, ihan hyvä suunnitelma, MUTTA, meri ei ollut suotuisimmalla päällään ja laivaa rupes keikuttaan ihan kiitettävästi mun makuuni. Mun rupee tekeen tosi pahaa se ja rupeaa tosissaan ottaan tasapainon päälle. Porukka varmaan luuli mun olevan jossain armottomassa humalassa kun horjuin ja jouduin tarraamaan tukea millon mistäkin. Plääh. Onneksi ylös ei kuitenkaan sapuskat tulleet. Sain tuhottua lautaselliseni ja lopun aikaa närpin appelsiinin lohkoja. Olin TODELLA kiitollinen kun päästiin laivasta pois :D



Laivasta ulos päästiin joskus vähän yhdentoista jälkeen ja päätettiin lähteä tutkimaan läheisiä kauppakeskuksia. Hotellille pääsi kirjautumaan sisään kuitenkin vasta kahden aikoihin. Mulla ja pikkuserkullani oli mielessä tietyt paikat missä haluaisimme käydä: Pikkuserkkuni halusi kiertää paikallisia lelukauppoja, kartuttaakseen nukkekokoelmaansa ja itsehän halusin käydä Hello Kitty kaupoissa! Ja tässä kohtaa on pakko todeta: Onni on hyvä aviomies, joka pärjää liikenteessä, myös vieraassa maassa. Okei, olihan tää Mikolle jo kolmas kerta siellä suhaillessa, mutta itse en uskaltaisi vieläkään Virossa, tai missään muussakaan maassa, hypätä rattiin.



Ensimmäisenä suunnattiin Ülemiste- kauppakeskukseen (Suur-sõjamäe 4). Täällä päädyttiin heti alkuunsa etniseen kauppaan, josta lähti pari pientä, kivaa juttua mukaan, kuten perhos-kangasmerkki. Samaisessa keskuksessa pääsin myös Kitty kaupoille! Oi onnea! Sieltä mukaan tarttui pari tuliaiset ja itselleni ostin Hello Kitty juomapullon, sen kanssa kelpaa salilla sitten touhuta :D Kierrettiin Ülemiste ympäri suhteellisen nopeasti ja päätettiin siirtyä seuraavaan paikkaan.



Seuraavana vuorossa olikin sitten vanha tuttu, Kristiine keskus (Endla 45), jossa ollaan Mikon kanssa kerran aiemmin käyty, vuonna 2010, kun oltiin edellisen kerran tälläisellä lomareissulla, Tallinnassa. Siellä tärkeinpänä oli ensimmäisenä suunnata pehmiksille :D Kristiinessä oli putiikki (Kutsun sitä saunakaupaksi,, kun en oikeaa nimeä muista), josta ostin pari vaniljasaippua palaa. Aiiiiivan ihanan tuoksuset. Samaisia "saunakauppoja" oli lähes jokaisessa kauppakeskuksessa, missä käytiin. Sydämeni itki vaan taas litrakaupalla verta, kun meillä ei ole omaa saunaa. Olis ollut vaikka mitä ihanuuksia, mitä ois haalinu mukaaansa, jos vaan semmoinen sauna ois.  Järkytyksekseni, Kristiine keskuksesta oli poistunut Hello Kitty kauppa, jossa 2010 kävin. Onneksi Ülemistessä pääsin sellaisessa käymään, muuten olisi poru tullu isolla tytöllä.




Kun Kristiine keskus oli kierretty, kello oli jo sen verran, että päästiin kirjautumaan hotellille. Hotellina oli taasen vuodelta 2010 tuttu Tallink Express. Ikävä kyllä, muistin hotellin olleen siistimpi. Tai, lähinnä tämän kertainen pettymys koski huonettamme, ei niinkään koko hotellia, joka itseasiassa sattui olemaan remonttissa. Ei ollut mikään maailman miellyttävin soppi, varsinkaan vessan osalta. Aamupala sunnuntaina oli kyllä todella hyvä, siitä täydet pisteet, kuin myös mukavalle henkilökunnalle.



Ei viivytty kovinkaan kauaa hotellilla, vietiin vaan osa kamoista huoneisiin, jätettiin auto leppäämään parkkiin ja siitä lähdettiin etenemään jälleen kohti uusia seikkailuja, eli lähdettiin kävelemään kohti Viru keskusta (Viru 6).





Viru Keskuksesta ei itsellä tarttunut mukaan mitään, se kierrettiin aika reippaaseen tahtiin ympäri ja siirryttiin sieltä piakkoin Kaubamajan puolelle (Gonsiori 2), joka myöskin tuli kierryttä aika hätäseen. Emme kierrelleet monissakaan putiikeissa keskuksia kierrellessä, lähinnä lelukaupat ja satunnaiset erikoiskaupat vetivät puoleensa, tämän vuoksi aika nopeasti saimme kaikki paikat tutkittua :) Kun oltiin saatu kierrettyä tarpeeksemme, eli n. klo 17:30, päätettiin mennä sapuskoimaan johonki. Hyvin rohkeasti päätettiin mennä tuttuun ja turvalliseen Amarilloon, Viru keskuksessa. Amarillossakan kun ei tule koskaan muuten syötyä ;) Mutta Amarillon on vaan hyvä paikka, ei siitä mihinkää pääse. Itselläni lautasella oli perinteinen Chicken pocket.




Kun Amarillosta oltiin selvitty, lähdettiin taas liikkeelle ja päämääränä oli vaihteeksi hotelli. Kuitenkin ennen, kun menimme sisälle, hyppäsimme vielä autoon ja kävimme heittämässä pienen lenkin, jonka aikana poikkesimme mm. Norde Centrumin Rimissä. Lopulta päädyimme hotelliin ja sovittiin, että mentäisiin vielä illalla kävelemään vanhaan kaupunkiin ja etsimään jotain kivaa pikku kahvilaa, jossa voitaisiin vetästä jotkut hyvät jälkkärit.




En ihan tarkalleen enää muista, mihin aikaan lähdettiin hiipparoimaan kohti vanhaa kaupunkia, mutta joka tapauksessa sinne lähdettiin joskus ennen ysiä. Tosi hieno paikka, tykkään ihan kamalasti sellaisesta. Seuraavan kerran kun otetaan suunnaksi Tallinna, täytyy kyllä ottaa hotelli vanhasta kaupungista. Ihan eri maailmasta, se seutu! Harmittaa nyt jälkikäteen, että päätin jättää järkkärin hotellille vanhan kaupungin reissun ajaksi. Ajattelin, ettei siellä pimeässä juuri mitään kuvattavaa olis, mutta päin vastoin, se olis todellakin pitänyt ottaa mukaan. Pari hassua kuvaa sitten luurilla tuli napsittua.



Taidettiin olla aavistuksen liian myöhään liikkeellä, kun kaikki kahvilat oli juuri sulkemassa oviaan, kun kello oli aivan vähää vaille yhdeksän. Ei kehdattu sitten tunkea mihinkään sellaiseen väkisin, itse muistan kuinka turhauttavaa se on, kun juuri ollaan sulkemassa, ja joku pompahtaa paikalle, tottakai sekin asiakas pitää palvella. Lopulta löydettiin sitten paikka, johon meidät käytännössä kutsuttiin sisälle. Liekö ollut paikan omistaja, joka oli asiakkaita kutsumassa kadulla sisälle. Tosi mukava miekkonen kyllä oli ja herkulliset valikoimat kaikkia leivoksia. Silloin tuli taas se hetki, kun kirosin kielipääni alimpaan...sanonko minne. Mies jutteli kamalasti englanniksi jotain ja olen huuli pyöreänä, että jaa mitä. Sitten jotenkin sain kasattua itseni, ja hei, se keskuteluhan jopa onnistu :D Ymmärsin, mitä heppu selitti tarjottavista ja olin onneni kukkuloilla. Saatiin kaikki hoidettua tilauksemme hyvin ja päästiin herkuttelemaan.

Itse tilasin suklaakakkua ja valkoviiniä, pikkuserkkuni marenki-mustikka leivoksen & kaakaon, pikkuserkkuni avokki tilasi myös suklaakakun & kahvia ja Mikko: Mansikkaleivos ja olut. Se jotenkin osui nauruhermoon meillä kaikilla, lieköhän väsymyksellä ollut osuutta asiaan, mutta se oli jotenkin tosi hauska juttu kun Mikolle tuotiin olut ja mansikkaleivos naaman eteen :D Tämä oletettu omistajakin vain totesi, että täydellistä.




Kahvilasta suuntasimme takassin hotellille, kaikkea kivaa nähtävää samalla tihrustaen. Nukkumaan pääsimme n. 23:00 ja seuraavana aamuna ylös kahdeksan aikaan ja aamikselle.

Huomasin, että tästä tulee taas aivan älyttömän pitkä juttu, ja päätin pätkästä tähän. Jätän lopun matkakertomuksesta myöhemmäksi, teillähän puutuu simmut jos tää vielä tästä pitenee toisella päivällä ;) Joten palataan piakkoin asiaan!