Jambalya tanssii hän notkein lantein...

Kuten jo täällä aiemmissa kirjoituksissa hehkuttelin, viime perjantaina oli aika suunnata Tampereelle ja Nightclub Tähteen. Päätimme käydä syömässä ravintola Comossa ennen keikkaa (Saimme tädiltäni alekupongin, heh:D). Mun piti niin ottaa taas annoksista kuvia, mutta siinä kohtaa kun Annalle lykätään lautanen täynnä herkkuja naaman eteen, niin eihän silloin minkään kameroiden olemassa oloa muistakkaan. Olin ahnehtinu annokseni jo puoli väliin, ennen kuin muistin, että hitto...Noo, jälkkärit sitten kuvataan. Joo-o, arvatkaa kuvattiinko?? Kummallisesti ne jälkkäritkin katos ennen kuin kameran läsnäolo muistui. No, eipähän tuo mikään kamala vahinko ja menetys ole, mutta ois se ollut hauska omaksiki muistoksi niitä räpsästä :D 

Blingbling neuletakki oli illan juttu.

Olen kerran aiemmin käynyt  Comossa syömässä, ja silloin oli polttarini kyseessä! Polttareissani jouduimme odottelemaan annoksiamme todella pitkään, joten mietiskelin etukäteen kuinkahan kauan saadaa nyt odotella. Saimme kuitenkin ruokamme todella nopeasti, yllätyin kyllä positiivisesti :)

Omalla lautasellani oli  Tagliatella con confit di anatra (Ankankoipi confitia, tryffeli-pecorinoa ja tagliatelle pastaa). Mikon lautasella puolestaan oli Spaghetti alla carbonara (Paahdettua pancetta-pekonia, kermaa ja kananmunaa sekä spagettia). Oli kyllä niin herkullista, mutta annoskoko meikä possuille on turhan pieni. Vaikka ravintola on tyylikäs ja annokset hienon kuuloisia, hintataso on kuitenkin ihmillinen. Voi hyvillä mielin mennä nauttimaan hienoa illallista, eikä lompakon silti tarvitse huutaa hallelujaa (Ellet nyt vallan viineillä innostu läträämään). 

Jälkkärinä otettiin Pannacotta al la Menta (Minttu pannacottaa marjoilla) ja Tiramisu alla Como (No, tiramisu nyt on tiramisu). Vedettiin puoliksi kumpikin annos naamariin. Usein rafloissa tuppaa tulemaan pienimuotoinen annoskateus... :D Oon kyllä siinä suhteen ihan kamala. Joskus serkkuni kanssa kun kävimme, olikohan se nyt Manhattan steak housessa syömässä, niin piti vaihtaa annoksia päikseen kun serkkuni sai lehtipihviinsä enemmän maustevoita, kuin minä, vaikka annos muuten oli aivan sama. Heh :D Onneksi em. serkku tuntee mut ja tietää oikkuni erittäin hyvin ;)

Herkuttelun jälkeen suuntasimme sitten Tähteen. Ajoitimme saapumisemme hyvin, sillä Anneli & Recados pomppivat lavalle n. 5 min tulomme jälkeen. Tähti oli aivan ääriään myöten täynnä. Illan artisti on ilmeisen tykätty kyseissä paikassa, sillä Anneli oli viimeksi tähdessä 18.10.13 ja seuraavan kerran jo 4.1.14. Enkä ihmettele yhtään. Lavalla Anneli oli kuin naantalin aurinko ja sai yleisön/tanssijat hyviin fiiliksiin. Siihen lisättynä Recadoksen taitava soittaminen ja hauskat kikkailut, niin eihän siitä voi kun tykätä :D

Kuvaaminen osoittautui nyt normaalia hankalammaksi. Ei jotenkin jaksanut keskittyä siihen kuvaamiseen yhtään. Päätin kuitenkin räpsiä ja räpsiä kun kerran kameran mukanani olin raahannut. Yllättäen joukosta löytyikin  useampi mukiin menevä kuva. Silti suurin osa kuvista oli seuraavanlaisia:

Mulla oli selvästi joku syvällinen yhteys kitaristi-Mikon mikkiständin kanssa. Se halus ehdottomasti olla kuvien keskipisteenä. Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa keikkaa :D 

No, joka tapauksessa, olimme jo etukäteen tän-mun-Mikon kanssa kauhistelleet seuraavaa aamua ja päivää. Tiesimme, että keikka kestäisi myöhään ja kello olikin reilu kaksi yöllä kun pääsimme nukkumaan, onneksi kotimatka sentään oli lyhyt. Okei, toi ei kuulosta pahalta ajalta, ja on jopa varsin aikainen ajankohta normaali  keikkarytmiin nähden. Meillä vaan sattui olemaan eräs erittäin tärkeä toimitus lauantaipäivälle tiedossa. Keikalle oli kuitenkin päästävä, joten päätimme, että selviydytään yhdestä päivästä vähemmillä unilla.

Mikäs lauantaiaamuna niin hymyilytti?

Lauantaiaamuna heräsimme aikaisin, takana vain muutaman tunnin yöunet ja veimme Piski & Piskin hoitoon Mikon vanhemmille. Sieltä suuntasimme Lahdesjärven ABC:lle vetään kunnon tuhdit aamupalat naamariin. Pahaksi onneksi mulla sattui osumaan mulle erittäin tuttu aamu huono-olo (En halunnut kirjoittaa aamupahoinvointi koska en TODELLAKAAN ole raskaana :D Ja ei, ei se ollut krapulaakaan.), eikä aamupala oikein kunnolla pudonnut. Se on yleensä seurauksena liian lyhyistä yöunista/  liian aikaisin heräämisestä + vielä jos sattuu olemaan pieni täpinä päällä (Tällä kertaa innostuksesta.) se tulee todella helposti.

Sain kuitenkin närpittyä annokseni kokonaan (Silmät meinas taas vetää enemmän kuin maha.) ja ei muuta kuin kaakao mukaan ja tien päälle. Edessä oli kuitenkin jokunen sata kilsaa. Oli kiva fiilis, sinä päivänä toteutuisi useamman kuukauden suunnittelu. Pohdiskeltiin asian eri puolia ja kuunneltiin radio Suomipoppia. Perseenkään puutumista ei ehtinyt huomata, kun oli niin kiva juttu tiedossa. Tuntui vaan, että matka ei yhtään edisty ja kellon on pysähtynyt, olis vaan äkkiä pitänyt olla perillä. 

Matkassa oli samanlaista kivaa odotusta, kuin pari vuotta sitten, samalla tiellä, määränpää oli vain hieman eri, mutta tarkoitus sama. Siinä kohtaa kun navigaattori näytti, että perillä oltaisiin 4 minuutin päästä, oli innostus jo huipussaan. Olimme Kotkassa. Pian me nähtäisiin se. (No, joko ärsyttää? Oonko mä ollut jo tarpeeksi salamyhkäinen? Heräsikö teidän uteliaisuus yhtään?) Automme kaarsi syrjäiseen pihaan. Nousimme autosta ja avasimme portin. Tervetulotoivotuksena saimme jylhän, matalalta kaikuvan haukunnan. Menimme soittamaan ovikelloa, pääsimme sisään ja siinä se oli. Karjalanpiirakka. 

Okei, työnimeltään se oli karjalanpiirakka. Siinä oli pikku Heloise alias Hellu. Pienen pieni, ruttunaamainen boxerinpentu myllersi kahden sisaruksensa kanssa pentuaitauksessa. Siinä hoidettiin sitten virallinen osuus ja kotimatka sai alkaa. Make haettiin aikanaan myös  Kotkasta, tosin eri kasvattajalta vain. Mä sain kunnian istua takapenkillä naperon kanssa. Kaveria ei pahemmin matka hetkauttanut. Unta palloon vaan, rennosti kyljellään, tassut sojottaen. Siinä kohtaa tuli harmistus, Hellu kun ei ollut muuttamassa  meille. Onneksi kyllä niin likelle, että sitä pääsee näkemään vaikka joka päivä ja muutenkin erittäin hyvään kotiin, nimittäin Mikon vanhemmille. Tarkemmin sanottuna, Mikon isälle isänpäivä/synttärilahja. Täys ylläri oli, ei ollut arvannut mitään etukäteen, eli homma meni just niinkun piti :) Katsokaa ny hänen ruttunaamaisuuttaan:

Eiks ookki lutunen?? Noi tassut on jäätävän isot sen kropan kokoon nähden. Ja huomatkaa ensipossu, se sai jo matkalla turpiinsa, kun välillä erehdyttiin heräilemään ja tutkimaan ympäristöä. Me ostettiin tohkeissamme Hellulle pentupanta etukäteen, ja mietittiin Mustissa & Mirrissä, että mahtaakohan toi mahtua sille. Nö jöö, mahtuhan se, turhankin hyvin. Ostettiin sitten pari kokoo liian iso panta :D Se oli rääpäleempi kun odotettiin. 

Nyt Miki ja Make sai sitten uuden kivan koirakamutskin. Mikillä on kauheet duunit tiedossa, kun sen pitää paimentaa Makea ja nyt sitten tätäkin tapausta. On siinä pienellä perhoskoiralla hommaa :D Toivottavasti jätkät ei nyt opeta tälle mitää vääriä juttuja ;) 

Semmoinen kilometri postaus tällä kertaa, palataanhan taas asiaan! :D