Oon viime aikoina siirtynyt jo ajatuksissani ensi syksyyn, ja haaveillut, että tekisi mieli aloittaa jokin uusi harrastus taas. Semmoinen, jossa voisi edetä jotenki. Semmoinen, missä olisi jokin tietty määränpää. Kuntotanssi ja sulkkis on tosi kivoja juttuja, mutta niissä ei varsinaisesti semmoista grande finalea ole. Aikanaan kun olin show- ja breaktanssissa, oli aina tosi kiva harjoitella lukukauden ajan joulu- ja kevätesityksiä varten, niissä oli se juttu, tiettekös? Samaten kouluaikana oli aina kiva vartoilla joulu- ja kevätjuhlaa, discoja yms. häppeninkejä, koska meidän musiikkiryhmä aina esitti siellä jotakin, ja meitsi toki oli mikin varressa heilumassa, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Harvoin mitkään esitykset ihan putkeen meni, mutta se harjoittelu ja valmistautuminen oli sika kivaa. Muistuu ihan mieleen eräskin kouludisco, jossa esiinnyttiin, ja mun piti aloittaa Poets of the fallin Lift- kappale, ja kun aloitin kovan jännityksen keskellä kiekumaan, rupes koko discon väki huutamaan, että laula kovempaa, mitään ei kuulu (sekä kaikkea muuta pientä kivaa ;) ) ja silloin kyllä meinasi pienellä kasiluokkalaisella päästä löysät housuun, mutta silti aina uudelleen ja uudelleen piti esityksiin hakeutua :D Koska kivaa. Joku päämäärään tähtäävä musiikki- tai tanssiharrastus ois kuitenkin tosi jees. Muttaaaaa, tosi aikuismaisesti jännäilen yksin uuden harrastuksen aloittamista.
Tosta Lift kappaleesta vielä: "Levytettiin" meidän ryhmän kesken pari biisiä, juurikin tämä Lift sekä I will stay, ja kun tuossa joku aika takaperin löysin tän huikeen levyn, niin oli se kyllä aika järkkyä kuultavaa... :D
Joku kielikurssikin ois kauheen kiva, muu siis kuin englanti. Espanja tai Venäjä... TAI Japani! Venäjästä ois sentään alkeiden alkeet jotenkuten hallussa. Se ois hienoo osata noita em. kieliä. Tiedän tosin sen, että mun pääni ei vaan ole tarkoitettu kielten opiskeluun saati sitten niiden puhumiseen. Varsinkin, kun mun kärsivällisyyteni on tunnetusti niin helvatun pitkä, että sillä harvoin pääsee maaliin asti. Ja taas, tarvisin jonkun kaverin itelleni sinne, ja Mikkoa on turha yrittää semmosiin ruinuta mukaan :D Toisaalta semmoinen kotona itseopiskeltava aineisto vois olla helppo väylä äsken mainitsemani syyn vuoksi, mutta itseni tuntien tiedän, että pari kertaa jaksaisin hommiin perehtyä, ja sitten ne jäis. Vaikeeta on! :D
Tämmöisen pohdintahetken lopuksi on hyvä pistää kuvat viime perjantailta: Mikon synttärikahveilta. Tein Kinuskikissan ohjeen mukaisesti Mississippi mudcaken, täytekakku jäi tällä kertaa väliin. Se onnistu aika kivasti, se ei heti samana päivänä ollut parhaimmillaan, mutta seuraavana päivänä ja siitä eteenpäin se oli erittäin herkullista. Samaten leipasin banaanimaustekakun, joka oli kuivakakuksikin äärimmäisen kuivaa. Maku ihan ok, mutta parempaakin on syöty. Kinkku-juustocroisantit oli ihan suoraa Lidlistä, itseostettuja ;) Mutta hei, palaillaan taas astialle, kivaa loppuviikkoa teille kaikille! :) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti