Luomisen tuskaa

Heippa hei! Toivottavasti syyslomailijoilla on ollut kivaa lomalla ja syylomattomilla puolestaan on ollut mukava viikko muuten :) Tääkin viikko on kipittänyt jo puoleen väliin. En tajua miksi, mutta mun on ollu hitokseen hankala saada alotettua uutta postausta, jutunjuurta ois kyllä ollu, mutta aina kun avasin tätä bloggeria, ajatuksena alkaa kirjoittaan, tuli totaalinen töks töks töks jumi. Mistä lähtien normi kuulumisien kertominen on ollu näin vaikeeta? :D Kaippa meistä itsekullekkin tulee välillä tämmöisiä kausia, että kivatkaan asiat eivät vaan jotenkin luonnistu.

Nooh, joka tapauksessa niitä kuulumisia: Nyt on taas porukoiden haudat pistetty talvikuntoon. Käytiin pyörähtämässä pieni rundi sunnuntaina, ja samalla käytiin mummolassa jälleen syksytalkoissa. Isä sai haudalleen sinisiä callunoita ja äiti puolestaan sai taas violetteja. Värjättyjähän noi toki taas on, mutta ainakin äidillä tais noi violetit viime vuonna pysyä ihan hyvänä...Kai..? MÄÄ EN MUISTA ENÄÄ! :D 

Huvitti suuresti, kun käytiin kukkakaupasta noita callunoita ostamassa, ja siinä ihailtiin näitä värjättyjä tapauksia, myyjä tuli meille juttelemaan ja mainostamaan niitä. Hän ensin ylisti niiden ihania värejä ja kehu niitä, mutta totesi sitten, että jotkut eivät pidä niitä sopivana hautausmaalle... Johon minä vaan reippaasti totesin, että sinne nääkin ois nyt menossa, että me otetaan näitä. Anteeks nyt vaan, mutta miksei värjätyt callunat ois sopivia!? Nousen vastarintaan kaikkia etikettisääntöjä kohtaan!  >:(

Mummolassa

Meillä oli Mikon kanssa tiistaina, 14.10.2014, meidän 8. vuosipäivä! Jos ihan rehellinen oon, niin se taitaa varmaa olla mulle "merkittävämpi" päivä, kuin hääpäivä. Ainakin tässä vaiheessa vielä ;) Käytiin juhlistamassa tätä New York- ravintolassa (AGAIN!) :D Syötiin meidän totuttuun tyyliin nähden tosi rauhassa ja pidemmän kaavan mukaan, siinä missä yleensä me mähkitään ruoka turpaamme kuin ahneet porsaat :) Mä söin Pulled pork sandwichin (AGAIN!), mutta vaihdoin sen sipsit ranskalaisiksi, koska edelleenkään en ymmärrän, minkä takia ruoka-annoksessa on sipsejä! Ranskat toimi paljon paremmin. Aamen. Jälkkäriks vedettiin puoliksi jäätävän kokoinen Vapaudenpatsas (En jaksanut alkaa funtsiin miten se enkuksi kirjoitettiin...) - jätskiannos.

 Mun piti laittaa tänne kuva musta ja Mikosta, aivan suhteen alkutaipaleelta, mutta hemmetti, mää en löytäny niitä kuvia mistään! En MISTÄÄN! Onneksi ystäväni E on pelastava enkeli, ja löysi ko. kuvat omasta jemmastaan, ja lupasi toimittaa ne mulle, ihanaa! <3 Tarkennuksena vielä, että tämä ystäväni oli siis yläasteella samalla luokalla meidän kanssa, joten siksi hänellä on olennainen osa tässä kuviossa ;) No, nyt saatte sitten tyytyä mun sen päivän vaate poseerauksiin, jotka on muuten harvinaisen.... rakeisia.

Ja ensi kerralla, kun keikistellään kameran edessä ja leikitään malleja, malli vois TARKASTAA, että tunkeeko paidasta esiin jotain ylimääräistä! :D

Mut hei, tiettekö mitä! SE ON JUHLAN PAIKKA NYT! Meidän kahdesssa, huom. KAHDESSA chilipuskassamme on CHILI! Jee!! Me onnistuttiin!! :)

WUHUU!! Voi tätä onnistumisen riemua :D Sitten kun ne vielä ottais väriä itteensä, niin kaikki ois hyvin! Noniin, sitten kai pitäis sanasta sanoa siitä jutusta, josta viime kerralla jotain höpisin :) Facebookissa, blogini sivuilla eräs jo arvasikin, mikä se juttu oli, ja niin varmaan moni muukin teistä. Eli, tämä akka kävi taas ottamassa mustetta ihoonsa. Nyt on ikuistettuna kolme koirantassua mun niskaani. Jatkan tällä hyväksi havaitulla, hempeellä söpöilylinjalla siis. Meikäläisestä ei IKINÄ tule löytymään pääkalloja, tribaaleja tms. äijämäistä :D

 Tassujen lisäksihän multa löytyy perhonen olkapäästä ja kukkaköynnös nilkasta. Kaikki kuvat, jotka oon ottanut, oon miettinyt sillä tavalla, että ne voi helposti tarpeen vaatiessa piilottaa. Kyllä, oon saanut miljoonat varoitukset siitä, että miltä ne voivat vanhana näyttää jne. mutta, senkin uhalla tämän taas tein! :D Itse olen todella tyytyväinen tähän uutuuteen, ja voin onnellisena kuskata mukanani merkkiä Mikistä, Makesta ja Annusta :) Annu oli siis tätini, jonka luona asuin, koira ja Annu oli mulle suuri tuki ja turva kun oli vaikeeta, ihan niinkuin Miki ja Make nykyään <3 Annu reppana oli löytökoira Virosta, ja aika kovan koulun käynyt ennen kuin päätyi sitten loppuelämän kotiinsa. Lopulta Annu jouduttiin lopettamaan, olikohan vain kuukautta aiemmin, kuin Miki kotiutui meille. Se oli ihan kauheeta, Annu sai jonkinmoisen kohtauksen, ei enää pysynyt tolpillaan ja laski allensa. Vanha koira oli vielä kyseessä, niin ei auttanut muu kuin soittaa päivystävälle eläinlääkärille ja viedä vanhus piikille.  Annulla ilmeisesti oli ollut nisäkasvaimia, ja ne oli nähtävästi levinnyt keuhkoihin (?), näin ainakin päivystävä eläinlääkäri silloin sanoi. Oli muuten Kangasala- Valkeakoski (Siellä oli sinä päivänä päivystys vuoro) väli aivan tuskasen lyhyt silloin... Annu rakas <3

Kerran oltiin Annun kanssa samiksia :)

Kuvaa tatskasta pistän sitten, kun se on parantunut täysin. Se on parantunut nyt kyllä yllättävän nopeasti, että olettaisin kuvan tulevan jo seuraavaan postaukseen. Kiitän nöyrimmiten jos jaksoit tämän jälleen loppuun asti lukea! Olet ihana! <3