Kaiken rehellisyyden nimissä: Eilinen oli oikeesti täydellinen lauantai. Tämmöstä kiireetöntä, löysäilevää päivää oon kaivannut jo pitkään ja se tuli siis nyt todella tarpeeseen. Sää oli myös ihan meikäläisen puolella tän asian tiimoilta, oli varmaan tän kesän komein ja lämpimin (Vai lämpöisin...KUMPI ON OIKEIN?!) päivä. Aamulla heräiltiin aivan rauhaksilteen ja lähdettiin piskien kanssa vetämään kivan pitkä aamulenkki (Noita karvakasojakaan ei kiinnostanut liian aikaisin nousta, vaan nekin tuhisi tyytyväisinä pitkälle aamuun.).
Aamupalaksi syötiin perjantaista mariannekääretorttua (Koska aikuinen ja koska voin ;) ) Kaakaokäärispohja, kuohukerma vaahdoksi, sekaan kaakaojauhetta, sokeria, vaniljasokeria ja mariannecrushia... So simple, but so delicious! Saattaa olla että tänäkin aamuna aamupalaksi oli tätä samaa herkkua... heh. Kauheen kaunishan toi kääris ei ollu, pohja repes totaalisesti ja leikatessa koko pa*ka hajos, mutta tähän sopi taas tää suuresti inhoamani fraasi "ei se ulkonäkö oo tärkeintä, vaan maku". Joo-o, silloin kun teet jonkun juhliin kakkua ja ulkonäkö menee keturalleeen, toi sanonta ei lohduta kyllä tippaakaan! :D
No, kuitenkin, käärishetken jälkeen otettiin suunnaksi tampere, ja, yllätys yllätys, jatkettiin syömispoliittisiatoimintoja, ja mentiin tutustumaan Fazerin uuteen kahvilaan, joka sijaitsee lähellä keskustoria, hämeenkadun varressa. Vähän jopa arvelutti mennä, kun kyseessä on oman työpaikan kilpailija... ;)
Paikka oli kyllä todella tyylikäs, siitä ei pääse mihinkään. Mitä nyt katto oli jätetty kyllä auttamattomasti keskeneräisen näköiseksi! Kun astuttiin kahvilaan sisälle, vastassa oli tosi herkullinen näky, vitriinit notku herkullisista tarjottavista, niin suolaisista kuin makeistakin. Itse otin suolapalaksi lohitartarleivän ja Mikko otti lämpimän, täytetyn croisantin. Makeaksi herkuksi otettiin mansikkaviinerit. Ah, vaniljakreemiä oli runsaasti, mansikoita ei oltu pilattu sillä hemmetin kiilteellä, taikinaa oli sopivassa suhteessa täytteeseen JA mikä parasta: Tässä versiossa ei ollu ollenkaan sitä sokerikuorrutetta! Oijoi! Palanpainikkeeksi join capuccinon ja Mikko jonkilaisen Fazerin oman sekoitetun kahvin. Tämä koko lysti kustansi 27 e, mikä oli tämmöisen maalaishiiren näkövinkkelistä turhan tyyristä, ja Mikon ilme oli näkemisen arvoinen kun kassaneiti sanoi hinnan. Toisaalta, eipä sitä hirveesti voi muuta odottaakkaan, mutta sanotaanko näin, ettei tästä paikasta tule ehkä se vakiomesta.
Noh, tämän kahvilahetken jälkeen lähdettiin haahuilemaan hämeenkatua pitkin, ja yhtäkkiä löydettiin ittemme terassilta, meikäläinen valkkarilasi kourassa. Olo oli hetken aikaa siinä auringon lämpimästi helliessä ihan sellainen, että olisi voinut vaikka ulkomailla olla. Ei ollut ollenkaan suomifiilis.
Tämän jälkeen päädyttiin H&M ja tällä kertaa tuolle karvaisemman sukupuolen edustajalle lähti vaatekappale mukaan, ei meikäläiselle niinkuin olisi ehkä joku saattanut luulla ;) Vaateshoppailun jälkeen suunnaattiin autolle, josta matka jatkui ruokakauppaan. Ehee, ihan kuin ei oltais vielä siinä vaiheessa oltu syöty ihan hirveesti, mutta poistuttiin kaupasta jätskitötteröt räpylöissä.
Tampereella hengailun jälkeen oli aika suunnata kotiin ja alettiin valmistautumaan iltaa varten, olihan sentään meidän iki-ihana Annemme illalla Rönnissä esiintymässä, ja sinnehän toki oli päästävä. Edellinen, samalla ainoa aikaisempi tämän vuoden AM- keikka oli jo MAALISKUUSSA. Mihin tää aika oikein menee, ihan totta hei?! Ja ikävä kyllä, Annella ei ihan hirveesti tähän meidän likelle osu keikkoja enää kesällä. Hmph. Mutta Annelilla sentään onneksi osuu, useampikin. Ja Anniinallakin taitaa olla yksi, mikäli oikein muistan! :)
Meidän tiimi saapui Rönniin siinä yhdeksän nurkilla, kun Anne puolestaan saapui lavalle puoli yhdeltätoista. Meillä oli puoltoistatuntia tehokasta seurusteluaikaa paikalle saapuneiden keikkakavereiden ja sukulaisten kanssa. Siinä höpötellessä ja naureskellessa aika meni todella reipasta tahtia, ei tarvinnut edes kännykkää räpeltää odotellessa kertaakaan, ja uskokaa pois, se on todella harvinaista mulle! :D Ja, kuten eilen totesinkin, tulipahan paikattua pari sivistyksessä olevaa aukkoa illan aikana! Illan toisena esiintyjänä oli tanssiorkesteri Ippe Mansikka. Rakastuin ehkä tohon nimeen! :D
Anne aloitti uudella sinkullaan "Kuivaa koivua", ja nyt pystyin jo laulamaan mukana biisiä. Ja kyllä, minä lauleskelen itsekseni keikalla aina kaikki tuntemani biisit :D Muista biiseistä mainittakkoon nyt vaikka Elämän peli, Ravintola Sydänsuru, Annoit suunnan elämään, Pidä siitä kii, Jakaranda ja MATKALAUKKU. Tämä biisi on kyllä niin ihana, ja hei, Annen ihan itse tekemä. Sanoinkin korttia hakiessa Annelle tästä, ja kuinka pystyn hyvin maalaamaan mieleeni kuvan kuinka kauniina kesäpäivänä ajelee maantiellä kaikessa rauhassa maaseudulla ja kuuntelee tätä biisiä hyvillä fiiliksillä. Anne totesi, että semmoista fiilistä hän tähän biisiin oli hakenutkin. Onnistunut veto siis! Nähtiin nyt ekaa kertaa livenä myös Deja vu:n uusi kosketinsoittaja ja uusi Janne Tulkki, ja hienostihan tää veti! Ei arvaisi ollenkaan, että tuore tyyppi bändissä! Lisäksi joukkoon oli eksynyt myös uusi kitaristi, joka oli kyllä kovasti entisen näköinen, se kolmas Tenkula, heh ;) ja Keikka-ilta oli kaikinpuolin onnistunut, mitä nyt noita pieniä verenimijöitä ei lasketa, jotka inisivät koko ajan korvan juuressa. Ja, jos ei lasketa semmoista lajiketta kuin "Urpot".
 |
| Urpojen kuvauksesta jäi uupumaan mahdollinen leveä, humalainen huojuminen takanaolevien syliin. |
Kaikki keikoilla kävijät varmaan pystyvät allekirjoittamaan tämän lajikkeen olemassa olon. Ja ihan turha vetää "Tanssilavoilla tanssitaan, eikä katsella" korttia kehiin, tämä ei koske pelkkiä tanssilavoja, mutta koska tämä nyt sattui tapahtumaan taas kerran tanssilavalla eilen, se toimikoon myös esimerkkinä. Argh.
Noh, loppuun vielä pakolliset vaatekuvat eiliseltä:
