Einari 14.3.2011 - 12.8.2014 |
Eli, meidän pikkuinen Einari gerbiilimme lähti eilen paremmille nakerrusmaille touhuilemaan. Maanantai-iltana huomattiin, ettei Einari ollut oma itsensä, ja seuraavana aamuna tää vanha herra oli luovuttanut. Osattiin kyllä odottaa tätä, juurikin edellisillan perusteella. Helkkarin kurjaa toi teki, niin noihin otuksiin vaan tulee kiinnyttyä, vaikka koko ajan on itselleen muistuttavinaan sitä, että joskus se aika on. Ihan kun siihen osais valmistautua, joka tapauksessa se reaktio on, ettei vielä oo se aika, joskus sitten vasta. Kuitenkin Einari pääsi kiitettävään gerbiilin ikään, mihin taas tämän gerbiilikolmikon nuorimmainen, Unto ei päässyt, se ei ehtinyt täyttää edes kahta vuotta. Siinä mielessä tää on helpompi sulattaa, koska Eikka oli jo "oikean ikäinen". Ikävä silti on suuri, meidän rakasta, hieman tempperamenttista Eikka-Keikkaamme alias Eiskaa <3
Tiedän, että monet eivät osaa arvostaa tämmöisiä pieniä "hiiriä" lemmikkeinä, mutta mulle kaikki elukat on ihan yhdenvertasia. Vaikka gerbiilit ei pyöri jatkuvasti jaloissa niinkuin piskit, niin silti ne on koko ajan kaikessa mukana, sillä omalla elämällään, mitä ne pitää asumuksessaan. Tiedän myös sen, että osa katsoo mua kieroon seuraavan tunteen purkauksen jälkeen, että hei, ei maailma kaadu yhden rotan lähtöön. Oon koko ikäni tottunu puolustamaan gerbiileiden "oikeuksia", lähinnä ehkä sukulaisilleni, joten se väkisin puskee esiin myös tässä.
Kyllä mää oon porannut. Käsittelen kaikki ikävät asiat runsaalla itkulla, ja aika pian se pahin tunne alkaa helpottaan. Täytyy jälleen kerran todeta, että kyllä äiti tiesi mistä mulle puhui, kun olin lapsi: Itke vaan aina kun tuntuu siltä, se helpottaa. Kiitän äitiä tosta ohjeesta, ilman sitä ois ollu monet asiat niin paljon vaikeampia. Mää kun oon tämmöinen tunteella eläjä, niin kuin rakas ystäväni eilen sanoi. Hän tuumaili, että meikäläinen on meistä se, joka innostuu kaikesta heti satasella ja elää tunteella, ja hän taas on meistä se järjen ääni, joka välillä toppuuttelee mua ja kiskoo takaisin maanpinnalle. Allekirjoitan ton kyllä täysin, heh. Ja hei, silti se jaksaa mua kattella aina vuodesta toiseen, yli 20 vuoden ajan jo. Ystäväni tietää sen, miten rakkaita lemmikit on mulle, ja jaksoi kuunnella, kun jonkin aikaa purin suruani Einarista. Ihanaa, että on tommoinen ihminen elämässä <3
Nyt täytyy vaan pitää klaaninsa viimeisestä, Taunosta, hyvää huolta ja seurustella sen kanssa entistä enemmän. Tauno on samanikäinen, mitä Einari, joten odotettavissa on, ettei Taunokaan kauaa täällä enää viihdy (Vannomatta paras, noin mää epäilin Bonairenkin kohdalla, kun molemmat velipojat kupsahti, herra eleli onnellisena vielä pari vuotta sen jälkeen, liki 5 vuotiaaksi), ja haluan, että Tauno saa loppuaikansa olla tyytyväinen, eikä vain surra yksin jäämistä.
Tästä piti tulla ihan pieni postaus, ikään kuin Einarin muistoksi, mutta tästähän tuli ihan oikean postauksen mittainen... Tähän loppuun kuitenkin vielä asiaa ulkoasusta: Voi hitto sentään kun en saa siitä nyt mieleistä. Jos nyt joku bloggeri- ja/tai html-nero tätä lukee, ottaisin enemmän kuin mielelläni jelppiä vastaan.
A) En tahtoisi, että taustakuva toistuu uudelleen ja uudelleen, vaan haluaisin sen pysyvän paikallaan selatessa, KOKONAISENA. Kun oon yrittäny html-koodia mennä sorkkimaan, saan taustakuvan kyllä pysymään paikallaan, mutta silloin siitä jää kuvan alaosa pois?! Mä en tajua, kuinka sain edellisessä taustakuvassa sen onnistumaan...
B) Mun koneella toi taustakuva asettuu nätisti vasempaan laitaan, eikä jää tekstiosuuden alle lainkaan piiloon. Eli siinä mielessä hyvä. Mutta kun niitä perhanan näyttöjä on niin montaa erilaista, että se ei asetu kaikkiin samalla tavalla hyvin. Kun testasin, se ei toimi oikein puhelimessa, tabletissa eikä tv:ssä. Ärsyttävää, koska sain tänkin onnistumaan edellisen taustakuvan kohdalla. MITÄ mun pitäis tehdä, että sen sais asettumaan aloilleen kaikkiin näyttöihin?
Voi pliis pliis pliis, kunpa joku fiksu nyt lukis tän ja auttais meikäläistä.....! (Ja mielellään sillä tavalla, että tajuaisin ohjeistuksen....:D)
Osanotto rakkaan lemmikin poismenosta, eipä se kaipuu ole kiinni eläimen koosta, niinkuin jotkut kai luulevat. Valitettavasti en osaa vinkata mitään tuohon ulkoasuun, mutta näin kännykällä tätä lukevana olen kiinnittänyt huomiota mobiiliselattavuuteen. Eli, ennen tätä ja sitä edeltävää tummempaa ulkoasua oli sinulla sellainen ulkoasu, jonka sai mobiiliselaimelle sopivaksi. Nyt kuitenkeen tätä ja tämän edeltäjää ei ole saanut, vaan teksti ja kuvat ovat, kuin koneen näytöllä katsoisi. Mietinkin, että olisiko tälle asialle jotakin tehtävissä? Jos siis pätkänvertaa ymmärsit, mitä koetin selittää :D Kiitos innostasi kirjoottaa hyvää blogia. - A
VastaaPoistaKiitos sulle <3 Huomasin tosiaan, että mulla on pois päältä ollut toi mobiililaite katselu, en tiedä missä yhteydessä sen olen klikannut pois, mutta nyt laitoin sen takaisin päälle! (Voi apuva, ties kuinka kauan se tosiaan on ollutki pois päältä...:D) Pitäisi toimia nyt siis paremmin mobiililaitteillakin. Hyvä kun huomautit asiasta! :D
Poista