sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Varkaat, kulkurit...!


Eipä ole taas hetkeen tullut käytyä keikoilla, mutta eilen, lauantaina, saatiin tilanteeseen korjaus! Anniina Mattila bändeineen saapui Rönnin lavalle, ja tottakai meikäläiset suuntas kulkunsa sinne. Illan toisena esiintyjänä oli Tanssiorkesteri Ahopelto.



Saavuttiin Rönniin aikaisin, joskus 20 vaille kahdeksan, ja kasiltahan ne tanssit alkoivat. Kun mentiin porteista sisään, kuului niin iloinen ja äänekäs nauru, että todettiin äänen kuuluvan pakosti Anniinalle, niin kuin se sitten kuuluikin :D Mentiin kahvioon istuskelemaan ja hetken päästä Anniina tuli istumaan seuraamme ja siinä höpöteltiin jokunen tovi, samalla kun paikalle pikku hiljaa valui enemmän ja enemmän väkeä, joukossaan myös tuttuja fanikavereita, jotka myös sitten liittyivät seuraan :) Tulipahan juteltua ja naurettua taas ihan kiitettävästi, kiitos Anniinalle ja kaikille muillekkin iltaan kuuluneille! :)




Anniina aloitti ekan settinsä siinä puoli yhentoista aikoihin. Yritin digipokkarillani, jonka olin mukaani ottanut, räpsiä kuvia, mutta ei helkkari, en mää osaa sillä enää ottaa. Lähes kaikki kuvat on heilahtanut, kun salamaa en edelleenkään tykkää käyttää. NI! Aika pian pokkari lensi laukkuun ja tilalle tuli kännykkä kameroineen. Alkoi heti luistaa paremmin touhu ;) (Pitäsköhän tässä yksinkertaisesti vaan ruveta myöntään, etten ehkä vaan osaa kuvata ;))





Anniinan mahtavaa ääntä ja iloista esiintymistä on aina hauskaa seurata, jälleen kerran voin vaan sanoa: Suosittelen! :D Käytäis useamminkin Anniinan keikoilla, jos vaan tiedettäs, mistä seurata niitä keikkoja, vink vink! ;) Pari Anniinan esittämää biisiä ansaitsee vielä erityismaininnan: Ei itketä lauantaina (Anita Hirvonen) sekä Pidä kii (Muska). Todella, todella hientsat tulkinnat Anniinalta, sopii todella hyvin hälle nämä biisit. Missään nimessä muutkaan biisit ei kuitenkaan yhtään sen huonompia olleet!

Meikäläinen heitti tansseihin ylleen hiljan Ideaparkista ostetum kesämekon, hieman tommosen inkkarihenkisen :D 







Muuten ihan hauska mekko, mutta ihan en minäkään tarjennut pelkällä tolla mekolla kulkea, kun ilman ei varsinaisesti hellinyt meitä, vaikka en todellakaan niihin paleleviin ihmisiin lukeudu :D Matkaan lähti MUSTA neuletakki (Wtf, mustaa mulla?!). Olin kuulemma töppöjalkainen, Mikon puheiden mukaa ainaski ;) No ei oo mun vika, ettei luoja suonut mulle pitkiä koipia!! :D No juu, eipähän se, en mää tätä niin vakavasti ota, ainahan me heitellään toisillemme pientä kuittia kaikesta, siis AIVAN kaikesta! :D 


Huomaakohan kukaan mitään muuta uutta? Tuskinpa....Mutta oon mää värjänny hiuksenikin :D Tai siis, laitoin semmoisen sävyteshampoon, joka lähtee n. kuukaudessa veke. Menihän tässä likipitäen vuosi, etten värjänny tukkaa ollenkaan, ja oma väri pääsi tosissaan esiin. En halua sitä urakkaa kokonaan tuhota, joten en halunnut sitten tunkea mitään kestoväriä lettiin :D

Kun tää kerran oli Mattila-aiheinen postaus, niin mainittakoon tässä samalla sitten mein perjantaisesta retkestä:  

Käytiin tosiaan moottoripyörällä (Vaikka mopoja ne kaikki mulle on! ) Karviassa, Annen taidekahvilassa kääntymässä. Siellä meitä emännöimässä oli pikkusisko Anitta ja Jarkko (Annelin kosketinsoittaja). Heh, no joo, emännöihän se Jarkkokin.. ;) Vedettiin herkulliset mustikkapiirakat kitusiin ja höpöteltiin siinä porukalla about tunnin verran. Samalla Anneli rakenteli taidekahvilan pihassa Annelle 30-vuotis lahjaa, roskakatosta. Hienohan siitä tuli, mitä naamakirjasta kuvaa jälkeen päin näin! Näppärää, sanon minä :D

Mitään muuta vikaa reissussa ei tosiaan ollut, muuta kuin se, että ahteri tuli ihan piiikkiriikkisen kipeäksi! Niin joo, eikä tietenkään sovi unohtaa niitä kahta keski-ikäistä autoilja naista, joista toinen meinasi, ja toinen ihan kiilasikin meidän eteen, niin, että ihan tosissaa sai pelätä, miten käy >:(  Ja nää tapahtui siis eri aikoihin, eri paikoissa. Huomioikaa hyvät ihmiset myös nää kaksipyöräisetkin liikenteessä. Eikä kaikki tosiaan ole niitä 50 km/h kulkevia MOPOJA, eli ei kannata automaattisesti odottaa, että pyörällä kestää viikko tulla kohdalle. Ehjin nahoin kuitenkin kotio selvittiin, ja se on tärkeintä, tottakai :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätämme taas tämän :D Kiitos SINULLE, jos jaksoit taas kerran lukea nämä höpötykset! <3 Olet ihana! <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti