Första maj

Jepulis, niin se on taas työväenjuhla takana. Tossa funtsittiin Mikon kanssa, että minkä takia vappu nimenomaan opiskelijoille on niin suuri juhla, kun kerran työväenjuhlasta on kyse, hehän vasta opiskelevat. No, eipä tuo nyt mikään ongelma ole, että elkäähän sitä niin ottako. Kunhan vaan aikamme kuluksi pähkäiltiin sitä. Oma äitini oli jossakin määrin fanaattinen näiden työväenjuttujensa kanssa. Mamma ehti hommata itelleen valkolakin, kun olin ihan vaahtosammuttimen kokoinen. Oliskohan se aloittanut opiskelut jo ennen mun syntymääni...? En tiedä, mutta valkolakin se kuitenkin sai, ja oli myös tosi ylpee siitä. Se oli äidin päässä joka IKINEN vappu, mitä muistan. Jupisin eilen Mikolle, että jonakin vappuna kaivan äidin ylioppilaslakin laatikostaan, ja pistän sen päähäni, ihan äidin kunniaksi vain. Jos joku sitä kyselee tai ihmettelee, ilomielin kerron sen tarinan! ;)

Meidän vappu meni suhteellisen rauhallisesti. Oltiin tutulla porukalla, eli isoveljeni M:n ja tämän naisystävän K:n kanssa. Istuskelimme siinä aikamme velipojan kotona, ja siitä sitten lähdimme pyörähtämään Tampereen yöllisillä vappukaduilla. Voi jösses, jengiä riitti. Käpy siinä palo kyllä, kun kotiin lähdön aika oli :D Ihan järkyttävät jonot, vaikka lähdettiinkin suht aikasteen kotio! Erinäisten pienten busseja koskevien sattumusten jälkeen päästiin ehjin nahoin kotio. Onpahan taas jotakin, mille voi jälkeen päin naureskella, vaikka voin kyllä kertoa, ettei paljon viime yönä naurattanu :D

Ilta oli kyllä kaikin puolin muuten onnistunut. Mikko osti mulle menomatkalla tommoset vappukärpäsen tuntosarvet, ihan sika hienot! :D Lisäksi bongasin eilen vapputorilta paljon kojuja, joissa myytin unisieppareita. Tänään semmoinen oli sitten pakko hakea meidänkin makkariin. Mulla on aiemmin yksi pikkiriikkinen, pinkki unisieppari olemassa, mutta se ei oo ollut enään hetkeen virassaan, vaan nököttänyt kaapissa, juurikin kokonsa vuoksi. Nyt tuli sitten jo vähän isompi, jota kehtaa esillä roikottaakkin :)

Ouch, ihanasti erottuu toi ruuvi seinässä... No, siinä on ollut kello aiemmin. Tämmöinen pölynkerääjä tuli, niinkuin Mikko tapaa unisieppareita nimittää. Mun mielestä se on tosi nätti, todennäköisesti vaan saan ens yönä taas hirveän slaakin, kun unohdan ton olemassa olon ja yöllä katson, että mikä helvetti siellä katossa roikkuu Varsinkin mun uskomuksilla ja mielikuvituksella, tää on vähän riskialtista, mutta ehkä niistä selvitään ;) Kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin, viimeksi siivoillessa meidän makkarin ylähylly sain päivitystä lookkiinsa, ja täältä pesee nyt siitä fotoa:

Aiemmin tuikkuina oli erilaiset suolakidetuikut, ja nyt esiin pääsivät ruusu- ja valkokvartsituikut, sekä vuorikidetuikku. Lisäksi esille pääsi myös suoraan Ikeasta ostettu teko-orkidea. Meillä ei makkarissa aidot orkideat jostain syystä tykkää elää. En tiedä mikä siinon!?!

Mitäs muuta....No, maanantaina kidnappasin ystäväni A:n (Joka oli vaihteeksi täällä päin kuvioissa, JEE <3) seurakseni Tampereelle, etsimään meikäläiselle juhlamekkoa pikkuserkkuni tuleviin häihin. Mekko löytyi, tosin erilainen, kuin mitä olin mielikuvissani lähtenyt hakemaan, mutta ihana! Ja toi väri yllätti mut itsenikin :D Siitä tuli vaan hemmetin hyvä tunne, kun näin sen ja päätin luottaa intuitiooni. Se yleensä ohjaa oikein.

Väri on siis oikeasti aivan vihreän vihreä. Muokkauksien ansiosta, toi kangas näyttää turkoosin taittavalta. Harvoin oon vihreitä vaatteita käyttänyt, mutta tää vakuutti mut puolelleen. Lisäksi matkaan lähti mekkoon sopivat kengät, laukku, yllä olevat lehtikorvikset ja niihin mätsäävä rannekoru. Ai niin, ja teinhän mä yhden heräteostoksenkin:

IIIIIHANA perhoskaulakoru!! En miettinyt sekunttiakaan kun näin sen, se oli vain pakko saada. Saattaa olla, että tästä tulee mun uusi lemppari kaulakoru. Kun tämä aiempi rakkauden kohteeni, unisiepparilla varustettu kaulakoru, on jo aika kärsineen näköinen. Hih! :)

Jippijaijee! Sekä vähän rehupolitiikkaa!

Nonniin! Nyt päästään jatkaan näitä blogibisneksiä!! Nopeemmin hoitu jutut kun odotin! :) Eihän tässä nyt mitään suuren suurta blogikatkoa ollutkaan, mutta mulle liian pitkä ;) Jos tää masiina lakkoilee vielä kerrankin, mä marssin kauppaan ja ostan uuden. Enempää temppuiluja ei hyväksytä PISTE. Verenpaine pikku hiljaa laskeutuu tässä oikealle tasolleen ja elämä alkaa taas hymyillä ;) Eiköhän palata siis normi tyyliin: Ensimmäisenä aiheena tauon jälkeen voisin mainostaa meidän tän hetkistä kasvitieteellistäpuutarhamme, joka on kokenut laajentumista sitten viime juttujen (Make on toiminut erittäin tärkeänä apulaisena näissä hommissa!):

Tuossa hiljan, kun kokkailin, päätin ottaa Rawit-chilin siemeniä jemmaan ja istuttaa. Takaraivolla kummitteli omasta opinnäytetyöstä, jonka aikanaan tein siis chileistä, että tää alkuvuosi on otollisin aika istuttaa. No, minähän näppäränä likkana istuttelin, heitin useamman siemenen kahteen pieneen purkkiin, kun ajattelin, ettei ne kuitenkaan itämään lähde :D No, tais sitten joka ikinen siemen lähteä itämään ja ei auttanut muu kuin ruveta erotteleen taimia omiin purkkeihinsa. Nyt meillä on täällä pienimuotoinen chilinkasvatuslaitos pystyssä. 14 eri astiassa on 17 chilin tainta. En silti usko, että kaikki taimet selviävät aikuiseksi saakka, mulla kun on niin paha tapa saada kaikki rehut tainnoksiin hyvinki hätäseen. Joka tapauksessa, satoa odotellessa! ;)

Lisäksi oon muutenkin leikkinyt viherpeukaloa: Vaihtanut rääkyille multia ja siirtänyt isompiin ruukkuihin (Täyty käydä taas Ikeasta hakeen lisää Mandel ruukkuja ;)). Kaiken koomisin taitaa olla tää mikä-lohikäärmepuu-olikaan:

 Jotenkin tostakin saatiin Mikon kanssa revittyä hirveät naurut aikaiseks. Hulluilla halvat huvit, idiooteilla ilmaiset... ;) Ei se tossa kuvassa niin hassulta näytä kun livenä :D Se on tommoinen epämääräinen, joka suuntaan sojottava, hervottoman kokoinen puska. Tiedä sitten kuinka noi tulee tossa yhdessä menestymään. Täytyy olla kärppänä noiden kanssa, ja vahtia, etteivät ala kovin kärsiväisiks. Sitten täytyy ryhtyä hetimiten elvytyspuuhiin!

Meidän olohuone rupee pikkuhiljaa muistuttamaan jonkin asteista viidakkoa. Rakastan vaan niin kamalasti sitä, kun rehuja on paljon ympärillä, vaikken TODELLAKAAN ole mikään mestari niiden kanssa :D

Tälläkin hetkellä on parit pistokkaat juurtumassa ja odottelen innolla jo, että niitä pääsis istuttelemaan. Kun sitten niille vielä ne paikat keksis niin, että kuitenki kämpän yleisilme pysyy fiksuna :D Täytyy jossaki välis taas räpsiä kokonaiskuvaa meidän viidakosta :D

Tässä vois muutenkin, pikkuhiljaa ruveta hommaamaan vaikka narsisseja pöydille, vähän kevätilmettä tuomaan. Todennäköisesti kuitenkin joutuu useammat tässä keväällä semmoiset hommaamaan...Rairuohoja en sentään kyllä vielä rupea tulille pistämään, vaikka aika ihkut raiskuastiat löysinkin Tokmannilta :D

Täytyy muistaa tsekata, onko mun rakkaat pääsiäistipuset missä kunnossa. Oon koko ikäni keräilly niitä, ja olikohan se nyt sitten viime vuonna, kun jouduin osan heittämään roskiin :'((( Niille kävi jotakin mystistä rairuohojen seassa...Jotka eivät suostuneet myöskään elämään kunnolla :D Toivottavasti tän vuotinen sato pärjäis pikkuse paremmi.

Nyt rupee oleen taas se aika vuodesta, jolloin on kaikkein kiireisintä aikaa Annan konditoriassa. Maaliskuusta- Toukokuuhun tehdään kakkua kakun perään perinteisesti :) Ja hemmetin kivaahan se on! Varsinkin silloin kun saa täysin vapaat kädet. Nyt on vielä tiedossa normaaliin 5-6 kevätkakkuun nähden isommat leivontatalkoot näille kuukausille: On tulossa yhdet ristiäiset ja sitten  emännöin Tupperware-kutsutkin huhtikuussa. Kutsuille leipoessa todennäköisesti mopo karkaa käsistä ihan totaalisesti. Ellen sitten ole sattunut saamaan töitä siihen mennessä, että aika ei vain yksinkertaisesti riitän niin monipuolisiin systeemeihin, kuin olen suunnitellut :D

Jeps, mutta, eiköhän siinä ollut höpöttelyitä nyt tälle kerralle! Palataan pian pian pian! Oon ihan liekeissä nyt tän blogin kanssa, oon tehnyt tän lisäks kolme postausta nyt valmiiksi, joten olkaahan hollilla! ;)

Helmikuun ensimmäinen

Nonnii morjenttes! Taas saatiin alotella yksi uusi kuukausi. Tänä vuonna tammikuu meni poikkeuksellisen nopsakkaasti, ainakin mun mielestä. Meillä alkoi helmikuu siten, että käytiin lauantaina heti 1. päivä syömässä Speak easyssa, noin niinkuin roskaruoattoman tammikuun kunniaks. Pääsin tyydyttämään valkosipulihamppari himoni ;)

 Hyvin pysyttiin tavotteessa kyllä, kerran haettiin kiinalaista ja kerran olin tarhapöllöjen kanssa syömässä, mutta ne oli ennalta suunnitellut ja armahdetut reissut. Yksi extemporee syöminen tuli, kun kävin turussa, TVOF kuvauksissa, niin tällöin tuli haettua subwaysta patonki, muuten ois jääny koko päivän syöminen sikseen. Tyytyväisi ollaan kyl ny. Lauantaina käytiin myös hohtokeilaamassa, todella tasaväkisiä oltiin, mutta lopulta Mikko taputteli itelleen voiton muutamalla pojolla! Prkl sentää... ;)

Yllä näkyy myös tää mun uus toppatakki. Tää on oikeesti historiallista, oon käytännössä katsonu koko ikäni toppatakkeja kieroon, mutta nyt, tää yksilö kyllä hurmasi mut täysin. Todellllllllla mukava päällä, ja ihan inhimillisen hintanenkin oli! Vero modasta lähti matkaan siis.

Jatketaa hei vielä lisää ruoka jutuilla, pakko teillekkin jakaa mun uudet rakkauden kohteet:

Nyt ois taas se hetki, kun isoveikka taas taputtas mielissään hartioille, että hyvä pikkusisko, syö vielä vähän epäterveellisemmmin ;) Mutta voi apua noi on hyviä!! Ihan siis todella todella todella hyviä. Namnamnam! Suoraan Prisman Amerikka & Venäjä osastolta. Ja jottei vieläkään ruoasta päästäisi, leivoin tänää tämmöisiä:

Suklaa-kinuskineliöitä! Voi herkkujen herkut vaan. Itseasiassa, näissä on juurikin tuota kondensoitua maitoa. LÄHES kaikki, missä on suklaata toimii! ;) (Iuuuu, ei liköörikarkkeja....)

Sitten taas pari räpsyä vielä taas meidän kämpästä. Sai taas pitkästä aikaa siivottua kunnolla ja kelpas ottaa kuvia. Ja hei, huomaatteko, meillä on uus lamppu olkkarissa! Ikea, teit sen taas!

Siinä olikin sitten kaikki tällä erää, palataanhan taas piakkoin asiaan, eiks jeh??

Koeajo suoritettu, renkaat vaihdettu

Mikko ja Anna 29.6.2013

Ihanaa päästä elään hääpäivä uudelleen kuvien kautta. Mitään en olisi tehnyt toisin :) Vihkiminen tapahtui siis Kangasalan kirkossa ja juhlapaikkana toimi juhlatalo Kontula. Voin erittäin lämpimästi suositella Kontulaa juhlapaikaksi. 61 vuotta sitten isovanhempani myöskin menivät siellä naimisiin!

Mainitsen tekstissä palveluita, joita olemme hyödyntäneet häitämme järjestellessä. Ei, en saa mitään palkkiota mainostamisesta, vaan ihan omaksi ilokseni haluan jakaa nämä hyväksi havaitut asiat. Todella harvoin kehutaan saamiaan palveluita, yleensä vain negatiiviset asiat kulkevat puskaradiossa.

Viimeisiä hetkiä neitinä..

Aamulla kävin meikin ja tukan laitattamassa Mimas Beautyssa. Tottakai myös ripseni ja kynteni oli (ja on edelleen) Mimas Beautyn käsialaa.

Kuvaajanamme toimi Reetta Muranen. Vihkimisen jälkeen meidän piti mennä ottamaan läheiselle rannalle hääpotretti, mutta taivas ei ollut ihan samalla kannalla. Kävimme yrittämässä, mutta sade vei voiton. Päätimme siirtyä siis Reetan studiolle poseeraamaan. Ja hei, mikä parasta, studiolta lähtiessämme, ei enää satanut. Kas kun osukin taas niin hyvin! :D

Kaason kamerasta

Juhlatalo Kontula

Menu/ohjelma

Pöytänumerot olivat menu/ohjelma vihkosissa.

Kaitaliinana toimi kuitusilkki, joka oli peräisin Sinellistä

Skumppalasimme, vieraskirjan + kynän sekä kakunottimet tilasimme Juhlacenteristä. Hiuskoristeeni on peräisin D'esign by Laura.

 Moni koirsteista oli peräisin Ikeasta. Valkoisten orkideojen löytäminen osoittautui todella haasteelliseksi! Te jotka luitte myös vanhaa blogiani, muistatte kenties hajoiluni asian tiimoilta... :D Hääkarkkirasiat teki Mikon äiti. Hääkarkkimme oli peräisin Kultasuklaalta. Valkosuklaa-tryffeliperhosia :)

                                                                    Servettien yhteydessä oli myös nimilaput.

        Ruoka- ja kahviservetit tilattiin Calligraphenista, nimikoituna ja perhosilla varustettuina.

Pitopalvelunamme toimi Pito-Kalaasi jota voin myöskin suositella. Herkku ruokaa omasta mielestä ja vieraat kehuivat suuresti! Eräs ystäväni  oli jopa seuraavana aamuna haaveillut savulohikakusta, jota alkupalana oli tarjolla ;)

Kakkumme tuli myös Pito-Kalaasin kautta. Suklaakakkupohja, tuoreita maniskoita ja kermavaahtoa! Lisäkkeenä oli myös suklaakastiketta, jota sai lorottaa kakkupalansa päälle ;) Idean esitteli pitopalvelu ja totta kai siihen tartuttiin! Miten niin rakastan suklaata? 

Kakunkoriste tilattiin Light in the boxista. Koristeessa oli siis nimemme ja häiden päivämäärä.

Kukkasetit (Kimppu, heittokimppu, Mikon ja bestmanin vieheet sekä kaasojen käsikukat) tulivat Kukkamestareilta.

 Livemusiikista vastasi Anne Mattila & Mistral. Tätä tiimiä on kyllä pakko kehaista. Käsittämätöntä ammattitaitoa. Anne lauloi Räyskin säestyksellä Leif Wagerin - Romanssi kappaleen, jota olimme toivoneet. Anne ei kuulemma koskaan aiemmin tätä ollut esittänyt ja todella upeasti meni! 
Mistralin poikien soittaessa omaa settiään, kävin toivomassa Janne Hurmeen - Kirjettä (biisi on minun ja lapsuudenystäväni THEBIISI.) En edes tiennyt, että Mistral on toiminut myös em. herran taustabändinä! Hetken siinä he miettivät, että mitenkäs se menikään, ei ole tullut jokuseen vuoteen soitettua...Ja sieltä lähti. Ei ongelmaa. Vou. 

 Kenkäni ja laukkuni ovat peräisin Stilissimasta. 

                                 Boolikulhonamme toimi muovinen tonkka by Kuljunkartano :D

"Pakoon!"

Huoh, jotenkin liikuttuu tässä näitä fiilistellessä. Se oli täydellinen päivä. Silti, kuten olen aiemminkin kirjoitellut, ei jäädä sureen sitä, että ne on ohi. Nyt on uudet kuviot meneillään... ;)

Vielä on tuosta Kontulasta sen verran sanottava, siellä on hyvin suunniteltu esteettisyys. Okei, ehkä näyttämöverho on aikansa elänyt, mutta ei muuta valittamista! Kelpasi loistavasti järjestää häät. Pöytäkoristeita kummempia meillä ei ollutkaan. Ei toi tila vaan tarvitse!