Hemmetin kellojen kääntö!

Nii just! Kuka kiusankappale tälläisen asian, kuin kellojen kääntö kesä- ja talviaikoihin on keksinyt! Murr! Ei tarvittis ollenkaan tämmössiä, aika sais kokoajan pysyä samana (varsinkin kun koko käsite on ihmisten oma keksintö), onhan niin kautta aikain ennenkin ollut, kunnes se joku järjen jättiläinen tämänkin keksi. Täällä on tämmöinen yksi kiukkuinen ja aivan tuhottoman uninen mörökölli, että terve vaan kaikille :D

 No, mitäpäs meitin rauhaan muuten? Virpojia meillä kävi tänään jopa yksi kappale, tosin, sitäkin mieluisampi trulli, nimittäin kummityttömme S :) Varmuudella tosin ei voi sanoa, etteikö ovemme takana olisi muita käynyt, sillä lähdettiin kahdentoista aikoihin pelaamaan sulkkista, jonka parissa kului hujahtamalla pari tuntia (Niin, käytiin tosiaan vasta kolmannen kerran tällä viikolla sitä lajia harrastamassa :D ) Saatiinpahan kuitenkin yksi vitsa meillekkin! :) 

Yllättäen kuvaan on tunkenut myös piski mukaan, ja vielä yllättävämpää, että kyseeessä on Make ;) 

Tänään käytiin myös tädilläni, kakkoskodissani, ja sieltä mukaani tarttui tämmöinen kiva tuominen:

Tavattoman sievät perhoskorvikset! :) (Ja hiukan salamalla murjottu kuva, pahoitteluni...)

Eilen ystäväpariskuntamme tuli meille viettämään iltaa, ja kas kummaa, ilta hurahti sukkelaan tortilloita syödessä sekä lautapelien parissa! On noi lautikset kyllä vaan huikee keksintö! En kyllästy niihin varmaankaan koskaan! :D

Perjantaina mulla kävi pikkuisen hassusti, nimittäin aamulla herätessäni, havahduin siihen, että hampaat eivät oikein istuneet suussa oikein, enkä saanut suutani kunnolla auki! Hampaiden pesu oli yhtä tuskaa, kun sattui niin helvatusti, kun yritti avata suutaan sen verran, että saisi harjan tungettua sisään. Syömisestä ei juuri koko päivänä tullut mitään, ruokkiksenkin korvasin kaakaolla, koska kipu oli aika huikaseva, eikä purenta toiminut normaalisti. Puhuminenkin tökki, ja kassatyöskentely oli yhtä juhlaa, kun puheen tuotto tökki. Lopulta nöyrryin ja soitin lekuriin, ja onnekseni sainkin ajan samalle iltapäivälle vielä. Leukani nähtävästi oli siis osittain mennyt sijoiltaan, ja sain vahvat kipulääkkeet, ja käskyn hakeutua ensi viikolla uudelleen lekurille, jos leuat eivät palaudu normaaliksi tai kipu muuten pahenee. 

Lauantaina herätessäni, oli purenta taas normaali ja leukaan ei sattunut enää niin paljoa  (Mitähän mää öisin unissani mahdankaan tuhertaa...?) , kuin perjantaina, mutta kyllä sen vaan edelleen huomaa, että jotain mätää sielä on ollut. Vielä ei oikein uskalla ihan haukotellakkaan normaalisti :D Ja heti tuon sanan kirjoitettuani, suustani purkautui haukotus, heh :D

Torstaina kävimme moikkaamassa ensimmäistä kertaa maaliskuun kummityttöämme. Tämän neitokaisen ristiäiset ovat Huhtikuun lopulla, joten siihen asti puhuttakoon hänestä maaliskuun tyttönä :) 

Aluksi tämä neiti veteli hyvän aikaa hirsiä, ja lopulta hän sitten havahtui aterioimaan ja nähtiin vilahdukset jopa hänen sinisistä simmuistaankin :D Hän on pikkuserkkuni P:n esikoinen, ja pikkuserkkuni kysyessä tytöltä, että menisikös hän kummitädin syliin (Tässä vaiheessa meikä oli jo räpylät ojossa, että tänne se tyttö ;) ), niin neiti pistikin käsivartensa yhtäkkiä ristiin, aivan kuin sanoen jyrkästi EI :D Se oli suhteellisen koominen tilanne, vaikkei se varmastikaan yhtä hauskalta kuulosta näin kirjoitettuna :D 

Mulla on tässä tulossa ainakin neljä kakkua nyt huhtikuun aikana, ja oon tosi iloinen, kun suunnitelmat ovat aika pitkälti jo hyvällä mallilla. Ensimmäinen kakku onkin menosssa nyt viikon päästä sunnuntaina, jolloin on helmikuun kummityttömme nimiäiset :) Siispä, katsotaanpa joskos seuraavassa postauksessa olisikin siis kakkujuttuja! Ellen sitten kesken viikon saa jotain inspiraatiokohtausta, ja innostu raapustelemaan tänne jotakin liibalaabaa ennen viikonloppua :) JA mahtista, ensi viikko on vajaa viikko! Hurraa! Tiedossa neljän päivän vapaat, jeejee! :)

Olet mitä syöt (Sun muuta sälää)

Uutta tekstiä pukkaa. Aattelin vähän jakaa juttua suhteestani RUOKAAN. Rakastan ruokaa ihan kamalan paljon, lähinnä sitä rasvaista, suolaista ja mahdollisimman epäterveellistä. Toisin kuin ehkä leipomisinnostukseni antaa olettaa, en ole mikään suuri makean ystävä, paitsi sen ah niin ihanan suklaan.  Teini-ikäisenä pystyin syömään kuinka paljon tahansa, eikä se näkynyt kropassa. Ei ollut mitenkään erikoista, että päivällä kun kokkikoulussa oli syöty jotkut hyvät pihvi setit, mentiin vielä illalla esim. kebabille ja sen jälkeen saattoi vielä ohjelmaan kuulua kotosalla normi päiväruoka. Whiuuu! Nyt moisen ajattelukin tuo jo pari kiloa lisää ;) Ei vaan. Tänään vissiin on jokin Älä laihduta- päivä meneillään, mikäli oikein oon ymmärtänyt..? Hemmetin hyvä päivä tälle aiheelle, mutta eipä se mitään, oon aina oman tieni kulkija ;)

Uusi neuletakki ja pöllökoru!

Ruippis-Make!

Kun olin lapsi, käytiin tosi usein porukoiden kanssa ravintolassa syömässä, heti kun oli jokin pienikin juhlanaihe, niin ei muuta kuin raflaan. Eikä se mun mielestä ole ollenkaan huono juttu, vaikka ilmeisen harvinaista tuommoinen on, tuttavapiirin perusteella ainakin.Tykkäsin jo muksuna laittaa ruokaa ja leivoskella ties mitä. Leipomiseen osaltaan kyllä vaikutti se, että äitini oli leipuri. Katselin aina kaikki mahdolliset kokkiohjelmat mitä telkkarista tuli. Kokkisota oli ihan ehdoton lemppari! Ylä-asteella kun oli yhteishaun aika, olin aivan pihalla kaikesta. Mitä hittoa mää haluaisin tehdä? No, ystäväni kanssa tosiaan sitten päädyttiin ravintolakokki linjaan. Ruokajutut kun oli aina kiinnostanut, oli siistiä kun velikin toimi kokkina ja pääsisi ainakin kaikkea herkkua syömään. Hyvät perusteet, eiks jeh?

 No, nyt tänä päivänä tiedän, ettei se ala ole mua varten. Oon todellakin liian herkkä hipiäinen ravintola-alan raadolliseen maailmaan. Täytyy olla määrätynlainen luonne, jotta siinä homma viihtyy ja pärjää. Eikä todellakaan ne työajat paranna asiaa. Siksi en haluakaan missään nimessä koulutustani vastaavalla alalla työskennellä. Nyt lähti yhteen tosi hyvän oloiseen paikkaan työhakemus, ei siis ravintola-alan kohde, ja nyt ensimmäistä kertaa työttömyyteni aikana mulla on olo, että tästä paikasta oon valmis taisteleen kynsin ja hampain. Hitto soikoon!

Kuten osa teistä tietääkin, mun muutama viime vuosi ei ole ollut kaikkein mieluisimmasta päästä, jonka seurauksena painoni nousi pituuteeni nähden rumiin lukemiin. Silloin rupesin pitämään ruokapäiväkirjaa ja se on ollut iso apu, niin painonhallinnan, kuin muunkin hyvinvoinnin kanssa. Kyllä se vaikuttaa tätä nykyä kokonaisvaltaisesti omaan vointiin, että mitä sitä suuhunsa pistää. Jotenkin hirvittää vaan, että olen nykyisin juuri semmoinen, jollainen en ole koskaan halunnut olla, etenkin teinivuosina halveksin suuresti tämmöistä typerää nipottamista elintavoista ja salilla käymistä.

Kana-pinaatti-raejuusto pizza

 No, nykyisin käyn kuntosalilla, käyn pitkillä lenkeillä piskien kanssa, pidän sitä ruokapäiväkirjaa (Jota siis on jatkunut nyt reilu kaksi vuotta.), annoskoot on pienentyneet ja ruokailut ovat säännöllistyneet ja tiheentyneet. Niin, ja olen myös jättänyt mehut kokonaan pois ja vähentänyt limsan juomista reilusti, mutta vieläkään en suostu niihin light/max litkuihin siirtymään, iuh. Edelleen silti harrastan tuota ravintoloissa ravaamista ja nautin eniten niistä samoista rasvaherkuista mistä ennenkin. En todellakaan voi väittää, että se kanapihvi kasviksilla olisi mun lemppariruokaani ;) Kohtuus kaikessa, niin sillä pärjää.

Oon kärsinyt koko elämäni uniongelmista, ja tätä kirjoittaessani koin suuren ahaa-elämyksen: Oon ruvennut nukahtamaan iltaisin paremmin, mitä enemmän ruokavaliotani olen lykännyt terveellisempään suuntaan. Hui! Kokonaan kuitenkaan ei ole vielä kaikki uniongelmat poistuneet, kuten yölliset heräilyt ja suuret vaikeudet nukahtaa uudelleen. Parempaan päin silti!

Pistänpä tähän pahuuttani tämän päivän ruokailut:

Aamiainen: Mustikka-ananas-rahka-vadelmakeitto-auringonkukansiemen smoothie 2,5 dl

Välipala 1: Suklaa soijajuomaa 2 dl

Lounas: Thaimaalainen tonnikalasalaatti

Välipala: 3 keksiä

Päivällinen/ illallinen: Kana-pinaatti-raejuusto pizza

Normaalisti mulla kuuluisi päivään vielä yksi välipala, esim. Elovena välipalakeksi tai suklaa soijavanukas, mutta tuli herättyä sen verran myöhään, että en kokenut tarpeelliseksi väkisin semmoisia syödä :D Lisäksi päivän aikana kurkusta alas menee 1,5 L vettä. Voi argh, että mua itseeni ärsyttää tämä nykyinen minäni, en tunne itseäni enää samaksi Annaksi, joka olin vielä viisi vuotta sitten, vaikka toisaalta, ehkä se on ihan hyvä asia, että oon aikuistunut edes aavistuksen. Vaikka henkisesti pysyn varmaan ikuisesti lapsen tasolla :) Oltiin viime viikonloppuna veljelläni H:lla käymässä, ja ollessamme kaupassa kitisin Mikolle, kun en saanut suklaapatukkaa :D Veli H sitten totesi vaan, että tommosta käytöstä vois odottaa Otsku 5 v:ltä (Veli H:n poika siis.) No, tämmönen mää vaan oon, halusitte tai ette! :D

Otsku 5 v. ja kesätukka!

Viikonlopun reissu meni mukavasti, piskit oli hoidossa tädilläni L:lla. Normista poiketen, oltiin tien päällä vain yksi yö. Suurin osa ajasta kului veljen muksujen kanssa touhutessa :)  Oli parkour- ja taikatemppuja, oli käsilläseisontaan, hippaa, koiran rapsuttelua, ja jouskari ammuntaa :D Ohjelmistoon kuului myös grillausta, ja illalla sitten aikuisten kesken pelailtiin, ja töllöä napitettiin. Erittäin leppoista hengailua siis.

Anna-täti ja Joujou-Rontti.

Anna-täti on myös Rontin sylikummi! :)

Näin meidän viime viikonloppu siis sujui, eli lauantaina lähdettiin ja sunnuntaina tultiin. Perjantaina näin puolestaan ystävääni E:tä. Höpöteltävää riitti ja tuntui kuin oltaisiin viimeksi eilen nähty, juttu jatkuu siitä mihin edellis kerran jäi. Sellaisia ne ystävät on, vaikka kauempana asuisivatkin :)

Sitten yksi synnintunnustus tähän loppuun vielä....Eilen oli taas hieno ruokakauppareissu tällä avioparilla. Voi jee. Ruokaa mentiin hakeen ja kotiuduttiin tabletin kanssa!! Oikeestaan niitä piti kotiutua kaksi, mutta toinen vielä uupuu, kun puuttui varastosta. Tulee sitten myöhemmin tällä viikolla. Meikäläinen oli se onnekas, joka oman tablettinsa sai jo kotiin.

Että semmonen. Samsung Tab 3. Mikolle tulee....Joku...Muu....:D En muista mikä! Tääkin oli taas aivan mun periaatteitani vastaan. Oon vannonut, etten nyt tommosta tablettia hommaa, ellen siihen saa jotain reseptiohjelmaa...Siinä se taas nähtiin :D Onneksi on kuitenkin niitäkin periaatteita, joista tiedän, etten tule lipsumaan, kuten esimerkiksi tupakointi. Ei IKINÄ.

Näillä kuulumisilla taas mentiin, muistakaahan klikkailla noita luin- klikkauksia! :) Onnistuu myös puhelimilla ja tableteilla! Klikkausruutu voi olla vaan näissä em. mainituissa laitteissa pienehkö ja vaikeasti havaittava, mutta siellä se on, kun suurennatte ruutua hieman :) Kiitos ja isot halaukset teille <3

Första maj

Jepulis, niin se on taas työväenjuhla takana. Tossa funtsittiin Mikon kanssa, että minkä takia vappu nimenomaan opiskelijoille on niin suuri juhla, kun kerran työväenjuhlasta on kyse, hehän vasta opiskelevat. No, eipä tuo nyt mikään ongelma ole, että elkäähän sitä niin ottako. Kunhan vaan aikamme kuluksi pähkäiltiin sitä. Oma äitini oli jossakin määrin fanaattinen näiden työväenjuttujensa kanssa. Mamma ehti hommata itelleen valkolakin, kun olin ihan vaahtosammuttimen kokoinen. Oliskohan se aloittanut opiskelut jo ennen mun syntymääni...? En tiedä, mutta valkolakin se kuitenkin sai, ja oli myös tosi ylpee siitä. Se oli äidin päässä joka IKINEN vappu, mitä muistan. Jupisin eilen Mikolle, että jonakin vappuna kaivan äidin ylioppilaslakin laatikostaan, ja pistän sen päähäni, ihan äidin kunniaksi vain. Jos joku sitä kyselee tai ihmettelee, ilomielin kerron sen tarinan! ;)

Meidän vappu meni suhteellisen rauhallisesti. Oltiin tutulla porukalla, eli isoveljeni M:n ja tämän naisystävän K:n kanssa. Istuskelimme siinä aikamme velipojan kotona, ja siitä sitten lähdimme pyörähtämään Tampereen yöllisillä vappukaduilla. Voi jösses, jengiä riitti. Käpy siinä palo kyllä, kun kotiin lähdön aika oli :D Ihan järkyttävät jonot, vaikka lähdettiinkin suht aikasteen kotio! Erinäisten pienten busseja koskevien sattumusten jälkeen päästiin ehjin nahoin kotio. Onpahan taas jotakin, mille voi jälkeen päin naureskella, vaikka voin kyllä kertoa, ettei paljon viime yönä naurattanu :D

Ilta oli kyllä kaikin puolin muuten onnistunut. Mikko osti mulle menomatkalla tommoset vappukärpäsen tuntosarvet, ihan sika hienot! :D Lisäksi bongasin eilen vapputorilta paljon kojuja, joissa myytin unisieppareita. Tänään semmoinen oli sitten pakko hakea meidänkin makkariin. Mulla on aiemmin yksi pikkiriikkinen, pinkki unisieppari olemassa, mutta se ei oo ollut enään hetkeen virassaan, vaan nököttänyt kaapissa, juurikin kokonsa vuoksi. Nyt tuli sitten jo vähän isompi, jota kehtaa esillä roikottaakkin :)

Ouch, ihanasti erottuu toi ruuvi seinässä... No, siinä on ollut kello aiemmin. Tämmöinen pölynkerääjä tuli, niinkuin Mikko tapaa unisieppareita nimittää. Mun mielestä se on tosi nätti, todennäköisesti vaan saan ens yönä taas hirveän slaakin, kun unohdan ton olemassa olon ja yöllä katson, että mikä helvetti siellä katossa roikkuu Varsinkin mun uskomuksilla ja mielikuvituksella, tää on vähän riskialtista, mutta ehkä niistä selvitään ;) Kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin, viimeksi siivoillessa meidän makkarin ylähylly sain päivitystä lookkiinsa, ja täältä pesee nyt siitä fotoa:

Aiemmin tuikkuina oli erilaiset suolakidetuikut, ja nyt esiin pääsivät ruusu- ja valkokvartsituikut, sekä vuorikidetuikku. Lisäksi esille pääsi myös suoraan Ikeasta ostettu teko-orkidea. Meillä ei makkarissa aidot orkideat jostain syystä tykkää elää. En tiedä mikä siinon!?!

Mitäs muuta....No, maanantaina kidnappasin ystäväni A:n (Joka oli vaihteeksi täällä päin kuvioissa, JEE <3) seurakseni Tampereelle, etsimään meikäläiselle juhlamekkoa pikkuserkkuni tuleviin häihin. Mekko löytyi, tosin erilainen, kuin mitä olin mielikuvissani lähtenyt hakemaan, mutta ihana! Ja toi väri yllätti mut itsenikin :D Siitä tuli vaan hemmetin hyvä tunne, kun näin sen ja päätin luottaa intuitiooni. Se yleensä ohjaa oikein.

Väri on siis oikeasti aivan vihreän vihreä. Muokkauksien ansiosta, toi kangas näyttää turkoosin taittavalta. Harvoin oon vihreitä vaatteita käyttänyt, mutta tää vakuutti mut puolelleen. Lisäksi matkaan lähti mekkoon sopivat kengät, laukku, yllä olevat lehtikorvikset ja niihin mätsäävä rannekoru. Ai niin, ja teinhän mä yhden heräteostoksenkin:

IIIIIHANA perhoskaulakoru!! En miettinyt sekunttiakaan kun näin sen, se oli vain pakko saada. Saattaa olla, että tästä tulee mun uusi lemppari kaulakoru. Kun tämä aiempi rakkauden kohteeni, unisiepparilla varustettu kaulakoru, on jo aika kärsineen näköinen. Hih! :)

Lämpöö pukkaa!

Hahaa, nyt on taas ollut kamera aktiivisena pari päivää! Tai oikeastaan siis kännykkä ja sen kamera. Tässä teille fiilispaloja viime päivistä. Eli, viime päivinä on....

...Käyty Pyynikin näkötornilla piskien kanssa. Tarkoitus oli mennä munkkikaffeille, mutta ryysistä oli sen verta, että päätettiin ottaa jätskit näkötornin juurella sijaitsevasta kiskasta :) Arvakkaa olinko onnelinen, kun sain Mövenpickin suklaajätskiä pallon aitoonvohveliin! Namiiii! Sinivuokkojaki oli ihan hirmuset määrät Pyynikillä ja niistä piti sitte räpsiä fotoja paaaaaaljon!

...Käyty kurmuuttamassa Hellunlellua. Hellu ei oikein aluksi tajunnu tän kaverikuvan ideaa, vaan keskitty antaumuksella putsaan mun turpavärkkiäni ;) Lopulta kuitenkin löydettiin yhteinen sävel, kun Mikko tarttu kameraan :D Make sensijaan ei nuollu mun naamaani, muttei muuten vaan ollut yhteistyökykyisellä kuvaustuulella, ja käänsi klyyvarinsa koko ajan toisaalle, kun kuvaa piti ottaa. No, eipä sitä nyt aina jaksa olla kuvauksellinen ;)

 ...Keinuttu kummilikan kanssa ja samalla nähty tämän pikkuveljeä sekä heidän mammaansa, rakasta ystävääni Katjaa. Käytiin Mikon leivän kahvilassa pasteijoilla ja munkeilla samalla reissulla :) Oli ihana taas nähdä <3  Mulla oli päälläni toi kamalaakin kamalampi yhdistelmä: Shortsit ja leggarit niiden alla :D Rehellisesti sanottuna, en oo ikinä hiffanu niiden hienoutta, mutta nyt kevät sai sen aikaan, että piti saada jotain riemunkirjavaa päälle, ja tää oli ainoa yhdistelmä miten keksin sen toteuttaa :D Oon kaksi kertaa aiemmin sortunut tohon yhdistelmään: Kerran yhtenä vappuna sekä tanssiesityksessä, johon oli PAKKO pistää shortsit ja leggarit. Urgh, ei mun juttuni täysin, mutta kunnialla selvittiin ;)

Nyt on vuorossa armoton tahtojen taisto: Piskit pesulle ja TRIMMAAJALLE! Pojat saa ekaa kertaa ammattilaisen jäljen turkkiinsa, eikä semmosta jäniksenperseturkkia, mitä omin avuin oon niille tuhertanu :D Katotaa minkälaisia herposia meillä on tän jälkeen ;)

Kuumat kastanjat

Lauantaina oltiin pikkuserkkuni ja tämän sulhon kanssa herkuttelemassa American Dinerissä, Lielahdessa. Siitä on aikaa kun edellisen kerran kyseisessä raflassa on tullu poikettua...Ainoa oikeastaan mitä sieltä muisti, oli nää S, M, L, XL jne.- luokitukset annoksisssa. Itse päädyin ottamaan ihan vain S-koon aterian, valkosipuli-pekonihampparin, vaikka mietin, että onkohan annos turhan pieni, mutta ihan riittävä se tosiaan oli. Kyllä saa rahoilleen vastinetta!

Elintärkeä tuote: Ketsuppi, ja vieläpä Heinzin!

Lisäksi löysin uuden rakkaudenkohteen: Coca Cola appelsiini makusiirapilla. Voi nami. Meidän seurueesta kaikki otti erilaista makua, yhdellä vaniljaa, yhdellä maapähkinä ja yhdellä omena. En ollut aiemmi vastaavia maistanut, ja pienoiset ennakkoluulot oli, mutta erityisesti toi appelsiinicola vakuutti mut herkullisuudellaan. Sitten muistin, että ainiin, mukulanahan tuli juotua cola-appelsiini Grandia! Että sinällään, tuttu makuelämyshän tuo olikin :) Nyt harmittaa kun appelsiinicolaa ei ole myynnissä kaupoissa...!

Banaani, suklaa, banaani-suklaa sekä minttu-suklaa.

Jälkkäriksi kiskastiin pirtelöt ameriiiikan malliin. Itsehän otin banaani-suklaan. Mutta minkä takia joka paikkaan pitää tunkea noita kirsikoita? Okei, tuohan se annokseen näköä...En todellakaan ole kirsikoiden ystävä, eikä ollut muutkaan seurueestamme, paitsi pikkuserkkuni, joten hän kiltisti sitten veteli meidän muidenkin kirsikat :D Sanotaanko näin, että olis meikäläiseen uponnut toinen samanlainen pirtelö, tosi namia meinaan!

Tulipahan taas naurettua illan aikana ihan kiitettävä määrä. Tuon perheen (3 siskosta) likkojen kanssa on kyllä aina hauskaa. Nauramiselta ei vaan voi välttyä. Kovin saman henkisiä ovat, kuin meikäläinenkin ja olen äärettömän onnellinen, että saan olla heidän kanssaan tekemisissä. Ihan huikeita tyyppejä!

(Tässä kohtaa tuli pieni paussi. Eräs karvainen perhonen halusi katsella tietsikkapöydältä pihalle ja tärkkäsi karvaisen ahterinsa mun näppäimistölle. Kiitos vaan Miki.)

Syömisen jälkeen hajaannuttiin omiin suuntimme, ja päätimme Mikon kanssa kiertää Tampereen keskustan kautta kotiin. No, meikäläinenhän bongasi taas tämän keskustorilla olevan joulutorin, ja sinnehän oli pakko päästä. Autolle vaan ei meinannu löytyä paikkaa sitten millään. Liekö syynä ollut tää Ratinassa ollut Open ice winter classic (Mihin aikanaan itsekin hinguin, mutta nyt kun näin kuvista miten pikkuruinen jää oli stadionin kokoon nähden niin...no, ei harmita :D Ei ehkä käytännöllisin ratkaisu. Ja ilmeisesti muutenkin oli ollut jotakin hässäkkää, mikäli oikein oon ymmärtänyt?).

Joka tapauksessa, autolle saatiin paikka ja käppäiltiin joulutorille. Ilma oli ihan kiitettävän vilponen, kuvia oli kännykällä silti pakko räpsiä, nakit syväjäässä. Ihania pieniä putiikkeja tori täynnä. Todella  idyllistä. Siellä olisi ollut paahdettuja kastanjoitakin myynnissä, mitä oon aina halunnu maistaa, kun kaiken maailman sarjakuvissa niitä aina on. Tälläkin kertaa ne kastanjat jäi maistamatta, ensinnäkin vatsat oli kiitettävän täynnä Dineristä ja toisekseen, Mikolla oli todella kovat epäilykset  niitä kohtaan, enkä yksin olisi halunnu haukkailla ;) Loppujen lopuksi, torilta tarttui mukaan ihanat, puiset, käsinmaalatut perhoskorvikset. 

On ollut kaikin puolin kiva viikonloppu. Innostuin näpertelemään sokerimassasta taas koristeita. Sain hyvän syyn leipomiseen ensi viikolle, serkkuni tulee käymään meillä ja ajattelin tehdä jotain pientä hyvää :) Rupesin tässä vaan miettimään: Huomasin, että kirjoitantodella paljon sukulaisistani. Tai siis, vietän todella paljon aikaa heidän kanssaan. Se on hienoa, sitä aina vaan välillä havahtuu näin, että vau, mulla on tosi ihania ihmisiä ympärillä. Olen todella sukulaisrakas ihminen. Kai nää tunteet vielä oikein korostuu, kiitos tuon nimeltämainitsemattoman juhlan... ;) Vaikka täysin totta tuo on muutenkin kuin vain jouluna.

Vielä keskeneräiset joulutähdet.