Everything happens for a reason

Miljoona, miljoona, miljoona ruusua...

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet elämäni ehkä parhaimmat. Häitä edeltävä ja häiden jälkeinen viikko sujuivat niin upeasti. Tämäkin viikonloppu oli ihan huippu, vaikka eilen, olikin pientä riisinpoikasta. Huumorilla siitäkin aika pitkälle selvis.

 Oon vähän hupsu ihminen, enkä uskalla yleensä hehkuttaa hyviä hetkiä, koska olen varma, jos niin teen, kaikki menee heti vituralleen (Nyt otin sen riskin.). Olen ehkä muutaman sata kertaa (Varsinkin Mikolta) saanut kuulla tästä "taikauskostani", mutta kun se on näyttänyt itsensä toteen niin monesti! :D

Toisaalta luotan myös tulevaan (Ähää, nyt lähti soimaan päässä Anneli Mattila- Luottaa huomiseen), että kaikki kääntyy aina parhain päin. Niin, ja että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu menevän.

Everything happens for a reason

 Tällä ajatusmallilla on pärjätty pian 22 vuotta, että ei se ihan sukasta voi olla. Toisaalta, elämää voisi ehkä helpomminkin ja vähemmän aivoja raastaen kelailla... :D 

Moni on häiden jälkeen kysellyt, että miltä tuntuu nyt, kun häät on ohi. Juhlat takana, ja parin vuoden järjestelytuherrus on ohi. No, kyllähän se sääli on, mutta jos rupeaa sitä liian syvällisesti murehtiin nyt, niin murehtii sitä vielä sitten 20 vuodenkin päästä, ainakin meikäläisen aivoilla.

 Tällä hetkellä siis keskitytään seuraavaan suureen haaveeseen, joka myös aiotaan toteuttaa niin pian kuin mahdollista. Nimittäin se omakotitalo. Niin, siinä on aika paljon mietittävää ja suunniteltavaa (tontti olis hakusessa...), joten ei sitä kannata jäädä murehtiin, että häät on ohi.

 Ne oli kaikin puolin onnistuneet, oman näköiset, meille täydelliset häät. Meillä oli ihanat vieraat, loistavat apurit ja mahtava esiintyjä. Jäädään siis hyvällä maulla muisteleen. Ehkä sitten, jos asiat ei olisi mennyt niin kuin suunniteltiin, olisi voinut  ajatusmalli olla tällä hetkellä vähän toisenlainen. Mutta, koska mitään ei jäänyt hampaan koloon, että olisi pitänyt jotain tehdä toisin, on hyvä siirtyä vain seuraavaan asiaan :) Mulla ainakin täytyy olla koko ajan joku porkkana tulevaisuudessa, että pärjää arjessa.

Sitten siirrytään yhteen onnelliseksi tekevään asiaan. Nimittäin hyvään ruokaan (Yllättäen!) ;) 

Vaikka tällä hetkellä ulkona on sateinen ja viileempi keli, on +30 astetta suomalaisten mittapuulla melkoisen korkea ja harvinainen lämpötila. Sellaisina päivinä ei raskaat ateriat suuremmin houkuttele (vaikka muuten aivan ihanaa kun on sellainen keli). Nyt kun oli nämä "pahimmat" hellejaksot, salaatti oli erityisen hyvä kaveri.
Jotakin kuitenkin kun on syötävä. 

En yleensä ole ollut mikään kalan ystävä, olen karttanut sitä parhaani mukaan (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta). Nyt olen kuitenkin, että kalahan on ihan jees tuollaisen perussalaatin kaverina.

Kuuman kesäpäivän salaatti:

• Makeaa frisee-salaattia
• Villi rucolaa
• Ananaspaloja 
• Valkosipuli-persilja fetakuutioita 
• Kurkkua
• Cashew-pähkinöitä
• Lämminsavukirjolohta

Kaveriksi valitsin maissintähkän ja valkosipulivoi-patonkia. Eikä lasillinen valkkariakaan hassummalta maistunut salaatin kyljessä ;)

Tää resepti on aika peruskamaa, mutta ajattelinpahan jakaa sen silti teille.

Itse kuitenkin olen aina ällistellyt, että minkä vuoksi on salaateista tehdään reseptejä, kun ovat niin helppoja visioida itsekin :D Tää nyt oli taas vaan oma mielipiteeni. Joopa joo. Menee ihan ristiin nää omat aivotuksetkin ;)

Mulla on nyt hirvee draivi päällä tähän bloggaamiseen. Tää on kivaa :) Katsotaan taas, mitä ens kerralla keksitään! 

Ja hei, saatiin koevedokset meidän hääpotreteista. Laitettiin tilaukseen. Muutaman viikon päästä saadaa nekin, jee!