Yksi päivä elämästä

Monet bloggarit ovat tehneet koosteen yhden päivän tapahtumista. Kuvia räpsitään joka ikisestä jutusta mikä tulee vastaan, joten tää oli pakko iteki tehdä. Sääli vaan, että meikäläisen elämä on tällä hetkellä niin kamalan kiinnostavaa (Lue; töitä vailla.). Tuli TODELLA kuivasti mitenkään päin kiinnostavaa materiaalia. Pahoitteluni!  Rupes ihan potuttaan eilen kun tajusin, että suurin osa päivästä meni siihen, että tuhersin blogin ulkoasun kanssa (Edellinen jotenkin vaan tökki omaa simmua pahasti.). Äää, mikä elämä, missä?! Tää ei sovi mun luonteelle sitten alkuunkaan! Oon niin kamalan sosiaalinen kälkätin, että ei ihan riitä se, että päivisin juttukaverina toimii noi karvaset kaverit. Mutta oonpahan yrittänyt kyllä parhaani, noiden työkuvioiden suhteen, siitä ei nyt kyllä kukaan voi tulla morkkaamaan.

No joka tapauksessa, tän postauksen idea ei ollut tämä elämän suurten vääryyksien läpi käyminen ;) En tiedä teistä, mutta musta on kiva lukea tälläisiä postauksia, tosin yleensä kaikkien keiden olen lukenut, niin niiden elämä on ehkä astetta mielenkiintoisempaa. Ja oishan tästä voinu saada asiallisemman jos järkkärillä olis kuvat napsinu, mutta päätin alusta asti kuvata luurilla, se kun kulkee helposti mukana koko ajan. No hällä väliä, mennään tällä mikä on, joten aloitetaan... :D

Projektorikellon kuvaa seinältä.

Aamu lähti mulle hyvin tyypillisellä tavalla käyntiin: Mikko lähtee töihin kuuden jälkeen ja mä jään silmät kirkkaina miettimään, että saisko nukuttua vielä. Tuskastumiseen asti möngin punkassa, kunnes päätin lopulta luovuttaa, klo 6:41.

Demonisia piirteitä omaavat koirani.

Huomenta vaan, suoraa sängystä nousseena.

Kaurapuuro kunnon voisilmällä ja appelsiinimehu, niin aamu lähtee varmasti hyvin käyntiin.

Piskejä ei ikinä huvita nousta noin aikaisin. Tai no, ne nousee aina jo viiden jälkeen Mikon mukana aamukuselle ja ruoalle, mutta ne tulee sitten takaisin sänkyy. Enkä mä niitä reppanoita viitti väkisinkään hereille ajaa. Tosin, aika usein Make ryntää siinä vaiheessa keittiöön, kun rupeen aamista tuhertaan. Näin kävi myös eilen. Aamun iloa himmensi se, että Matlock alkoi liian myöhään, aamiaisajankohtaani nähden. Katsoin siis jotain kissaohjelmaa.

Vaha ulkoasu.

Aamikselta kun selvittiin, käynnistyi kone, tsekattiin pakolliset: sähkäri, mol, fb, iltasanomat ja sen jälkeen otin työn alle blogin ulkoasun. Sinällään tykkäsin tosta, kun joutsenia näkyi bannerikuvan taustalla, mutta kyllästyin itseeni tossa kuvassa, kun en alkujaankaan siitä osasta kuvaa pitänyt.

Lopulta kello alkoi näyttää koiralenkin aikaa ja luovuin tietokoneen seurasta (Homma ei ollut lähellekkään valmis.). Lenkin jälkeen aloin henkisesti valmistautuun salille lähtöön. 

Mun pikku varikseni.

Hienosti olin varannut aikaa auton lasien raapimiseen ikijäästä. Meinas tulla hoppu, mutta ehdin nipin napin kello 11.00 salille, jolloin alkoi spinning ja sen jälkeen oli vuorossa reisi-vatsa-pakara treeni.

Voittaja fiilis!

Salilta kun selviydyttiin kotiin  (n. 12:30) alko olla jo kova nälkä, joten äkkiä kotiin ja rauhottuun...

Voi voi kun venytyttää ja haukotuttaa.

...Mua oltiinki jo vartoiltu ja voi sitä riemun määrää kun mami tuli kotiin. Mainoksiakin oli tullu postissa, kivaa, vois lueskella niitä kun syö, kaikki on hyvin... PAITSI ETTÄ, meillä ei ollutkaan kaapissa sitä sapuskaa. Pari ärräpäätä luin siinä ja ei auttanu muu kuin mennä lähi Valtsusta hakeen jotain. Kurja tehdä noille piskeillekkin se temppu, että eka tulee kotiin ja lähtee sitten heti uudestaan. 

Lounaan tapaista.

Leikin siis terveellistä ja ostin leikisti terveellisen caesarsalaatin (Varsinkin kun luttaa tota kastiketta kilon tohon päälle, niin tulee todella terveellistä!) ja kunnon valkosipulivoipatongin. Piti niin säästää Mikolle puolet patongista, mutta oho, ihan kun ois ollut vähän nälkä ja vedin sen kaiken omaan kitaan. Tässä kävi juuri tää ilmiö, kun syö liian harvoin, niin vetää sitten kerralla ihan överit. Olin aamiksen ja tän välissä syönyt vähän suklaata, niin nälän tunne siirty, mutta tuli kahta kauheempana takaisin, EI hyvä. 

Himo koodaaja.

Ruoan jälkeen oli vuorossa pitkä ja lämmin suihku sekä blogin ulkoasun kanssa leikkimistä vaihteeksi. Voi, te jotka ymmärrätte aiheesta paremmin ja ootte perehtyneet kunnolla, elkää lueskelko tota mun koodailua liian tarkkaan :DD Se meinaan ei toiminu tosiaankaan helpolla. Heh. Sen siitä saa kun menee sorkkiin semmosta mitä ei tarkkaa osaa ;) Mut hei, lopulta se kuitenkin toimi! En pysty käsittään, miten oon aikanaan kotisivuja, useammatkin kappaleet, pystynyt html-koodilla tekeen, kun nykyään valmiin koodin muokkaaminenki on vaikeeta :D

Nuuskutin nuuskutin.

Sitten oli taas piskilenkin aika. Koska ko. lenkille en kännyä muistanut ottaa, pistetään aiemman lenkin kuva tähän väliin taas. 

Hei, olen koulutukseltani ravintolakokki...

Mikkokin sitten piakkoin kotiutui töistä ja oli päivällisen aika. Eli ruokailtiin joskus 16:15. Voi kamala miltä toi näyttää tossa lautasella, varsinki kuvassa :D Näyttää ihan joltain einespastalta, vaikka ite oon ton ruoan suurella tunteella tehny :D Oikeesti toi on tosi hyvää. Teen kerralla aina ison satsin ruokaa, että useamman päivän saa siitä syödä. Mä ajattelin jos oisin teille tästä ohjeen raapaissu tänne, mutta en tiedä uskaltaako kukaan kokeilla tota :D Kyseessä on siis borileria tomaattikastikeessa ja grahamspagettia.

Yhdesta asiasta oon kyllä ylpeä meillä: Meiltä ei juuri ollenkaan mene ruokaa roskiin. Mä oon lapsesta asti ollu sellanen, että mun tekee todella pahaa ruoan pois heitto, mun käy ikään kuin sääliksi sitä ruokaaa, kun se ei päässyt täyttään tehtäväänsä. Mua aina ärsyttää kaikissa noutopöydissä jne. kun ihmmiset mättää itelleen kasoittain sapuskaa ja heittää suurimman osan pois. Joudun aina hillitteen itteni, etten mee kimittään kyseisille henkilöille päin näköä. 

Meiltä korkeintaan menee joku pieni kerma tippa pois, joku yksittäinen keltuainen tai puoliksi käytetty basilikapuntti. Muuten kyllä ei tarvi tuntea omantunnon tuskia. 

Kauniit tähtitortut. 

Tässä välissä tuli hetkeksi kuvaamaton väli. Veljeni piipahti meitä moikkaamassa ja ei silloin ehtinyt mitään räpsiä. Seuraavan kerran havahduin asiaan, kun kello rupesi lähentelemään puoli kasia... Tarkalleen ottaen, 19:20 tuli ahaa-elämys: Paistetaas joulutortut salkkari mätöksi. Äkkiä 1 torttulevy sulamaan mikroon, glögiä mitataan kattilaan, uuni päälle, unohdetaan se torttulevy mikroon, telkkaria laitetaan ajansiirrolle...Torttulevystä tuli tosiaan mitä houkuttelevimman näköinen, oltuaan mikrossa aikansa, mutta ei se mitään, äkkiä muotoonsa ja hilloa päälle, niin hyvä on. (Jos joku ihmettelee, että KAKSI torttua vain, syy on edellisessä kappaleessa. En halua tehdä yhtään ylimääräistä, ettei vahingossakaan mene hukkaan, eikä väkisin tarvi ahtaa sisälleen määräänsä enempää. Kaikki ruokaan liittyvä lasketaan aina tarkasti ja mietitään voiko sen pakastaa.)

Lämmintä tunnelmaa.

Sain sitten lopulta jopa koottua meille tälläiset söpöt joululautaset :D Joten, ei muutakuin telkkarin ääreen ja keskittyminen salkkareihin.

Tale ja herkut.

Salkkareiden loputtua oli jälleen koirien lenkityksen aika. Sille reissulle ei kännyä jaksanu ottaa mukaansa. Kun päästiin sisälle, oli illan gerbiilihetken aika.

Pikku jätkät.

Joka iltainen tapa, nukkumaan mennessä pällistellään aikamme noita otuksia. Yleensä ne illalla alkaa piristyyn, vaikka niiden ei PITÄISI olla yö eläimiä.

Isommat jätkät pitivät vielä iltaleikkihetkensä ja pikku hiljaa ruvettiin painumaan unille. Petissä oltiin siis 21:50.

Siinä oli siis tiistai 26.11.2013. Tälläinen on hyvin tyypillinen päivä meikäläisen elämässä, ainakin tällä hetkellä. Toivottavasti edes jota kuta kiinnosti lukea loppuun saakka. Vaikka eihän tässä tosiaan mitään ihmeellistä ollutkaan :D 

Nyt kun sain taustan blogissa vihdoinkin mieleisekseni, keskityn "some-kuvakkeiden" tekoon (Bloglovin, Blogilista, Pinterest..), joiden kautta pääset helposti seurailemaan blogin päivityksiä :)