Heippa taas kaikille! Tää marraskuu on ehkä kiireisin kuukausi koko vuotena (Joo-o, vaikka ne häätkin tähän vuoteen on mahtunut.), joten blogin kirjoittelulle piti nyt vain väkisin varastaa aikaa, rakas harrastus kun tää kerran on. Joka viikonlopulle on jotain sovittuna, eikä arkenakaan tarvi peukaloita pyöritellä. Tälläisestä meikäläinen tykkää ihan kamalasti. Sitten välillä kuitenkin puskee meikäläisen syvempi olemus läpi ja vaatii hetken sitä ihan vain yksinään oloa ja pään tyhjennystä ja esimerkiksi näin blogia kirjoittaessa se onnistuu mainiosti. Mistäs alotettas kuulumisien purkaminen?
Jos mä ihan ensteks päästäisin pientä hörhöäni esille ja kertoisin yhestä (Mun mielestäni!) oudosta jutusta, josta itse asiassa mun piti kirjoittaa jo edellisellä kerralla.
Pyhäinpäivän aaton ja pyhäinpäivän välisenä yönä näin unta sukulaisistani. Olin yhden heistä kanssa metsässä suuren puun (Olisiko ollut jokin mänty?), siis todella suuren puun, suorastaan mahdottoman sellaisen, juurella. Katselin puuhun ja olin näkevinäni mäyrän ylhäällä oksistossa (Mahtaako ne mäyrät ees kiipeillä puihin?!). Sanoin tästä sukulaiselleni ja tämä lähtikin kiipeämään kohti korkeuksia. Jotenkin jännitin kamalasti, että mitähän tästäkin nyt seuraa.
Puun rungossa oli iso kolo, jonka kohdalla sukulaiseni huuteli, että eihän täällä mitään mäyrää ole, vaan täällä kolossa on kaksi pöllöä. Huutelin vain takaisin, etten mä niitä tarkoittanut, vaan tuolla ylempänä oksalla se mäyrä oli. Sukulaiseni jatkoi ylemmäksi ja päätyi siihen kohtaan mitä olin tarkoittanut. Se, mitä olin mäyräksi luullut paljastui myös pöllöksi. Mua rupes pelottaan kamalasti, että nämä pöllöt käy sukulaiseni kimppuun ja halusin hänet äkkiä alas sieltä. Loppu jäikin sitten hämärän peittoon.
No, tässä kohtaa se outo osuus: Vaikka olenkin melkoinen näkemään unia, ja muistan niitä todella hyvin, tämä uni jotenkin jäi vaivaamaan, niinkuin joillakin unilla nyt on tapana. Jäi selkeämmin takaraivolle koputtelemaan, kuin normaalisti. Eikä noi pöllöt muutenkaan meikäläisen vakio ohjelmistoon kuulu. Pyhäinpäivänä sitten lähdimme ajelemaan äitini haudalle ja liittyessämme motarille (No, moottoriliikennetielle!) näin kuolleen eläimen rampilla ja tunsin tapani mukaan kauheen pistoksen sisälläni kun pieni reppana on joutunut siihen tilanteeseen. Sitten tajusin, että ei helvetti, se on PÖLLÖ. Hei, kuinka usein näkee pöllöjä muutenkaan, saati sitten tuolla tavalla kuolleena? Jotenkin tää teki muhun tosi kovan vaikutuksen. Sitten nyt viime viikolla tuli uutinen Uivasta pöllöstä. Pöllöt vainoo mua, mikäs juttu tää on? Vaikutuin tästä kaikesta jopa niin paljon, että nähdessäni Prismassa pöllöaiheisen lumisadepallon, mun oli pakko ostaa se. Valaiskaa mua joku? Kaikella kun on tarkoituksensa!
No, mitäs seuraavaksi? Ehkäpä hieman Anne Mattilasta? Joo, hyvä idea. Oltiin viime viikon torstaina (7.11.) käymässä Karviassa. Annen taidakahvilassa oli avoimien ovien päivä. Jännäiltiin, että löydetäänkö me paikalle ensinkään, mutta siinä kohtaa kun huomasi tienvarret TÄYNNÄ autoja, arveltiin olevamme perillä. Ja oikeassa osoitteessahan sitä oltiinkin. Jos tienvarret oli täynnä, niin oli sitten itse kahvilakin. Hyvä, että liikkumaan mahtu, ja Anne oli miettinyt, että hyvä jos edes kaksi ihmistä kävisi ;) Kahvilasta tarttui mukaan myös Annen uusi joululevy, Jouluyön hiljaisuus. Täytyy käydä vielä paremmin perehtymässä kahvilaan, sitten vaikka ensi kesänä, josko silloin ei olisi niin kova ryysis (Toivossa on hyvä elää...). Olis meinaan mitä parhain mopolenkki, tai mikseipä vaikka heti mopoilukauden aloituslenkki!
Käytyämme kahvilassa, suuntasimme Karvian kirkkoon, joka oli jo yllättävän täynnä siihen nähden, että Annen joulukonsertin alkuun oli vielä n. 50 minuuttia. Anne aloitti 19.00 konsertin ja saatiin kuulla monet ihanat ja tutut joululaulut. Myös tämä ihana Varpunen jouluaamuna; Toisaalta se on ihan kamala, rupee poruttamaan joka kerta kun sen kuulee! Ääh! Herkkis mikä herkkis. Parissa viimeisessä laulussa Anne pyysi äitinsä Tarjan laulamaan kakkosääniä (Itse aikanaan kuorossa olin myöskin 1. Alttona). Tämä kyseinen konsertti oli sitten meikäläisille 3. Annen joulukonsertti. Aiemmat konsertit ovat olleet Ylöjärven (-11) ja Parkanon kirkoissa (-12).
Ja mitähän mä höpötin edellisessä postauksessa, että seuraava keikka on Annelin keikka tähdessä? Tässä välissähän on Suomi-iskelmän helmet konsertti Tamperetalossa! Sinne siis 19.11. Anneli on vuorossa vasta 22.11.
Viime perjantai ehtoo meni ystäväpariskunnan kanssa, käytiin Tampereella syömässä Hookissa. Kunnon rasvamätöt naamaan ja kyllä turvotti :D Hieno tunne, Hookkiin mentäessä villakangastakkini oli aivan väljä, mutta lähtiessä ei paljoa huvittanut yrittääkkään pistää sitä kiinni. Huhhuh. Vedettiin Mikon kanssa Hook Plate puoliksi naamariin. Siinä on setti, mikä sisältää kaikkea mahdollista rasvakeittimen läpi käytettyä :D Sipulirenkaita, mozarellatikkuja yms yms. Täydellistä mättöruokaa siis.
Lauantaina mentiin sitten veljen ja tämän naisystävän (Sain heiltä lahjaksi lahjakortin Kakkuateljeeseen, ihan mahtavaa :) Ei tarvi kauaa miettiä mitä sieltä hommaa, huutava pula mm. hyvästä tasottajasta ja erilaisisista muffinsivuoista. Kiitos <3) kanssa juhlistamaan hieman etukäteen, allekirjoittaneen synttäreitä (Jaiks, viimeistä päivää vedellään kaksykkösenä!). Suunnattiin siis taasen Tampereelle ja käytiin syömässä ravintola Ohranjyvässä. Päädyttiin kaikki ottamaan valmis menu, johon kuului alkuruoaksi IHANAA, todella kermaista bataattisosekeittoa, joka oli chilillä höystetty. Pääruoaksi tuli pippuripihvi maalaislohkoilla ja kasviksilla. Oi nam, kieli meni solmuun syödessä. Ja jälkiruoka... Suklaakakkua ja jäätelöä, siitä ei tarvitse kummempaa sanoakaan, siinä oli suklaata ja te jotka tunnette mut... Olin taivaassa.
Eilinen isänpäivä, meni luonnollisesti asiaan kuuluvalla tavalla. Kävimme mummolassani pappaa onnittelemassa ja toimitin samalla isänpäivälahjaksi tekemäni täytekakun. Sieltä lähtiessämme, poikkesimme onnittelemassa "uusio-iskää" (Tätini miestä, asuin heidän luonaan 15 vuotiaasta siihen asti, että muutettiin Mikon kanssa yhteen.), kävimme isäni haudalla viemässä kynttilän ja sieltä suuntasimme Mikon kotiin loppu illaksi :)
Isänpäiväkakku oli siis sateenkaari teemalla (Ilman sen syvällisempää merkitystä.). Teen kakkuja sen takia, että pääsen toteuttamaan itseäni. Haluan aina kokeilla kaikkia uusia juttuja, sen vuoksi teen yleensä kakut mielummin massakuorrutteella kuin kermavaahdolla. Massassa voi käyttää enemmän mielikuvitusta. Koska pappa kuitenkin toivoi mielummin kermakakkua, tottakai hänen toiveensa halusin toteuttaa :) Sitten vain aivoriihi käyntiin ja Kinuskikissan sivuille. Lopputuloksena oli taas uusi, täysin erilainen kakku. Täytteenä oli sitruunatäyte.
Isänpäivän vaatekerta. Päällä ihanan rento villamekko. Aikanaan Löytötexistä ostettu, ehkä joskus 2-3 vuotta sitten? Mekon kruunas petrolinväriset sukkikset (Samaa sävyä mekon kuvioissa.) ja tottakai, aina yhtä tärkeät VILLASUKAT. Kuvat napsastu mummolassa. Huomatkaan alati mukana roikkuva kännykkäni. Siitä pitäs kyllä pikkusen vieroittua, tosin taitaa sekin olla jonkin asteinen sukuvika. Veljillä aina myös luuri kourassa, oli tilanne mikä hyvänsä :D
Tänää olen aloittanu oman synttärikakun teon. Katotaan miten mun "Kassikakku" onnistuu ;) Siitä materiaalia sitten aikanaan. Tämä termi on herättänyt yhdessä jos toisessa pientä hämmennystä. No, sittenpähän näette!
Ja voi apua, toi kello juoksee taas ihan hullua kyytiä. Mun pitäs alkaa vääntää Mikolle sapuskaa, että se olis valmiina kun se tulee töistä ja mä jumitan vaan koneella! Luvassa ois broitskua kasvispedillä. Se saa varmaan jonkun terveysmyrkytyksen, ton meidän viikonloppusen ruokatyylin jälkeen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti