Ei mitään, mutta kuitenkin jotain

Uuret villasukat!

Nyt tuli tarve päästä kirjotteleen, joten eihän siinä auta kuin aloittaa. Mitään erikoista materiaalia mulla ei tosin ole tarjota teille. 

Tiistaina oli Tamperetalossa tosiaan tää Suomi-iskelmän helmet konsertti. Kuvaaminen oli kielletty, joten kuvia ei sieltä ole luvassa. Kaiken kaikkiaan hieno konsertti oli. Lea Lavenin ja Kake Randelinin näin kummatkin ensimmäistä kertaa, Markku Aron toista kertaa ja Anne Mattilan...No, en just nyt pysty sanomaa kuinka monetta kertaa ;) Soittajina toimi aina yhtä ihana Mistral-orkesteri. Tuli taas ylläri fakta, kun Lea Laven tokaisi Mistralin soittaneen hänenkin taustallaan joskus vuosia sitten. On ne paljon ehtinyt.

Tukkalaitteen kanssa temppuilua...

Mikä tekee konsertista hyvän? No, ainakin meikäläisen mielestä tutut kappaleet näyttelevät suurimmassa osassa. Ja niitä tiistaina riitti. Joukossa oli ihan pari hassua vierasta kappaletta, mutta useimmissa pääsi lauleskelemaan mukana. Markku Aro teki muhun erityisen vaikutuksen. Jösses siitä miehestä lähtee komee ääni, sitä ei voi kukaan kiistää.  

...Joka kuitenki jäi pois illan lookista.

Konsertti sali oli hävyttömän vajaa, liekö arki-ilta syynä, vai mikä. Esiintyjistä tämän en usko kyllä johtuvan, semmoisia helmiä lavalla kuitenkin oli.

Nyt tässä välissä kuitenkin on pakko rutista suomalaisista. Ottakaa joskus se tikku persiistänne pois ja rentoutukaa, pitäkää hauskaa. Antakaa sen musiikin viedä mukanaan. Itse viimeistään "Nastan pimun" kajahtaessa ilmoille pääsin kunnon fiiliksin ja elin täysillä mukana. En tiedä kuinka esiintyjät asian kokevat, mutta itseäni ärsytti se, kuinka vakavana ihmiset jäpittivät penkeissään. Vaikka et koko ajan pomppisi ja riekkuisi musiikin tahdissa, niin voihan sitä hyvää fiilistä tuoda julki sillä erittäin vaikealla ilmeellä (Lue; hymyllä). Vai onko niin, että suomalainen tarvitsee aina sen alkoholin voidakseen pitää hauskaa? Ja kyllä, tarkoituksella yleistän ja korostan tätä asiaa.

Oon tän saman ilmiön huomannut tuhansia ja aina vaan tuhansia kertoja, eikä se kosketa vain konsertteja, vaan ihan joka päiväisessä elämässä, suomalaiset ovat kamalan happamia ja ynseitä. Ja hanakoita antamaan ainoastaan negatiivista palautetta. Ikävä kyllä. Nää on näitä asioita joita haudon pienessä päässäni aikani, mutta jossain vaiheessa sitten tulee se karva, joka katkasee kamelin selän, ja rupeen märisemään ääneen elämän vääryyksistä ;) 

Joka tapauksessa, itselläni todella hyvä mieli konsertista ja koin taas sen saman tutun ahaa-elämyksen siitä, miksi tykkään juuri iskelmästä. Huomenna sitten jatketaan sillä iskelmällä Nightclub Tähdessä. Sitä ennen käydään herkuttelemassa ravintola Comossa. Nam nam! Tosta tuli muuten mieleen: Mun silmään tökkää joka kerta, kun luen jonkun kirjoittavan "Om nom nom"! Sen kuuluu olla nam nam! :D :D Ja tulihan tähän tekstiin lopulta syvällisempikin asia, vaikka aluks tuntuikin, ettei mitään asiaa olis. Nyt mää lähden herkutteleen kanalla ja riisillä! :D