Kesälomafiilis

Vaikka olenkin jo pidemmän aikaa "hengaillut" kotona, niin vasta viimeiset pari viikkoa ovat menneet lomatunnelmissa, kunnon kesälomafiiliksellä siis. Vaikka tällä hetkellä sataakin vettä, kuin sen vanhan kunnon Esterin äässistä, niin silti, nyt on todella kesäinen olo. Johtuneeko lähestyvästä Juhannuksesta, who knows? :)

Joka tapauksessa, nyt on tulossa taas semmonen kuvapostaus, että kannattaa ihan varoa. Kuvia nääs riittää. Oon räpsinyt ah niin luotettavalla kännykälläni, kuin myös uutukaisella järkkärilläni! :) Sony Alpha 77 siis on tuo uusi laite, kun vanha taas oli Alpha 55. 

Tappaja-skunkki Einari. Tämä hellytelynimi on lähtöisin ystävältäni, jota vanha gerbiilini aikanaan puri. Nyt tätä nimeä voi soveltaa täysin myös Einariin. Verenhimoinen pikku riiviö!

Rauhallinen vanha herra Tauno, vakio paikallaan. Väliseinän päältä on hemmetin hyvä tiirailla maailman menoa. Jos sieltä vaan myös osaa tulla alas, eikä vedä joka kerta niskoilleen.

Vaikka objektiivit pysyivätkin samana, kuin edellisen rungon aikaan, tuntuu, että tällä saa silti parempia kuvia (Vai kuvittelenks mää vaa?). Aluksi katsoin aavistuksen pitkin ripsin uutta runkoa, se oli niin mohlo ja oli olevinaan niin kamalan sekavan oloinen verrattuna edelliseen. Havahduin kuitenkin pian tämä uuden kaverin näppäryyteen, ja nyt ollaan jo läheisiä ystäviä keskenämme. 

No, sitten tapahtumia, mitä tässä on ollut. Lähdin 9. päivä ystävälleni A:lle Helsinkiin käymään, viettämään "kesälomaa".  Olin erittäin fiksuna ihmisenä varautunut reissuun isolla Hello Kitty laukullani, jota oli paikattu jo päivää ennen lähtöä mm. nippusitein. Eikö se helvatun kassi sitten hajonnut toisesta kohtaa keskellä Helsingin katuja...! No, paikattiin sitten A:n kotona laukku uudelleen ja kotimatkallani se lahosi jälleen, tosin nyt siitä jo aikaisemmin paikatusta kohdasta. Olin ihan hermona kun pääsin kotiin, mutta olin vielä enemmän hermona, kun hetken aikaa olin ollut kotona...Mutta siitä tapauksesta tarkemin tuonnempana tekstiä :D

Mutta siitä Helsingistä....Mulla on tapana innostua kamalan paljon kaikesta, ja erityisesti sellaisista asioista, mitä muut ei ehkä osaa pitää minään :D Ystäväni A joutuiki siis suhailemaan normaalia enemmän Metrolla, kun se oli allekirjoittaneelle niin hemmetin tärkeetä. Oltais päästy moniin paikkoihin kulkemaan suoraan yhdellä bussilla, mutta ei, meidän piti kulkea ensin bussilla metroasemalle ja siitä jatkaa matkaa metrolla. Heh, sorppa vaan A <3 Ehkäpä ko. neitokainen kuitenkin ymmärtää meikäläistä, meillä kun on lähes 20 vuoden "kokemus toisistamme".

Maanatai-iltana tavattiin sitten syömisen merkeissä kahta muuta ystäväämme: AJ:ta ja E:ta, jotka myöskin viettävät kesänsä Helsingissä. Heidät oon tuntenut yhtä kauan, kuin Helsingin emäntäni A:n. Käytiin aterioimassa Morrison's nimisessä raflassa. Hamppareita, namii! Siellä oli juuri sellaista, meikäläisen mieleistä roskaruokamättöä tarjolla. Ja hei, siellä tuli ranujen kaverina kurkkumajoneesi! En ole aiemmin muissa ravintoloissa siihen törmännyt, kuin perus Hesessä :D Vetelin kitusiini Hot burgerin, joka ei ikävä kyllä nimestään huolimatta ollut tulista nähnytkään, mutta yhtäkaikki, hyvää se joka tapauksessa oli! Annoskokokin oli ruhtinaallinen, hienoa!

Syötyämme kiertelimme muutamissa kaupoissa, ja löysinkin onnekseni Helsingin Indiskasta hienot verhot meidän olkkariin! Nyt on värikästä ilmettä siellä sitten :) Kävimme jälkkäreillä Johto- kahvilassa, ennen kuin hajaannuimme kukin omiin suuntiimme. Kun kotiuduimme A:n kämpille, katseltiin Hohto (Stanley Kubrickin versio). En oo eläessäni aiemmin tuota kauhuelokuvien äitiä nähnyt! Elokuva jätti mulle enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia, ja niitä jäinkin pähkäilemään oikein urakalla :D

Tiistaina, 10.6 meidän piti lähteä piknikille, mutta sää ei varsinaisesti meitä suosinut, joten päädyttiin maalaamaan keittiön seinää tehostevärillä. Tehtiin todella huolelliset suojaukset, pestiin seinä ja maalattiin pariin kertaan. Kaikki niin viimisen päälle. Lopputulos: Helvetin laikukas seinä. Voi rähmä oikeesti! :D Jälkeenpäin A miesystävänsä kera oli maalannu seinän kolmanteen otteeseen, mutta ei siitä vissii ihan kunnollista saanu. HUOH. Loistavan maalausurakan päätteeksi saunottiin ja nassutettiin pakastepizzat. Tiistaï-ilta hujahti aikas nopeeta tahtia ohi.

Keskiviikkona multa lähti puolenpäivän jälkeen juna kohti Tamperetta, mutta sitä ennen ehti käydä loistavasti Ben & Jerry kahvilassa! :D Omaan settiini otin tyylilleni uskollisesti suklaisia juttuja:  Phish Food ja jokin keksijäätelö, joka ei kuitenkaan ollut Cookie Dough. Ko. makua en mielestäni ole kaupoissa nähnytkään...Olin taas onneni kukkuloilla :) Noh, kahvilasta sitten asemalle, sieltä junaan, Tampereelle ja bussiin ja bussilta kotiin, jolloin tapahtui myös tämä laukkuepisodi.

Kun pääsin kotiin, mua vastassa oli kaksi iloistakin iloisempaa pientä piskiä, gerbiileitä toki unohtamatta. Piskit remmiin ja ulos. Kun päästiin sisälle, annoin poitsuille päiväruoan. Menin touhuamaan toisaalle jotakin, kunnes yhtäkkiä kuului hirvittävä kolina. Singahdin hädissäni olkkariin, todetakseni, että Miki oli sitten heittänyt ruoka- ja juomakipponsa nurin lattialle. Ensin poljin hemmetin kiukkusesti jalkaani lattiaan, ja sitten mua rupeskin jo naurattaa :D Oli pakko hakea kamera, Mikin syyllinen ilme oli pakko saada taltioitua. Parastahan siinä oli, että Miki ensin mulkoili Makea, aivan kuin syyllistääkseen, että sun vika. Tai sitten se vaan vartioi, ettei Make mee rohmuaan sen päiväruoan rippeitä :D

Siinä sitten aikani nauroin ja kuvasin syyllistä. Sitten kun rupesin kuivaamaan lattiaa, nauru hyyty ja rupes ärräpäät lenteleen: Se hemmetin vesikippo oli selvästi ollu piripintaan täynnä, ja suurin osa vedestä, oli menny vieressä olevan hyllykön alle. Siirsin hyllykköä, ja vettä tulvi sen alta aina vaan lisää ja lisää. Ei muuta kun ripeä hyllykön tyhjennys ja hyllykkö pystyyn. No, sainpahan kuivattua ainakin. Että semmosta. 

Siinä olis olkkarin tämän hetkistä ilmettä. Eli uudet verhot, koristetyynyt, noi värikkäät pikkuiset happy lightsit ja erikoinen katosta roikkuva lasipallo, joka vaan oli jollakin tavalla hieno ja hauska. Kämppä rupee näyttään pikkuhiljaa taas siltä, mitä se oli silloin, kun alkuunsa täällä asuttiin :D

Ja, koska mua rupes häiritseen niin hemmetin paljon, näkemäni Hohto- elokuva, mun oli pakko ostaa Hohto sitten kirjana, jotta saan sen oikean totuuden juonesta ;) Hyvää iltalukemista, varsinkin mun mielikuvituksella :D

Heräsin eilen aamulla jo puoli kuuden aikoihin, enkä saanut/ malttanut nukkua pidempään. Lähdin piskien kanssa tekemään vähän pidemmän aamulenkin. Mikko sai jäädä rauhassa vetämään sikeitä :D Kun käveltiin siinä auringonpaisteessa ja aamukaste kasteli pojat ihan märiksi, mulla rupes soimaan päässä (Myönnetään, saatoin mä sitä vähän ääneenkin hyräillä, kun muita ei näkyny mailla eikä halmeilla ;)) Valvomon- Mikä kesä... "Aamu hetken taikaa, keskikesän aikaan..." Sopi tilanteeseen tosi hyvin.  Tolla biisillä on erinnäisistä syistä erityinen sija mun sydämessäni, ja mun mielestä se on todella hyvä, vaikka jotkut sitä tykkäävät haukkua ja lytätä. Mulle se on Popedan Pitkän kuuman kesän ohella kaikkien aikojen kesäbiisi  :) 

Eilen illalla lähdettiin Mikon kanssa mopoilemaan ympäri Kangasalaa, jolloin mulla rupes puolestaan päässä soimaan tämä blogillenikin nimen antanu kappale, Oon juurillain- Anneli Mattila. Oikeesti, mä en tiedä mitään hienompaa, kuin kesäpäivä Kangasalla, enkä nyt meinaa samannimistä laulua, vaikka upea teos sekin on! Ei tarvitse kun lyhyt matka ajaa, kun on täysin peltojen ympäröimänä. Käytiin Kaivannon keitaalla munkkikahveilla ja -limsoilla :)

Se tunne mikä mun sisällä oli ajellessa ympäri Kangasalaa, auringon paistaessa, oli jotain tosi mykistävää ja omalla tavallaan tosi riipivää. Mulla on niin kamala kaipuu sinne omakotitaloon, pellon pieleen, ettette uskokkaan. Sanoinkin Mikolle, että hitto sentään, meidän pitää joskus lähteä ajeleen niin, että järkkäri roikkuu mukana ja pysähdyttäis aina vähän väliä kuvailemaan näitä Kangasalan kauniita paikkoja. Ja nimenomaan tähän keskikesän aikaan. Huoh :) 

Längelmävesi

Aikanaan kun osallistuin Kangasalan kesätyttökisaan, finaalissa kysyttiin "Mihin veisit ulkomaalaisen vieraan täällä Kangasalla?", mulla oli heti selvät sävelet vastauksen suhteen: Veisin vieraan tähystelemään näkötorneista (Niistä mitkä on jäljellä...), katselemaan harjuja ylipäätään (Erityisesti Kuohunharjulta aukeaa kaunis maisema Vesijärvelle) sekä kuskaisin hänet Pelisalmen silloille, joista aukeavaa maisemaa en pienempänä osannut tarpeeksi arvostaa. Tämä johtui siitä, että reitti mummolaani kulkee Pelisalmen siltojen läpi, joten niissä ei mielestäni ollut mitään uutta ja ihmeellistä, mutta mitä vanhemmaksi on tullut, sitä enemmän niiden kauneutta ymmärtää :) 

Johannasta kruunattiin Kangasalan kesätyttö 2008, juuri sopiva Eloveenamaisine olemuksineen :) Itse olin 2. perintöprinsessa ja Kangasalan sanomien suosikki. 

Heh, se kisa oli kyllä hauska kisa. Oli todella lämmin ja tsemppaava tunnelma, tuomarit eivät olleet itseään liian tärkeänä pitäviä, vaan huumorintajuisia ja rentoja henkilöitä. Oon ehtinyt tunkea itseäni vaikka mihinkä kisoihin (Mm. Tampereen kukkaistyttö- ja valonneito kisat), mutta kyllä parhaimmat järjestäjät on ollut Kangasalan kesätyttö- kisassa. Ja ennen kuin kukaan ehtii rääpimään mitään, niin se, että tuo kisa oli kivoin kilpailu, ei johtunut todellakaan vain siitä, että sijoituin jotenkin! Ettäs tiedätte :D

Uuden kameran eka kuva!

Maken ja Hellun söpöilyhetki.

Ei mulla sitten tähän erään sen kummempaa, muuten vaan tuli taas kilometri postaus :D Sen siitä saa, kun on liian pitkään hiljaa täällä. Joku fiksumpi ois voinu jakaa nää useampaan postaukseen, mutta koska fiksu-titteliä mulle ei ole suotu, tungin nää kaikki yhteen ;) Katotaan tuleeko ennen Juhannusta uutta postausta vai ei, riippuu vähän keleistä..:)

 Ai niin, pakko vielä siitä hehkuttaa: Pääsen taas muutamaksi päiväksi töihin, samaan paikkaan jossa olin keväällä! Jee! :) Onni yksillä, kesä kaikilla :) Töitteni johdosta emme pääsekään lähtemään Savoon Juhannuspäivänä, Mikon sukulaispaikkaan, joten se reissu täytyy siirtää myöhempään ajan kohtaan kesällä, mutta sinne on kuitenkin päästävä! :)

Pör pöpör pöpör pör pör

Terveeks! Taas ois tää sunnuntain oman, pikkuisen rauhoittumis hetken aika. Keljuttaa taas toi kellojen siirto, kun tuntuu, että päivä jää ihan kesken, vaikkei kyseessä olekaan kun se yks perhanan tunti! :D Viikonloppukin meni aivan älyttömän nopeeta, vaikkei meillä mitään erikoisempaa ohjelmistossa ollutkaan. Perjantaina röhnötettiin kotona vaan, tekemättä yhtään mitään "järkevää". Lauantaina sensijaan heräiltiin aikasteen aamulla ja lähettiin poitsujen kanssa kivalle aamulenkille, joka päättyi sitten taas kentälle menoon ja frisbeen heittelyyn.

Aamu säheltämisen jälkeen lähdettiin kaupoille. Käytiin ostaan moottoripyörään öljynsuodatin ja öljyä, sais vehkeen vihdoin ajokuntoon nääs (Oli haaveena, että oltais Anne Mattilan taidekahvilan virallisiin avajaisiin suhautettu prätkällä, mutta saattaapi olla, että on vielä turhan kylmää kyytiä, ja muutenkin vielä epävarmaa, päästäänkö ylipäätään sinne avajaispäivänä.). Sen jälkeen mentiin kierteleen Bauhausiin josta lähdettiin vielä RTV:lle ja Rauta-Otraan pyöriin. Ihan huvin vuoksi siis, mitään sen kummempaa mielessä olematta. Sieltä ruokaostoksille ja kotiin :) Pakko mainita vielä sen verran, että käytiin ostosten yhteydessä Pressossa kahvilla, itsehän join toki teetä, ja leivokset nassuttamassa. Meikäläisellä oli yllättäen jäätävän kokoinen suklaakakkupala ja iso annos kermavaahtoa lautasella :D

Iltapäivästä Mikon porukat tuli Hellu-boxerin kanssa tänne päin ja lähdettiin porukalla harjuun (Oikeastaan, lukkoon, jos ihan tarkkoja ollaan) tepasteleen. Hellukin pääs ekaa kertaa sinne ja ilmeisen mielissään oli :D On ihan sula mahdottomuus saada noista kolmesta piskistä yhteiskuvaa, varsinkaan noissa olosuhteissa ja kännykän kameralla :D

Pari tuntia meni hujauksessa mettässä ollessa, ei yhtää hoksannu ajan kulua. Luonnossa on niin kiva kuljeskella. Lukon pohja oli paikoin vielä aika jäinen ja kokoajan sai pelätä, ettei lennä turvalleen siellä. Hyvin selvittiin kuitenkin ;)

Tää sunnuntaipäiväkin sujui tosi leppoisasti, käytiin tänään vuorostaan Mikon porukoilla (Piskit nautti hulluna, kun sai taas ihanassa kelissä, pihalla, kirmata vapaana) Tämän jälkeen menin vielä ystäväni K:n kanssa kahvittelemaan :) Niin ja aamupäivällä pääsi vanhat herrat Einari ja Tauno juoksentelemaan taas kunnolla vapaana :) Muuten viikolta ei kuulumisia juuri ole kertynytkään, töissä vain päivät ja iltaisin kotona rauhassa. Ja hei, tiiättekö, mä jatkankin vielä kolme viikkoa hommassani! :) Joten blogin harvempi päivittely jatkuu edelleen. 

Kiitos taas teille ihanille lukijoille, palaammehan taas pian asiaan? :)

Ps. Jos joku ihmetteli outoa otsikointia, se on peräisin Nalle Puhin "Hunaja on herkkua" jaksosta :D Siinä Tikru leikkii mehiläistä ja lallattelee tuota pörinää... :D

Uus tukka!

Heippa taas! Nyt on taas mun mittapuullani mennyt liian pitkään, ilman blogi päivityksiä. Yksinkertaisesti, fyysiset voimat on olleet koetuksella työharjoittelussa, sen verran rankkaa touhua, että ei ole paljoa jaksanut kirjoittamista miettiä. Nyt sunnuntaina, hyvin levänneenä, jaksaa naputella jotakin pientä ;)

Tämä viikonloppu meni ns. tien päällä. Vietimme triplasynttäreitä sisaruskatraamme keskimmäisen luona. Eli, toinen veljeni ja tämän lapset, ovat syksyllä syntyneet, ja koska he asuvat nykyisin vähän kauempana, oli helpointa juhlistaa kaikkia yhtäaikaa. Aloitus kuva on samalla reissulla räpsäisty, käytiin akkojen kesken pieni metsälenkki heittämään :) 

Samalla reissulla sitten toteutin (tai oikeastaanhan vanhempi veljeni sen käytännössä toteutti) sen, mitä olen jo pitkään hautonut, eli hiukset lyhyeksi nips naps! Tuli meinaan pikkuisen parempi kuntoiset hiukset nyt, kun super kuivat latvat lähti käveleen. Te jotka tunnette mut, tiedätte että mulla on käytännössä aina ollut pitkät hiukset, joten tää oli aika radikaali veto, mutta yllättävän kivuttomasti siitä silti selvittiin! Pelkäsin, että iskee kamala morkkis ja itku pääsee, mutta ei. Todella vapautunut olo nyt ja malli mielestäni toimii meikäläisen lantussa ihan hyvin. Semmoinen 20 cm siitä lähti. Koko ajan pakko hiplata hiuksia ja fiilistellä ;)

Lapsukaiset lähtivät lauantai-iltana hoitoon ja kävimme syömässä "aikuisten" kesken. Mitää kovin suurta ja ihmeellistä juhlimista emme kuitenkaan pitäneet, vaan lähdimme Amarillosta suoraan takaisin kämpille katselemaan Vain elämää- jaksoa, sekä pelaamaan pöytälätkää ja Trivial pursuitia. Tuollaiset illat on mun mieleen ihan tosissaan, mä en todellakaan ole mikään bilehile joka viihtyisi baareissa pikkutunneille asti. Jos jossain "viihteellä" käydään, niin silloin ideaaleinta olisi mennä johonkin istumapaikkaan, ihan oikeasti vain parille. En tunne mitään vetoa siihen seuraavan päivän huonoon-oloon ja muutenkin multa onnistuu hauskanpito ilman alkoholia. 

Tästä tuli mieleen, että mulla on joku lukko päällä tänne kirjoittelun suhteen. Ja se on ollut siis aina, ei ole hetken oikku. Olen varsin tiukka mielipiteissäni ja multa tulee aina kaikkeen tosi kärkevää sanottavaa, mutta jokin estää mua kirjoittamasta ihan omana itsenäni tänne. Tai siis, että jotenkin tuntuu, ettei voi ihan suoraan sanoa sitä täällä ääneen, mitä ajattelee. Aina tarvii miettiä, että joku hippiäinen ottaa ja loukkaantuu jos sanoo asian väärällä tavalla, eikä muista tarpeeksi pahoitella etukäteen sanomisiaan, mikä on todella syvältä. Esimerkiksi suhtautumiseni tupakointiin, en todellakaan halua alkaa pahoittelemaan sitä, että inhoan sitä niin perkeleesti. Ja tämä nyt oli vain yksi esimerkki. Eikä asian tarvi olla edes niin haudan vakava, mutta silti jokin pidättelee mua.

Ehkä siinä on se yksi syy, miksei täällä ainakaan julkisesti tätä lue kovin montaa (liittykää lukijoiks, pliiiiiiiis....), vaikka luin-klikkauksia ilmestyy mukavan monta, ainakin välillä. :) Havaitsin myös, että kun kirjoitin MS-taudista, mikä ei ole niin kepeä aihe, klikkauksia tuli hetkessä sen 15, kun normaalisti sen 9 klikkauksen saaminen kestää viikon. MS-tauti postauksessa uskalsin jo vähän suoremmin ja syvemmin päästää ajatuksia esille...Oliko siinä suosion syy? Valaiskaahan mua! :) Oli miten oli, oon tavattoman onnellinen joka-ainoasta klikkauksesta, mitä viitsitte vain pistää :) JA kommenteista! Ihanaa kun niin moni (eli kolme;)) innostui kirjoittamaan edelliseen postaukseen <3 IIIISO kiitos joka tapauksessa teille kaikille lukijoille, klikkaajille ja kommentoijille <3 Tiedän blogin tilastoista, että tätä lukee useampikin ihminen, kuin mitä klikkauksilla annetaan ymmärtää ;) 

Nyt alkaa olla taas ne hetket, että mopedin on aika painua talviunille :) Vielä kun sen jaksaisi siistiä vähän inhimillisempään kuntoon... :D Jos tuon saisi vielä vähän madallettua ensi vuodeksi, niin ehkä mun ajokilometrit nousis vähän isommiksi... se on kuitenkin mulle edelleen snadisti liian korkea, vaikka sitä onkin jo madallettu :D Niin ja saishan sen pistää täystehoseksikin ens kaudelle! Talviunensa kikseri nukkuu Mikon vanhempien tallissa. Samaisessa paikassa, "mummolassa", oli piskitkin hoidossa tän viikonlopun ja ai että, niillä oli vallan mainiota tekemistä siellä... ;)

Mikon isä siis oli nikkaroinut jäbille tuollaisen sillan, missä kelpaa taiteilla. Tänään sitten ylpeinä siinä tepasteltiin ja näytettiin mammalle ja papalle mitä osataan ;) Tämä idea jalostui siis aikaisemmista kokeiluistamme. Miki se vaan on kumman terveellinen koira, se ei tarvi palkaksi namuja, vaan on onnellinen, kunhan vain saa rakkaan kurpitsalelunsa.

Make sen sijaan menee ihan vain herkkujen perässä. Tai kyllä se oikeastaan nykyisin innostuu temppuilemaan ilmankin nameja... Olis kamalan hauska käydä agilityssä tai tokossa näiden kanssa, ehkäpä mä vielä joskus innostun, jos sais jonku kaverin samaan aikaan mukaansa ;)

Mulle iski todella kova ikävä Mikiä ja Makea viikonlopun aikana, yllätyin ihan itekin. Se kuitenkin autto, että tiesin noiden olevan hyvässä hoidossa, paikassa jossa ne viihtyy tosi hyvin. Sitä vaan ei voi lainkaan vähätellä, kuinka tärkeitä karvaturreja koirat on. Niinkuin siinä jutussa mainitaan, mikä netissä on kiertänyt, jossa annetaan "ohjeita" kylään tuleville ihmisille. Yksi kohtahan menee jotakuinkin tähän tyyliin: Muista, että lemmikkini asuvat täällä ja pidän lemmikeistäni enemmän kuin useimmista ihmisistä. Tai jotenkin vastaavasti... :D Se vaan pitää paikkaansa. 

Onneksi meillä käyvät ihmiset tuntuvat tykkäävän näistä ötököistä, joten mitään ongelmia asian suhteen ei ole ollut :)

Tästä taas vähän täytyy singahtaa eri aiheeseen. Nyt vain on kova kriisi! Suunnataanko me ensi perjantaina Somerolle Annen keikalle, vaiko Annelin keikalle Tansskrouviin??? Somero olis uus tuttavuus, mikä toisaalta viehättäis, mutta Tanssikrouvi olisi tuttu ja turvallinen, sekä ennen kaikkea lähellä. Ei menis yö myöhäseen kun pääsee kotiin :) Onneksi tässä on vajaa viikko pähkäillä näin suuria kysymyksiä, että eiköhän tästäkin kriisistä selvitä kunnialla ;) 

Tähän loppuun kuitenkin pistän vielä lyhyen videopätkän piskien puuhailuista, joten ei muuta kuin kiitos ja ensi kertaan! :)

(Mun tekis mieli päivittää blogin ulkoasu syksyisemmäksi, mutta kun ei saa itsestään aikaiseksi mennä ottamaan uutta bannerikuvaa.....)

Mäntsälä mielessäin...!

Eilen suuntasimme Mäntsälän suurlavalle, (Pääasiassa)Anne Mattilan & Mistralin keikalle. Paikalla oli myös uunituoreet tangokuninkaalliset Kyösti Mäkimattila ja Heidi Pakarinen. Lisäksi yhtenä orkesterina oli solistiyhtye Ketola & Witikainen.

Edellisen kerran mäntsälässä käydessämme, lava oli vielä edellisillä omistajillaan. Mäntsälän suurlava on ollut yksi lemppareistani aina, mutta nyt sen pisteet nousivat entisestään. Uusien omistajien myötä paikka on paljon siistimmä oloinen ja tarjottavien puoli oli parantunut. Aivan loistavaa.
Lisäksi, esiintyjien lava on vaihtanut paikkaa salin sisällä, ja nyt se sijaitsee loogisemmin salin päädyssä.

Ainoa asia, mistä haluan marista on parkkipaikka. Ollaan kuitenkin jo monet kerrat käyty kyseisellä lavalla, mutta KOSKAAN ei ole autoa joutunut jättämään noin kauaksi, kuin eilen. Parkkipaikka oli aivan täynnä. En tiedä, onko ennen käytössä ollut ylähiekkaparkki enää käytössä, vai oliko vain tangokuninkaalliset houkutelleet sellaisen määrän väkeä. Huhhuh. No, selvittiinpähän kumminkin!

Ketola & Witikainen

Yllä oleva porukka oli kyllä mainio. Äijillä oli todella hyvä draivi päällä koko illan. Ei haittaisi ollenkaan nähdä uudestaankin.
Eilisen ohjelma oli outo, verrattuna siihen miten normaalisti kuvio toimii lavoilla. 4 eri esiintyjää asetti tiettyä haastetta hommaan, ja teki aavistuksen sekavaksi sen. Hyvä jälkimaku siltikin illasta jäi, vaikka tykkäänkin "normaalista" tyylistä. Eli, normit 45 min setit ja vaihto, tai sitten 45 min + 15 min levyä. Tottumiskysymys vain :) Meikäläisen luonne kun on vähän tälläinen, että paras on kaikessa se, kun mennään niinkuin ennenkin on menty.

Yksi syy, miksi Annen keikoilla on kiva käydä uudelleen ja uudelleen, on se, miten Anne ottaa huomioon yleisönsä. Anne toteutti eilenkin monien toiveita ja oli koko ajan kontaktissa yleisöön. Se ei kaikilla artisteilla ole itsestään selvyys, vaikka tansseihin tulijat ovat ne "palkanmaksajat".

Monesti porukka kyselee, että miksi jaksaa kiertää lavatansseissa. Niissä vaan on oma tunnelmansa. Sellainen sopii meidän luonteellemme. Suurin osa tuttaviemme asenteista on lavatansseja ja iskelmää kohtaan melko väheksyvä. Ei siitä sovi kuitenkaan ketään moittia, sillä onhan se aika pieni osa nuorista, jotka tälläisestä viikonlopun vietosta tykkäävät. Mutta kuten sanoin, se on meidän juttu.
Hullunkurisintahan tässä on se, että moni ei kuitenkaan edes ole itse käynyt lavatansseissa, mutta silti on päättänyt ettei tykkää ;) Ihan totta, kannattaa edes yhden kerran käydä tsekkaan meno lavoilla.
Lavoilla on kertynyt sekalainen seurakunta tuttuja, osasta on tullut tutumpia ja osan tuntee kasvoista. Nousee sellainen ryhmähenki itsellä pintaan, aina kun näkee saman asian ystäviä.

Semmoinen lavatanssien puolustuspuhe ;)

Muuten, käytiin tänään heittään n. 180 km lenkki mopedilla. Vedettiin Näsijärvi ympäri. Tampere-Ylöjärvi-(Kuru-)Ruovesi-Tampere. Hieman alkuperäinen reittisuunnitelma muuttui matkan varrella, mutta yhtäkaikki, hauska reissu oli. Vähän vaan on persposket hellänä istumisesta.

Nyt saattaisi olla hyvä hetki Ben & Jerrylle, noin niinkuin sunnuntai ehtoon kunniaksi.