Kuumat kastanjat

Lauantaina oltiin pikkuserkkuni ja tämän sulhon kanssa herkuttelemassa American Dinerissä, Lielahdessa. Siitä on aikaa kun edellisen kerran kyseisessä raflassa on tullu poikettua...Ainoa oikeastaan mitä sieltä muisti, oli nää S, M, L, XL jne.- luokitukset annoksisssa. Itse päädyin ottamaan ihan vain S-koon aterian, valkosipuli-pekonihampparin, vaikka mietin, että onkohan annos turhan pieni, mutta ihan riittävä se tosiaan oli. Kyllä saa rahoilleen vastinetta!

Elintärkeä tuote: Ketsuppi, ja vieläpä Heinzin!

Lisäksi löysin uuden rakkaudenkohteen: Coca Cola appelsiini makusiirapilla. Voi nami. Meidän seurueesta kaikki otti erilaista makua, yhdellä vaniljaa, yhdellä maapähkinä ja yhdellä omena. En ollut aiemmi vastaavia maistanut, ja pienoiset ennakkoluulot oli, mutta erityisesti toi appelsiinicola vakuutti mut herkullisuudellaan. Sitten muistin, että ainiin, mukulanahan tuli juotua cola-appelsiini Grandia! Että sinällään, tuttu makuelämyshän tuo olikin :) Nyt harmittaa kun appelsiinicolaa ei ole myynnissä kaupoissa...!

Banaani, suklaa, banaani-suklaa sekä minttu-suklaa.

Jälkkäriksi kiskastiin pirtelöt ameriiiikan malliin. Itsehän otin banaani-suklaan. Mutta minkä takia joka paikkaan pitää tunkea noita kirsikoita? Okei, tuohan se annokseen näköä...En todellakaan ole kirsikoiden ystävä, eikä ollut muutkaan seurueestamme, paitsi pikkuserkkuni, joten hän kiltisti sitten veteli meidän muidenkin kirsikat :D Sanotaanko näin, että olis meikäläiseen uponnut toinen samanlainen pirtelö, tosi namia meinaan!

Tulipahan taas naurettua illan aikana ihan kiitettävä määrä. Tuon perheen (3 siskosta) likkojen kanssa on kyllä aina hauskaa. Nauramiselta ei vaan voi välttyä. Kovin saman henkisiä ovat, kuin meikäläinenkin ja olen äärettömän onnellinen, että saan olla heidän kanssaan tekemisissä. Ihan huikeita tyyppejä!

(Tässä kohtaa tuli pieni paussi. Eräs karvainen perhonen halusi katsella tietsikkapöydältä pihalle ja tärkkäsi karvaisen ahterinsa mun näppäimistölle. Kiitos vaan Miki.)

Syömisen jälkeen hajaannuttiin omiin suuntimme, ja päätimme Mikon kanssa kiertää Tampereen keskustan kautta kotiin. No, meikäläinenhän bongasi taas tämän keskustorilla olevan joulutorin, ja sinnehän oli pakko päästä. Autolle vaan ei meinannu löytyä paikkaa sitten millään. Liekö syynä ollut tää Ratinassa ollut Open ice winter classic (Mihin aikanaan itsekin hinguin, mutta nyt kun näin kuvista miten pikkuruinen jää oli stadionin kokoon nähden niin...no, ei harmita :D Ei ehkä käytännöllisin ratkaisu. Ja ilmeisesti muutenkin oli ollut jotakin hässäkkää, mikäli oikein oon ymmärtänyt?).

Joka tapauksessa, autolle saatiin paikka ja käppäiltiin joulutorille. Ilma oli ihan kiitettävän vilponen, kuvia oli kännykällä silti pakko räpsiä, nakit syväjäässä. Ihania pieniä putiikkeja tori täynnä. Todella  idyllistä. Siellä olisi ollut paahdettuja kastanjoitakin myynnissä, mitä oon aina halunnu maistaa, kun kaiken maailman sarjakuvissa niitä aina on. Tälläkin kertaa ne kastanjat jäi maistamatta, ensinnäkin vatsat oli kiitettävän täynnä Dineristä ja toisekseen, Mikolla oli todella kovat epäilykset  niitä kohtaan, enkä yksin olisi halunnu haukkailla ;) Loppujen lopuksi, torilta tarttui mukaan ihanat, puiset, käsinmaalatut perhoskorvikset. 

On ollut kaikin puolin kiva viikonloppu. Innostuin näpertelemään sokerimassasta taas koristeita. Sain hyvän syyn leipomiseen ensi viikolle, serkkuni tulee käymään meillä ja ajattelin tehdä jotain pientä hyvää :) Rupesin tässä vaan miettimään: Huomasin, että kirjoitantodella paljon sukulaisistani. Tai siis, vietän todella paljon aikaa heidän kanssaan. Se on hienoa, sitä aina vaan välillä havahtuu näin, että vau, mulla on tosi ihania ihmisiä ympärillä. Olen todella sukulaisrakas ihminen. Kai nää tunteet vielä oikein korostuu, kiitos tuon nimeltämainitsemattoman juhlan... ;) Vaikka täysin totta tuo on muutenkin kuin vain jouluna.

Vielä keskeneräiset joulutähdet.