Temppuja, edistystä ja herkkuja

Uusimmassa Koiramme lehdessä oli asiaa Dog frisbeestä, eli lajista jossa koira ja frisbee päästetään vauhtiin. Jutussa oli kuva, jos koira oli hypännyt omistajansa jalkojen päälle, tämän maatessa selällään maassa, jalat ilmassa. Tästä insipoituneena päätettiin kokeilla josko saman tempun saisi opetettua meidän hyväkkäille :D

Hetken kokeilun jälkeen sai havaita, että temppua on ihan suorilta mahdoton opettaa ja piti keksiä jotain helpompaa alkuun. Isoa saavia kumoon, sen päälle namia ja uutta yritystä.

Odotukset Mikin suhteen oli korkealla, se kun meillä nää uudet kujeet aina oppii ensin. Maken annettiin vaan olla mukana, jos se nyt vähän sattuis jotain oppimaan. Vielä mitä! Makehan se homman kekkas heti ja Miki ei sitten millään. Ei mennyt kuin 5 minuuttia, niin Make istua nökötti, komeiden loikkien saattelemana, saavin päällä. Make on viime aikoina yllättänyt meidät muutenkin, se oppi hiljattain, aivan yhtäkkiä, kierimään. Lisäksi se oppi hyppäämään hulavanteen läpi, toisin kuin Miki, joka kiertää vanteen joka kerta. Onko meillä osat vaihtunut jotenkin?

Edellisessä postauksessa jupisin poikien välisistä ongelmista. Nyt tilanne on jonkin verran rauhoittunut, pahemmilta yhteen otoilta on vältytty. *Koputtaa puuta* Toivottavasti jatketaan samalla linjalla. Lisäksi on myös riemun aihetta! Nimittäin laihdutusrintamalla. Maken paino on pudonnut 5.2  Kg -> 4.9 Kg, ja Mikin paino on pudonnut 4.8 Kg -> 4.6 Kg. Vielä on toivoa, jihuu!

Mulla on iskeny taas joku uusi kausi. Tontti- ja uuden alan opiskeluhaaveiden puitteissa päätin luopua kaikista "tekojutuista", eli rakennekynsistä, ripsien pidennyksistä jne. Ja tuntuu aika hyvältä. Nyt kaipaan kamalasti vain sellaista yksinkertaisuutta. Ajattelin antaa oman hiusvärinkin kasvaa päähän takaisin. En muista mainitsinko täällä jo aiemmin, mutta lupasin ukolle, etten käy kampaajalla kertaakaan tänä vuonna enää. Vaikka muutenkaan kampaajalla ei tule ravattua kovin ahkerasti :D

Eilistä päivää, lauantaita siis, vietettiin Mikon kanssa, shoppailun ja syömisen merkeissä. Käytiin Ideaparkissa ostoksilla, lähinnä veljenlikalle synttärilahjaa etsimässä. Aika kähee lahja löydettiinkin. Olisin ollut ite muksuna niin liekeissä samanlaisesta. Hello Kitty mikrofoni, ai että!

Ideaparkista suunnattiin Tampereelle, panimoravintola Plevnaan syömään. Itsehän päädyin taas vakioherkkuuni, valkosipulifriikin päiväuneen. Samaa settiä jaksaa kerta toisensa perään vedellä huiviinsa. On se vaan niin namia. Toinen erityismaininnan ansaitseva tuote on Plevnan oma sima. Suosittelen lämpimästi!

Ensi viikonloppuna meille tulee vieraita (Vihdoin! ;)) ja saan keksiä jotain herkkua tarjottavaksi, ideoita olisi vaikka minkälaisia, mutta pitäs pysyä lapasessa edes jonkin verran :D Muuten saan sellaiset mutinat ukolta jälkeen päin, kun se raukka joutuu syömään kaiken yli jääneen ;) Kamala kohtalo.

Ei vaan, ymmärrän kyllä erittäin hyvin sen, ettei aina maistu. Useimmiten käy itsellä niin, että omat tuotokset maistuvat lähinnä puulta. Muut vakuuttavat herkulliseksi ja itselle ei putoo. Sama ilmiö käy muutenkin ruoanlaiton parissa. Kaikki syötävä maistuu paremmalta, kun sen on valmistanut joku toinen.

Nyt kun blogi on taas päivitetty, voi hyvillä mielillä valmistautua tulevaan viikkoon (ja kello viiden herätyksiin.....). Vi ses!

Ps. Tiedättekö kuinka paljon nakersi eilen, kun tajusi liian myöhään, että Annelin keikka olisi ollut lyhyen matkan, eli alle 150 km, päässä Haapamäellä?!