Syksy avattu

Tai toivotettu tervetulleeks, miten kukin sen nyt haluaa ilmaista. Joka tapauksessa, tällä tarkoitan sitä ihanaa kynttiläkauden avaamista! Eilen, kauan odotettujen, salkkareiden alkaessa, kynttilät pääsi edustamaan jälleen. Keväällä ja kesällä harvoin päivät/ illat menevät kotona möllöttäessä, mutta näin syksyllä se on itse asiassa todella kivaa. Mitään imelää romanttista tunnelmaa näillä kynttilöillä ei todellakaan metsästetä, vaan fiiliksen vuoksi ne on vaan niin kivat. Aina nää samat tutut nurkat vaan vilahtelee kuvissa ;)

Ja hei muuten, loppu syksystä ilmestyy Anne Mattilaltakin joululevy jälleen! Mahtavaa! Meitä faneja hemmotellaan urakalla, kun alkuvuodesta juuri ilmestyi Annen edellinen albumi, Elämä on lahja. Kamalasti vaan jaksaa se kiukuttaa, että keikkoja ei ole lähettyvillä "tarpeeksi".  Eiköhän niitä sieltä joskus putkahda taas, mutta odottavan aika on pitkä. Onneksi on edes pari keikkaa ja yksi konsertti :)

Mitäs muuta kivaa vois fiilistellä nyt? No, ainakin kurssilla sujuu hyvin. On saanu vasaraa paukuttaa kunnolla ;) Ollaan eilinen ja tää päivä räpelletty anturan valumuottien kanssa, jotka aikanaan mahdollisesti päätyvät jonkin piharakennuksen alle. Ja huomenna jatketaan niiden parissa. Ihanan nopeasti on nyt pari päivää mennyt. Kyllä tuollainen työ, missä pääsen jatkuvasti käsilläni tekemään jotain, on mun juttuni. Mun mielestä, hyvä mittari hyvästä työstä, on se, kuinka nopeasti päivä hurahtaa ohi. Mitä pikemmin sen parempaa. 

Eikä saa unohtaa meidän norsua alias Makea, sillähän on tänää 2- vuotis synttärit. Se virallinen päivä. Nyyh, aika menee liian nopeasti noiden eläinten kanssa. Onneksi perhoskoirilla on keskimääräisesti aika korkea elinikä. Täytyy yrittää vain pitää poikia mahdollisimman hyvänä ja hyvässä kunnossa. Ja saada ne LAIHTUMAAN. Niillä on nyt ehkä viikon verran ollut ns. tulehtuneet välit. Kumpaakin tuntuu ärsyttävän toisen turpavärkki. Ei ne kiinni toisiinsa käy kunnolla, mutta kamala marina ja mekastus alkaa. Mikillä oli tosin valkoinen karvatuppo yksi kerta suussa...Eikä ne nyt joka hetki tappele, älkää väärin käsittäkö. Useimmiten se lähtee viattomasta lekkitilanteesta, jossa kummallakin on ensin kivaa, sitten Make rupeaa ärsyttämään kaikin keinoin Mikiä. Sen seurauksena Miki hermostuu, herkkähipiäinen kun on, ja tilanne on valmis. Sen on kyllä opittu, että ei kannata mennä kiskoon niitä kauemmas toisistaan. Se vain lietsoo tilannetta. Usein homma rauhoittuu komentamalla. En tiedä mikä tuon aiheuttaa, sillä näillä on ennenkin ollut tälläisiä ketutus kausia. Kiinnitin myös huomiota, että piskit merkkailee tavallista useammin ja ovat todella kiinnostuneita hajuista, mutta niiltähän on vehkeet viety pois...?! Ja leikkauksestakin on jo niin kauan, viime joulukuussa suoritettu. Asiaa seurataan. Luotan kyllä siihen, että tilanne paranee ajallaan.

Eräässä postauksessa pähkäilin uutta harrastusta syksyksi. Päädyin tuttuun ja turvalliseen Liikunnan liekkiin, ja heidän tiistain iltatuntiinsa. Zumba+ muokkaus. Kelpaa! Sitten, jos samalla saa edelleen pidettyä salilla draivin päällä, niin hyvä on. Eikä sitä ruokavaliookaan sovi unohtaa. Vaikka häät on ohi, ei parane repsahtaa täysin.

 Tänään kuitenkin tämä Zumba rumba alkaa. Tällä hetkellä veto on täysin kateissa, mutta ehkä se siitä löytyy illan mittaan taas. Olisin valmis kaatumaan vain sänkyyn ja nukahtamaan. Sen verran kuitenkin vaikuttaa parin vuoden kotona olo vielä. Täytyy totutella siihen normaali arkeen ja rytmiin.
Mieli kuitenkin on virkeänä, joten pakotan itseni liikkeelle! Lisäksi tulee kamala morkkis, jos pettää itsensä. Tiedättekö tunteen? Kun on päättänyt tehdä jotain ns. tärkeää, ja sitten laistaakin siitä vain oman saamattomuuden takia. Se on aivan kamala tunne. Joten, oman mielenterveyden kannalta on parempi pitää päätöksistään kiinni. Tietenkin, jos tulee jotain oikeasti tärkeämpää, tai tulee kipeäksi, niin silloin täytyy skipata, mutta silloin mielikin sen ymmärtää paremmin, eikä tule niin syyllinen olo  :)

Mulle alkaa iskeen nälkä, täytyy varmaan siirtyä taka vasemmalle. Tänään menyyyssä olisi meksikolaisia pannukasviksia kera kalkkunamakkaran. Ollaan meikäläisen mukavuus alueen ulkopuolella, kun makkaroista on kyse. Kalkkunanakit ovat aiemmin toimineet, joten luotetaan, että toi makkarakin pärjää ;) Jälkkäriksi sitten eiliseltä jäänyttä pannaria. Joka meni aivan pannariksi, jos näin asian voi ilmaista. Liian pieni ohje meidän pellille. Joojoooo, kokki olen, mutta ilmeisen huono sellainen :D
Siitä vielä aasinsiltana päästään ensi torstaihin, ja Thairuoka kurssiin, jolle veljeni kanssa menen. Alkuvuodesta oltiin Singaporen ja Vietnamin ruokakurssilla. Kahtena torstaina tämä toteutetaan, eli kaikkea kivaa luvassa. Perjantaina olisi paikallispelikin, Tappara-Ilves, mutta lippujen hinnat, hyrrr. Jää nähtäväksi, tuleeko sinne sitten lähdettyä. Nyt kuitenkin riittää lörpöttely, on pakko lähteä ruoanvalmistus puuhiin. Näkemisiin! :)