sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kamera on kiva kaveri


Kuvattiin tuossa juuri materiaalia joulukortteihin ja laitettiin ne tilaukseen, tänä vuonna tehtiin taas omista kuvista Ifolorilta. Tän postauksen kuvat on viime aikoina kertynyttä sekalaista seurakuntaa. Syy runsaaseen kuvien kertymiseen on taannoin tilaamamme lisäsalama, macro-objektiivi ja kaukolaukaisin. Erityisesti lisäsalama on ollut lähes päivittäisessä käytössä, aina kun leipomisiltani oon vain ehtinyt, oon ollut kamerassa kiinni ja kuvannut piskejä, kukkasia, Mikkoa...Kaikkea mahdollista :D

























Huomaa, ettei toi salaman käyttö oo vielä ihan hallussa, mutta kyllä tällä harjoittelu määrällä sen luulis pian muuttuvan parempaan suuntaan.. :D




Meillä on nyt kämppä siirtynyt joulu-modiin. Sain synttärilahjaksi vielä punaisen Kastehelmituikun, jonka heti innolla sain sovittaa olohuoneen jouluiseen ulkoasuun, sohvapöydälle. On noi Kastehelmijutut kyllä nättejä!


Miki ja Make edustusliiveissään, odottamassa mamman synttärivieraita, viime keskiviikkona. Toi meidän sohvan viltti on Mikin rakkain paikka nykyään, se löhöö siinä aina silloin kuin ei ole jotakin erityistä tekemistä. Aina sitä mukaa, jos itse erehtyy taittelemaan viltin siististi, se myös pedataan uusiksi, eli kuopsutetaan yhdeksi mytyksi samantien :)  Make puolestaan on vallannut meidän "sinappihuoneen" sohvan käsinojan, siitä on tullut sen vakiopaikka. Jotenkin symppistä, että noilla on tommoiset omat juttunsa.



Makkari ei koe joulunaikaan mitään muutoksia, haluan pitää sen neutraalin värisenä, rauhallisena paikkana. Mun vuosia jatkuneet uniongelmat on taas pahentuneet, joten ei puhettakaan, että haluaisin jotenkin nyt häiritä makuuhuoneen rauhaa :D Sen verran tietty vois päivittää, että hommais edes sen yhden ainokaisen palaneen lampun meidän "kristallikruunuun" ;)





Juu, niitä kukkia tuli tosiaan kuvattua... :P Tää teksti tuntuu nyt olevan totaalisen päätön ja hännätön, mutta se sopii kyllä kirjoittajaansakin ;) Noh, höpötetään nyt se ainoa oikea asia mistä ois kerrottavaa:

Oltiin eilen vaihteeksi Tampereella. Käytiin porukalla juhlistamassa meikäläisen synttäreitä, ja mentiin syömään Hans Välimäen uuteen ravintolaan, August Von Trappeen. Paikka oli todella tyylikäs, Belgialaistyyppinen bistro. Etukäteen olin listalta valkannut syöväni Fish 'N' Chips annoksen, mutta sitten paikan päällä mulle iski ennenkuulumaton mieliteko: Mun teki mieli tilata listalta sinisimpukoita. Siis oikeesti, sinisimpukoita. Minä, hamppareiden, pizzan, kebabin yms. vannoutunut rakastaja. Oon kouluaikana joskus simpukoita syönyt, olikohan nyt paellassa vai missä, mutta silloin ne ei  tehnyt muhun kyllä minkäänlaista vaikutusta. Nyt oli kyllä niin houkuttelevasti kirjoitettu esittely annoksesta, joka oli siis sinisimpukoita merimiehen velipojan tapaan, että mun oli aivan pakko kokeilla sitä. Annoksessa oli sinisimpukoita, valkosipulin, valkoviinin, kerman, voin, pekonin ja timjamin kanssa sekä lisäksi belgianperunoita majoneesilla ja sinapilla.




Ja hei, toi setti oli vielä todella hyvää. Siihen oheen hyvä valkoviini, niin ruokaelämys oli taattu. Jälkiruoaksi syötiin Mikon kanssa puoliksi Hansin vohveli, jossa oli itse vohveli, marenkia, (vanilja?)vaahtoa, suolaista nutellaa, suklaastiketta ja marinoituja marjoja. Mun huonoksi onnekseni marjoina oli mustikoiden lisäksi kirsikoita. Mustikat siis on todella jees, mutta noiden kirsikoiden kanssa meiltä puuttuu se ratkaiseva yhteys.

Ravintola oli tosiaan vasta kolmatta päivää auki ja aivan täyteen varattu, mutta palvelu oli silti todella loistavaa. Ruoatkin saimme ennen kuulumattoman nopeasti eteemme. Toivottavasti palvelu on tulevaisuudessakin yhtä laadukasta, ettei nyt ollut kyseessä vain alkutaipaleen erityinen panostus tai se, että itse Välimäki oli häärimässä keittiössä. Välimäki on mun yksi lapsuuden idoleistani: Mun lempiohjelmiin lukeutui aikanaan telkkarissa pyörinyt Kokkisota, ja siinä oli yksi kimmoke aikanaan lähteä ravintolapuolelle opiskelemaan. Olisi ollut tosi hienoa päästä puheisiin Välimäen kanssa, käydä vaikka ihan vain kiittämässä, mutta multa petti rohkeus enkä millään arvannut mennä keittiön luukulle, vaikka avokeittiö kyseessä olikin. Pahus. Enää ei ole niin reipas ja rohkea kuin pienempänä olin :D Tähän päätämme tämän kertaisen uutiskatsauksen, hyvää loppuiltaa kaikille, näkemiin! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti