Sukua tutkimassa

Yks ilta Mikko tuli hakemaan mua kuntotanssista, ja kertoi isänsä löytäneen sukututkimuspalvelun, ja herra ajatteli, että saattaisin olla kiinnostunut aiheesta. Jaa että oonko vai!? No, mää oon asunut MyHeritagen sivustolla siitä päivästä lähtien, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Hieno tunne, kun etenee tutkimuksissaan. Ihan huikeeta! On todella sääli vain, että suvun tietyt haarat tyssäävät heti alkuunsa, kuten esim. isoisäni äidin suku, mutta, elättelen toiveita, että joskus senkin saa etenemään.

(Tässä kohtaa lienee hyvä mainita, että postauksen kuvat ei jälleen kerran liity aiheeseen juuri mitenkään, kunhan vain tänään sain taas inspiraation kuvata piskejä. Inspistä lisäsi se, että meidän metsälenkillä oli mukana Mikon vanhemmat Hellu- boxerinsa kanssa, jonka jälkeen koko köörin voimin kahviteltiin meillä)

Siitä sukututkimuksesta vielä... Mua on aihe aina kiinnostanut suunnattomasti, ja nyt kun vähän isompana tyttönä resurssit asian työstämiseen on paremmat, on hienoa päästä toteuttamaan koko iän kestänyttä haavetta sukututkimuksesta. On mielenkiintoista nähdä, miten oma sukunimi (Joka sattuu olemaan myös eräästä sisäelimestä muunnos, heh) on muuttunut vuosien aikana. Sukunimeni (Huom, myös tyttönimeni), on isoisäni isän puolelta peräisin, ja huhujen mukaan nimen juuret juontaa puolaan. Sen lisäksi hauskasti myös isoisäni äidin sukujuuret ovat nähtävästi puolassa, "maailma on pieni". Isoisäni vanhemmat (Isoisäni sisaruksineen mukaanlukien) ovat kuitenkin kumpikin Karjalan kannakselta tänne meille päin muuttaneet, joten nämä puolalaiset sukujuuret eivät kovin läheiset ole. Kiehtovaa yhtäkaikki.

Äitini puolelta en ole päässyt laisinkaan niin pitkälle kuin isäni puolelta. Helpompaahan olisi, jos mummu tai vaari olisi edelleen hengissä, mutta koska he ovat olleet jo hetken aikaa harpunsoittotunnilla, ei auta kuin pommittaa "kummitustätiäni" (=Ikään kuin kummitäti-täti ;) ) kysymyksillä äidinpuolen suvusta. Ainoa haara äidin puolelta on isoäitini äidin linja, joka on tuottanut tulosta, mutta ei sekään kovin pitkälle. Lisäksi olisi kamalan kiehtovaa selvittää äitini tyttönimen, eli toisen isoisäni isän kautta tulevan nimen, historiaa. Tiedän, että sen nimisiä ihmisiä ei suomessa ole ollut kuin jokunen, ja sukunimi on hyvin saksalaishenkinen, joten ties vaikka sukua olisi sieltäkin lähtöisin. Äh, voitteko uskoo, että oon innoissani tästä sukututkimuksesta??? Erityisen iloinen oon siitä, että isäni isän mummon suvussa olen päässyt jo 1600- luvulle asti. Vou!

 Ja oonpahan saanut senkin huomata, että oma etunimenikin on varsin yleinen ollut tässä suvussa (No okei joo, ihan kun Anna nyt niin harvinainen olisikaan ollut koskaan ;) ), vaikka en uskokaan Anna- nimeni siitä johtuvan :D Tiedän vain sen, että äitini olisi halunnut meikäläisestä Emmi Karoliinan, oman isoäitinsä mukaan. Tämän kyseisen isoisoäitini historia on aina kiinnostanut mua erityisen paljon, sääli kun ei ole edes havaintoa hänen hautapaikastaan, sillä aikanaan hän kuoli Pitkäniemen sairaalassa, ja on mahdollisesti haudattuna johonkin ko. paikan maille. Ainakin näin muistelisin vanhempieni kertoneen, kun olin pikkulikka. Joka tapauksessa, Emmi Karoliina on tehnyt muhun (Kiitos äitini) semmoisen vaikutuksen, että jos mulla jonakin päivänä olisi tytär, haluaisin nimetä Emmin mukaan hänet :D Saapi nähdä vaan, että kävisikö siinä samalla tavalla kun äitini kohdalla kävi, että mies on asiasta tyystin eri mieltä ;) No, aika näyttää sitten aikanaan, vai mitenkä se  meni? :D

Tässä oli teille tämmöinen hyvin, hyvin suppea sukuselvitys, mutta ehkä tämä enemminkin toimi oman innostuksen ja ajatusten ulospurkautumisena...Tähän loppuun voisin kuitenkin vielä laittaa parit kuvat meidän metsälenkiltä teidänkin katseltavaksi (Jooo, kuvat ovat taattua kännykkälaatua ;) ) :