Aika kiirii

Nii just. Se kiirii kauheeta kyytiä, eikä millään meinaa pysyä perässä. 2 viikkoa kulunu taas edellisestä postauksesta, NOUU! Joo, se johtuu töistä osittain, mutta suurimpana syynä on kuvien puutos. Mitään tapahtumia ei nyt ole ollut, joissa olisin kuvaillut, eikä olla muutenkaan liiemmin käyty missään ja muutenkin toi kuvaaminen on vähän tökkinyt nyt tähän vuodenaikaan. Ei se niin kivaa oo tälläsessä harmaudessa. Viime lauantaina koitin ryhdistäytyä, ja otin kameran mukaan, kun mentiin jätkien kanssa pellolle juoksemaan. Jätin viisaana ihmisenä salaman kotiin ja lopputulos ei varsinaisesti silmiä hivele, mutta tulipahan jotain kuvitusta tänne edes. Ja eiköhän noista kuvista piskien iloinen fiilis ainakin välity :)

Etsi kuvasta Miki... Melko hyvin toi piski maastoutuis lumeen, ellei ois niin tumma pää hällä :D

Make erottuu sentäs paremmin, kiitos mustien selkälänttien. 

Oon kyllä ollut taas todella väsynyt, ei siitä mihinkään pääse. Erityisesti keskiviikot on tuskaa, kun päivän seisoo töissä jalkojensa päällä ja illalla on vuorossa kuntotanssi. Heh. No, ehkä sitä ajan myötä taas tottuu ;)  Auttais varmastikin jos toi aurinko suvaitsisi näyttäytyä välillä vähän enempikin. Nyt oon oikein ryhdistäytynyt ja alkanu syömään multivitaa ja kalanmaksaöljykapseleita :D Josko ne nyt jotenkin vireystasoon ja yleiseen hyvinvointiin auttais :)

Arvaatkaapa huviksenne kuinka lumipaakkusia noi koirat oli tän reissun jälkeen? Pikku vinkkinä vaan kaikille koirasta haaveileville: Jos haluatte helpon koiran niin talvella, keväällä ja syksylläkin, perhoskoira ei liene siinä tapauksessa valinta nro 1. ;) Mutta onhan toi rotu muuten aivan täydellinen meikäläisen makuun!

Muistinko muuten hehkuttaa sitä vielä täällä, että varattiin taas liput Jenni Vartiaisen keikalle, Tamperetaloon, näin vaihteeksi ;) Tosi kivaa päästä Jennin konserttiin näin pian taas uudelleen, marraskuussa kun oltiin siis edellisen kerran. Tuleva keikka on tosin vasta Huhtikuun lopussa, mutta tulossa se sieltä on kuitenkin!

Mitään muuta hirveän henkevää ei elämään tällä hetkellä kuulu, perus arjen pyörimistä, mikä on välillä aina ihan tarpeen, edellis vuoden loppu olikin aikamoista äksöniä kokoajan, vaikka sekin oli aivan huikeeta aikaa! Hulinaa ja rauhallista arkea samassa suhteessa, niin silloin voi olla tyytyväinen :)  Tänään tosin sitä hulinaa oli ja samalla vähän enempikin, veljenlapset oli hoidossa meillä päivän, ja itselleni tyypillisesti intouduin samalla tavalla remuamaan kuin naperot :D Käytiin mm. laskemassa mäkeä ja kiekuttiin mikrofoniin, pelattiin pelejä.... Ja syötiin suklaata ;) Ainiin, ja pääsinhän mä eilenkin taantumaan lapsen tasolle, käytiin serkkuni luona taas pelailemassa lautapelejä, ja kun huomasin hänen nelivuotiaan poikansa autoradan, hyökkäsin heti radan kimppuun ja siinä sitten ajeltiin sillä em. pojan kanssa aikamme, mehevän naurunremakan saattelemana. Mää en koskaan aikuiseks kasva! ;)

Ja nyt tämä lapsi lähtee hakemaan Ben & Jerryä, illan Kingin seuraksi!