sunnuntai 17. toukokuuta 2015

"Ravintola-arvosteluita" ja vähän muutakin


Oah, missä ovat ne rauhalliset bloggailuhetket? Ai että, mää kaipaan niitä ihan tosissaan, kuin myös kivoja kuvaamishetkiä, esim. koirien touhuista. Mun kamera toimii kyllä, mutta mun irtosalama, joka on mun bestis nykyään, on palautettuna liikkeeseen ja nyt odotellaan edelleen, että saatais joko rahat takaisin tai vaihto eri tuotteeseen onnistuis, mutta liikkeen päässä ei varsinaisesti olla kovin halukkaita tekemään yhteistyötä, vastaaminen sähköposteihinkin kestää päivä-, ellei peräti viikkokausia. Jaa-a, saadaankohan me kohta toinenki kamera-aiheinen syy kirjoitella kuluttajariitalautakuntaan vähän kannetta...?! Loppuu huumori näiden kamerajuttujen kanssa! :D Edellinenkään juttu ei ole päätöksessään vielä, joka koski siis vanhaa kamerarunkoa, jos tää nyt joltain on vielä mennyt ohitse ;) Nooh, odotellaan odotellaan...(Se kun edelleenkin sopii mun luonteelle niin hirmuisen hyvin)

Ja mitäs taas tähän viikkoon on sisältynyt? Tai siis, näihin 2 viikkoon?! Äitienpäivä toki näihin kahteen viikkoon on kuulunut, ja silloin käytiin meidän se perinteinen rinksa ajelemassa, eli äidin haudalla, Mikon äidin luona, sekä meikäläisen tädin luona piipahdettiin. Suoraan sanottuna, aiemmasta viikosta mulla ei sen kummmemmin ole muistikuvia, mutta kävinpähän lavistuntiin tutustumassa, eli lavatanssijumpan ihmeelliseen maailmaan tuli nähtyä nopea vilaus. Vaikutti ihan mukavalta tunnilta ja edelleenkin toivoisin pääseväni mukaan  kansalaisopiston tunneille ensi syksynä. Mutta, se on ihan sekuntipeliä pääseekö niihin ryhmiin sisään vai ei. Huoh! :D


Mulla piti olla kaksi vapaapäivää tällä viikolla, ti ja to, mutta tiistaina erinäisistä syistä johtuen, menin töihin kuitenkin. Keskiviikkona mentiin työporukan kanssa syömään 2h+ keittiö ravintolaan. Itsehän vedin alkupalaksi valkosipulileipää (Noo, ihan jees, ei mikään ihmeellinen elämys, mutta ei se nyt pahaakaan ollut.)

Pääruoaksi söin Lupileivän (Tässä oli tosi hyvät maut, aioli leivän välissä oli todella herkullista, samaten hillotusta punasipulista täydet pojot. Sääli vain, että leipä oli kylmä, niin kuin se oli siis tarkoitettukin tarjoiltavaksi, mutta itse olisin tykännyt lämpimästä versiosta. Eikä ranskalaiset ja joku dippikään pahitteeksi annokseen mukaan olisi ollut, pelkkä leipä tuntui pikkuisen aneemiselta.)

Jälkkäriksi vuorossa oli wanhanajan vaniljajäätelöä ja nougat kastiketta. (Nougat kastike oli tosi hyvää, mutta mun suuhun ja silmään tää "wanhanajan vaniljajäätelö"oli yhtä lähellä vanhaa aikaa kuin minä antilooppia....). Yhteenveto ruoasta on, että ihan perus hyvää settiä oli, mutta ei mitään semmoista, mitä olisi aivan ehdottoman pakko saada uudestaan. Ja, ikävä kyllä, mulla sattui tosi huono tuuri käymään mun ruokien suhteen: En tiedä oliko syy tilauksen vastaanottajassa vai keittiössä, mutta sain sekä pääruoan, että jälkiruoan väärin. Kyllähän se aina pojoja syö, kun yksikin annos menee väärin, mutta että vielä 2 annosta. Tuli niitä virheitä muidenkin annoksissa, mutta muilla ei osunut kahteen ruokalajiin ne :( Hmph. No, menipähän alkuruoka edes oikein...























Torstaina mentiin katsomaan mun isovanhempiani ja samalla tuli kummityttö E:täkin nähtyä :) Lisäksi torstaihin kuului myös tapaaminen ystäväni E:n kanssa ja pikainen kirppiskäynti. Heh, torstai oli selkeesti E- päivä! Perjantaina oltiin kokolailla aloillamme kotona, mitä nyt pidemmällä lenkillä mettässä käytiin (Ylempänä oleva sinivuokkokuva on sieltä peräisin).

Lauantaina oli vuorossa isoveljen synttäreiden juhlintaa, hieman etukäteen. Käytiin syömässä Hans Välimäen Masu- ravintolassa. Vedettin koko pöytäseurue Masu- menu, johon kuului neljä ruokalajia. Kuvat ruoista on veljeni nappaamat, hän ei ollut niin ahne pikku possu kun meikäläinen, joka unohtaa kameran aina siinä kohtaa kun saa ruoan naamansa eteen :D Tosiin, jäipähän hältäkin tuo alkupala kuvaamatta... ;)

Alkupaloina tuli "Hirata bun" (Joka on pieni purilainen porsaanlihalla, maustetuilla kurkuilla ja hoisinkastikkeella varustettuna) sekä "Som tam- ta dam, da dam" eli tuttavallisemmin Papis ( Nimi täyty kyllä luntata...:D Kevyesti tulinen papaijasalaatti). Tuo pieni burgeri sai multa aivan täydet 10 pistettä. Alkupalaksi se oli sopivan kokoinen, ehkä joku mun nyrkin kokoinen pikkuinen herkku, mutta olisin mä sitä isompanakin syönyt! :D Papaijasalaattikin oli hyvää, mutta ei niin tajunnanräjäyttävää kuin burgeri. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että oon tottunut papaijasalaatin olevan sellaista, mitä se Thai & Laos- ravintolassa on, ja olihan tää nyt hieman erilaista, vaikka makumaailma hyvin pitkälti samanlainen olikin.

Pääruoaksi oli "Satay-kanaa Ping pong". ( Eli grillattua kanaa satay- kastikkeella, marinoitua kaalia, hemmetin hyvää soosia, leipäkrutonkeja, salaattia sekä paahdettua sipulia. ) Mun kieli meni aivan solmuun tän ruoan kanssa. Siis aivan mielettömän herkullista. Voin erittäin lämpimästi suositella tätä annosta, jos Masuun menet syömään. Ainoa pikkuinen miinus tulee korianterista. Itse en valitettavasti voi sietää korianterin makua, varsinkaan tuoreena, mutta ikävä kyllä se kuuluu aasialaiseen keittiöön aika olennaisesti. Onneksi sitä oli lähinnä vain koristeena kanan päällä ja sen sai raaputettua helposti siitä pois.



Jälkruoaksi saatiin uppopaistettua banaania "King kong" :D (Eli, perus friteerattubanaani, suolatoffeeta, manteleita ja vaniljajäätelöä). Annos kruunasi kyllä hienosti aterian. Suolatoffee aiheutti mulle hieman ihmetystä, sillä mun suuhun se ei varsinaisesti maistunut suolaiselle, vaan aavistuksen karvaan kitkerälle, mutta se nyt ei hyvää kokonaisuutta hirveesti muuta. Ihmetytti vain.





Voi apua, mulla alkaa hiipiin hillitön nälkä tässä, kun kirjoittelen ruoasta...

No mutta, semmoiset kuulumiset siinä. Ai niin, täytyy tähän loppuun vielä hehkuttaa: Sain Mikolta bonuslahjaksi aktiivisuusrannekkeen! Garmin Vivofit 2 ja siihen sykevyö. Siistiä! Töissä toi on ollut tosi mielenkiintoinen (Töissä ranneke matkustaa nilkassa, koska luonnollisesti keittiöllä se ei voi olla ranteessa). Päivän aikana töissä tulee käveltyä useampi kilometri ja helposti se 10 000 askelta menee jo työpäivän aikana rikki. Cool!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti