Första maj

Jepulis, niin se on taas työväenjuhla takana. Tossa funtsittiin Mikon kanssa, että minkä takia vappu nimenomaan opiskelijoille on niin suuri juhla, kun kerran työväenjuhlasta on kyse, hehän vasta opiskelevat. No, eipä tuo nyt mikään ongelma ole, että elkäähän sitä niin ottako. Kunhan vaan aikamme kuluksi pähkäiltiin sitä. Oma äitini oli jossakin määrin fanaattinen näiden työväenjuttujensa kanssa. Mamma ehti hommata itelleen valkolakin, kun olin ihan vaahtosammuttimen kokoinen. Oliskohan se aloittanut opiskelut jo ennen mun syntymääni...? En tiedä, mutta valkolakin se kuitenkin sai, ja oli myös tosi ylpee siitä. Se oli äidin päässä joka IKINEN vappu, mitä muistan. Jupisin eilen Mikolle, että jonakin vappuna kaivan äidin ylioppilaslakin laatikostaan, ja pistän sen päähäni, ihan äidin kunniaksi vain. Jos joku sitä kyselee tai ihmettelee, ilomielin kerron sen tarinan! ;)

Meidän vappu meni suhteellisen rauhallisesti. Oltiin tutulla porukalla, eli isoveljeni M:n ja tämän naisystävän K:n kanssa. Istuskelimme siinä aikamme velipojan kotona, ja siitä sitten lähdimme pyörähtämään Tampereen yöllisillä vappukaduilla. Voi jösses, jengiä riitti. Käpy siinä palo kyllä, kun kotiin lähdön aika oli :D Ihan järkyttävät jonot, vaikka lähdettiinkin suht aikasteen kotio! Erinäisten pienten busseja koskevien sattumusten jälkeen päästiin ehjin nahoin kotio. Onpahan taas jotakin, mille voi jälkeen päin naureskella, vaikka voin kyllä kertoa, ettei paljon viime yönä naurattanu :D

Ilta oli kyllä kaikin puolin muuten onnistunut. Mikko osti mulle menomatkalla tommoset vappukärpäsen tuntosarvet, ihan sika hienot! :D Lisäksi bongasin eilen vapputorilta paljon kojuja, joissa myytin unisieppareita. Tänään semmoinen oli sitten pakko hakea meidänkin makkariin. Mulla on aiemmin yksi pikkiriikkinen, pinkki unisieppari olemassa, mutta se ei oo ollut enään hetkeen virassaan, vaan nököttänyt kaapissa, juurikin kokonsa vuoksi. Nyt tuli sitten jo vähän isompi, jota kehtaa esillä roikottaakkin :)

Ouch, ihanasti erottuu toi ruuvi seinässä... No, siinä on ollut kello aiemmin. Tämmöinen pölynkerääjä tuli, niinkuin Mikko tapaa unisieppareita nimittää. Mun mielestä se on tosi nätti, todennäköisesti vaan saan ens yönä taas hirveän slaakin, kun unohdan ton olemassa olon ja yöllä katson, että mikä helvetti siellä katossa roikkuu Varsinkin mun uskomuksilla ja mielikuvituksella, tää on vähän riskialtista, mutta ehkä niistä selvitään ;) Kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin, viimeksi siivoillessa meidän makkarin ylähylly sain päivitystä lookkiinsa, ja täältä pesee nyt siitä fotoa:

Aiemmin tuikkuina oli erilaiset suolakidetuikut, ja nyt esiin pääsivät ruusu- ja valkokvartsituikut, sekä vuorikidetuikku. Lisäksi esille pääsi myös suoraan Ikeasta ostettu teko-orkidea. Meillä ei makkarissa aidot orkideat jostain syystä tykkää elää. En tiedä mikä siinon!?!

Mitäs muuta....No, maanantaina kidnappasin ystäväni A:n (Joka oli vaihteeksi täällä päin kuvioissa, JEE <3) seurakseni Tampereelle, etsimään meikäläiselle juhlamekkoa pikkuserkkuni tuleviin häihin. Mekko löytyi, tosin erilainen, kuin mitä olin mielikuvissani lähtenyt hakemaan, mutta ihana! Ja toi väri yllätti mut itsenikin :D Siitä tuli vaan hemmetin hyvä tunne, kun näin sen ja päätin luottaa intuitiooni. Se yleensä ohjaa oikein.

Väri on siis oikeasti aivan vihreän vihreä. Muokkauksien ansiosta, toi kangas näyttää turkoosin taittavalta. Harvoin oon vihreitä vaatteita käyttänyt, mutta tää vakuutti mut puolelleen. Lisäksi matkaan lähti mekkoon sopivat kengät, laukku, yllä olevat lehtikorvikset ja niihin mätsäävä rannekoru. Ai niin, ja teinhän mä yhden heräteostoksenkin:

IIIIIHANA perhoskaulakoru!! En miettinyt sekunttiakaan kun näin sen, se oli vain pakko saada. Saattaa olla, että tästä tulee mun uusi lemppari kaulakoru. Kun tämä aiempi rakkauden kohteeni, unisiepparilla varustettu kaulakoru, on jo aika kärsineen näköinen. Hih! :)