Helmikuun tyttö

Meidän helmikuussa syntynyt kummityttömme sai eilen, sunnuntaina, nimensä. Nimiäisiä vietettiin perheen kotosalla, ja totuttuun tapaan, meikäläinen oli mankunut itselleen luvan taikoa kakut kahvipöytään.

Helmikuun tytöstä tuli siis nimeltään Emmi. Tunnettakoon hänet täällä sitten jatkossa kummityttö E:nä :) Hänen vanhenpansa järjestivät ennen nimen julkistusta pienen nimenarvauskilpailun (Jollainen oli myös Emmin isoveljen nimiäisissä), mutta yksikään meistä vieraista ei arvannut nimeä täydellisesti oikein. Toisen nimen arvasi useampikin meistä, meitsi mukaan lukien, ja onkin pakko nyt vähän kehaista: Olin kutsunut ihan sattumalta tätä neitokaista hänen tulevalla toisella nimellään aivan ensimmäisestä päivästä asti! Intuition voima kunniaan! Koska pikkuneiti on vielä todellakin pikkuinen, en täällä rupea hänen koko nimeään julkisesti toitottamaan, joten ikävä kyllä, toinen nimi jää teidän oman mielikuvituksenne varaan, sorry! :)

Semmoinen tytön tyllerö, itse nimenantohetken hän edusti "kastemekossa", jonka jälkeen tuli vähän rennonpi lookki kehiin, ja vaatteeksi vaihtui jo aikanaan hänen äitiänsäkin pukenut mintunvihreä mekko. Kahvitteluiden jälkeen neiti veteli sikeitä mun sylissäni pitkän tovin, meillä oli selvästikin kumpaakin osapuolta miellyttävä asettelu siinä istuskellessa :)

(Kirjoitettuani tuon edellisen kappaleen, rupes päässä kovasti soimaan vanha, tuttu laulu tarha-ajoilta: Pieni tytön tylleröinen, tietä pitkin kulki. Tuli siihen Nukku-Matti, silmät pienen sulki... Tapio ja Tellervo, ja Sinipiika pieni... Mitenkähän lie jatkuikaan ja jos nyt nuo sanat muistuivat edes oikein. Tykkäsin ihan kamalasti tosta laulusta pienenä, erityisesti tuon metsänväki kohdan takia :) )

Mutta. jatketaan sitten niihin paljon puhuttuihin kakkuihin:

Tein hyydytetyn lohivoileipäkakun, tutulla ja hyväksi havaitulla Kinuskikissan ohjeella, mädin tosin pois jättäen, jota ohjeessa käsketään laittamaan.

 Punasipuli, jota täytteessä oli 1 kpl, sattui olemaan tällä kerralla äärimmäisen väksyn makuista, mutta toivottavasti ei ihmisiltä ihan silmät sentään ruvenneet vuotamaan tätä syödessä, en ainakaan sattunut moista huomaamaan ;)


Makeana kakkuna oli perinteinen vaahtokarkinmakuisella sokerimassalla kuorrutettu kinuskivaahto- vadelmatäytekakku. (Härregyyd, järkyttävä määrä yhdyssanahirviöitä. Yhdyssanat on tälle akalla ihan täyttä hepreaa...Minkä varmaan olettekin jo huomanneet ;) )

Tämän kakun koristeet olivat aika simppelit, itse näperellyt pikkuiset glitteritossut sekä sokeripitsireunus. Ensimmäinen itse alusta asti sokeripitsi, huom. joka on siis onnistunut. Ensimmäisen kerran tutustuin sokeripitsiin pikkuserkkuni häissä, viime toukokuussa, jolloin vain olin asettelemassa niitä kakun kylkeen kiinni, mutten itse ollut niitä valmistanut.

Harjoittelin jo viime marraskuussa näitä sokeripitsien tekoa, kun tilasin Ullan Unelmasta pitsiainetta. jonka kanssa emme valitettavasti yhteistyösopimusta saanet aikaiseksi. Kuukausi sitten hain Ideaparkin Iloisesta keittiöstä uuden pitsiainepaketin, eri merkkistä tällä kertaa ja homma onnistui heti laakista. Jes! Tälle pitsiaineelle onkin tuossa parin viikon kuluttua heti uudelleen käyttöä, kun tiedossa on maaliskuun kummityttömme ristiäiset... :)

Loppuun vielä tulee totuttuun tapaan ne aina yhtä ihkut vaatekuvat:

Kunnon tätilookki :) Eipä siinä, tää Anna- täti painuu nyt puuhastelemaan muuta. Hirveesti en ehtinyt omia kivoja juttuja näinä pääsiäisenpyhinä tehdä, koska suurin osa ajasta meni meidän Makesta huolehtimiseen (Juu, öitä myöten... Onneksi oli sentään leipomista ja juhlat tiedossa), ja ekan kerran nyt viime yönä sain nukuttua kunnon yöunet muutamaan päivään...Mutta mistä on kyse...? Jatkuu ensi numerossa....