sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Nastaa!

On sit meinaa ollu nasta viikko! :D Oon täynnä positiivistä energiaa ja tahtoisinkin vaan välittää sitä kaikille eteenpäin :D Mieli on virkeä kun peipponen, mutta fyysisesti alkaa uupu painaa, mutta mitä sen on väliä?! :D
Joopa joo, taas taitaa tällä bloggaajalla mennä astetta kovempaa....Mennään asiaan :D Kuvia mulla on vaan viimeisimmistä kakkuluomuksistani, muuten ei oo viikolta tarttunut juuri kuvia matkaan. Eli, pieni Paavo poika täytti 3 vuotta, ja hänen synttäreilleen tein kakut. Synttäreitä juhlittiin kahtena eri päivänä, joten kaksi kakkua tuli tehdä.

Ensimmäisen päivän kekkereille tuli Barbapapa aiheinen kakku, jossa Barbapaavo oli keskeisessä osassa (Barbamamma taitaa olla raskaana tai jotain, kropan muodosta päätellen...:D):


Tämän kakun myötä suhteeni vaniljakreemijauheen kanssa on toistaiseksi katkolla. Jauhepurkki häpeää nyt kaapin perällä typeriä tekosiaan. Pyh. Pohjana toimi 2 levykakkupohjaa ja välissä oli mustikkatahnaa sekä kermavaahtoa. Tota koripunospursotusta oli hillittömän hauska tehdä, se onnistu tällä kertaa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Oli kiva ja helppo toteutus. Viime vuonna tein samaiselle pojalle synttärikakuksi Barbapinko-kakun:


Niiden synttärikemujen kohdalla tuli vain ikävästi takapakkia, kun päivän stara olikin kipeänä ja näin ollen kutsut peruttiin. Kiskottiin sitten Mikon vanhempien kanssa toi pinko naamariin :D

Toisten kutsujen kakun teemana olikin, mikäpä muu kuin: Angry Birds! Jeppis, kyllä sen tipusen tosta ainakin mun mielestä tunnistaa, vaikka armotonta taistoa käytiinkin sen simmujen kanssa, Mikko nääs sai mut ohjeillaan ihan sekaisin, eikä niistä meinannu tulla sitä mitä piti ;) Ei pitäs kuunnella muiden mutinoita! Joka tapauksessa, loppu hyvin, kaikki hyvin, saatiin kakku hyväksytyn näköiseksi.





Tää kakku oli ihan perus 4 munan kakkupohja, jonka sitten veistelin pyöreäksi. Välissä suklaavanukastäyte.  Välillä aina joku kysyy, että mitä tuo massa on mitä käytän kakuissani: Se on vaahtokarkin makuista kaulintamassaa. Itse en välitä marsipaanin mausta enkä normi sokerimassan makeudesta. Tämäkin toki on makeeta, mutta jotenkin silti parempaa, ainakin meikäläisen makuun. Samaten kaikki koristeet näperrän samasta aineesta.

Semmoiset kakku-urakat tällä kertaa. Taisin edellis postauksessa mainostaa, että tämän jälkeen leivontaan tulee taukoa, mutta vielä mitä ;) Unohdin, että onhan tässä ens viikonloppuna meikäläisen emännöimät tupperit :D Sinne tosin en taida täytekakkua vääntää...Jotain muuta nanskaa kylläkin...Hmm...No, nyt kuitenkin on viikolla aikaa leivoskella, kun tähän viikkoon päättyi meikäläisen viiden viikon työrupeema. Toivon tassut ristissä, että pääsen vielä sinne jossain vaiheessa uudelleenkin! On meinaan niin kiva paikka, ettei työ tunnu työltä ensinkään :) Pakko vielä hehkuttaa: Nyt kun on ollut todella paljon kakkutaikinan vääntöä, olen enemmän kuin onnellinen yleiskoneestani, jonka sain tädiltäni L:ltä. Pääsee meinaa rahtusen helpommalla, kun ei tartte olla ite koko ajan vatkaimessa kiinni :D Onneksi on koneet <3

Tää pääsiäisen aika hujahti melkosta haipakkaa ohi. Perjantaina oli Paavon ensimmäiset synttärit, joissa itse myös oltiin vieraina. Tämän jälkeen ystävämme J poikkesi sumpille meille ja siitä suunnattiin Mikon porukoille saunomaan. Lauantaina työstin Paavon toista kakkua ja illasta lähdettiin Tampereelle veljeni M:n ja tämän naisystävän K:n kanssa, eli vanhalla tutulla kokoonpanolla :)

Nyt sunnuntaina puolestaan tapasin pikkuserkkuni K:n ja N:n. On taas semmosta nauruterapiaa takana että... Funtsailtiin vähän pikkuserkkuni P:n (Joka on siis K:n ja N:n isosisko) hääohjelmaa :) Kaiken lisäksi keli on ollut tosi kiva tänään! :) Nyt on taas niitä onnekkaita hetkiä, kun tajuaa miten hyvin asiat itsellä on. Aina kun tämmöiseen havahtuu, yrittää sitä ihanaa tunnetta tankata itselleen kunnolla varastoon, jotta synkemmätkään hetket ei tuntuis niin synkiltä, sellaisia kohdatessa. Mulla on maailman parhaimmat ihmiset (Ja elukat!) ympärilläni <3

Ja niistä elukoista puheenollen, taidan mennä hiukan kurmuuttaan niitä tässä välissä, ennen ilta kusetusta :) Katotaan kumpi jaksaa kiskoa pidempään köyttä, mää vai Miki. Kerran otin kellosta aikaa, niin toi piski piti köydestä kiinni, välillä kiskoen, 45 minuuttia, kertaakaan hellittämättä :D Itse sitten lopulta päätin katkaista touhun, alko itelle perse olla hellänä sen nököttämisen jälkeen :D Että semmonen Miki se, sillä on kauheet voimat leuoissa. Make taas...No, Make on Make :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti