Kreikka 28.7-4.8.2014 osa 1/2

Eilen kotiuduttiin turvallisesti meidän ihanalta Kreikan reissulta! Oltiin siis Apollo-matkojen reissulla, Lefkaksen (Lefkada?) saarella Nidrissä (Nydri?), veljeni M:n ja tämän naisystävän K:n kanssa. Arvaatteko oliko metka tunne astua koneesta Suomen päässä ulos, kun oli ihan samanlainen keli ja lämpötila, kuin Kreikassa koneeseen astuessa? :D

Päivä 1.

Maanantaina 28.7. herätys oli klo 02:00 ja 05:00 oltiin Helsinki-Vantaan lentokentällä. 07:00 lähti lento kohti Kreikkaa. Lento kesti n. 3 h 15 min ja kreikan päässä meitä odotti vielä vajaan tunnin bussimatka hotellille. Majapaikkanamme toimi idyllinen Y(i)annis- hotelli, jota pystyssä piti paikallinen perhe. Meillä kävi todella hyvä tuuri huoneiden kanssa, saatiin vierekkäiset huoneet, 1. kerroksesta, eli maantasosta, ja meillä oli yhteinen terassi, josta olisi miltei voinut hypätä suoraa altaaseen, pari aurinkotuolia vain oli edessä.

Viereiseltä rantakadulta.

Heti, kun oltiin asetuttu taloksi, eli joskus vähän ennen kello yhtä, oli pakko päästä syömään. Oltiin edellisen kerran syöty aamulla puoli viiden aikoihin Hyvinkään ABC:llä, joten pikku hiljaa se nälkä yllätti. Mentiin meidän hotellia lähimpänä olevaan "snägäri" mestaan syömään Gyrokset, joita viikon mittaan tuli syötyä usempikin, niin porsaalla kuin kanallakin varustettuna. Gyros koostuu pitaleivästä, lihasta, ranskalaisista, tsazikista, tomaatista ja sipulista. Meitsi ylitti itsensä viikon aikana useampaan otteeseen, kun söin gyroksen mukana tulleita tomaatteja.

Pita gyros kanalla. 

Kun oltiin syöty, marssittiin takaisin hotellille ja hilluttiin allasalueella jonkin aikaa, kunnes piti lähteä matkatoimiston järjestämälle Kaupunkikävelylle, joka korvasi perinteisen tervetulotilaisuuden. Oli ihan mukava systeemi, ja paljon mielenkiintoisempi, kuin se normaali tervetulotilaisuus. Oppaamme Emilia oli todella mukava ja hoiti hommansa koko reissun ajan hyvin, iso kiitos hänelle :) Kaupunkikävelyn jälkeen lähdettiin etsimään illallispaikkaa, ja nyt tuli kauhea paniikki, kun ei ole mitään hajua, mikä se ekan illan paikka oli :D Apuva... :D Sen vain muistan, että söin siellä kana souvlakin, ja se oli todella hyvää! 

Päivä 2. 

Tiistaina herättiin suhteellisen ajoissa ja käytiin hotellin tarjoamalla "kevyellä aamiaisella", jollainen oli siis meillä joka päivä tiedossa. Se sisälsi croisantin (Joko suklaalla täytetyn, hillon kanssa tai sitten rehuilla + juustolla täytetyn), sämpylän rehuilla + leikkeleellä + juustolla, paahtoleivän marmeladilla, kahvin/teen ja mehun. Sillä pärjäsi kyllä ihan yllättävän hyvin, vaikka vähän pullamössömeininkiä olikin :D  Kun oltiin aamupalasta selviydytty, suunnattiin kulkumme ostoskadulle, joka oli toisella puolella hotelliamme. Olin haaveillut kietaisuhameesta, ja sellaisenhan mää sitten ostin. Samaten matkaan tarttui hattu, auringolta päätä suojaamaan.

Kun oltiin haahuiltu tarpeeksemme, mentiin syömään välipalaa, joka oli tänäkin päivän gyros, tosin eri paikassa, kuin edellisenä päivänä. Syömisen jälkeen suunnattiin rannalle, jonne oli aivan pikkuinen kävelymatka. Käytännössähän meidän hotelli oli meren rannassa, välissä oli vain tie, ja heti alkoi vesi, mutta hotellimme kohdalla oli juurikin sataman poikasta, joten ihan suoraa siitä ei pulikoimaan päässyt. 

Mulla oli messissä snorklailu välineet, ja velipojalla pelkät lasit, niitä sitten vuoroteltiin meidän neljän välillä. Vuokrattiin meille kaksi aurinkotuolia, ja aina pareittain käytiin uimassa, ettei kamat jääny vahtimatta hetkeksikään. Kun äijät oli uimassa, kävin hakemassa rantabaarista itelleni maailman parhaimman mojiton. En oo ikinä niin hyvää sellaista saanut missään. Baarimikko kävi hakemassa mintun suoraan baarin vieressä kasvavasta puskasta ja ja ja...se oli vaan hyvää. Ei siinä sen kummempaa :) Ei koko reissulla löytynyt sen mojiton voittanutta.  Kun oltiin rannalla aikamme oltu, lähdettiin takaisin hotellille ja siellä hetken aikaa pulikoitiin altaalla arskaa palvoen, kunnes oli aika jälleen valmistautua iltarientoihin. 

Käytiin syömässä jälleen uudessa ravintolassa, jonka nimeä en suureksi ketututksekseni muista, mutta paikan muuten muistan. Sattuneesta syystä. Söin siellä canneloni bolognesen, ja se oli ihan hyvää, ei mitään erikoista, mutta hyvää kuitenkin. Kun olimme syöneet, oloni jäi jotenkin todella, todella täydeksi, vaikka annokseni ei iso ollutkaan. Syömisen jälkeen kävimme vielä drinkeillä ja lopulta painelimme puolen yön aikaan hotellille. Mulla oli edelleen todella täysinäinen olo, ja muiden jäädessä terassille juomaan rommia colalla, mää painuin pitkäkseni. Täysinäinen olo muuttui kipristelyksi mahassa ja pian alkoi jatkuva "toimistossa" ravaaminen. Lopulta sain nukahdettua ja joskus kolmen aikaan yöllä havahduin siihen, että tärisin kauttaaltaan ja hengittäminen oli mennyt ihan ihmeelliseksi. Siitä tajusin, että jaaha, kohta lentää laatta, niin kuin käy aina, jos em. oireet alkavat. Ei mennyt kauaa kun norjan puhuminen alkoi. Siinä sitten työskentelyni ohessa poljin jalkaani lattiaan ja kiukuttelin itekseni, että ei jumalauta, mää pääseen ekaa kertaa 11 vuoteen etelään, ja sitten mulle tulee tämmönen. Mitä jos loppu loma on pilalla?  No ei onneksi ollut, sillä hetkisen päästä, kun olin saanut kaiken ulos sisältäni, oloni helpottui ihan käsittämättömällä tavalla, kuin seinään. Erinnäisistä asioista vedin johtopäätöksen, että illalliseksi syömäni ruoka ei vaan ollut toiminut sisälläni oikein. Siitä sitten painelin tyytyväisenä nukkumaan ja nukuin aamuun asti hyvin.

Päivä 3. 

 Aamupalan pystyin syömään, tosin hieman varovaisemmin kuin normaalisti, ja lähdimme kävelemään 3 km päässä sijaitsevalle vesiputoukselle. Siinä helteessä ja samalla kuvia räpsiessä, matka kesti n. 40 minuuttia. Ajan kulua ei huomannut ollenkaan, kun oli niin paljon ihmeteltävää ja kuvattavaa ympärillä. 

Oli hedelmäpuita, paikallisten taloja, koiria, kanoja, maissipeltoja, kirjavia kukkasia sekä onnettomuuksien muistomerkkejä. Perille päästyämme, pysähdyimme juuri ennen putousta olevaan  baariin, jossa nautittiin aivan mielettömän hyvät (Ja oli sen hintaisetkin...) tuorepuristetut appelsiinimehut. Voi nam!!

Oli tosi hyvää kyllä, ihan eri meininkiä, kuin kaupasta ostettu appelsiini täysmehu :D Eihän näistä voi puhua edes samassa lauseessa...No, kun oltiin juomamme juotu edettiin viimeiset 350 m putoukselle, jotka kulkivat aika kivikkoisen reitin läpi. 

Kun päästiin perille, oli putouksen äärellä järkyttävä määrä porukkaa, hyvä kun sekaan mahtui. Mentiin ensin velipojan kanssa väenpaljouden sekaan pulahatamaan putouksen juurelle, mutta pian porukka onneksi alkoi hälvetä, ja saatiin hetki olla ihan vain nelisin putouksen äärellä. Vesi tuntui aluksi aivan jäältä, vaikka todellisuudessa se varmaan oli lämpösempää kuin suomen järvivedet koskaan :D

KYLMÄÄ!!

Pakolliset loikkimiset.

Lopulta paikan valtasivat paikalliset.

Tää oli kyllä hieno kokemus, oon aina halunnu päästä pulikoimaan vesiputouksen lähelle, ja nyt mä pääsin! Okei, tää putous ei varmaan ollu tällä hetkellä parhaimmassa loistossaan, mutta kelpasi mulle loistavasti. Nyt voi taas vetästä yli yhden kohdan elämän To Do-listalta. Kun lähdettiin putoukselta törmättiin vielä tän näköiseen kaveriin:

Ralle-Rapuhan se siinä. Kaveri tuijotti meitä hyvin tarkkaan kun mentiin ohi ja varmaan ois napannu kipeesti kiinni jos ois yhtää lähemmäks menny ;) No, paluu matkalla pysähdyttiin sitten samaiseen baariin, missä tulomatkalla appelsiinimehut oltiin vedetty. Tilasin itelleni perinteisesti mojiton ja rupesin iloisena sitä ryystämään. Yhtäkkiä mulle iski ihan hirvittävä olo, en oikein osaa selittää miten se oli, mutta rinnassa ja ylämahassa teki todella härskiä. Siinä kärvistelin ja kärvistelin, ja lopulta juotin mojiton lopun Mikolle ja tyydyin lipittämään vettä, jota olin pieniä määriä päivän mittaan muutenkin juonut. Kurjin olo meni ohi ja jatkettiin takaisin "kotio päin", jonka jälkeen mentiin jokapäiväiselle päivävälipalalle.

 Tarkoitus oli mennä syömää clubi leivät, mutta kun päästiin erääseen raflaan joka niitä tarjosi, mää en pystynytkään syömään mitään, vaan taas iski se tuhoton huono-olo. Tilasin vain vettä ja fantaa, joita sitten pitkin hampan join, toisten syödessä vieressä herkkujaan. Pyysin Mikkoa säästämään parit ranskalaiset ruoan loppuun, jos saisin jotain närpittyä sisälleni. Kun olin muutaman ranun kiskonu naamariin, ja juonut juomani, olo taas koheni ja suunnattiin hotellimme altaalle, jossa oleiltiin taas iltamenoihin asti. Kun lähdettiin syömään illalla Apollon- nimiseen ravintolaan, olo alkoi taas huonota. Miettiessämme ruokia, tuntui etten taaskaan voisi tilata mitään, mutta pakotin itseni tilaamaan caesar-salaatin, enkä sitäkään pystynyt kokonaan syömään, joten Mikko kiltisti auttoi tyhjentämään lautasen, ettei mitään menisi hukkaan :D 

Kun lautaset oli tyhjät, eteemme kannettiin mitään varoittamatta jälkiruokaannokset, kahvit ja snapsit. Katsoin kauhuissani, että ei helkkari, mitä mää teen. Kylmän jälkkärin, joka oli aika pieni annos, pystyin syömään kokonaan, mutta kahvin ja snapsin sysäsin suosiolla Mikolle. Ihmeteltiin vaan, että aikamoista kun tuodaa tälläiset extra herkut pöytään. No, laskun ohessa saatiin vielä "vitaminokset", eli pienet lasilliset mehua, johon oli sekoitettu grenadiinia. Sen pystyin myöskin juomaan ja sen jälkeen olo oli vain nousujohteinen. Tämä ravintola jätti meihin kyllä hyvän vaikutuksen, vaikka allekirjoittaneen olo oli mikä oli. Ravintolasta sitten takaisin hotellille ja unille. Tehtiin päivän tapahtumista johtopäätös, että mulla oli vain nestehukkaa, joka oli seurausta edellisen yön oksentelusta. Onneksi se jäi tuohon yhteen päivään, eikä muut päivät enään menneet pilalle! Huhhuh!

Päivä 4. 

Torstaihin herättiin hyvä kuntoisina, eikä edellispäivän ongelmista ollut tietoakaan. Sääli vain, että herätessämme näkymä terassiltamme oli tämä: 

Onneksi sade ei kestänyt kauaa, vaan pääsimme aika pian jo haahuilemaan ostoskadulle. Perinteisen päivävälipalan (Joka meikäläisellä oli hampurilainen ranuilla) jälkeen suuntasimme hetkeksi hotellin altaalle ja sieltä meren rannalle, vetovarjoileen ja carzysoffaileen! 

Ja jälleen sai pari kohtaa viivata yli siltä elämän To Do- listalta. Oon haaveillu tämmösistä aktiiviteeteistä niin kauan, kun oon haaveillut etelänmatkoista elämässäni. JA NYT MÄÄ PÄÄSIN!!! Käytiin tosiaan ensteks kaikki neljä tässä vetovarjo hommassa, pariskunnittain oltiin liitelemässä. Toi oli aivan mieletöntä! Se tunne lentämisestä, ne maisemat...Voi vehnäleipä oikeesti. Se loppui liian lyhyeen, oisin voinu jäädä killuun tonne yläilmoihin vaikka kuinka pitkäks aikaa. Sen verran arvokasta lystiä kuitenkin toi on, ettei toista kertaa viittiitty mennä liitelemään, vaikka tää tandemliitely halvempaa olikin, kuin yksinään ois ollu. Uskotteko jos sanon, että mua harmitti ihan hitosti, etten arvannu ottaa järkkäriäni mukaan? Kuvat on räpsitty nyt sitten kännykällä, parempihan nekin toki on, kuin ei mitään. 

Kun oltiin liitelyt liidelty, mentiin veljen ja Mikon kanssa crazysoffaileen, eli noustiin tommoisen ison patjan kyytiin, jota vene sitten kisko perässään. Voi vitsit toi oli kyllä niin piristävää ja hauskaa! Eihän mulla oikeesti riitä adjektiivit edes kuvaileen fiiliksiä näistä!

Oli se semmosta se! :) Näiden aktiviteettien jälkeen oli taas aika painua valmistautumaan illallista varten, tällä kertaa pääsi itekkin tossissaan siitä nauttimaan! Sain valita illan ravintolan, ja päädyin paikkaan, jonka katos oli kauttaaltaan kukkien peitossa, mutta enhän mä senkään nimeä enää muista, ja mikä pahinta, en edes sitä mitä söin...Mikä mua ja mun muistia risoo?! :D No, tässä kuitenkin oli matkakertomuksen ensimmäinen osa. Toivottavasti jaksoitte lukea sen loppuun, ja jaksatte perehtyä myös 2. osaan :) Kiitos teille <3