Kreikka 28.7-4.8.2014 osa 2/2

Päivä 5.

Päätettiin jo torstaina, että mennään vielä jossakin vaiheessa uudelleen johonkin vesiaktiviteettiin. Ei maltettu kovin pitkään odottaa, vaan mentiin jo heti perjantaina. Tällä kertaa mentiin renkaisiin, joita moottorivene kiskoi perässään. Voi jösses sitä menoa! :D Heikompaa ois hirvittänyt, itsehän en suinkaan sellaiseksi tunnustaudu....Vai mites se menikää? ;)

Jo pelkästään renkaan kyytiin pääsy alussa oli oma suorituksensa. Kyydistä tuli lennettyä useammankin kerran, eikä meriveden nielemiseltä voinut yksinkertaisesti välttyä :D Ekan kerran kun lensin mereen, en ehtinyt edes tajuta, että mitä tapahtui, ja vetäsin kunnon annokset kurkkuuni sitä ihanan suolaista, kalalta maistuvaa vettä. Hyvä ettei yrjö tullu jälleen kerran kylään :D Parilla myöhemmällä mulaus kerralla en enää niin paljon hörppinytkään vettä.

Joka tapauksessa, noi oli kyllä todella siistit! Vauhtia riitti, ja oikeesti, tossa sai pitää "henkensä edestä" kiinni! Jos sattui valumaan liian syvälle renkaan sisälle, aallot tärisytti persuuksissa niin perkuleesti. Veneeseen kiipeäminen ja sitä kautta takaisin renkaaseen hyppy vaati omat ponnistuksensa. Käsivoimat ja tasapaino joutuivat todelliseen testiin, suolainen vesi kirveli silmissä, eikä niskatkaan ihan moitteettomasti tosta selvinneet, mutta yhtäkaikki, hemmetin hauskaa oli! :D

 Eikä noista renkaista niin olis päässyt tippumaankaan, mutta aina kun tuli yhteentörmäyksiä, niin silloin se oli menoo :D Hih. Mikko ja mää lennettin kumpikin vuorollamme 3 kertaa ja velipoika vain 2 kertaa ;) Se nyt on aiemminkin ollu noissa, niin sillä oli kokemusta enempi! :D Seliseli vaan. Mutta kyllä huomas sen, että noi kuskit aika tarkkaan katso minkälaiset vauhdit voi kenellekkin antaa :D Meidän silmissä pari nuorempaa poikaa ei saanu alkuunkaan niin kovia vauhteja kun meikäläiset! :D Hulluille suomalaisille annettiin kunnolla kyytiä ;)

Rengasleikkien lisäksi perjantain ohjelmistoon kuului kalakylpy, tosin vain meille karvattomamman sukupuolen edustajille. Karvasemmat kaverit paineli lähimpään tavernaan olusille :D Fisut natusteli jalkoja n. 20 minuuttia, jonka päälle saatiin ihanat jalkahieronnat. Pehmeni jalat kummasti...! Mainoksessa lukenut lause "Miljoonia mikropusuja minuutissa" (Jotenkin noin se tais mennä..) piti kyllä kutinsa. Söpöjä kaloja olivat :)
Muuten perjantai kului vanhalla tutulla kaavalla, hetki altaalla, sitten iltaa varten valmistautumaan ja lopulta syömään.

Päivä 6.

Lauantaina meillä oli aikainen herätys, sillä lähdettiin "Unohdetut saaret" nimiselle retkelle. Kulkuneuvonamme toimi M/S Christina, idyllinen purjevene.

Jos aivan rehellinen olen, en muista matkan aikana kuulemistamme tietoiskuista juuri mitään, olin niin tohkeissani snorklailemaa pääsystä, että kaikki muu meni ohi. Heh. Joka tapauksessa, ensimmäinen pisteemme oli Cave Papanikolis- niminen luola. Jos nyt yhtään muistan oikein, siinä luolassa oli aikanaan jemmassa jokin sukellusvene, italian ja kreikan välisen sodan aikana? Nolo minä kun näin tökkii....

Luolalta suuntasimme snorklailemaan Formekulalle. Pieni saari siis oli kyseessä. Siellä kuulemma pitäisi olla paljon hylkeitä, mutta niitä ei valittettavasti näkyny. Tänne ensimmäiseen snorklailupaikkaan joku hukkasi hääsormuksensa. Voi että, mua harmitti niin vietävästi henkilön X puolesta :( Oli muuten siistiä kun oltiin reissussa norjalaisten ja ruotsalaisten kanssa. Jotenkin oli semmosta yhteenkuuluvuuden tunnetta matkassa mukana ;)

Formekulasta suunnattiin Kastosin saarelle, Kastosin kylään. Kovin kauan aikaa meillä ei ollut siellä vierailla, miehet joi oluset ja vessassa ehdittiin käydä, kunnes oli aika jo valua takaisin laivalle. Kastosin kylästä suunnattiin kulkumme samaisen saaren Limni-nimisen kylän eteen snorklailemaan. Se oli ehkä tämän reissun upein paikka snorklailla. Siellä oli paljon kaikkea mielenkiintoista katstottavaa pohjassa (Mm. haarukka...?)! Merisiilejä oli kymmenittäin, oli kalaparvia, hauskoja kivikasoja...Sinne olisin voinu jäädä vaikka koko päiväksi pulikoimaan :) Samaisessa paikassa nautittiin myös meidän kreikkalaishenkinen lounaamme.

Limnistä meidän kulkumme suuntas Kalamoksen saarelle, Kalamoksen kylään. Sielläkään meillä ei kamalasti aikaa ollu käytettävänä. Miehet jäivät nököttämään satamassa olevaan tavernaan, kun me naiset lähdettiin kipuamaan satamasta aavistus ylemmäksi, tarkoituksena käydä vähän pidemmällä katselemassa paikkoja, mutta voi taivas...Se reitti, tuommoista hassua kivetystä, niin jyrkkää ylämäkeä, ettei oikeesti kunto tahtonut piisata :D Päätettiin sitten jäädä yllä olevassa kuvassa näkyvälle tasanteelle kuvailemaan, jonka jälkeen palattiin takaisin äijien luo.

 Kalamoksen kylästä siirryttiin paatilla sitten Asproyialin- kylän eteen pulikoimaan. Siellä ei niinkään snorkkelilla ollut virkaa, pohja oli vain tylsää tasaista, aika hienoa hiekkaa :D Uimisen kannalta se ranta kyllä oli aivan täydellinen.

Kalamoksen saaresta seuraava kohde oli  Skorpioksen saari. Matka-aika oli tunnin luokkaa, ja siinä välissä otettiin pientä päivätorkunpoikasta, ja Mikko sai räpsittyä hienoja kuvia purjeveneistä. Matkalla saatiin myös kuulla Aristoteles Onassiksen elämästä, joka eläessään omisti Skorpioksen. Kaiken kaikkiaan koko Lefkaksen reissumme aikana tuli erittäin selväksi, että Aristoteleksella on ollut todella iso merkitys Lefkaksen saarelle. Hänelle oli jopa oma patsas pystytettynä Nidrin rantakadulla.

Mikäli nyt ymmärsin oikein, nykyisin Skorpioksella lomailemassa käy jokin venäläinen miljardööri, 7. rikkain henkilö venäjällä. Hän on käsittääkseni vuokrannut saaren Aristoteleksen tyttärentyttäreltä Athinalta, joka puolestaan ei halua olla missään tekemisissä Kreikan kanssa, ilmeisesti suvun synkästä menneisyydestä johtuen. Tämä venäläisen miljardöörin lomaparatiisi on tarkkaan vartioitu paikka, jota kiertelee jatkuvasti vartiointivene ja sukeltajat. Lisäksi saarta kiertävät punaiset poijut, joiden sisäpuolelle ei kenelläkään ole asiaa, sekä isot varoituskyltit. Kreikan lain mukaan, yksityisomistuksessa olevalla saarella täytyy olla yksi kaikille avoin ranta, ja tämä venäläinen miljardööri on valinnut sen kaiken pienimmän ja "surkeimman" rannan yleiseksi rannaksi, joka on sillä puolella saarta, mikä ei näy Nidriin päin. Joka tapauksessa siellä oli hieno snorklailla. Iso kalaparvi pyöri allamme koko ajan, eivätkä ne häiriintyneet pinnan tuntumassa olevista snorklaajista. Niitä fisuja oli tosi hauska seurata :) Skorpioksen jälkeen meillä oli vielä yksi kohde listalla, mutta meistä kumpikaan, ei Mikko enkä minä, muisteta, mikä se oli. Kartan mukaan se oli pienen pieni saari aivan Nidrin rannikon tuntumassa, mutta sen merkitystä emme ikävä kyllä muista. Hmh.

Rantautuessamme takaisin Nidriin, Mikko nappasi kuvan meidän vesiaktiviteettien lähtöpaikasta. Laiturista vasemmalle päin, tuon erillään nököttävän polkuveneen edessä on tuommoinen harmaa möykky, joka erehdyttävästi muistuttaa rantaa, oli meidän vakio paikkamme auringonotolle. Se oli oikeasti iso ilmatyyny, jonka päälle oli hemmetin hankala päästä :D Mutta siellä me killuttiin ja katseltiin laivoja sekä muita hurjapäitä vesiaktiviteettien parissa. Ton patjan lähellä oli myös kolme merisiiltä. Onneksi vältyttiin niiden pistoilta koko reissun ajan :D Kun oltiin maissa, käytiin haukkaamassa välipalaksi crepit, tai siis, me naiset syötiin crepit, miehet söi vohvelit. Meikäläisen crepissä täytteenä oli banaania, suklaakastiketta, suklaapralinea ja keksinmuruja. Oli meinaan h-y-v-ä-ä-! Ihan taivaallista! Välipalan jälkeen suunnattiin hotellille hetkeksi huilimaan, ja sitten oli taas vuorossa perinteiset iltapuuhat :)

Päivä 7.

Sunnuntai, eli viimeinen kokonainen päivämme Nidrissä. Otettiin aika rennosti, pulikoitiin altaalla, kierreltiin kauppakadulla, syötiin vikat gyrokset välipalaksi...Viimeisen illan kunniaksi tuli räpsittyä kuvia hotellilla jonkin verran.

Meidän huoneet oli maantasossa, kaksi vasemmanpuoleisinta :) Meistä tuli hotellin omistajan kanssa tosi hyvät tutut, äijä heitti meille jos jonkinmoista läppää viikon mittaan. Ja saipahan "Herra Yannis" pienet naurut, kun kävin täpinöissäni kysymässä Wi-Fin uutta salasanaa viimeisenä päivänä... :D Se miten sen kysyin, jääköön arvoitukseksi, mutta kun olin esittänyt asiani, äijä jäi hetkeksi hiljaa tuijottamaan meikäläistä, jonka jälkeen se pirskatti repes täysiä mun naaman edessä :D Siinä vaiheessa muistutin paloautoa, kun olin jo itsekkin tajunnut pienen kielihäröni... :D No, yritti se sentään hetken hillitä nauruaan :D

Illalla käytiin syömässä Apollon-ravintolassa, jossa oltiin viikolla jo aiemmin kerran käyty, juuri sinä iltana, kun meikäläisellä oli heikko happi. Nyt määkin sain sitten herkutella siellä kunnolla, ja saatinpahan taas ne samat extraherkut pöytään, kuin edelliskerrallakin: Jälkkäri, snapsi, kahvi ja mehuhömpsy. Tällä kertaa vetelin lähes kaiken itse kitusiini, jopa sen kahvin! (Olo oli ihan hyvä sen jälkeen, mutta kun suomessa nyt taas erehdyin kokeilemaan pitkästä aikaa kahvia, olo meni taas kerran huonoksi :( ) Snapsistani loput lykkäsin tapani mukaan Mikolle, se ei oikein pudonnut.

Viimeisen illan kunniaksi Herra Yannis taiteili meille naisille hienot drinksut ja äijät saivat vähän fiinimmät oluet :D Oluissa tosiaan oli sädetikut kun ne tuotiin pöytään :D Ei oo varmaan nää miehet koskaan niin hienoo olutta juoneetkaa ;)

Meitä häiritti koko viikon ajan se, että jengi pysähtyi alituiseen ottamaan kuvia tämän palmun edessä, jossa mekin poseerataan. Palmu ei ollut edes erityisen ihmeellinen ja hienompiakin kuvauspaikkoja ois ollut ympärillä, mutta tämä palmu vaan veti ihmisiä puoleensa. Täytyihän meidänkin sitten käydä ottaan ne kuvat viimeisenä iltana, muuten ois voinu jäädä kaivelee. Ehkä palmuun liittyikin jokin paikallinen legenda, että jos sen alla käy ottamassa kuvan, se tietää hyvää onnea...? ;)

Lopuksi vielä ennen nukkumaan menoa, me naiset päästiin Herra Yanniksen kainaloon kuvattavaksi :D Mainittakoon nyt vielä, että me ei tiedetä tosiaan tämän meidän miekkosen nimeä, joten siitä nyt vaan tuli Herra Yannis, hotellin nimen mukaan :D Tätä hotellia voin kyllä lämpimästi suositella kaikille, sijainti on mitä parhain, henkilökunta todella mukavaa, ja hotelli itsessään oli meikäläisen makuun hyvä. Samaten voin suositella tätä viimeisen illan ravintolaamme, Apollonia. Siellä osattiin yllättävän hyvin jopa suomeakin! :D

Päivä 8.

Aamulla aikainen herätys, pikainen aamupala kitusiin ja bussiin puoli yhdeksäksi. Vajaan tunnin ajomatka Prevezan lentokentälle, joka meni oikein rattoisasti, kun takana istunut pikkutyttö oksenteli koko matkan. Jippii :D Lento pääsi lähtemään aikataulusta edellä ja oltiin hyvissä ajoin, n. puoli kolmen aikoihin Helsinki-Vantaan lentokentällä. Sieltä pikapikaa kohti Pirkanmaata ja elukoiden luo. Meidät sanalla sanoen haukuttiin pystyyn kun haettiin piskit tädiltäni. Perkule, eivät meinanneet hokata heti, että ketä sieltä tulee! :D Poitsut oli hyvässä hapessa, samoin kuin meidän vanhat gerbiili herratkin, joten reissu sujui kaiken kaikkiaan mallikkaasti :)

Kiitos veikalle ja tämän naisystävälle siitä, kun raahasitte meidät uusavuttomat Kreikkaan, reissu oli aivan mahtava!!! :)