Vie minut vietellen vierelles sun...

Snif, meinaa alkaa poruttaa taas uudelleen kun  aloin kirjoittaan, ihan siis ilon ja onnen kyyneleitä :D Viikonloppuna oli minulle kahden tärkeän ihmisen häät. Anna "Minä en koskaan itke ilosta" Karoliina. Niin justiinsa, kirkossa kun urut alkoivat soida, vesiputous pääsi valloilleen. Morsian oli NIIIIIN kaunis, kuin Lumikki ja sulhanen todella komea, varustettuna hienoilla bootseilla! Siinä on ihmiset jotka on luodut toisilleen <3 Ja miten tyylikkäästi he sitten poistuivat kirkon pihasta ;)

 Okei, sekin vähän lisäsi liikutuksen määrää, että juhlasta puuttui yksi henkilö, ainakaan hän ei fyysisesti läsnä ollut. Morsiammen kummitäti, eli allekirjoittaneen äiti. Kun sitten valokuvattiin hääparia kummien kanssa, jäi kuvaan metkasti takariviin tyhjä kohta, ihan kuin yksi ihminen tosissaan olisi ollut näkymättömänä mukana...:)

Kuva äidistä paremmassa kunnossa nököttää meidän vanhan piirongin päällä.

Väistämättä siinä itsekin alkoi miettiä, että omista juhlista tulee tuota pikaa vuosi kuluneeksi, mihin tää aika on kiitänyt??

Kyseessä oli siis pikkuserkkuni P:n ja tämän sulhasen E:n häät. Mentiin Mikon kanssa juhlapaikalle jo perjantai-iltana valmistelemaan juhlia. Meikäläinen, yllättäen, pääsi tuhertamaan kakkujen parissa ;) Alkujaan kakkujen piti tulla toisaalta, mutta niiden tekijä oli pahaksi onnekseen sattunut saamaan Herra Yrjön kylään, joten eihän siinä kohtaa kakkuja pysty väsäilemään. Ei siinä mitään, sinällään helposti hääkakut saatiin väännettyä, koristeluissa avusti morsiammen pikkusiskot. Viimeisen kakun koristelun luovutin kokonaan pikkusiskojen niskaan. (Onneksi kakut olivat sokerimassalla kuorrutettavia, eikä kermapursotuksia!! :D). Tulipahan näillekkin henkilöille sokerileipuriuran aloitus ;)

Illalla yhdeksältä pääsin niitä vääntämään (Pohjat onneksi olivat valmiina!!) ja siinä kahden jälkeen yöllä kakut rupesivat olemaan valmiita :D Ei siinä sittenkään vielä ehtinyt nukkumaan hiihdellä, oli nääs tärkeitä bisneksiä valmisteltavana hääparin häälahjaa varten! Oltiin siis morsiammen pikkusiskojen, N:n ja K:n kanssa tehty hientsa video lahjaksi. Käytiin kuvaamassa se pääsiäisenä Yyterissä :D

Video oli parodia ja Baywatchin 2. kauden alkutunnarista. Baywatch on ollut olennaisena osana P:n ja E:n suhteessa, erityisesti siinä alussa ;)  Unille päästiin neljän kieppeillä ja herätys oli kahdeksan jälkeen. Parastahan oli, että kun pitkäkseen pääsi, ei siinä heti malttanut nukahtaakkaan, kun alitajunuta pyöritteli kaikkia ideoita, onneksi! Valmistelin seuraavan päivän vuorosanoja mielessäni. Toimin juhlissa sitten jonkinmoisena seremoniamestarina, heh. Sain puheet kuitenkin suunniteltua järkevämpään suunataan, mitä aluksi olin miettinyt. Oiskohan iskä ja äite ollut apuna?

Tämä 2 minuutin video sitten esitettiin videotykin kanssa itse hääjuhlassa yllätysnumerona :D Katotaan, pistänkö videon jossakin välissä tänne blogiinkin esille...Aika näyttää... ;) Ainakin kuvamateriaalia kuvausreissusta tulee tänne ilmestymään! Hääpariin ainakin homma upposi täysin, mikä oli tarkoituskin. Ruvettiin jo porukalla suunnittelemaan seuraaviakin kuvausaiheita :D

Kimppu oli morsiammen pikkusiskon K:n käsialaa.

Jotakin tuttua oli pöydissä olleissa maljakoissa....?

Joka tapauksessa häät olivat todella ihanat ja rennot. Meikäläisellä oli alkuunsa pieni perhosparvi vatsassa, jännäilin höpöttelyiden aloittamista, kuten aina, mutta kyllä se siitä sitten lähti liikkeelle. Mikko puolestaan hoiti musiikkipuolen. Perinteiset tanssihäät ei kuitenkaan ollut kyseessä, hääpari ei tanssinut ollenkaan, ja musiikki oli 80-luvun biisejä. P & E kun ovat semmosia kasarikakaroita ;)

Viehkeä, jo vanha aviopari ;) Tai sitten ei...!

Meikäläinen innostui juhlimaan normaalista poiketen vähän rankemmalla kädellä, heti kuin olin saanut juontohommani päätökseen. Ikävä kyllä se tuntuu vaikuttavan edelleenkin. Huoooooh! Sen siitä saa. Tarjolla oli mojito boolia, jota pikkusiskojen kanssa väännettiin, niin tulihan sitä sitten siinä maisteltua. Nyt tasan tarkkaa muistan, miksi en hirveesti alkoholin kanssa leiki!

Jotain tuttua löytyi myös nimikylteissä käytetyistä kartongeista...

...Kuten pöydillä olleista kaitaliinoistakin ;)

Mutta hauskaakin hauskemmat muistot näistä häistä jäi. En varmaan koko elämäni aikana ole nauranut niin paljoa, kuin menneenä viikonloppuna, ja meikämannen henkilökohtaisesti tuntevat tietävät, että se on aika paljon se! Meitä jäi juhlapaikalle pieni lössi yöpymään ja sen porukan voimin sitten juhlittiin puoli kuuteen saakka aamulla. Mää kävin tosin klo 2-3 välillä ottamassa siinä pientä välikuolemaa ja sen jälkeen nousin pirtsakkaana remmiin takaisin mukaan. Väitän kyllä, että taustalla olleiden parin tunnin yöunilla oli vaikutus myös tilanteeseen, ei pelkällä alkoholilla. En kuitenkaan sitä boolia ihan hullunlailla kurkkuuni kaatanut.

 Polvet kiittävät, sattuneesta syystä. Juhlia varten ostettu uusi mekko on likaisena, tuli siis pesulakeikka (Sama juttu kyllä K:lla, en ollut siis ainoa, hah!). Nukuttuja tunteja tähän viikonloppuun ei mahtunut ihan liikaa. Maha kipeenä nauramisesta. Päätäkin meinaa edelleen särkeä. SILTIKIN, fiilikset viikonlopusta on hemmetin loistavat. Vielä kerran, suurensuuret onnittelut ja isot kiitokset ihanalle hääparille, sekä kaikille muille asianomaisille!

Tuuletettiin K:n ja Mikon kanssa hääparin kunniaksi tekemällä komeita polviliukuja, paljain polvin. Näihin nerokkaisiin ideoihin ei tarvita edes alkoholia. Ollaan muuten vaan niin kamalan fiksuja ihmisiä ;)

Koko mekko on kauttaaltaan tahroissa...Multa löytyy muutenkin aina koko viikon ruokalista vaatteista.

Mekko kokonaisuudessaan.

Kauniit metsänhenki kengät, jotka olivat kuitenkin mulle liian isot. En pystynyt käveleen näillä olleskaan, vaan ne lensivät kaaressa pois jo kirkon pihalla. Tepastelin siis autolle varpasilteeni. Onneksi mukana oli myös ballerinat, joilla loppu ilta hurahti, ainakin siihen asti että villasukat ilmestyivät jalkaan :D

Voitteko muuten kuvitella sitä ketutuksen määrää kun viikonlopun kuvaukset hoidettiin digipokkarilla...? Tottunut siihen järkkärillä leikkimiseen, niin ei hittolainen... >:(

Häiden yhteydessä tuli luonnollisesti tavattua muitakin sukulaisia. Sain juhlien yhteydessä tädiltäni Lululta hänen äitinsä, eli mummuni tekemiä pieniä...pöytäliinoja? Mikä olisi oikea nimitys...? No, kuitenkin, tässä kuvaa yhdestä niistä, joka pääsi heti meidän bamburuukkun alle edustamaan:

Ja arvaatteko mikä kamala ikävä mammalla oli näitä lyhytkarvaisia mölliäisiä? Jätkät viettivät rattoisan viikonlopun 2. kodissani, tätini luona maalla.

Ikävä on oletettavasti ollut molemmin puoleista, sillä nyt tämä meidän läskipalleromme Make roikkuu mun lahkeissani käytännössä koko ajan...Voi reppanaa. Ei, mamma ei ole nyt lähdössä yhtään mihinkään.

Ps. Lupasin tädilleni laittaa kuvan äidin aikanaan 50 v. lahjaksi saamasta taulusta, joten täältä pesee, kuva on peräisin äidin 50 v. juhlista: