Itku ja hammasten kiristys...

Ensimmäiseksi haluan toivotella kaikille äiti-ihmisille oikein hyvää äitienpäivää! <3 Omaa äitiäni kävin tapani mukaan muistamassa kynttilällä ja ruusukimpulla. Kerron tuonnenpana, tarkemmin tämän päivän kulusta, mutta heti alkuun pitää tehdä pieni tunteiden purkaus. Mun rakas, Sonyn Alpha 55 sanoi sopimuksensa  irti. Nyt mulla ei ole järkkäriä. Helvetin kiva, anteeks nyt vaan kielenkäyttöni. Arvaatteko sitä ketutuksen määrää, mitä mulla nyt on?! No, tapani mukaan koitan etsiä asian valoisaa puolta esim. Onhan se jo kolme vuotta palvellu uskollisesti, ettei ihan uunituore kamera enää...Mutta silti, tuntuu tosi kurjalta. Varsinkin, kun järkkäri on näytellyt isossa osassa, tän mun bloggaamisen yhteydessä. Tämä tragedia tapahtui siis veljeni M:n  lauantaisissa mikroautokisoissa. Parastahan tässä on se, ettei itselläni ollut osaa eikä arpaa tähän hajoamiseen! Kesken kuvan oton, kamerasta kuulu KLIK ja phiuuu....Pimeäksi meni. Kisat ei veljen osalta olleet ehtineet edes vielä alkaa, kun tämä tapahtui! Sain alkutunnelmia tallennettua muistikortille, mutta siihen ne jääkin. Uskollinen Samsung Galaxy S2 pääsi näyttämään kyntensä ja muutaman kuvan sillä nappasin kisoista. Toki puhelimesta kesken kaiken loppui akkukin kaupan päälle. Kaippa tällekkin möllille onnettomuudelle on jokin tarkoituksensa, mutta vielä ei ainakaan sen salat ole mulle avautuneet! Kaikella on tarkoituksensa, kaikella on tarkoituksensa....

No, tässä teille nyt kuitenkin näitä vähäisiä tunnelmapaloja kisoista:

Velipoikaa aavistuksen saattoi väsyttää, aamu kuudelta ollut herätys ja pitkän päivän olivat jo ehtineet tehdä kuvien otto hetkellä (Huom! Kisa ei siis ollut alkanut vielä :D). M ajaa kisoissa yhdessä ystävänsä kanssa ja yllä oleva mikroauto onkin äijien yhteinen kapistus. Määkin tahdon ajaan!!!! Oon itsekin jokusen kerran mikroautolla (En tosin tällä ko. kisa-autolla) päässy huristeleen, kallista lystiä vaan noilla vuokra-autoillakin kaahailu on! :(

Veli M:n työkaveri oli tullut soittelemaan paikan päälle musiikkia ja mukana touhussa hääri myös veljeni H :) Kiva kun nyt pienellä aikaa on päässyt useamman kerran tapaamaan porukalla!! Nää pari yllä olevaa kuvaa olivat viimeiset, mitä Sonyllani sain :(

Kännykkä vauhdissa. Kyllä sillä ihan kelpoja kuvia tulee, onhan tässä sentään huimat 8 megapixeliä! On meinaan laatu kamaa kun vertaa tabletin 3 mp kameraan...Vertailun vuoksi, järkkärissäni on 16,2 mp.

Pitkä päivä takana, mutta velipojilla oli vielä pidempi. Hauskaa ja jännittävää kuitenkin oli seurata kisoja, ja muutenkin viettää aikaa veikkojen kanssa. On ne vaan niin tärkeitä mulle. Kisat olivat siis Toijalassa ja sieltä kotio palatessa, poikkesimme Vesilahden kautta äidin haudalle viemässä kynttilät ja kukkaset. Ajattelin, että ovat sitten äitienpäivänä valmiina siellä, koska jos tänään ois sinne menty, olis ollut vasta myöhäinen ilta kun oltaisiin ehitty. Vesilahti kun ei ole ihan kivenheiton päässä meistä. Ja juu, minähän sen hautapaikan valkkasin, mutta siihen oli syynsä, miksi Vesilahti.

Tänään sitten herättiin aamusta oikein pirtsakoina ja mentiin aikasteen meidän lähellä olevalle kentälle taas heittelemään frisbeetä jätkille. Mikon vanhemmat tulivat myös Hellu-boxerinsa kera. Kyllä siellä piskit sai juosta oikein urakalla taas :D Ja vielä kun oli nyt kolmas otus mukana, tuntui, että vauhtia riitti entistä enempi. Puolilta päivin sitten mentiin Mikon vanhempien kotiin äitienpäivä kaffelle ja sieltä sitten iltapäivästä suuntasimme toiseen kotiini, eli tädilleni L:lle maalle. Mummo ja pappa oli haettu myös sinne juhlistamaan äitienpäivää. Paikalla oli myös meikäläisen serkkuja ja setä. Kotio lähtiessä "palautimme" vanhukset kotiinsa ja kannettiin lahjaruusut sisälle. Kyllä sen huomaa jo, että tosi vanhoja niistä on tullut. Pappakin jo lähentelee 90 v., mutta silti sillä on pilke silmäkulmassa ja lanttu leikkaa paremmin kuin monella nuoremmalla :) Siinä mielessä onni, etten ole ollut töissä nyt pariin vuoteen, joten olen ehtinyt hyvin jeesailla noita isovanhempia enemmän. Siinä on kaksi ihmistä, joita kunnioitan kyllä todella paljon ja tahdon auttaakin heitä niin paljon kuin vain suinkin kykenen. Kuten olen ennenkin todennut, sukulaiset on mulle todella rakkaita <3

Tjooh, eiköhän siinä ollut tämän hetken kuulumiset :) Saapi nyt nähdä miten tän kamerapolitiikan kanssa käy, ja kuinka se mahdollisesti vaikuttaa bloggaamiseen. Hiljaiseksi en kuitenkaan suostu jäämään, että älkäähän livistäkö sieltä ruutujen takaa mihinkään ;) Jos et ole vielä tykännyt blogini facebook sivusta, niin voit tehdä sen TÄMÄN LINKIN kautta :) Loppuun vielä kuva perjantaisesta omasta hetkestä, (Joo, tää on tätä kuvamateriaalia, jota yleensä bloggareissa/ Hipstereissä inhotaan ;)) jolloin hörpin kaikessa rauhassa teetä, söin banaani-suklaakeksejä, kuuntelin Engimaa ja pelasin ANGRY BIRDSIÄ! Oi voi, taisin koukuttua siihen peliin taas. Viime viikonloppuna annoin veljenpoikani O:n pelata sitä luurillani, latasin sen varta vasten sille, niin eikös se kärpänen muhunkin iskenyt :) Oli kuitenkin kullan arvoinen puolituntinen, teki gutaa!