Kiitos noiden perhoskoirien, musta on tullut armoton "perhoset sitä perhoset tätä" -tyyppi. Näin ollen, näitä perhosjuttuja on ilmestynyt myös asusteisiin. Tänään kun lähdin kaupungille (Miksi, se selviää kohta.), pistin perhosvaihteen silmään.
Oli vyö, jonka pitkästä aikaa kaivoin esille ja oli kaulakoru (Kiitos Kaisalle!) samaa henkeä. Kaupungilla määränpäässäni, Olivia Rougen putiikissa, yhtäkkiä huomasin omistavani myös pitsiset perhoskorvikset. Hups ja heh!
Syy, miksi Olivia Rougen putiikissa piipahdin, oli kellomekon sovitus. Tilasin häneltä mittatilaustyönä siis fiftari henkisen mekon. Valkoisia palloja vihreällä pohjalla. Uuuh, iiihana! En malta odottaa, että pääsen käyttään sitä...Okei, odotetaan rauhassa, että se edes valmistuu ensin ;) Tää maltillisuus kun onkin mun vahvoja puolia...
Saimme tänään hääkuvat, joista teetimme jotakin...Kuulostipa fiksulta. No, joka tapauksessa kaikki varmasti tajusi mitä meinasin :D
Häälahjaksi saimme kahdet saman henkiset, vanhahtavat valokuva kehykset, toisesta tyhjänä olikin jo kuvaa täällä aiemmin. Nyt kehykset ovat saaneet sisältönsä!
Ne kumpikin koristavat siis meidän makkariamme. Aikas ihunaa. Tuossa ylemmässä kuvassa olevassa kehyksessä on tuo nuppineulaseinämä. Siihen sopi mainiosti tämmöinen pieni tekstinpätkä, jonka saimme toisen häänlahjan yhteydessä. Hassua, aikanaan, ollessani lapsi, sama teksti koristi myös vanhempieni seinää.
 |
| Vadelmien poimintaa avustajana Miki... |
 |
| ...Ja vadelmien poimintaa avustajana Make. |
Tänään illalla suuntasimme isovanhempiani moikkaamaan. Sillä seudulla, missä isovanhempani asuvat, olisi niin ihana asua itsekin. Sieltä kun löytyisi pellonlaidasta, hyvänkokoinen tasamaatontti...Olis meinaan hienoa se. Kävimme jo paria tonttia siellä päin tsekkailemassa, mutta hylkäsimme ne kumpareisen maaston vuoksi, eivätkä ne olleet niin just täydellisellä paikallakaan. Eipä tässä semmoinen hengenhätä asian suhteen olekkaan, mutta koko ajan on silmät auki, josko Se Oikea löytyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti