lauantai 14. toukokuuta 2016

Koti-ilta

Jippii, sainkin itseni blogin ääreen jälleen nopeemmin kuin odotinkaan! Tällä hetkellä itsekseni täällä kotona istuskelen koneen ääressä, Mikko on tien päällä. On ollut tosi rentouttavaa vain olla nyt tää päivä. Käytiin kyllä ystävien kanssa syömässä aiemmin päivällä Speak Easyssa, mutta se oli semmoista rentoilua sekin. Mun työni on todella hektistä ja paikoin fyysisesti aika raskastakin, koko päivä tulee oltua jalkojen päällä,  niin tämmöinen rauhoittuminen on aivan pakollista, jotta pysyy tolkku päässä ;) Oon siis fiilistelly täällä kynttilöiden valossa ja räpsinyt nättejä kuvia, lähinnä omaksi ilokseni taas kerran :)
Nyt kuitenkin tuntuisi siltä, että olis kiva huomenna tehdäkin jotain spesiaalia! Yksi tämmöinen "palautumispäivä" riittänee ilmeisesti tällä erää ;) Eipä vaan hajuakaan, että mitä se spesiaali olis... Noh, jos ei huomenna, niin ainakin ens lauantaina mennään Tampereelle Tähteen, kun Anne on siellä esiintymässä. Vihdoinkin, tässä on ollut hävyttömän pitkä keikkataukoa!  Oli muuten mahtava huomata, että Anniinalle oli ilmestynyt kesälle keikka yhdelle pikkulavalle, johonka oon halunnut jo pitkän aikaa päästä! Siellä on ilmeisesti vähän harvemmin tansseja, jos oon oikein ymmärtänyt, eikä ole muutenkaan ollut ns. hyvää syytä lähteä sinne, mutta nyt sitten kun Anniina saapuu niin päästään sinne! Jes! Kiva muutenkin, että on Anniinan keikka tiedossa, niitä kun ei usein ole!

Vaikka perjantai 13. päivä oli eilen, mulla epäonnen päivä sijoittui vajaata paria viikkoa aikaisemmaksi: Ensin sain kermaviili kylvyn naamalleni, siis ihan oikeesti kunnollisen semmoisen, naamasta näkyi vain pikkaisen otsaa, muuten olin kauttaaltaan kermaviilissä, rinnuksista ja kaulasta puhumattakaan. Sen jälkeen vasta mäntti juttu kävikin: entisöin My little ponejani, aivan innoissani. Istuin lattialla risti-istunnassa ja puukon avulla koitin irroittaa ponin päätä kropasta, jotta voisin pestä sen. Puukko oli pahuksen terävä ja koko ajan hoin itselleni, että nyt varovasti, ettei lipsahda sormille. No niin, eihän se sormille lipsahtanut, vaan helkkari sentään mun jalkapohjaani! ONNEKSI, se veitsi oli niin terävä, se teki todella siistin, mutta syvän viillon. Sillä hetkellä se ei tosiaan edes sattunut, mutta pian huomasin, että nyt tulikin vähän syvempi viilto ja verta rupes tulemaan. Ei auttanut muu kuin lähteä päivystykseen nöyränä. Sairaanhoitaja ilmoittautumisluukulla katsoi mua vähän hölmistyneenä, kun kerroin, että jalassani on veitsen aiheuttama viiltohaava. Että näin. Onneksi ei tarvinnut suturoida, vaikka haava oli syvähkö, niin oltiin annettu kuulemma hyvä ensiapu sille, ja koska puukko oli ollut terävä, haava oli siisti. Vaikka pakko kyllä sanoa, että vähän rumasti ton haavan reunat edelleen lörpöttääkin, vaikka muuten onkin parantunut jo hyvin.

 

Oltiin serkkuni kanssa tuossa viikko sitten yhdessä kuvaustapahtumassa, meidät meikattiin nätisti ja päästiin ammattilaisen kameran eteen heilumaan, ja oltaisiin saatu itsellemme tilata niitä kuvia, jos niitä olisi haluttu, mutta pakko sanoa, että eipä niissä kuvissa hurraamista ollu :D Jätettiin kummatkin vähin äänin tilaamatta ja häivyttiin. Oon aina kauhuissani, jos joku muu kuin mä itse meikkaa mun turpavärkkiä, mutta tämä neiti joka mut meikkasi, osasi asiansa kyllä hyvin. Mut on meikattu 6 kertaa, joista kaksi on ollut vain onnistunutta: Häämeikki, joka se tärkein olikin, ja tää reissu.

Tämmöistä päivitystä tällä erää, palaillaan taasen astialle! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti