Meidän Make, pikku kimalaiskuosinen koiramme muistuttaa suuressa määrin enemmän kissaa kuin koiraa, ja on muutenkin luonteeltaan ihan oma lukunsa, ja siksi se onkin juuri niin hemmetin mahtava doginen :)
Mulla tuppaa aina vähän väliä iskemään nykyään kriisi noiden kanssa, kun aika tuntuu juoksevan niin hirveetä haipakkaa eteen päin. Justhan noi vasta tuli meille?! Justhan me haettiin Make tuolta kaukaa, ja justhan se pa*kansi meidän auton takapenkille kotio päin ajaessa?? Ja seuraavaks nää murkeloiset täyttää jo 5?! Missä hiton välissä ihan totta??
Ihmisen parhaat ystävät <3 Näistä otuksista on ollut sanoin kuvaamattoman suuri tuki ja turva mun elämässä. Vaikka aina kannan mun pikkuisista kauheeta huolta, ja pienimmästäkin silmien siristelystä oon huolissani että "Ei kai toi oo nyt mitenkään kipeenä", niin en mä noita mihkää vaihtais. Mun omat terapiakoirani :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti